Month: huhtikuu 2011

Karitsat munakaspannulla

Published by

Pääsiäispyhien jälkeen lempeä ja ihana paluu arkeen. Herkuttelu on kivaa kun sitä harvoin tekee. Kivaa on myös herkuttelun jälkeinen muistutus arkisyömisen ihanuudesta. Helppoudesta. Hyvästä olosta. Tai paremmasta vielä tässä vaiheessa. Tällä hetkellä ei ole paljonkaan päivitettävää reseptirintamalla. Kevät on korkannut salaattikauden. Joka vuosi sitä jaksaa vaan ihmetellä kuinka vuodenajat vaikuttavat syömiseen. Mielitekoihin. Talven herkut eivät enää maistu. Lihaa on vaikea niellä ja uunikasvikset kauhistuttavat. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin tulevat kuukaudet ahmitaan yksinkertaisesti ja tuoretta. Sitä keho nyt kaipaa. Sitä sille tarjoiltakoon. Ruoanlaitto ei vaadi paljoa mielikuvitusta. Perussalaattiainekset ja kaveriksi jotain proteiinin tynkää. Siinäkään ei ole paljoa valinnanvaraa. Eikä valinnanvaikeutta. Punainen liha tökkii isosti, siipikarja jonkin verran ja feta saa vatsan surulliseksi. Pelkällä kaninruoalla en edes lähtökohtaisesti elä. Valinnanvaikeudesta eloonjäämistaisteluun. Pääsiäisen jälkeen alkoivat rääppiäiset. Jääkaappi on pullollaan aitoa, oikeaa Tammisaaren ja Kemiön ”elävää vettä” ja mahlaista viherpirtelöä. JA pääsiäisen ”liharuokia”, joista on vaan päästävä eroon, vaikka ei niin maistuisi eikä mieli tekisi. Pääsi kai pyhien vauhtisokeus yllättämään. Ruokaa riittää armeijan tarpeisiin asti. Tuumasta toimeen ja tuhoamaan! Illalla meni kalat. Aamu alkoi karitsan munapaistoksella, jossa… …

Mahlaa mahan täydeltä

Published by

Talvi alkaa vihdoin taittumaan ja Suomen luonto tarjoilemaan parastaan. Hyödynnä! Parhaillaan on menossa paras mahlakausi, joka tosin loppunee näillä säillä lyhyeen. Itse olen isukin taitavalla avustuksella kerännyt pääsiäispyhinä tuota lievästi makeaa, parantavaa nestettä ”pihakoivuista”. Mahlaa voi juoda sellaisenaan, jos se vain alas menee. Maku ei ole voimakas, mutta jostain syystä se monia tökkii. Mulle kelpaa tämä ”elämän eliksiiri” ja puiden ruoka ihan sellaisenaan, mutta olen käyttänyt sitä myös nesteenä Emerald Balance -viherjuomassa ja vihreässä pinaattipirtelössä. Mahla ei kovin kauan säily, joten osan olen pakastanut pahan päivän varalle. Ja hyvän =) Oletko maistanut mahlaa? Mitä pidit? Kuinka käytit? Uskotko mahlan parantavaan voimaan?

Pääsiäinen vapaalla

Published by

Kuvissa ei näy… rollaattori, mummi 97 vee ja muut rakkaat aurinkoiset automatkat lankalauantain pippuripihvit lounaalla ja illallisella kauniit pikkukauriit pimenevässä Pitkäperjantain illassa (sekä vähemmän kauniit kohmeinen sammakko ja vikkelä vesirotta) täydet lähdevesitonkat vastavalutettu makea koivunmahla tuhti pekoni-munakokkeli-prinssinakki -aamiainen ylikypsät karitsan sisäfileet ja murea palapaisti suttaavat suklaamunat kermakahvit ja banaanikakku, marjakakku, tiramisu, porkkanakakku, pääsiäismuffinssit, äipän pullat… tuoreet karjalanpiirakat ja kilo oltermannia tummat ja vaaleat pääsiäislimput, meijerivoi ja kilo oltermannia iso maha ja kiristävät pöksyt makeuttamattomat viherpirtelöt laiskottelu aurinkoisella laiturilla mansikkainen rahkajälkkäri kissankielellä välipalana luomuomenat Listassa ei lue… asioita, joita en juuri nyt muista ;) Kenen mielestä paleo on kaiken tämän jälkeen rajoitettua ja rajoittunutta elämää?

