Month: tammikuu 2013

Paleo parantaa – Laura K:n tarina

Viime vuoden loppupuolella muhun otti yhteyttä upea nuori nainen, kolmen lapsen äiti, kolmekymppinen Laura K. Valitettavasti Lauran elämä ei ollut ihan niin upeaa kuin se olisi voinut olla. Sitä varjostivat useammat jo pitkään jatkuneet terveydelliset ongelmat, jotka heijastuivat ikävästi työssäkäyvän perheenäidin arkeen. En osaa sanoin kuvailla, kuinka iloinen olen, että Laura päätti antaa paleolle (ja mulle =)) mahdollisuuden! Tänään, vain muutamaa kuukautta myöhemmin, Lauran elämä on kovin erilaista. Siitä todisteena sain luvan jakaa Lauran facebook -päivityksen parin päivän takaa. Se lämmitti valmentajan sydäntä kovasti <3 Olen monesti ällistellyt, kuinka nopeasti paleoruokavalio saa aikaan positiivisia muutoksia ihmisessä. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mutta Lauran keho reagoi muutoksiin sellaisella voimalla, että en ollut uskoa silmiäni nähdessäni hänet kontrollitapaamisessa! Tuolloin aikaa oli kulunut paleolle siirtymisestä ehkä kuukauden päivät. Edessäni seisoi kaikin puolin uusi ihminen! Mikä on Lauran salaisuus? Osittain ehkä poikkeuksellisen herkkä keho, mutta ennen kaikkea Lauran motivaatio ja halu lähteä parantamaan omaa hyvinvointia ja elämänlaatua. Ottaa ohjat omiin käsiin (lääkäreiden käsien sijaan ;)). Rohkeus kokeilla ja päättäväisyys nähdä vaivaa muutosten tekemiseen. Ehdottomuuskin. Etenkin terveysongelmista kärsiville suosittelen ainakin alkuun …

Porkkana päivässä

Päivän päävärit ovat hedelmäinen tai vihreämpi vihreä, vaaleanpunainen tai lila (tulossa ;)) sekä uusimpana tulokkaana raikuva oranssi. Kolme pirtelöä ja porkkana päivässä pitävät koneen käynnissä!     PORKKANA PÄIVÄSSÄ -PIRTELÖ 1 luomuporkkana 1 appelsiini viipale sitruunaa pala inkivääriä kalaharin suolaa ~2 dl vettä (tukko persiljaa) Blenderin kautta koneeseen!

Leppoisasti Långvikissa

Lauantai -ilta sujui leppoisasti Långvikin kongressi- ja wellness -hotellin antimista nautiskellen. Eikä wellness -hotelli pettänyt tälläkään kertaa! Mukava tunnelma, ystävällinen palvelu sekä äärettömän hyvää ruokaa aikuiseen makuun. Suosittelen! Rauhallisemmasta nautiskelusta pitäville. Ilta alkoi lasillisella Moët & Chandonsin Nectar Impérialia ja pussillisella Långvikissa leivottua leipää. Möetin Nectaria en ollut ennen maistanut, joten tartuin tilaisuuteen, kun sitä kerrankin sai tilattua lasillisen kerrallaan. Hieman makeaa mun makuun, mutta muuten hyvää. Möttösen Pinkki on edelleen aitojen kuohujuomien ykkönen! Leipä tarjoiltiin paperipussista, joka oli seuralaisen mielestä lähinnä huvittavaa, mutta mun mielestä vain viehättävää. Vaaleaan leipään lisäarvoa toi 100% luomu. Ja paikan päällä leivottu tietysti. Suolakiteillä ”koristeltu” aito voi oli ehdottomasti piste i:n päälle. Leipäpaloja tulikin natusteltua yllättävän monta… Ruoaksi valitsimme molemmat Kirkkonummi -menun grillatulla häränfileellä. Alkuruoan esillepano yllätti ihanasti! Lautaselle oli nimittäin koottu kaunis asetelma tilligeelistä ja punajuurilastusta. Tosin sinnehän se kaunis asetelma upposi jokirapukeiton alle Keitto oli hyvää, joskin itse olisin kaivannut hieman tuhdimpaa koostumusta ja ehkä edes muutaman palan jokiravunlihaa. Jos en olisi listalta lukenut mitä keittoa lautasella lainehti, niin en kyllä olisi jokirapukeitoksi osannut nimetä. Syynä todennäköisesti oman …

