Kokoa Cobb, kun haluat salaattia, joka pitää nälän loitolla – pitkään! Nyt ei enää auta itkut, etteikö salaatilla saa vatsaansa täyteen. Tai kun syö salaattia, niin on heti nälkä. Ei ole. Jos pistää salaattiin riittävästi muutakin kuin salaatinlehteä. Tässä se on – salaatti, joka sisältää muutakin kuin pelkkää pupunruokaa.
Miten sun sunnuntai on sujunut? Mulla on ollut ihan tavallinen sunnuntai. Olen syönyt jämäruokaa. Koska viikon viimeisenä päivänä täytyy tyhjentää jääkaappi, jotta voi aloittaa uuden viikon puhtaalta pöydältä. Kurkistus jääkaappiin kertoi, että tänään on hyvä salaattipäivä. Pääosassa pinaatti ja pancetta, jeesaamassa kananmuna ja avokado. Extrana savuinen sinappimajoneesi.
Oiskos taas salaattiaika? Kesällä ravinteikkaat salaattiainekset ovat maun puolesta parhaimmillaan ja niiden koostaminen ei kauan vie. Vatsakin tulee kivasti täyteen ja mieli on virkeä, kunhan valitsee salaattiin sopivia aineksia. Kutsun tätä salaattia aivoannokseksi. Lue miksi!
Parasta ”Pikaruokaa jämistä” -teema jatkuu! Koska parsalautanen oli emännän mielestä menestys, niin samalla konseptilla mennään. Tällä kertaa vain parsat vaihtuivat Kookoksisen mango-kanacurryn jäljiltä jämiksi jääneisiin broccolinin varsiin sekä thaibasilikaan. Helppoa, nopeaa, maukasta ja terveellistä – mitä muuta sitä voisi ruoanlaitolta toivoa!
Tempaisin juuri jääkaapin jämistä ihan parasta pikaruokaa! Annoksen päätähtenä loistavat pari paistettua kananmunaa ja viime viikon Soppa&Salaatti -kokkailuista jääkaappiin unohtuneet tankoparsat. Päätähtien kylkeen kaivoin sitruunalla maustetun majoneesin lisäksi muutamat oliivit ja ”tuoretta” basilikaa. Viimeistelyyn vielä reippaasti suolaa sekä rouhittua mustapippuria ja TSA-DAA..! Helppo, herkullinen ja täyttävä jämälounas oli valmis!
Tiedän, tiedän! Että moni odotti ja odottaa tämän reseptiä. Mutta jotta ei menisi ihan vaan herkutteluksi, niin otetaan tähän väliin vähän jotain kunnon ruokaa, joka on odotellut julkaisemista jo kutakuinkin kuukauden päivät. Eli ensin pääruoaksi ruokaisaa frittataa ja sen jälkeen jälkkäriksi Paleokeittiön omppupiirakkaa! Jos enää tämän jälkeen jaksaa ja maistuu ;) Ruokaisa frittata on ensimmäinen ruoka, jota kokkailin Thomas Rode Andersenin mainiosta Paleokeittokirjasta. Emännän pedanttisuudesta kertonee jotain se, että tämä on myös koko keittokirjan ensimmäinen resepti, hah hah! Ai missäkö vaiheessa kirjaa olen juuri nyt? Nooooh, sittemmin pedanttisuus on kokenut pienen kolauksen, mutta myös toinen resepti kyseisestä kirjasta odottaa julkaisua. Muistathan, että Thomas Roden Paleokeittokirjaa voi edelleen tilata Atena kustannuksen verkkokaupasta edulliseen 26,50 €:n hintaan (norm. 34 €) koodilla PALEOKEITTIO! Siis paleokeittio o:lla, eikä ö:llä. Käytin pohjana Paleokeittokirjan reseptiä, mutta tapani mukaan muokkailin sitä hieman paremmin omiin tarpeisiini sopivaksi. Ensinnäkin 10 munan munakas olisi ollut HUGE yhden emännän tarpeisiin, joten kuudella munalla mentiin. Tästäkin riitti lounasta kolmeksi päiväksi. Uskokaa tai älkää, niin tämä ”munakas” kätkee sisäänsä paljon enemmän kuin päältä päin katsottuna uskoisikaan! Se ON ruokaisa! …
Niin, tännehän se viime postauksen Nutellanakin tunnettu paleoystävällinen suklaa-hasselpähkinälevite päätyi. Sulatetun suklaan alle ”kevyeksi” kakkupalaksi. Bongasin ”Kiusauksessa” -blogista jo aikaa sitten tämän kahden aineksen nutellakakkuohjeen. Resepti kuulosti niin hullulta ja helpolta, että ihan pakko oli itse päästä kokeilemaan, jotta mitä sotkusta syntyy. Hyvää syntyi. Todella helposti. Ja vieläkin helpommalla pääsee, jos käy poimimassa valmiin Nutella -purkin marketista. Ihan niin suureen kompromissiin en ollut valmis, joten suklaa-hasselpähkinätahna oli tehtävä itse. Täytyy sanoa, että pähkinätahnaan olin oikein tyytyväinen. Kakun leivonnassa ilmeni vain yksi pieni ongelma; tahnaa olisi saanut olla täyteläisemmän lopputuloksen saavuttamiseksi enemmän. Purkissa levitettä on 350 g ja mun resepti tuotti valmista ainetta 100 g vähemmän. Toisaalta itsetehty nutella on ”more rich” tai ”intense”, joten veikkaan, että 300 g kokonaisuudessaan voisi olla passeli määrä. Kakun koostumukseen ei vähäisempi määrä vaikuttanut, ja vaikka maku oli hyvä näinkin, niin olisi se voinut olla voimakkaampikin. Kuten jo viime postauksessa mainitsin, niin edes itsetehty nutella ei ole mitään terveysruokaa. Vaikka laadullisesti raaka-aineet ovat kohdallaan ja ainoaa paleoihmisen kannalta hieman kyseenalaista ainesosaa, makeutukseen käytettyä vaahterasiirappiakin on kokonaisuuteen nähden kohtuullisesti, niin kakussa on …
