Vuosi: 2011

Kuvasatoa lautaselta osa 1/2

Operaatio kamerantyhjennys suoritettu. Pari kuvapostausta menneiden viikkojen lautasilta luvassa. Enemmän inspiraatiota(?) kuin reseptejä. Reseptejäkin saa. Kun vaan avaa suunsa! =) Aloitetaan! Kilosta riittää… useammaksikin päiväksi. Ja joka aterialle ;) Ei välttämättä maailman paras munakas, mutta tulipa tähteet käytettyä. Teemana illalliselta aamiaiselle! Ihan yhtä hyvää kuin villimpi serkkunsa! Ei mikään suosikki, mutta kokeiltava oli! Kerta riittänee… ;) Perussettiä! Yllä. Myöhäinen lounas ennemmin kuin aamiainen. Ehkä jollekin klo 14-15 käy aamustakin. Ilta- tai aamupalaksi. Välipalaksikin. Täyttää vatsan ja pitää nälkää =) Oma versio ”Hehkuvan vihreästä”. Litrasta loput kätevästi Edenin lasipulloon ja jääkaappiin. Hehkuu siinä parisen päivää.

Laiva on lastattu.. i:llä!

Iiii… niin kuin iHerb! Odotettu paketti saapui ison veden takaa. Pääasiassa vanhojen varastojen täydennystä, mutta mukaan mahtui myös muutama uusi tuttavuus… …kuten… superantioksidantti astaxanthin (+omega-3) P-5-P (B6-vitamiinin aktiivinen muoto) Artisanan raakakaakaoherkku Suorat linkit ”uutukaisiin” ja jo tuttuihinkin tuotteisiin löytyvät UP-sivuston iHerb-sivulta. Artisanan raakakaakaoherkku on helppoa herkkua! Ei enää raakasuklaan läträystä vaan namit napaan suoraan kätevästä annospussista. Ihan loistava vaihtoehto perinteiselle perjantaisuklaalle! Melko tuhtia kamaa. Yhdestä annospussista (33 g?) riittää koko päiväksi. Tukkataikaa Ehdin myös jo kokeilemaan näytteenä tulleet Madre Labsin luomushampoon ja –hoitoaineen. Ihana tuoksu ja  miellyttävä koostumus! Molemmissa. Kivan pehmeä vaahto shampoossa. Tukkakin tuli puhtaaksi ja sain sen jopa selvitettyä ilman itkua. Toisaalta tykkäsin, toisaalta en. Jättivät mun hienohapset leijuviksi. Liian puhtaiksi. Tuntuu kuin ei olisi tukkaa päässä ollenkaan ja sojottaa vähän sinne tänne. Kokeilemisen arvoinen tuote kuitenkin. Jollekin toiselle hiustyypille varmasti nappivalinta. Flunssanpoikanen Alkuviikko meni flunssaa vastaan taistellessa. Tankkasin kropan täyteen luonnollisia droppeja. Voitin taistelun kolmen päivän väännön jälkeen. Ei tullut flunssaa ei, mutta väsymys jäi. Harmittaa. Olo oli ennen episodia ihanan energinen ja ajatus kirkas. Nyt koko viikkoa on mennyt usvassa rämpiessä. Mieli …

TehoPaleon jälkeen

30 päivän TehoPaleo otti ja loppui jo viime viikon torstaina. En vaan ole saanut aiheesta kirjoitelluksi. Jotenkin hankalalta tuntuu edelleen. Olisi pitänyt heti kertoa kuulumisia, mutta oli varmaan jotain muuta. Kiireellisempää. Tai tärkeämpää. Olen vaan sellainen tyyppi, että en jaksa paljoa menneitä muistella. Menen eteenpäin. Enkä voi käsittää ihmisiä, jotka muistavat minä vuonna mitäkin tapahtui. Ihailen kyllä (respect Amin ”Idi” Asikainen!). Mulle historia on yhtä suurta sekamelskaa. Kuvia sieltä täältä. Täysin epäloogisessa järjestyksessä. Noh, jos mä nyt jotain yritän TehoPaleostakin sanoa. Tuntuu, ettei vaan ole paljon sanottavaa. Kaikki meni hyvin. Ja aika kultaa muistot ;). Etenkin ensimmäiset kolme viikkoa sujuivat kivasti. Lähimarkkinoiden jälkeen iski ikävä turvotus, joka laski tässä välissä muutamaksi päiväksi vain palatakseen eilen aamusta entistä jytkympänä kera flunssaisen olotilan ja suupielen vesirakkulan. Melko salamana sanoisin. Vaikka saattaahan olla, että jo edellisviikonlopun turboilu ennusteli jotain hyvisten ja pahisten taistelua mun soluissa. TehoTuloksia Olo on ollut ylienerginen! Melkein maaninen. Jatkuva tarve puuhailla jotain ja öisin iltaisin vaikeus pistää pillit pussiin. Ajatus laukkaa. Ei vaan malta! Pistää tajuntaa kankaalle. Unesta olen kuitenkin pitäny huolta. Venyttänyt kuin …

Viherpirtelön paluu?