Vihreää lasin täydeltä II

Published by

Postasin aiemmin Magnuksen vihreän pinaattijuoman ohjeen, jota pääsin vihdoin myös itse maistamaan. Hiukan alkuperäistä reseptiä pimppasin omien mieltymysteni mukaan. Mun mielestä tuore inkivääri vaan kuuluu joka pirtelöön! Sitruunan laitoin kokonaisena. Ilman kuoria. En ymmärrä miksi sitruunasta pitäisi puristaa mehut pirtelöön ja jättää kuidut ym. hyvät rannalle ruikuttamaan. Sinne vaan kokonaisena! Lisää hyvää! Avokadonkin jätin vain yhteen ainokaiseen. Mausteeksi raikastavaa minttua. Täydellistä! Basilikakin käy(nee). Vihreä pinaattipirtelö by Paleokeittiö 1,25 litraa eli 5 annosta 1 1/2 kurkkua (~500 g) 1 avokado (100 g) 1 rasia pinaattia (100 g) pala tuoretta inkivääriä (~15 g) 1 kuorittu sitruuna (~65  g) tuoretta minttua (~10 g) 1 tl himalajan suolaa 3-4 dl vettä Miltä maistui? Itseasiassa todella hyvältä ja raikkaalta, vaikka aluksi epäilin täysin makeuttamatonta pirtelöä. Huonoja kokemuksia. Miedolta maistui. Omat viherpiiperrykset ovat tavallisesti täynnä makuja ja huomattavasti raskaampia. Annoskoon voi tässä tapauksessa tuplata helposti. Ja  ylpeä olen! Kerrankin selvisin pirtelöstä alle kymmenellä ainesosalla =). Eiköhän tämä jää ainakin hetkeksi ohjelmistoon. Kivaa, kevyttä vaihtelua. Kesäkuumalla jääpaloin täydennettynä aivan loistava viilentävä juoma. Suosittelen kyllä lämpimästi heittämään ennakkoluulot nurkkaan ja kokeilemaan. Saattaa yllättää! Yllätti …

Babylonin antimia

Published by

Lupasin hillopostauksessa paljastaa parhaimman paikallisen salaattipaikan. Saanko esitellä…  Art Cafe Babylon, Kirkkonummi! Pahaksi tavaksi on muodostunut joka perjantainen salaattilounas Babylonissa. Paha tapa siksi, että ulkosalla syöminen ei ole tavallisesti kuulunut rutiineihini. Olen säästänyt ravintola-kavilat juhlahetkiin. Nyt juhlasta on tullut vaivihkaa arkea. Tai arjesta juhlaa… Sinänsä salaattilounaassa ei mitään kovin pahaa ole. Paitsi että se harvemmin on paleota. Semipaleota kuitenkin. Useimmiten. Palautusaterialle sallittakoon myös paholaisen hillo. Valmiiseen pöytään on vaan niin mukava istua aamupäivän ”naisvoimistelijoiden” ja oman treenin päätteeksi aloittelemaan perjantai -illan vapaata. Nälkäkin on tässä vaiheessa yleensä jo kohillaan. Ennen jumppia kun ei tule nautittua muuta kuin nestemäistä. Eikä jumpan aikanakaan. Päätteeksikin vain viherpirtelöä ja/tai herajuomaa. Miksi Babylonia on paras paikka? Pidän paikan tunnelmasta. Kahvilan lounge -osa on suosikkini. Niin myös monen muun suosikki, ja siksi välillä joudun tyytymään kahvilamaisempaan ympäristöön. Sohva, nojatuolimaiset istuimet, musta flyygeli, kitschmäinen kattokruunu, täysi kirjahylly ja taustalla Frank Sinatra… That`s it! Saan koota salaattini itse; valita perusainesten lisäksi lisukkeet. Ja paholaisen hillon. Samaan hintaan. Salaatin hinta – määrä-/laatusuhde. Iso salaatti on ISO. Vaikka olen tottunut kohtuullisen isoihin salaatteihin, niin välillä …

