Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Avainsana: juhlaruoka

  • Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 2

    Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 2

    Pikkujouluinen tarina Klaus K:n amerikkalaisesta joulupöydästä jatkuu pääruokaosiolla. Alku- ja jälkiruokapöytä toimivat buffet -tyyliin, mutta pääruoka valittiin listalta ja se tarjoiltiin lisukkeineen suoraan pöytään. Lisukkeet tulivat pääruoan kylkiäisenä erilliseltä lisuketarjottimelta. Tuttuun tapaan lisukkeita oli jälleen neljää eri sorttia ja pääruokia viisi vaihtoehtoa. Jotakin jokaiselle. Niin lihan, kalan, lintujen kuin kasvistenkin ystäville.

    Valintani osui tällä kertaa karpaloiseen kalkkunaan. Maistui kyllä, mutta ei aiheuttanut sen suurempaa wow -efektiä.

    Seuralainen valitsi entrecoten sitruunavoilla, jota itsekin harkitsin. Valitettavasti en vaan ole hetkeen saanut mielestäni Bistro Omatin jokunen aika sitten tarjoilemaa entrecote straight from hell`iä, joten en uskaltanut uuden painajaisen pelossa kyseistä pihviä valita. Annoskateus iski kuitenkin välittömästi toisen lautaselle tuijottaessani. Eikä maistaminen asiaa helpottanut. Multa meni pelkojeni (tai Bistro Omatin ;)) takia jokseenkin täydellinen pihvi ohi suun. Hiukan harmitti kyllä.

    Lisukelautasesta napsimani kuvat olivat valitettasti kaikki niin epätarkkoja, että niistä ei ollut tätä juttua kuvittamaan. Muutaman kuvan napsaisin kuitenkin ladottuani lisukkeet jo lautaselle.

    Meistä kumpikaan ei välittänyt ruusukaaleista, joten saimme sen ystävällisesti vaihtaa tupla-annokseen viime vuonna aivan ylivoimaiseksi lisukkeeksi osoittautuneeseen ”kalkkunatäytteeseen”. Tätäkin täytettä oli hieman viilattu sitten edelliskerran. Valitettavasti huonompaan suuntaan. Mun mielestä. Ei yltänyt chilimakkaraversio chipotle -version tasolle. Maistui siitä huolimatta vaihtoehdoista parhaiten.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Grillatut kasvikset olivat mielestäni edelleen hieman pliisu esitys. Vadelmabalsamiviinietikasta huolimatta. Jo viimeksi taisin marmattaa grillattujen vihannesten arkipäiväisyyttä. Se mielipide ei ole vaihtunut vuodessa mihinkään. Valkosipulilla ja parmesanilla maustettu bataattipyre oli silkkisen pehmeää ja ihan hyvää, mutta ei sekään kovasti sävähdyttänyt. Noh, mulla onkin ollut ongelmia bataatin kanssa jo jonkin aikaa, joten pistetään siihen piikkiin. Kokonaisuudessaan pääruoka oli sopivan kokoinen ja muutenkin helt okej. Ilman wow -faktoria tosin ;)

    Vielä on tämän tarinan viimeinen osa kirjoittamatta. Kuvamateriaalia ainakin löytyi jälkiruokaosiota varten, öh… riittävästi. Myös jälkiruokaa sain riittävästi, vaikka en tohtinutkaan parin vanhemman ja hienomman puoleisen leidin tapaan rohmuta jälkkäreitä doggybagiin mukaan kotio pakattavaksi. Suoraan sanoen mulle kyllä riitti oikein mainiosti ja vähän liiaksikin se, mitä paikan päällä tuli ”maisteltua”. En olisi voinut kuvitellakaan aloittavani seuraavaa aamua makeaa muovirasiasta kauhoen. Ällöä!

       

    Juttusarjan muut osat…

  • Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 1

    Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 1

    Kuten jo aimmin uhosin, niin kävimme eilen, maailmanlopun päivänä 211212 viettämässä ystäväni kanssa pientä joulua Klaus K:n ravintola Ilmattaressa. Kameraan kertyi sen verran kuvasaastetta, että lienee kaikkien kannalta paree jakaa postaus useampaan osaan. Aloitellaan alkuruoista. Kuten tapana on.

    Viime vuodesta viisastuneena olin laatinut tiukan strategian, kuinka edetä järkevällä ja maltillisella tavalla. Aikaakin oli käytettävissä viime vuotta tunti vähemmän, joten strategian luominen ja sen noudattaminen olisi muutenkin fiksu veto. Strategia lyhyesti…

    • alkuun juomat; alkuruokien kanssa kuohuvaa, pääruoalle punaista Zinfandelia
    • kalaisat alkuruoat
    • lihaisat alkuruoat
    • pääruoka lisukkeineen
    • juustolautanen väliin
    • jälkeenpäin jälkiruoat
    • ei leipää!
    • ihan kaikkea ei ole pakko maistaa! Keskittyminen määrällisesti jo hyviksi todettuihin ruokalajeihin (olivat aika pitkälti samat kuin viime vuonna… mut ei sit kuitenkaan)

    1. LAUTANEN; KALAT JA ANKAT

    Jollekin muullekin oli maistunut ennakkosuosikkini, Klaus K:n Kuhaceviche. En tiedä oliko resepti eri vai alkaako muisti pettämään, mutta ei se ollutkaan niin hyvää kuin muistelin. Melko mautonta sanoisin. Olisin kaivannut enemmän jotain ”sitrusmaista”. Ehkä suolaakin…

       Ankanmaksa “patee” ja mausteinen punasipulihilloke”Herkkua on siinä monenlaista…”. Tämän vuoden alkuruokien ehdoton ykkönen oli jo viime vuonna hyväksi todettu ankanmaksapatee kera mausteisen punasipulihillokkeen. Kalaruokalautasella näkyy strategiasta poiketen myös pieni pala leipää. Sitä vaan oli aivan pakko maistaa, koska näin mukana mukavia sattumia. Osa punaisia. Maku ei kuitenkaan vastannut odotuksia. Ja voi olisi ollut ihan kiva juttu! Graavilohen skippasin tänäkin vuonna. Raaka kala ei vaan istu mun suuhun.

