Avainsana: Långvik

  • Leppoisasti Långvikissa

    Leppoisasti Långvikissa

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Lauantai -ilta sujui leppoisasti Långvikin kongressi- ja wellness -hotellin antimista nautiskellen. Eikä wellness -hotelli pettänyt tälläkään kertaa! Mukava tunnelma, ystävällinen palvelu sekä äärettömän hyvää ruokaa aikuiseen makuun. Suosittelen! Rauhallisemmasta nautiskelusta pitäville.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Ilta alkoi lasillisella Moët & Chandonsin Nectar Impérialia ja pussillisella Långvikissa leivottua leipää. Möetin Nectaria en ollut ennen maistanut, joten tartuin tilaisuuteen, kun sitä kerrankin sai tilattua lasillisen kerrallaan. Hieman makeaa mun makuun, mutta muuten hyvää. Möttösen Pinkki on edelleen aitojen kuohujuomien ykkönen!

    Leipä tarjoiltiin paperipussista, joka oli seuralaisen mielestä lähinnä huvittavaa, mutta mun mielestä vain viehättävää. Vaaleaan leipään lisäarvoa toi 100% luomu. Ja paikan päällä leivottu tietysti. Suolakiteillä ”koristeltu” aito voi oli ehdottomasti piste i:n päälle. Leipäpaloja tulikin natusteltua yllättävän monta…

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Ruoaksi valitsimme molemmat Kirkkonummi -menun grillatulla häränfileellä. Alkuruoan esillepano yllätti ihanasti! Lautaselle oli nimittäin koottu kaunis asetelma tilligeelistä ja punajuurilastusta. Tosin sinnehän se kaunis asetelma upposi jokirapukeiton alle

    Keitto oli hyvää, joskin itse olisin kaivannut hieman tuhdimpaa koostumusta ja ehkä edes muutaman palan jokiravunlihaa. Jos en olisi listalta lukenut mitä keittoa lautasella lainehti, niin en kyllä olisi jokirapukeitoksi osannut nimetä. Syynä todennäköisesti oman makuaistini puutteellisuus. En ole oikein koskaan paljoa ravuista perustanut. Niin tai näin, keitto kuitenkin maistui =)

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Mutta pääruoka vei kyllä kielen mennessään! Medium häränfilee oli täydellistä! Ei mitään ylimääräistä jännettä, kalvoa tai muuta ikävää yllätystä. Ja liha oli kerrassaan suussasulavan pehmeää. Siis täydellistä! Sanoinko jo? ;) Mukana karamellisoitua sipulia, pieniä pottuviipaleita, ihanan rapsakoita vihreitä papuja ja ilmeisesti tatti- tai herkkusienimoussea. Tällaista lihaa mä haluan ravintolassa syödä! Ja tällaisesta lihasta olen jopa valmis maksamaan! Kyllä, takaraivossa edelleen kummittelee Bistro Omatin ikävät pihvikokemukset… En tiedä, pääsenkö niistä koskaan yli.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA   OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Pääruoan kanssa nautin lasillisen talon punaviiniä. En taas kuollaksenikaan muista viinistä muuta, kuin että kyseessä oli jokin kolmen tai neljän rypäleen viini (Raig de Raim tinto?). Hieman harmittaa, koska viini oli hyvää. Jouduin hetken aikaa odottelemaan viiniä pääruoan saapumisen jälkeen ja siitä hyvästä lasiin kaadettiin tilaamani pienen lasillisen sijaan iso lasillinen. Senteistä en tiedä, mutta sitä oli riittävästi. Hienoa palvelua! Jota en ollenkaan osannut odottaa. Positiivinen yllätys, josta tuli kyllä hirmu hyvä mieli. Ottakaa muut ravintolat mallia! Muutama ylimääräinen sentti talon viiniä tuskin on iso menetys ravintolalle, mutta sillä on iso merkitys asiakkaalle. Ja oikeasti odottelin viiniä ehkä kaksi minuuttia. Sen verran, että ehdin epäilemään tarjoilijan unohtaneen tai sekoittaneen asioita, koska viiniä tilatessa tuli hieman sähellettyä jälkiruokajuomien kanssa.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Aterian kruunasi creme brulee eli paahtovanukas ananassorbetilla ja ”limemajoneesilla”. Aterian päälle makea maistui kyllä. Hieman liiankin hyvin. Olen ehkä ennenkin ylistänyt Långvikin jälkkäreiden kokoa. Jälkkäriä olen aina saanut enemmän kuin riittävästi. Jostain syystä sitä vaan on mahdoton jättää lautaselle, vaikka omatunto sokerin mussuttamisesta jo kolkuttaisikin. Alkuun hieman haikailin suklaaganachen perään, mutta paahtovanukas raikkailla lisukkeilla tyydytti kyllä. Suklaa vaan on edelleen mun suurin heikkous. Punaviinin ja kuplajuoman lisäksi ;)

