Year: 2012

Vuosi 2012

Published by

Vuosi 2012 alkaa olla ohi ja eletty! Kai se ihan hieno vuosi oli? En tiedä. En muista. Ihailen tyyppejä, jotka muistavat vuosilukuja ja menneen vuoden tapahtumia. Itse en siihen kykene, en vaikka yritän. Jonkin tyypin alzheimeria? Mutta ei kai se huono ole? Olla kykenemätön vatvomaan menneitä. Menneet olivat ja menivät, eikä historiaa menneitä muistelemalla uusiksi kirjoiteta. Hieman enemmän harmittaa, että olen myös kykenemätön näkemään tulevaisuuteen. Suunnittelemaan huomista, asettamaan tavoitteita ja sen semmoisia. Tai en mä tiedä harmittaako sekään varsinaisesti. Tänään, tässä ja nyt lienee pääasia. Huominen tuo mitä tuo. Vuosien mittaan olen huomannut, ettei elämä mene suunnitelmien mukaan. Joten… why bother? Antaa elämän yllättää! =) Mutta onneksi muut pitävät kirjaa ja muistavat mun puolesta! Menneen vuoden kunniaksi muutama tieto Paleokeittiön vuodesta 2012. Suosikkien TOP10 Etusivu Paleo ruokavalio Paleokeittiön emäntä Vatsalle valkoista shampanjaa Strategioita painonpudotukseen Parempaa kuin karkki! Suosi paleolla Paleo elämäntapa – Vastaus nykyajan ongelmiin? “Juustokakkuja tulee aina uusia” Puolukka puurossa Hakujen TOP10 paleo ruokavalio viherpirtelö lehtikaalisipsit paleoruokavalio paleokeittiö bataattisose paleoliittinen ruokavalio kulmapaisti viherpirtelöt vihersalaatti Maaottelun TOP10 Suomi Ruotsi Englanti Saksa USA Tsekit Viro Itävalta Ranska Belgia Näiden yhdentekevien tilastotietojen myötä toivotan… …parasta vuotta …

FeikkiNutella

Published by

Nutella, nutella, nutella…! Nutellaa ei ole suuhun eksynyt ehkä muutamaan vuoteen. Aika harvakseltaan ennen sitäkin. Jostain ulkomaanreissulta opin tämän huonon tavan. Mutta Nutella on paitsi ällömakeaa, niin myös ällöhyvää! Etenkin lettujen päällä. Toimii myös riisikakkujen kanssa. Siihen se hyvä sitten jääkin. Muuten, kuin maullisesti Nutellassa ei ole mitään hyvää; sokeria, kasvirasvaa, vähän pähkinää, kaakao- ja maitojauhetta. Tiedättehän tuon samettisen suklaapähkinälevitteen? Joulun jälkimainingeissa hinguin jostain syystä Nutellaa. En kuitenkaan tarttunut valmiiseen purkkiin vaan ryhdyin sitä ihan itse valmistamaan. Raakana =). Eihän siitä sitä pehmeää tahnaa tullut, mitä mielikuvissa loihdin. Mutta tuli siitä jotain, ja se ”jotain” kyllä kaukaisesti maultaan muistutti Nutellaa. Tämä tuotos voisi olla vaikka jotain pähkinäistä suklaafudgea… Ei kuulosta Nutellalle, mutta kuulostaa hyvälle! Ja ilmeisesti maistuikin, koska yhtään palaa ei enää jääkaapissa ole jäljellä =D PÄHKINÄINEN RAAKASUKLAAFUDGE (aka FeikkiNutella) 1,2 dl hasselpähkinärouhetta 2 rkl raakakaakaojauhetta 1/2 vaniljatanko (tai jauhetta) 0,3 dl raakahunajaa 2 rkl juoksevaa kookosöljyä hippunen suolaa Ainekset tehosekoittimeen ja sekaisin. Jos onnistuu. Tämä oli se kinkkisin vaihe, koska tahna liimautui terien ulottumattomiin pitkin kulhon kylkiä. Jos jollain raakaruokaspesialistilla on vinkkiä tähän, niin kiitän. Valmis …

Uusivuosi, uusi pirtelö

Published by

Joulun ”tunkkaisten” makujen jälkeen keho kaipasi jotain ”pirteää”! Not really… Tai kyllä joo, mutta ensisijainen syypää tämän pirtelön syntyyn oli jääkaappiin nahistunut mango, josta piti kehittää jotain nopeaa. Melko tyhjän jääkaapin ehdoilla. Kaveriksi löytyi yhtä nahistunut pala inkivääriä, hieman paremmassa hapessa ollut lime ja pakastimesta minttua. Makuyhdistelmä on tuttu ja toimivaksi todettu aiemmista kokeiluista. Tosin ensimmäistä kertaa ever taisin lykätä mangon tehosekoittimeen. UUDENVUODEN PIRSKAHTELEVA MANGOPIRTELÖ 1 (yli)kypsä mango 1 lime pala tuoretta inkivääriä tuoretta minttua chilijauhetta maun mukaan pari desiä vettä Kuori ja paloittele mango, limetti ja inkivääri. Heitä tehosekoittimeen kera mintun ja pienen vesimäärän. Lisää vettä tai jääpaloja tarpeen mukaan. Mausta chilijauheella. Kumoa kurkkuun ja piristy! Jos jouluna maistui karpaloinen ja kanelinen appelsiinipirtelö, niin pirteä ja pirskahteleva mangopirtelö sopii aivan loistavasti uuttavuotta vastaanottamaan. Etenkin kylmänä ja vaikka jäillä terästettynä. Jotta pääsee paremmin juhlafiilikseen, niin tarjoilu kannattaa ehdottomasti suorittaa asiaankuuluvasta Finlandia vodka -lasista ;)    