Viherpirtelöt ovat olleet koko kesän out. Vihreää tuli puputettua ihan riittämiin muutenkin. Kunnes loppukesästä (tai alkusyksystä) koko vihreä oli totaalisen out. Pirtelötkin vaihtuivat mehuiksi ja marjapuuroiksi. Tänään päätin kokeilla, josko viherpirtelöt maistuisivat taas. Halusin lempeän alun, joten päädyin pyöräyttämään ensi kertaa viherkeiju Kimberly Snyderin ”Hohtavan vihreää”. Olihan se! Hyvää ja maistuvaa, mutta ihan liian lempeää mun makuun. Liian makeaa. Suomeksi. Mutta aivan loistava vaihtoehto ja ihan must juoma viherpirtelöneitsyeelle! Tästä on helppo aloittaa vihreämpi elämä! Kokeilkaa! Itse kaipaan mukaan ehdottomasti pirtsakkaa inkivääriä. Kokeilen ensi kerralla jättää myös joko omenan tai päärynän pois. Persilja olisi varmaankin tuonut myös kivan säväyksen. Ja suolaa lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen teelusikallisen. Tietenkin. Litran viherpirtelön lisäksi olen tänään synnyttänyt 7,5 dl tuorelingottua mehua. Made in Heaven tupla-annoksena ja puolikkaalla sitruunalla terästettynä. Ja tietysti Treffit Jamien kanssa. Lauantai iltapäivän iloksi. Ilman kurkkua tällä kertaa. Unohtui. Kauppaan. Kohta pistetään vielä kasviksia pilkoten ja uuniin, jotta saadaan viikonlopulle jotain kunnon pöperöä. Ettei ihan mene pelkän nesteen seurassa tämä päivä. Luvassa saunan lämpöä syksyyn, uunikasviksia ja lähikuhaa vatsaan. Melko täydellistä. Jälkkäriksi (tai alkupalaksi ;)) uutta herkkua, joka päihittää …

Hidasta ruokaa

Pidän pikaruoasta. Pikaruoka tarkoittaa kohdallani yksinkertaista, nopeasti ja helposti valmistuvaa ravinteikasta ruokaa. Viime viikonloppuna oli teemana kuitenkin Slow Food, lauantaina Fiskarsissa ja sunnuntaina uunissa. Pakastimesta ovat jo viime keväänä suoraan tilalta noutamani Herefordin jauhelihat loppu. Sen sijaan sieltä löytyi vielä viime viikonloppuna kaksi reilun kilon painoista paistia. Kulmasta ja ulkoa. En oikein tiennyt mitä niille olisin tehnyt, joten ovat jääneet lojumaan. Vihdoin päätin tarttua paistiin kulmasta ja valmistaa siitä ylikypsää naudanpaistia haudutettuna. Hain kannellisen valurautapadan äipältä lainaksi ja ryhdyin tuumasta toimeen. Ei se niin vaikeaa ollut. Yksinkertaista ja helppoa ruokaa. Hidasta? Kyllä. Työnsin paistin esivalmisteluiden jälkeen uuniin joskus ennen puoltapäivää. Siellä se kivasti hoiti itse itsensä sillä välin kun keskityin viikkosiivoukseen. Nelisen tuntia matalalla lämmöllä ja murea, haarukkaan hajoava paisti oli valmis. Juurekset valmistuivat kivasti siinä sivussa. Ja vatsa oli mukavan täysi synttäreille hilpaistessa. Tätä tässä on syöty tämä viikko. Rautaista lihaa luolaemännän tapaan.

Kuinka minimoida flunssariski?

