Maanantaina, lusikoidessani ”aamiaiseksi” puhdasta neitsytkookosöljyä suoraan purkista suuhun, päätin, että nyt on emännän aika ryhdistäytyä ruokarintamalla. Ja niin tein! Koko illan porisi pata uunissa. Siellä valmistui ensimmäistä kertaa ikinä kouluaikojen ehkä suurinta inhokkia, stroganoffia. Ainakin jonkinlaista stroganoffia, josta olen päässyt nauttimaan nyt jo monta päivää perätysten.

Toisin kun koulustroganoff, oli tämä tekele ihan oikeasti hyvää! Ei yhtään tuntikaupalla jauhettavia, sitkeitä lihapaloja. Ei ainuttakaan epämääräistä jöitskyä, jotka aktivoivat oksennusrefleksi melko tehokkaasti. Ja nopeasti. Jöitskylautanen piti siinä kakoessa ja vesien virratessa silmäpielistä tietysti ”nuolla” putipuhtaaksi. Oikein opettajan valvovan silmän alla. Joo, niin meillä 70-luvulla! Repikää siitä, mäkkärisukupolvi! ;)

Tässä onkin ruokamatkailtu itänaapurissa ristiin rastiin. Ensin löysin ystävän Moskovasta. Välissä piipahdin kaalin kanssa pikaisesti Georgiassa. Nyt viihdyn jossain päin Venäjän valtakuntaa. What`s wrong with me?! Palaan kasakkaresepteineni kun tilanne sallii. Tämä oli vain pieni elonmerkki ja talven toivotus Sinulle =)

P.S. Jos et vielä käynyt katsomassa upean Neiti S:n kuvia, niin tee se. NYT!