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Loppuilta sujui mukavasti tulta tuijotellessa. Olipa ihana siirtyä pöydästä takan edustan lepotuoleille istuskelemaan, turisemaan ja nauttimaan illan viimeiset juomat. Mulla oli lasissa proseccoa ja seuralaisella tarjoilijan suosittelema aito amerikkalainen valkovenäläinen =D. Mötikkä olisi maistunut proseccoa paremmin. Pinkkinä olisin sen varmasti tilannutkin, mutta loppupeleissä en kokenut Nectarin olevan hintansa väärtti, joten aloin nuukailemaan. Ilta oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut. Ja rentouttava. Långvikiin palaan aivan varmasti. Signature menu jäi houkuttelemaan =)

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • Kevätjuhlaa!

    Kevätjuhlaa!

    Kevät on yhtä juhlaa! Valitettavasti tämä kevät näyttää olevan myös täynnä pientä vastoinkäymistä ja ylimääräistä stressiä, joka nyt hiukan himmentää juhlatunnelmaa. Näistä huolimatta yritetään ottaa juhlahumusta irti sen, minkä jaksaa. Ja piipahdetaan välillä ulkona paitsi tuulettumassa, niin nauttimassa myös piristävästä kevätauringosta. Auringossa on helppo hetkeksi unohtaa huolet ja murheet.

    Tälle viikonlopulle oli siunaantunut useampaa hyvää rentoiluyritystä. Aloitin perjantai -iltana elokuvissa. Pakko oli käydä väsymyksestä huolimatta vilkaisemassa kohuttukin Nälkäpeli. Katsomossa pelattiin kyllä kaikkea muuta kuin nälkäpeliä! Suorastaan ällöttävää mässäilyä! En mä, vaan ne muut. Mitä isompi ihminen, sitä enemmän evästä. Kai se sitten iso ihminen tarvitsee elääkseen enemmän energiaa. Mulle riitti kivennäisvesipullo, pieni pussi cashew -pähkinöitä ja pari palaa tummaa suklaata.

    Leffakin oli ihan blääääh… Muistin, miksi en juurikaan leffoissa käy. Ilmastointi on ikävä, meteli saa korvat soimaan ja kaksi ja puolituntia paikallaan nököttäminen on tuskaa. Paikat puutuu ja selkää särkee. Ensimmäisen tunnin jälkeen olin jo niin kyllästynyt, että kaivoin kännyn esiin surffaillakseni netissä samalla kun pidin toisella silmällä kiinni leffan juonesta. Ehkä se oli ihan hyvä. Ei vaan iskenyt muhun. Ehkä olen liian vanha nauttimaan nuorten(?!) elokuvasta ;)

    No mutta, lauantai jatkui jo hilpeämmissä tunnelmissa! Lieneekö syynä kuplaveden laadun vaihtuminen suolavedestä makeampaan, hah hah! Toisaalta nautin myös hyvästä ruoasta enemmän kuin huonosta leffasta. Kolme ja puoli tuntia kului sukkelaan eikä pyllykään puutunut.

    Suuntasimme nimittäin ystävättäreni kanssa illastamaan 80-vuotisen taipaleemme kunniaksi Långvikin kylpylä- ja kongressihotelliin. Itse olin nauttinut Långvikin antimista jo aiemmin, ystävättärelle kerta oli ensimmäinen. Molemmat olimme tyytyväisiä Keittiömestarin menuun antiin. Kuljemme molemmat myös paleopolkua ja pääsimme aika pienillä kompromisseilla. Jälkiruokaan saakka ;)

    Tästähän se sitten lähti! Iloinen ilta tyttöjen kesken. Menneitä muistellen =) Itse en ole nauttinut mitään alkoholipitoista taas muutamaan kuukauteen, joten kyllähän nämä vaaleanpunaiset kuplat hattuun hiljalleen hiipivät. Jopa siinä määrin, että valitsimme pääruoan kanssa vain vaivaiset kuusi senttiä punkkua. Eihän siinä muuten mitään, mutta kotiokin piti yöllä päästä. Omin avuin =)