Tapsantanssit

Published by

…tanssittiin tänäkin vuonna jossain muualla kuin Paleokeittiössä. Tapaninpäivä toi tullessaan vihdoinkin jouluun kaipaamaani rauhaa. Päivä meni mukavasti kotosalla touhuillessa; purkaillessa lahjoja ja etsiessä niille sekä neljän kilon peuran kupeelle paikkaa pakkasessa, pitkällä pakkaslenkillä naapurin Sohvi Sopulin kanssa sekä tietysti lahjasuklaita tuhotessa. Ruoka ei maistunut. Suklaa maistui. Mutta se nyt maistuu emännälle aina. Oli joulu tai ei. Uusivuosi tosin alkakoon edes hetken aikaa lakkoillessa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvästi joulu! Tervetuloa ensi vuonna uudelleen!     Uusivuosikin saa tulla! Olen valmis ja varustautunut. Jonkun vuoden tuloon. Vielä ei osaa varmuudella sanoa pidetäänkö pirskeet tänä, ensi vai sitä seuraavana vuonna. Aika näyttää ja sydän kertoo millä mielellä vuosi 2013 otetaan vastaan. Aikaa on! Vielä monen monituista päivää ja yhtä monta yötä =) P.S. Kyllä mä kuvasin myös Paleokeittiön kannalta merkittävimmät lahjat; ”kohta katkee kaalinpää” -veitsen, ”parasta peurasta” -paistomittarin, ”kaikki käyttöön” -nuolijan ja mustat ”paree ottaa varman päälle” -nahkahanskat. Oliko vika sitten kamerassa vai kuvaajassa, mutta pahasti blurrista kuvista ei ollut kellekään mitään iloa. Hautasin bittiavaruuteen. Amen.

Joulupäivä pöydässä

Published by

Näillä eväillä jaksettiin elää eilinen =) Parit eri savulohet ja kananmunat katkarapusalaatilla. Sillit lautasella. Kelpasi jollekin, ei mulle. Omat kalat lautasella. Lisukkeita…     …ja sinappikurkkusalaattia. Äipän itse imeltämä perunalaatikkokin maistui =) Menossa mukana myös laatikot lantusta ja bataatista. Kinkkua ja savukalkkunaa. Kinkku ei napannut, mutta kummitädin toimittamat savukalkkunat suoraan savustamosta pakkasin pöydästä mukaani. Tämä on ehdottomasti mun The Jouluruoka! Konjakkiset sinapitkin oli äippä väsännyt. Kyllä kotitehty sinappi aina kaupan valmiit voittaa! Emännän pääruokalautanen. Kalkkunalle kaveriksi mustaherukkahyytelöä. Kahvin kanssa puolikasta jouluhalkoa. Rommirusinalla. Oli siellä kahvipöydässä jotain muutakin, mutta en tohtinut vieraiden läsnäollessa taas heilua ympäri pöytää kamera kädessä. Nyt on sentään joulu! Toivottavasti Sinunkin joulusi on sujunut yltäkylläisissä merkeissä =)

Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 3

Published by

    Hetken aikaa ehtii paneutua vielä joulua edeltäneeseen elämään ennen kuin laukkaan jälleen ruokapöytään. Viime yö meni pahoinvoidessa, joten saapi nähdä saanko tänään muruakaan jouluruokaa alas. Toistaiseksi olen ollut yököttävän yön jäljiltä paastolla. Mutta viime perjantaina ei paastosta ollut tietoakaan kun Klaus K:n ravintola Ilmatar tarjoili jouluisia jälkiruokiaan! Pakkohan sitä oli taas melkein kaikkea maistaa, edes vähäsen ;) Ennen makeita väliin pikkuisen juustoja. Viikunahilloke oli hyvää ja sopi mainiosti juustojen kaveriksi. Juustot sen sijaan olivat jo aikansa eläneitä; liian lämpimiä, päältä kellertäviä ja kuivuneita. Ja ihan kiva olisi ollut tietää mitä juustoja tuli maisteltua. Jotain sinihomeista ja jotain… muuta. Loppua kohden alkoi jo makuaisti sekoamaan kaikesta tykityksestä; liika on liikaa. Joojoo, oma moka, mutta minkä sitä ihminen luonnolleen voi kun seisovan eteen pääsee! ;) Söpö macaron-piparitalo ja tuima, puolenmetrin pukki valvoi jälkkäripöytää. Oishan sitä voinut pukkia vähän parrasta lipasta ;)     No sitten näitä kakkuja joka lähtöön! Kuvittelin suklaakakkua tai pekaanipiirakkaa suosikikseni, mutta voiton vei ehkä kuitenkin porkkanakakku. Itse asiassa vatsa huusi tässä vaiheessa iltaa hoosiannaa, ja kuten mainitsin, niin makuaisti taisi olla …