”Katkera appelsiini” med Wilfa

Jamie sai rinnalleen uuden tyttöystävän. Saanko esitellä Wilfan!     Parikymmentä vuotta uskollisesti palvellut Moulinex sekoitti tällä viikolla viimeiset pirtelöt kun monitoimikoneen kannuosa sanoi sopimuksensa irti ja alkoi vuotaa. Tällä hetkellä en tule millään toimeen ilman päivittäisiä pirtelöitä (flunssan vika), joten hätäpäissäni tilasin itselleni budjettiin sopivan, tehokkaan, norjalaisen Wilfan. Josta en muuten ollut ennen googlettamista koskaan kuullutkaan. Päätin kuitenkin hätätilanteessa luottaa muutamiin netistä löytyneisiin positiivisiin käyttäjäkokemuksiin ja katsoa, mihin Wilfasta on. Päätökseen eniten vaikuttivat hinnan lisäksi 1,8-litrainen kannu ja tehokas 1200 watin moottori. Jos olen ollut tähän saakka tyytyväinen 600 wattiseen Moulinexiin, niin eiköhän Wilfakin asiansa ajaisi. Nyt on kymmenkunta pirtelöä ajettu Wilfalla ja tyytyväinen olen ollut. Ihanan, kermaisia marjapirtelöitä! Ja uusia ideoita toi Wilfa tullessaan. Wilfa ON tehokas ja erityistä kiitosta ansaitsevat valmiiksi ohjelmoidut smoothie- ja puhdistustoiminnot. Vain napin painallus ja Wilfa hoitaa hommat. Muutamilta yllätyksiltäkään en ole välttynyt. Ensinnäkin tämä tyttö on melkoisen kovaääninen. Kuulunee asiaan, kun tehoja on näinkin paljon. Ensimmäisillä käyttökerroilla onnistuin myös roiskauttamaan puhdistusvedet pitkin seiniä. Tästä ehkä suurin miinus. Kannen täyttöaukon ”kuppi” ei nimittäin ole tiivis ja kun puhdistusohjelma …

Jotain sinistä… ja sairasta

Terveiset sairastuvalta! Kiireen katkaisi keuhkoputkentulehdus lieveilmiöineen. Tosta noin vaan. Sormia napsauttamalla; one day you`re healthy, the next day you`re sick! Yllätys, joka ei ollut yllätys. Muuta kuin ajankohtansa puolesta. Keho ja pääkin ovat huutaneet hiljentämään. Ja hiljentymään. Painoin kädet tiukasti korville ja jatkoin, kunnes pakko pysäytti. Ja siinäkin vaiheessa yritin vielä pyristellä vastaan. Nyt, muutaman päivän levon jälkeen, oma käytös näyttää äärimmäisen hölmöltä. Etenkin siinä valossa, että kuvittelin jo oppineeni omat rajani. Ajattelin osaavani arvostaa ja kunnioittaa itseäni tarpeeksi. No, en näköjään osannut ennen kuin kova käsi puuttui peliin. Ja muistutti. Muutama sana vielä sairaskertomusta. Josko joku muu osaisi olla viisaampi. Ja ehkä muistutukseksi itsellenikin. En tiedä muista, mutta itse tuppaan pohdiskelemaan, että miksi mä nyt oikein sairastuin. Voihan se olla sattumaakin. Mutta en usko sattumiin. Kaikella on tarkoituksensa. Vastoinkäymiset yleensä pyytävät heräämään. Ja syyttävä sormi kääntyy aina itseeni, vaikka alkuun yritän keksiä syitä ympäristöstä. Sairastumisen syy löytyy stressistä. Erään teoksen mukaan yli 90% kaikista sairauksista on stressin aiheuttamaa. Ja mä ostan tämän ajatuksen kyselemättä. Stressiä on monenlaista. Tunnistettavaa ja tunnistamatonta alitajunnan stressiä. Henkistä ja …