Paleokeittiön salaattikausi 2014 on avattu! Viikkoa aiemmin kuin viime vuonna, mutta kahta viikkoa myöhemmin kuin sitä edellisenä ja kolmisen viikkoa aiemmin kuin vuonna 2011. Niin se vaan iskee, kevät toisensa jälkeen. Vihreän lehden himo! Ihan itsestään. Kyllä keho tietää! Milloin on kevät. Se tietää myös milloin on syksy ja talvi, mutta kesää se ei vielä osaa oikein erottaa keväästä. Kesällä tulee kyllä popsittua tuoreita marjoja enemmän kuin talvella… Mutta vain syystä, ettei tuoreita marjoja näillä leveysasteilla montaa talvella poimita. Onhan tietysti jotain muun maan marjoja tarjolla talvellakin, mutta miksi mennä pakastinta kauemmas marjaan? Tänä vuonna salaattikauden korkkasi aina yhtä täyttävä ja maistuva Insalata Parma, kotoisammin salaattia kevyesti paahdetulla parmankinkulla, manchegolla ja munalla. Joka muuten kriiseilee nyt pahemman kerran. En tiedä, pitäisikö tässä ajatella kanaa, munaa vai itseään. Mutta avaudun aiheesta joskus toiste. INSALATA PARMA ELI PARMAN SALAATTI puolikas iso tai yksi kokonainen pienempi ruukkusalaatti 10-15 cm:n pätkä kurkkua puolikas avokado puolikas luomupäärynä siemensekoitusta 3 viipaletta kevyesti paistettua parmankinkkua (lisäaineetonta!) Manchego -lampaanmaitojuustoa (täyspaleoistit jättäköön tämän väliin) keitetty luomumuna mausteeksi tuoretta persiljaa ja rouhittua mustapippuria kastikkeeksi luomuoliiviöljyä ja …
Postaus sisältää hurjasti kuvallista materiaalia, joten jos et ole kuvienkatselija, niin skrollaa suoraan loppuun. Sunnuntai -aamuna lankesi nimittäin niin kaunis auringonpaiste keittiön puolelle, että hetki oli parasta hyödyntää hyvin ja tallentaa kameraan. Ihana valo! Sinua minä olen niin kaivannut! Tietysti hommaa helpotti myös se, että kerrankin heiluin kauha kädessä vielä valoisaan aikaan. Shakshuka! Sana, joka ei vielä ennen viime viikonloppua sanonut mulle yhtään mitään. Mutta jonka nimeen nyt vannon. Ja niin pitäisi jokaisen muunkin paleoruokailijan vannoa. Etenkin näin talvisaikaan. Poikkeuksena tosin koisokasveja syystä tai toisesta välttelevät. Sillä niitähän tässä pannussa riittää! Kyseessä on perinteinen, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa suosittu aamiainen. Enkä yhtään ihmettele miksi; tällä pannulla kun aloittaa päivän, niin virtaa riittää pitkälle alkuiltaan. Ja kuten jokainen paleoisti hyvin tietää, niin tämä aamiainen toimii aivan yhtä hyvin mihin aikaan päivästä tahansa. Itse taisin testata kaikkina mahdollisina vuorokauden aikoina ;) Tässä vuosien saatossa olen huomannut, että ihmisiä kiinnostaa erityisesti terveemmät, mutta hieman makeammat herkut. Herkut ovat kivoja ja hyviä, mutta ei pelkällä makealla voi päivästä toiseen elää. Kyllä kunnon ruoka ihmisen tiellä ja järjissään pitää! Parhaimmat paleobrowniet ovat …
Se tunne, että nyt ei enää yhtään tätä! Se iskee silloin tällöin viherpirtelön tai kaalien kanssa, mutta harvemmin lihan läheisyydessä. Nyt kuitenkin pääsi näin käymään. Kun olin syönyt kolme päivää lammasta ja neljä päivää peuraa (tulossa!), niin iski totaalistoppi. Ei enää minkäänlaista lihaa tähän kroppaan, kiitos! Tunne oli hieman yllättävä ihmiselle, joka on tottunut huutamaan ”Lisää lihaa!”. Analyysissani päädyin tulokseen, että lammas ja etenkin riistaliha ovat kaiketi sen verran intensiivisiä, että niitä ei ehkä ole hyvä vedellä päivä toisensa jälkeen. Vaikka hyviä olisivatkin. Olenko ainoa lihakammoon sairastunut? Lihan tilalle oli keksittävä jotain muuta, mielellään jotain hyvin helppoa ja sellaista, joka ei vaatisi markettireissua. Koska ei todellakaan huvittanut lähteä perjantaina markettiin marhaamaan… Lopulta päädyin noutamaan vain pari limettiä ja chilipalkoa lähikaupasta. Kananmunia, avokadoa, valkosipulia ja oliiviöljyä löytyy kotivarastolta melkeinpä aina. Samoin tuoretta persiljaa, johon olen ilmeisesti koukussa aina vaan. Pecorinon jäänteetkin makasivat vielä jääkaapissa puolentoista kuukauden takaa. Näitä jäänteitä olisi saanut olla hieman enemmänkin… Ja nyt kotikolosta löytyi poikkeuksellisesti jopa paketti riisivermicelliä, jonka olin jossain vaiheessa varuiksi ostanut, kun sellainen sattui vahingossa vastaan tulemaan. Vaikka niin …
PALEOKEITTIÖ 