30 päivän matkani TehoPaleon puhdistaviin syövereihin oli edennyt eilen jo viidenteen päivään. Valitettavasti viides päivä ei ollut ihan sitä, mitä ajattelin tai toivoin sen olevan. Se selvisi jo heti aamusta silmät avattuani. Koska ne eivät meinanneet yksinkertaisesti aueta. Syy ei ollut unissa.

Mutta näin tämä homma menee! Yksi päivä yhtä ja toinen toista!

Kolmas ja neljäs päivä toivat mukanaan ihanan keveyden kehoon. Ja duracell -paristot tuli asennettua siinä sivussa; paljon energiaa, terävä ja pirteä mieli. Lääkäri olisi todennäköisesti diagnosoinut maaniseksi ja lyönyt purkin rauhoittavia käteen.

Missä syy? Voisin väittää, että puhtaassa, ravinteikkaassa ruoassa tietysti! En kuitenkaan väitä. Koska en tiedä. Syy saattaa löytyä myös viime päivinä hartaudella tankkaamastani luonnon D-vitamiinista. Tai ihan vaan auringonvalosta. Ehkä maadoittumisesta? Hyvistä ajatuksista? Metsälenkeistä? Kivasta tekemisestä? Ihanista ihmisistä? Parhaista karvanaamoista? Tai josko sittenkin… kaikista näistä ja monesta muusta tekijästä, joita en osaa edes ajatella.

Noh, se oli kolmannen ja neljännen päivän ihanuutta. Viides toi yllätyksen. Ja ei, se ei ollut piristävä yllätys. Se oli väsyttävä yllätys. Sellainen mukava pieni nesteturvotus, että luulin talven palanneen. Ja toppavaatteet pakkasten perässä; michelinmies tässä hei! Turvotus tuo melkeinpä aina mukanaan myös hitauden ja väsymyksen, johon ei auta nukkuminen. Niillä mentiin eilinen. Hitaalla.

Ja hopskeikkaa! Tänään on taas turvotus tiessään, silmät aukenivat kevyesti ja ainakin päivä tähän saakka on sujunut energisissä merkeissä. Kiva! Me likes <3

Jos eilinen alkoi jo heti aamusta tahmeasti, niin eipä loppupäiväkään sujunut ihan niinkuin Strömsössä. Olin suunnitellut meneväni heti aamusta kauppaan, mutta suunnitelmiin tuli äkillinen muutos. Joka tietysti tarkoitti myös melko autiota jääkaappia. Päivän ensimmäinen ateria (kiinteä) tuli siis riivittyä kasaan jämistä, joita sattui löytymään. Lautaselle lappasin köyhän emännän eväät…

• miniavokado (luomu)
• kurkkua
• cantaloupe -melonia
• valkosipulihapankaalia (luomu)
• 2 paistettua kotikananmunaa

Hyvin tällä pärjättiin!

Toiseen ateriaan olin jo ehtinyt käydä hakemassa jääkaappiin täydennystä. Jos ei sitä vielä tässä vaiheessa olisi tehty, niin ei olisi tarvinnut tehdäkään. Nimittäin kun mä alan kokkaamaan illallista, alkavat myös kaupat sulkea ovensa.

Eikä tämäkään sitten loppujen lopuksi sujunut ihan Strömsön tapaan. Kiireessä unohdin jauhelihapihveistä sipulin. Miltä maistuu jauhelihapihvi ilman sipulia?! Ei ainakaan sipulille. Ja kävipä siinä sitten vielä niin, että multitaskatessani unohdin kasvikset liian kauaksi kattilaan. Tuloksena ylikypsää mössöä. Ihan maukasta kylläkin. Itse asiassa liiankin maukasta, sillä ajattelin tästä riittävän kolmeen annokseen. No ei riitä kuin kahteen. Koska santsasin. Puoli kiloa kasviksia päivässä taitaa tarkoittaa kohdallani vähintään puolta kiloa ATERIALLA. Ei se huono ole. Mutta kallista se on.

Jauhelihapihvit menivät jokseenkin tällä, tutulla, vanhalla kaavalla ja parsakaali-kukkakaali-porkkanahöystöä palan painikkeeksi. Mukana tällä kertaa ryhmäläisen vinkistä myös valkosipuli. Ja voin tilalla tirisee nyt tämän 30 päivän ajan kookosöljy.