    Alkuruoaksi tarjoiltiin ankanrintaa kera metsäsienien. Sienet eivät ole vieläkään mun suurinta herkkua, mutta kyllä ne siinä ankan saatteessa kaikki lautaselta hävisivät. Ankkakin oli kuulemma hyvää. Itse en osaa sanoa, kun en oikeastaan ole mikään ankankaan kaveri. Vain pehmeää ankanmaksaa en voi vastustaa! Parasta annoksessa olivat kuitenkin ehdottomasti nuo annoksen päällä näkyvät rapeat käkkyrät; perunalastuja palsternakasta. Aivan huippuhyvää! Oli siinä kai vielä jotain muutakin, mutta en muista enää mitä. Oisko ollut ainakin karpalogeeliä tuossa annoksen alla…

    Seuraavaksi saimme eteemme kampasimpukoita. Sain vihdoinkin maistaa tätä kauan himoitsemaani herkkua! Kampasimpukka kävi siis ekaa kertaa ever mun suussa ja pidin kyllä. Lisäkkeenä porkkanarisottoa, valkoista vaahtoa ja vähän vihreää. Oikein makoisaa!

    Kampasimpukkaa katveessa palmupuiden…

    Myös pääruoaksi tarjoiltu lammas oli jättegod! Ooooh… ei mureudella rajaa! Kykenee tällainen hampaaton mummokin hienontamaan murean lihan nieltävään muotoon. Lisukkeena ilmeisesti höyrytettyä pinaattia ja sipulilientä. Taisi olla myös sipulia muussa muodossa, kuullotettuna ja rapeana. Mikäs siinä takkatulen ääressä lampaasta nauttiessa. Vain talja puuttui! ;)

    Väliruoaksi juustolautanen. Brietä ja jotain muuta. Harmittaa, että unohdin kysyä mitä. Oli sopivasti vahvuutta ja makua. Vain aterimet puuttuivat! Kuten myös lautasliinat. Miinusta tuli myös shampanjalaseista, jotka tuntuivat omituisen muovisilta. Laadukkaammilla olisi ollut mukavampi kilistellä. Juuh, pikkujuttuja, mutta pikkujuttujen olettaisi olevan kunnossa fine dine -ravintolassa, jossa ruoka yltää kuitenkin ihan huipputasolle. Noh, sainpas taas jotain kitisemisen aihetta ;D

    Alla pajukorin… Huomautin tarjoilijalle myös valaistuksesta. Kyllä mä nyt vaan haluan nähdä mitä suuhuni pistän. Pimeänäkö ei ole enää tässä iässä parhaimmillaan. Jossain vaiheessa valoa saatiinkin hippanen lisää, mutta myönsipä tuo tarjoilijakin olevansa pikkasen pulassa kun maksun aika koitti.

    Jälkkäri oli…. OMG! Täysi kymppi ja sitä oli kerrankin riittävästi! Tiukka paleopipo olisi tietystikin skipannut tämän osuuden, mutta mulla ei suklaan suurena ystävänä olisi kuuna päivänä riittänyt siihen selkärankaan. Tuota vihreää komeettaa vadelmalla veikkasin pistaasitahnaksi, mutta saatan olla täysin pois polulta. Pääasia oli kuitenkin bruleemainen suklaavanukas ja kahvijäätelöpallo. Mansikkakin maistui! Tuossa suklaavanukkaassa oli siis rapeaksi paahdettu sokerikuori, jonka alla pehmeää (kermaista?) suklaavanukasta.

    Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ja nautinnollinen ilta Långvikin lahden rannalla! Nyt oli vielä hieman viileää, mutta kesällä täytynee käydä tsekkaamassa myös terassi. Edelleen voin lämpimästi suositella tätä kotikylän ravintolaa kauempaakin piipahtaville hyvän ruoan ystäville. Kylpyläkin on varmaan ihan jees! =)

  • Lauantai hunningolla

    Lauantai hunningolla

    Aurinkoisen lauantain kunniaksi lauantaita hunningolla. Tämä lauantai tosin meni jo kaksi viikkoa sitten. Nyt viettelen uutta lauantaita. Yhtä hunningolla. Vaikka Vapun jälkeen vannoin pysyväni tiukasti tiellä. Tai ei tässä ihan yhtä hunningolla olla. Jotain otin opikseni.