Vihreää lasin täydeltä

Published by

Ajatuksena oli postailla Paleokeittiöön vain reseptejä, joita Minäitse on kokeillut ja toimivaksi todennut tai joku muu mulle ystävällisesti toimittanut. Nyt oli kuitenkin ihan pakkoPAKKO käydä varkaissa! Miksi? Siksi, että tiedän monen tätä reseptiä kaivanneen. Uskoakseni aivan loistava vihreä vaihtoehto niille, jotka syystä tai toisesta ovat makeita hedelmiä rajoittavalla ruokavaliolla. En tiedä. En ole kokeillut. Vielä, mutta hyvältä näyttää. Vihreä pinaattijuoma ~1,5 litraa ~ 700 g kurkkua 100 g babypinaattia (1 paketti) 0,5 dl sitruunanmehua 2 avokadoa 0,5 l vettä 1 tl suolaa (voi korvata varsisellerillä jos pitää siitä) ”Blendaa sileäksi ja nauti ihan koska tahansa.” Jotta mua ei voida ihan törkeästä varkaudesta syyttää, niin kerronpa mistä kävin reseptin ja kuvan pöllimässä. Alkuperäinen resepti ja muuta aiheeseen liittyvää löytyy Magnus Appelbergin raakaruokaan keskittyvästä Syömisen iloa -blogista. Jos raakaruokailu kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti käydä tsekkailemassa mielikuvituksellisia Magnuksen reseptejä! Raakaruokailuhan sopii paleoisteille oikein mainiosti. Toisin kuin paleoruoka rawfoodisteille… Enköhän lähipäivinä saa surautettua itsekin vihreää pinaattijuomaa blenderissä. Joten palaan aiheeseen. Hiukan lienee kuitenkin pakko painaa omaa peukkua soppaan ;)

Kevennätkö?

Published by

Arjan leivontanurkassa oli mielenkiintoinen kysely. Miten kevennät leipomuksia? Kyselyssä murskaavan voiton vei vaihtoehto ”En kevennä leipomuksiani”. Kuinkas on asian laita Paleokeittiössä vierailevien omissa leipomoissa? Kevennätkö leipomuksiasi tai muokkaatko perusohjeita muuten? Miksi ja miten? Kertokaas hyvät leipurit! Nimim. Hyvien vinkkien toivossa on hyvä elää =) P.S. Oikeita ja vääriä toimintatapoja ei ole. On vain itselle sopivia!

Lisää mehevää jauhelihaa

Published by

Ei mitään uutta Paleokeittiössä. Joten tarjoillaan lisää vanhaa mehevää. Mehevää jauhelihapihviä nimittäin. Tuplana tällä kertaa. Jokunen viikko sitten. Tältä se näytti. Mehevien manaus. Punasipulin ja paprikan kuullotus. Olisiko ollut 1 paprika, 2 ja puoli sipulia. Jauhelihaa 800 grammaa. Herefordin pihvilihaa. Oli niin nättejä kuutioita, että oli ihan pakko tallentaa. Miksi muiden veitset leikkaa aina kauniimmin kuin oma?! Pihvien pyörittelyä. Ammattitaidolla! Yeah right… mutta joo, tavallaan. Kyllähän pihvien pyörittelykin visuaalista silmää kaipaa! Ihan mutulla meni tämä satsi. Tavallisesti keittiövaaka auttaa. Neuroottinenko? Voi olla. Todennäköisesti. Mutta kutsukaa mieluummin ihan vaan esteetikoksi ;) Kauniita tuli <3. Jep, artisti rakastuu aina omiin luomuksiina. Eikä siksi kestä kritiikkiä. Tai joutuu sen ainakin kera kyynelten nielemään. Nähty, koettu, eletty! Kasvettu. Ja hyviä! Meheviä. Ja maukkaita. Salaatti kruunaa! Pihvin kuin pihvin. Näinä päivinä.. kaiken. P.S. Ihan noita kaikkia kolmea pihviä en optimismista huolimatta kerralla jaksanut. Mutta kaks ja puol sentäs! Tai ainakin kaksi… 200 g puhdasta pihviä! Tai ainakin 160. Lihaa luolamieskin söis! Jos vaan kiinni sais.