Jouluaaton tunnelmia

Published by

Jouluaatto oli tänä vuonna sikäli erikoinen, että sain kutsun aatoksi joulupäivälliselle vieraaseen kotiin, vieraiden ihmisten luokse. Otin kutsun vastaan, vaikka vähän jänskätti. Kameraa en tohtinut kuitenkaan ottaa mukaan. Se olisi ollut epäkohteliasta. Kyseessä oli kuitenkin vanhempi pariskunta. Tarjoilut sujuivat suomalaisia jouluperinteitä noudattaen; kinkku ja laatikot, kotitehty sinappi ja mustaherukkahyytelö, kahvi, tortut ja piparit. Kaikkea söin, vaikka en olekaan mikään erityinen jouluruoan ystävä. Ehkä erikoisin uusi juttu oli maksalaatikko kera kotitekoisen omenahillon. Hyvää oli, vaikka yhdistelmä aluksi kummastuttikin. Aina oppii jotain uutta =)    Myöhäisilta sujui totutummin vanhempieni luona lähinnä kahvittelun ja pakettien merkeissä. Paleokeittiön kannalta merkittävimmät saamani lahjat olivat nuolija, digitaalinen paistomittari, toivomani kokkiveitsi sekä muutamat joulunpunaiset Taika -astiat <3. Postauksen kuvat ovat siis äipän ja isukin luota. Niin, ja sainhan mä vielä suklaarasioita ihan vaan nelin kappalein. Ei pääse emäntä vahingossakaan kutistumaan! Kaksi 70%:sta ja simpukkasuklaat kelpuutin mukaani kotio. Fazerin sinisen konvehtirasian jätin varuiksi äipälle =D

Emäntä toivottaa…

Published by

Vaikka vuosi vielä viipyy viikon verran, niin haluan jo näin joulun kynnyksellä myös kiittää Sinua Paleokeittiössä vuoden aikana piipahtanut tai pidempäänkin viihtynyt vierailija. Toivottavasti tapaamme myös ensi vuonna! Ehkä jo joulunaikaan tai välipäivinä? Keittiö on auki, vaikka emäntä viettää joulua ja lomailee jo toista viikkoa. Kiitos Sinulle; iloa, valoa ja sydämellisiä ajatuksia jouluusi ja tervetuloa takaisin! Näin toivoo ja toivottelee Paleokeittiön emäntä aka Johanna ♥

Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 2

Published by

Pikkujouluinen tarina Klaus K:n amerikkalaisesta joulupöydästä jatkuu pääruokaosiolla. Alku- ja jälkiruokapöytä toimivat buffet -tyyliin, mutta pääruoka valittiin listalta ja se tarjoiltiin lisukkeineen suoraan pöytään. Lisukkeet tulivat pääruoan kylkiäisenä erilliseltä lisuketarjottimelta. Tuttuun tapaan lisukkeita oli jälleen neljää eri sorttia ja pääruokia viisi vaihtoehtoa. Jotakin jokaiselle. Niin lihan, kalan, lintujen kuin kasvistenkin ystäville. Valintani osui tällä kertaa karpaloiseen kalkkunaan. Maistui kyllä, mutta ei aiheuttanut sen suurempaa wow -efektiä. Seuralainen valitsi entrecoten sitruunavoilla, jota itsekin harkitsin. Valitettavasti en vaan ole hetkeen saanut mielestäni Bistro Omatin jokunen aika sitten tarjoilemaa entrecote straight from hell`iä, joten en uskaltanut uuden painajaisen pelossa kyseistä pihviä valita. Annoskateus iski kuitenkin välittömästi toisen lautaselle tuijottaessani. Eikä maistaminen asiaa helpottanut. Multa meni pelkojeni (tai Bistro Omatin ;)) takia jokseenkin täydellinen pihvi ohi suun. Hiukan harmitti kyllä. Lisukelautasesta napsimani kuvat olivat valitettasti kaikki niin epätarkkoja, että niistä ei ollut tätä juttua kuvittamaan. Muutaman kuvan napsaisin kuitenkin ladottuani lisukkeet jo lautaselle. Meistä kumpikaan ei välittänyt ruusukaaleista, joten saimme sen ystävällisesti vaihtaa tupla-annokseen viime vuonna aivan ylivoimaiseksi lisukkeeksi osoittautuneeseen ”kalkkunatäytteeseen”. Tätäkin täytettä oli hieman viilattu sitten edelliskerran. Valitettavasti huonompaan …