Muutama sana flunssasta nyt kun monet taudin kourissa niiskuttelevat. Olen kirjoittanut flunssan ehkäisykeinoista aiemminkin. Itseasiassa tasan kaksi vuotta sitten. Hauska sattuma! Ohjeet ovat ihan hyviä ja edelleen päteviä. Itse olen kuitenkin viime vuosien oppien jälkeen päätynyt kiteyttämään flunssan torjuntakeinot vain kahteen huomioitavaan seikkaan. Jep, moni asia on niin kovin yksinkertainen, mutta jostain kumman syystä haluamme tehdä niistä monimutkaisia. Yksinkertaisesti ja minimalistisesti ilmaistuna voit minimoida flunssariskin toimimalla seuraavasti… Minimoi/vältä/eliminoi elimistön puolustusjärjestelmää rasittavat tekijät JA Maksimoi/suosi/lisää puolustusjärjestelmää tukevia tekijöitä. Siinä se. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Todellisuudessahan elimistömme taistelee jatkuvasti tulehduksia, pöpöjä ja muita rasitteita vastaan. Jos immuunipuolustuksesi on vahva ja kunnossa, et huomaa tätä kulisseissa käytävää taistelua. Koska homma toimii. Niinkuin pitääkin. Jos puolustusjoukkosi ovat heikossa hapessa, sairastut. Joukoilla riittää enemmän töitä kuin ne ehtivät hoitamaan. Liian vähän henkilökuntaa. Tai liikaa töitä. Kansantajuisemmin asia voidaan ilmaista seuraavasti. Jos haluat minimoida flunssariskin, niin nauti ravintoa ja tee asioita, jotka vahvistavat puolustusjärjestelmää JA vältä ravintoa ja asioita, jotka kuormittavat puolustusjärjestelmää. Melko yksinkertaista. Teoriassa. Ja käytännössä, kun asian sisäistää; osaa ja haluaa tehdä oikeita valintoja. Sinä päätät! Tässäkin asiassa. Syö ja juo …

Lähiruokamarkkinoilla osa 1/3

Viikonloppu olikin yllättäen touhua ja houkutuksia täynnä, kun päätin synttäreiden lisäksi suunnata lauantaina ex-tempore Fiskarsiin lähiruokamarkkinoille. Suunnitelmien muutos kannatti! Ihana, rentouttava päivä upeassa, aurinkoisessa syyssäässä Fiskarsin idyllisessä ruukkikylässä, jossa oli tarjolla pilvin pimein sekä aitoja, että visuaalisia herkkuja. Sunnuntain synttäreistä vielä… Hyvin rajoitetulla ruokavaliolla kannattaa pysyä houkutuksista kaukana. Toisaalta poikkeustilanteet ovat kuitenkin vain elämää, joissa pitää myös oppia toimimaan.Kummitytön synttäreiden osalta homma hoitui hienosti. Lupasin toteuttaa ”kansan ääntä” ja niin tein. Väliin jäivät synttärikakut ja mokkaleivokset. Olin tosin valmistautunut huolella syömällä vatsan täyteen aiemmin päivällä valmistamaani ”slow foodia” (juttua myöhemmin ;)). Nälkäisenä ei kannata istua haasteelliseen tilanteeseen. Lisäksi mukaan aimo annos asennetta ja päättäväisyyttä, niin houkutuksetkaan eivät houkuta. Vaikka myönnettäköön, että hippasen haikeana katselin nenäni alla nököttäviä mokkapaloja. Se suklaa, se suklaa… Suolaiset piirakatkin olisivat maittaneet. Tyydyin tarjolla olleeseen salaattiin ja kahviin. Poikkeuksellisesti mustana. …ja markkinoista… Synttäreistä selvisin kunnialla, mutta lähiruokamarkkinoilla tuli kyllä maisteltua kiellettyjäkin herkkuja. Hyvin pienissä määrin, mutta kumminkin. Hillonokareet ja pari pikkuista leipäpalaa hyväilivät makuhermoja. Lounaaksi nautin kuitenkin sääntöjen mukaisesti parit peuramakkarat ja kaverin lautaselta maukasta, suussasulavan pehmeää varraspossua. Harmitti, kun en itse …

Synttärisatoa

Näinhän siinä sitten kävi… …että minä katselin vierestä, kun muut söivät mokkapaloja ja kinuskikakkua. Kiitos isännille ja vieraille! Synttärisalaatista ja ymmärryksestä =) Ja iso kiitos kaikille äänestykseen osallistuneille! Kun ratkaisitte kiperän kysymyksen puolestani. Ja teitte elämästäni helpompaa… tai miten sen nyt ottaa ;D