Pala vaaleanpunaista unelmaa

Vaaleanpunaista luksusaamua, Sinulle! Saisiko olla vähän vaaleampaa vai hieman tummempaa tunnelmaa tähän aamuun? =) Vaaleanpunainen on uusi luksus. No ei ole. Luksuspirtelö syntyy, kun paleopirtelöön lisätään hieman luksusta. Paleoistin arjessa maitotuote on pala luksusta. Ja sitä on viime aikoina riittänyt sen verran, että vatsa suorastaan kirkuu kaikesta luksuksesta; smetanaa, kuohukermaa, vuohenjuustoa, brietä ja… tujaus turkkilaista luksusta pirtelöön. Äärettömän hyvää ja pelottavan petollista. Addiktioon sekunnin sadasosassa, seurauksena vieroitusoireissa piehtarointia. Luksusta? Kyllä vaan! Jossain kohdalle osuneessa blogipostauksessa kerrottiin maitotuotteiden olevan arjen luksusta. Hieno ajatus! Lainasin sen välittömästi. Ilman lupaa. Koska en enää kuollaksenikaan muista, kuka toi tämän hienon ajatuksen tajuntaani. Siellä se on ja siellä se pysyy. Ja sieltä olen minä tuleva sitä markkinoimaan maailmalle! Maitotuotteisiin tulisi osata suhtautua samoin kuin jälkiruokiin, leivoksiin ym. hemmotteluhetkien kuninkaisiin ja kuningattariin. Ne ovat sitä jotain pientä extraa, eivät jokapäiväistä herkkua. Palanen hyvää juustoa silloin tällöin maistuu tuhat kertaa paremmalta kuin jokapäiväinen edam leivän päällä. Don`t get me wrong! Edamkin maistuu hyvältä. Kun sitä erittäin harvoin syö. Harvinaista herkkua osaa arvostaa. Siitä osaa nauttia. Ehkä juuri siksi tämä palanen vaaleanpunaista unelmaa …

Kalaseljanka | paleokeittio.fi

Sel-janka, sel-janka, oot keittoni mun

Täällä sitä ollaan taas! Venäjällä! Yllättäen olen löytänyt itseni samasta paikasta useampaan kertaan tämän talven aikana. Aiemmin lihan merkeissä, nyt kylään pääsi venäläinen kala. Keitto. Seljanka. Tai joku seljankan serkku. Hippasen tuli taas omia polkuja tallattua… =) Mutta keitto oli aivan mahtavaa! Lohisoppa on ollut suosikkini, mutta punaisen nakkikeiton myötä ongelmaksi on noussut yllättäen peruna, josta keho ei ole ollut kovin mielissään. Ja lohikeitto ilman perunaa… ei ole lohikeitto. Siksi siirryin seljankaan. Kokeilumielellä lähdin liikenteeseen. Ehdin asiaa pohtia ja vaihtoehtoja etsiä jo jonkusen viikon. Onneksi olin! Rohkea! Siinä ne, pilkotut sipulit, sellerit, porkkanat ja palsternakat sulassa sovussa samalla lautasella ennen liemeen joutumista. KAHDEN KALAN SELJANKA pari sipulia pari valkosipulinkynttä 3-4 isohkoa porkkanaa pala juuriselleria pari isohkoa palsternakkaa voita tai kookosöljyä puolitoista pakettia kahden kalan pakastekuutioita (tai tuoretta kalaa) ~7 dl vettä tai kalalientä 2-3 rkl tomaattipyrettä 1/2 sitruunan mehu (taisin laittaa vähän enemmän) 3 isoa rkl maustekurkkukuutioita vajaa 1 pieni purkki kapriksia puoli purkkia smetanaa (toimii hyvin ilmankin!) maustamiseen 1-2 laakerinlehteä, reilu 10 maustepippuria ja sopivasti suolaa runsaasti tuoretta tilliä Kuori ja pilko sipulit, porkkanat, …

Sitruspommi

Tällä viikolla Paleokeittiöön osui sitruspommi! Useampikin sellainen. SITRUSPOMMI Perusraaka-aineet puolikas verigreippi 1/2 – 1 appelsiini 1/3 – 1/2 sitruuna pieni pala inkivääriä suolaa vettä tarpeen mukaan Täydentävät raaka-aineet (toistaiseksi ;)) puolikas kurkku vadelmia tai tyrnimarjoja raakahunajaa (jos appelsiinia vähemmän tai vähemmän makeana yksilönä) Kuoret pois, paloiksi ja blenderiin! Ihminen pitää herkuttelusta. Herkuttelu on jonkinlaista itsensä palkitsemista. Luolamieskin herkutteli! Ehkä. Luolamiehen herkku oli kuitenkin mitä todennäköisimmin jotain muuta kuin nykymiehen herkku. Yhden herkku on toisen epäherkku. Mikä on sun herkku? Sitä kannattaa miettiä. Voisiko sun herkku olla jotain muuta, mitä se tällä hetkellä on? Kysehän on vain kunkin henkilökohtaisesta määritelmästä. Kuinka Sinä määrittelet herkkusi? Onko sun herkku pizzaa, hampurilaisia, keksiä, pullaa, karkkia, jätskiä vai limonaatia? Jäin pohtimaan tätä herkkuasiaa, koska eilen illalla tuntui, että koko päivä oli ollut yhtä herkkua. Aamupäivästä sitruunapommia, päivällä riisikakkuja meijerivoilla ja keitetyillä munilla päällystettynä, illalliseksi järkyttävän makoisaa seljankaa (resepti tulossa =)) ja iltapalaksi vielä pari vuohenjuustokiekkoa St. Dalfourin kirsikkahillolla. Jossain välissä myös kupillinen luomukahvia kookoskermalla ja pari palaa tummaa suklaata. Vain melko tuima viherpirtelö ja maustamaton heraproteiini jäi herkkumääritelmän ulkopuolelle. Mitä …