    Tällä kertaa pureskelen kiellettyjä ”hedelmiä” ihan vaan nurkilla. Upeasta säästä, rantatreeneistä ja jäätelöstä nautiskellen. Pari viikkoa sitten panostin vähän enemmän. Söin jopa aamiaisen, jota brunssiksikin voitanee kutsua. Vuoksenpiirakoita ja munavoita, appelsiinipirtelöä ja aitoja nakkeja. Kuvien ulkopuolelta lämmintä täysjyväpatonkia kera kirnuvoin ja asiaan kuuluvin täyttein.

    Iltaa juhlistimme Leijonien kunniaksi omalla kylällä, Långvikin kongressi ja wellness -hotellissa neljän ruokalajin illallista nauttien. Päivä meni kallioilla ja kukkuloilla hytisten. Aurinko paistoi, tuuli ei hellittänyt eikä hellinyt. Eväät sen tekivät. Not! Päivä oli pyhitetty mainosten uhreille; maista mitä mielesi halajavi, kehosi kavahtavi! Maistoin! Ja petyin. Onnistunutta markkinointia ja mainontaa. Koukkuun en kuitenkaan jäänyt. Maistui paremmalta mielessä kuin kielessä. Ainakin…

    • croissantti
    • minttu ”Marianne” -kismet
    • rivi ”keltareunaista” ala Marko ;)
    • Sparkly se vasta pettymys oli! Odotin kai oikeaa shampanjaa ;)
    • Benin ja Jerryn ”Keksitaikina” (pienessä pikarissa vika?)

    Parasta oli kuitenkin ”Keksitaikina”. Sitä saatan ehkä haluta joskus lisää ;)

    Långvikin menu oli valmis. Annoksiin ei paljoa koskettu. Jälkkäriä en vaan malttanut olla vaihtamatta parempaan. Sitruunavanukkaan ja mansikkasalaatin korvasi suklaa-pekaanitorttu. Pieni pettymys sekin. Kuten moni muukin maistamani suklaakakkupala. Mutta kokonaisuudessaan ihan kivaa purtavaa! Ja vahingossa iso lasi punaviiniä. Kuvittelin tilanneeni 16 cl, sain 24. Ihmettelin, kuinka yhden lasin tyhjentäminen vei kokonaiset kaksi tuntia. Asia varmistui tarjoilijalta. Kun lasi oli tyhjä ja oli aika lähteä. Ja tarrata rattiin.

    Parasta oli ehdottomasti alkuruoaksi tarjoiltu ”superfood” -keitto. Korvasientä ja kuusenkerkkää. Ei aivan lyönyt Groteskin juuriselleri-omenakeittoa, mutta läheltä liippasi. Pääruoka oli taas pettymys. En ylipäätään pidä possusta, enkä varsinkaan läskisestä viljapossusta. Iso siivu ihraa jäi lautaselle. Tarjoilija ymmärsi ja nyökkäsi kohteliaasti hymyillen. Ei tainut olla ainut lautanen, jolta sianihrat lähtivät roskiin. En myöskään löytänyt lautaselta karamellisoitua mustajuurta. Vaan perunamuusia. Joka oli kyllä ihan hyvää; voita säästämättä, mausta tinkimättä. Juustolautanen oli ranskalainen ja jännittävä. Tykkäsin! Pisteet juustolautasen osalta ottelussa Grotesk-Långvik Lågvikille! Kokonaispisteet menivät aiiiika tasan.


    Kiva paikka, hyvää ruokaa! Menen toistekin ja suosittelen muillekin. Itseeni iski erityisesti Långvikin rohkea, retro sisustustyyli, jonka taltion kameraani vessaa myöten. Pysyin naisten puuterihuoneessa. Hienoin juttu oli elävä tuli keskellä illaksi hämärtyvää ravintolasalia. Tykkäsin! Siitäkin =)


    P.S. Näyttää pahasti tämä mun lifestyle siltä, ettei se ole paleota nähnytkään! Hah hah! Mutta believe me or not, näitä hunninkopäiviä edelsi täydet 13 sataprosenttisesti paleopäivää. 7 % hunningolla, I can deal with it. Ainakin henkisesti. Fyysinen puoli onkin asia erikseen… Pitäisi varmaankin laittaa kuvakollaasia arkipäivän syömisistä. Arki vaan on niin arkista. Ja tylsää… Kiinnostaako? Jos 10 tyyppiä tykkää, niin kuvaan ja postaan tylsät arkipöperöt! ;D