Ravintolat
Jätä kommentti

Leppoisasti Långvikissa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantai -ilta sujui leppoisasti Långvikin kongressi- ja wellness -hotellin antimista nautiskellen. Eikä wellness -hotelli pettänyt tälläkään kertaa! Mukava tunnelma, ystävällinen palvelu sekä äärettömän hyvää ruokaa aikuiseen makuun. Suosittelen! Rauhallisemmasta nautiskelusta pitäville.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ilta alkoi lasillisella Moët & Chandonsin Nectar Impérialia ja pussillisella Långvikissa leivottua leipää. Möetin Nectaria en ollut ennen maistanut, joten tartuin tilaisuuteen, kun sitä kerrankin sai tilattua lasillisen kerrallaan. Hieman makeaa mun makuun, mutta muuten hyvää. Möttösen Pinkki on edelleen aitojen kuohujuomien ykkönen!

Leipä tarjoiltiin paperipussista, joka oli seuralaisen mielestä lähinnä huvittavaa, mutta mun mielestä vain viehättävää. Vaaleaan leipään lisäarvoa toi 100% luomu. Ja paikan päällä leivottu tietysti. Suolakiteillä ”koristeltu” aito voi oli ehdottomasti piste i:n päälle. Leipäpaloja tulikin natusteltua yllättävän monta…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruoaksi valitsimme molemmat Kirkkonummi -menun grillatulla häränfileellä. Alkuruoan esillepano yllätti ihanasti! Lautaselle oli nimittäin koottu kaunis asetelma tilligeelistä ja punajuurilastusta. Tosin sinnehän se kaunis asetelma upposi jokirapukeiton alle

Keitto oli hyvää, joskin itse olisin kaivannut hieman tuhdimpaa koostumusta ja ehkä edes muutaman palan jokiravunlihaa. Jos en olisi listalta lukenut mitä keittoa lautasella lainehti, niin en kyllä olisi jokirapukeitoksi osannut nimetä. Syynä todennäköisesti oman makuaistini puutteellisuus. En ole oikein koskaan paljoa ravuista perustanut. Niin tai näin, keitto kuitenkin maistui =)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta pääruoka vei kyllä kielen mennessään! Medium häränfilee oli täydellistä! Ei mitään ylimääräistä jännettä, kalvoa tai muuta ikävää yllätystä. Ja liha oli kerrassaan suussasulavan pehmeää. Siis täydellistä! Sanoinko jo? ;) Mukana karamellisoitua sipulia, pieniä pottuviipaleita, ihanan rapsakoita vihreitä papuja ja ilmeisesti tatti- tai herkkusienimoussea. Tällaista lihaa mä haluan ravintolassa syödä! Ja tällaisesta lihasta olen jopa valmis maksamaan! Kyllä, takaraivossa edelleen kummittelee Bistro Omatin ikävät pihvikokemukset… En tiedä, pääsenkö niistä koskaan yli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA   OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääruoan kanssa nautin lasillisen talon punaviiniä. En taas kuollaksenikaan muista viinistä muuta, kuin että kyseessä oli jokin kolmen tai neljän rypäleen viini (Raig de Raim tinto?). Hieman harmittaa, koska viini oli hyvää. Jouduin hetken aikaa odottelemaan viiniä pääruoan saapumisen jälkeen ja siitä hyvästä lasiin kaadettiin tilaamani pienen lasillisen sijaan iso lasillinen. Senteistä en tiedä, mutta sitä oli riittävästi. Hienoa palvelua! Jota en ollenkaan osannut odottaa. Positiivinen yllätys, josta tuli kyllä hirmu hyvä mieli. Ottakaa muut ravintolat mallia! Muutama ylimääräinen sentti talon viiniä tuskin on iso menetys ravintolalle, mutta sillä on iso merkitys asiakkaalle. Ja oikeasti odottelin viiniä ehkä kaksi minuuttia. Sen verran, että ehdin epäilemään tarjoilijan unohtaneen tai sekoittaneen asioita, koska viiniä tilatessa tuli hieman sähellettyä jälkiruokajuomien kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aterian kruunasi creme brulee eli paahtovanukas ananassorbetilla ja ”limemajoneesilla”. Aterian päälle makea maistui kyllä. Hieman liiankin hyvin. Olen ehkä ennenkin ylistänyt Långvikin jälkkäreiden kokoa. Jälkkäriä olen aina saanut enemmän kuin riittävästi. Jostain syystä sitä vaan on mahdoton jättää lautaselle, vaikka omatunto sokerin mussuttamisesta jo kolkuttaisikin. Alkuun hieman haikailin suklaaganachen perään, mutta paahtovanukas raikkailla lisukkeilla tyydytti kyllä. Suklaa vaan on edelleen mun suurin heikkous. Punaviinin ja kuplajuoman lisäksi ;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loppuilta sujui mukavasti tulta tuijotellessa. Olipa ihana siirtyä pöydästä takan edustan lepotuoleille istuskelemaan, turisemaan ja nauttimaan illan viimeiset juomat. Mulla oli lasissa proseccoa ja seuralaisella tarjoilijan suosittelema aito amerikkalainen valkovenäläinen =D. Mötikkä olisi maistunut proseccoa paremmin. Pinkkinä olisin sen varmasti tilannutkin, mutta loppupeleissä en kokenut Nectarin olevan hintansa väärtti, joten aloin nuukailemaan. Ilta oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut. Ja rentouttava. Långvikiin palaan aivan varmasti. Signature menu jäi houkuttelemaan =)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s