Parit pyreet

Nyt, kun bataatti- ja kukkakaalisoseet ovat olleet jossain mielihalujen tavoittamattomissa, on täytynyt keksiä lihalautaselle uusia kavereita. Joku kysyi, että mitä paleolla lihan kanssa syödään? No kasviksia! Tietty! Mun oppien mukaan kasvikset ovat The Juttu; suurin siivu päivittäisessä ruokavaliossa. Proteiinilähteet ovat tärkeitä, mutta kasvikset vielä tärkeämpiä. Kasviksista (hedelmistä ja marjoista) löytyy avain fyysiseen hyvinvointiin. Mutkan kautta yleensä henkiseenkin. Pikkuvinkki vielä ennen pyreiden pariin siirtymistä. Jos kilo kasviksia päivässä tuntuu haastavalta tehtävältä, niin aterioita on helppo täydentää… tsadaa! Viherpirtelöin! (Ks. myös perusohje). Tuore on aina parempi vaihtoehto kuin kypsennetty; 70% kasviksista raakana ja paremmin menee! Ja kyllä, sanoin tosiaankin KILO (paleoystävällisiä) kasviksia päivässä. Näitä kehon kavereita kun ei voi popsia liikaa =) Kuvat ovat viime vuodelta, ajalta ennen joulua. Silloin pitkän pohtimisen jälkeen sain vihdoinkin nakattua palsternakat kattilaan ja survaistua ne soseeksi. Pari vuotta taisi mennä asiaa harkitessa. Palsternakkamuusi sopii aivan loistavasti stroganoffin kylkeen! Jopa vakavanha äitini oli samaa mieltä, kun kiikutin hälle annoksen töihin lounaaksi. PALSTERNAKKAPYREe palsternakkaa kuohukermaa meijerivoita mausteeksi suolaa ja rouhittua mustapippuria sekä silputtua persiljaa Kuori ja pilko palsternakat. Keitä pehmeiksi suolavedessä. Kaada keitinvesi pois …

”Kuninkaallista” ateriointia

Olin joskus alkusyksystä lunastanut kahden hengen diilin helsinkiläiseen, kuninkaalliseen ravintolaan. Diili alkoi uhkaavasti umpeutua ennen vuodenvaihdetta, joten lauantain illallisesta vastasi ravintola König Helsinki. Kyseessä oli ensimmäinen ruokailuvisiitti kyseiseen ravintolaan. Todennäköisesti myös viimeinen… Vaikka odotukset ravintolan suhteen eivät olleet kovin korkealla, niin mahtuipa iltaan silti muutama karvas pettymys. Ainoa lohtu oli, että vatsan sai täyteen puoleen hintaan. Ehkä eniten innoissani olin mahdollisuudesta tilata lempikuohuvaa laseittain. Näin kertoi ravintolan nettisivujen viinilista. Heti alkuun kävi kuitenkin selväksi, että sitä oli tilattava koko pullo tai ei mitään. Lemppari vaihtui lennossa tarjoilijan suosittelemaan Lansoniin. Senkin otin vain, koska edukkaasti sain. Listahintaan kylläkin. Bad, bad, bad… Ei ehkä ole palveluntarjoajan kannalta mitään musertavampaa kuin asiakkaan odotusarvojen pettäminen heti alkumetreillä. Tässä tapauksessa kyse ei oikeastaan ollut edes odotusten vaan lupauksen pettämisestä. Pyysin tarjoilijaa ystävällisesti korjaamaan väärän tiedon, mutta kyllä ainakin vielä tänään viinilistalla näyttäisi keikkuvan Moët & Chandonin Rosè Impèrial kympin hintaan. Oletan, ettei kyseistä kuohuvaa kuitenkaan koko pulloa tuohon hintaan irtoa. I    Kyseessä oli kolmen ruokalajin valmismenu, joten ruokien suhteen ei valinnan vaikeutta ollut. En ole edelleenkään mikään suuri sienien ystävä, …