No bad – Pretty in Pink

Published by

Kaikki vanhat reseptit PoverA:sta on nyt siirretty. Ne, mitkä löysin. Ja tämäkin on tällainen perus pirtelöpostaus. Seuraava tavoite on nimittäin tyhjätä verkkoon viime viikkoina kertyneet kuvat kamerasta. Eipä noita enää kovin montaa ole. Aloitellut olen jo aiemmin. Tämä postaus tuskin tarjoilee mitään uutta. Viehätti vaan pirtelön vaaleanpunainen väritys, joka ei taida ihan oikeuksiinsa ainakaan omalla ruudulla päästä. Reseptikin täytyy vetää hiukka hatusta. Pretty in Pink on kumottu jo aikaa sitten. Mutta jotain tällaista se varmaan sisälsi… 1 verigreippi 1 appelsiini 1 sitruuna pieni palanen tuoretta inkivääriä hippunen himalajansuolaa Pari annosta näillä eväillä tosta pyöräytti. Hedelmäpirtelöä mun makuun! Ja kannattaa muuten nauttia heti tuoreeltaan. Seistessään greippi ”karvaannuttaa” ikävästi makua.

Ranskalainen gourmet purkissa – St. Dalfour

Published by

Tämän viikon iHerb -toimituksen mukana, sulassa sovussa maca-, viher- ja sienikahvijauheiden kanssa, saapui maailman suloisin pieni yllätys. Eikä se pahaakaan ollut! Minihillopurkki. Sen sisältö. Ranskalainen vadelma-granaattiomenahillo. Purkin jätin syömättä. Ja maltoinpa maistiaisten jälkeen jättää puolet 28 gramman sisällöstäkin parempiin hetkiin. Suunnitelmissa on joku kaunis päivä herkutella paistetulla vuohenjuustolla kera minihillon =) Paleokeittiössä ei paljon hilloa näy. Ei siksi, että paremmissa vaihtoehdoissa mitään pahaa olisi. En vaan keksi montaa ruokaa, jonka hillo kruunaisi. Ehkäpä Amerikkalaiset pannukakut. Tosin nekin ovat harvinainen herkku tässä keittiössä ja maistuvat oikein hyvin tuore- tai pakastemarjojen kera. Sitten on tietysti se heikkojen herkku, vuohenjuusto, johon St. Dalfourin valikoimista valitsisin ehkä appelsiini-inkiväärihillon. Inkivääri vaan on mun suosikki. Antaa pikkusen potkua. Ja paholaisen hillo, jonka kotikutoisesta versiosta olen haaveillut jo pitkään! Some day… =) Paholaisen hilloa tulee yleensä nautittua ravintolakeikoilla. Jos sellaista vaan on saatavilla. Ja onnekseni tuhokseni lemppari ”salaattibaarin” vaihtoehtoihin paholaisen hillo sisältyy ihan veloituksetta. Lucky me! Or not. ”Baaria” en paljasta. Odottelen edustavia kuvia, jotta saadaan tästä paikallisesta paikasta ihan oma postaus. Kotiseutumarkkinointia. Asia eksyi. Jos joku on makeista marja-/hedelmähilloista innostunut enemmänkin, …