    2. LAUTANEN; LIHAT, KANAT JA KALKKUNAT

    Lihalautanen oli aika tasainen. Lautasen kuningattareksi nimeäisin kuitenkin palvikalkkunan kera karpalohillokkeen. Olen kalkkuna ja karpalo ihmisiä. Pekoni on aina hyvää. Sopii arkeen ja juhlaan. Harmittavasti näköjään missasin naudanpaistin kaveriksi tarkoitetun piparjuurikastikkeen. Olisin pitänyt siitä aivan varmasti. Pidin ehkä viime vuonna.

    Ihan mukavasti alkoi alkuruokien jälkeen nälkäinen vatsa täyttyä. Alkuruokapöytä oli tuttuun tapaan monipuolinen, mutta jollain tapaa päällimmäiseksi adjektiiviksi kielelle jäi mauttomuus… Sanoisin kuitenkin, että alkuruokapöytä oli koko aterian parasta antia. Ja ankanmaksepatee punasipulihillokkeella taivaallista!

    Seuraavassa osassa pääruokien kimppuun!

    Juttusarjan muut osat…

  • Paleo ja joulu

    Miltä näyttää paleoistin joulupöytä? Vaikka tältä!

    Reseptit ja lisää makoisia kuvia upeasta Call me cupcake! -blogista <3

    My point; joulu on kerran vuodessa! Arki on arkisyömistä, juhla on juhlaa ja joulu on juhlista suurin. Jos ihmisellä ei ole vakavia terveydellisiä ongelmia, niin siitä vaan syömään joulun perinneruokia. Jälkkäreineen. Jos kehossa kulkee mukana liikaa ylimääräistä, niin valitse yksi, se sinulle kaikkein tärkein ja rakkain joulun juhlapäivä, ja syö silloin mitä mielesi halajaa. Yksi päivä riittää. Seuraavana jo napakasti takaisin paleoherkkujen pariin.

    Ja kyllä, vatsa saattaa olla jälkeenpäin hieman kipeä ja olo kaikin puolin epämukava. Ajatuskaan ei kulje. Tosin sen ei jouluna niin tarvitse kulkeakaan. Se on hinta, jonka valinnasta moni ei-paleoistikin joutuu maksamaan. Valinta on jokaisen oma. Onko se sen arvoinen? Se sinun on itse päätettävä. Minun mielestäni useimmiten on.

    Siinä simppelit vinkkini jouluun paleoliittisen ravintovalmentajan näkökulmasta. Muistatko vielä 80-20 säännön? Joulu menköön sen 20%:n piikkiin. Sinne mahtunevat myös muut vuoden juhlapäivät. Jos arkisyöminen sujuu, kuten luolamiehellä eikä elämä ole yhtä juhlaa.

    Paleo on elämäntapa, jota tulee voida noudattaa koko loppuelämän. Aiotko pitää pipon tiukalla koko loppuelämäsi ja jättää jokaisen jouluaterian ja palan synttärikakkua syömättä? Kokonaisuus ratkaisee. Ja kun pelisäännöt ovat selvillä ja kokonaisuus kunnossa, niin paleoihminen voi sekä fyysisesti, että psyykkisesti hyvin. Paleo on helppo tapa elää ja paleoistilla on hymy herkässä. Myös juhlapäivinä =)

    ♥ Nautinnollista joulua, Sinulle! ♥

    Ja tervetuloa ravintovalmennukseen! Ensi vuonna!

  • Isäinpäivän kunniaksi

    Kauniita kukkia ja aitoa äitien tekemää ruokaa!  (lisää…)

  • Parhaat ”paleobileet” ever!

    No niin se vaan jäi taas tämän postauksen päivittäminen ja vanhoihin juttuihin on aina hankala palata. Menneisyys on mennyttä ja huuhtoutuu tästä päästä jonnekin arkiston syövereihin alta aikayksikön!

    Muutaman sanan aion kuitenkin puristaa. Mulla oli nimittäin ilo ja kunnia osallistua puolitoista viikkoa sitten serkkupojan viimosen päälle järkkäämiin 30-vuotispippaloihin, joista tulikin sitten parhaat 30-vuotisbileet ever! Avainsanoina…

    • vanha seurojentalo keskellä ei mitään
    • iso joukko eri-ikäistä, iloista pääasiassa turkkulaist tai svenskaa vääntävää juhlakansaa
    • aitoa, kokkien laittamaa ruokaa (monipuolisesti ja riittävästi teemalla ”kala ja riista pitää juhlaväen virkeänä ja vireessä”)
    • jäähdytettyjä ruokasnapseja kera perinteisten ruokalaulujen ”Helan går, sjung hopp faderallan lallan lej!” (not for me, kiitos!)
    • alkomahoolia riittävästi ja monipuolisesti niille, joille se maistui. Itse tyydyin lasilliseen punaviiniä palan painikkeena ja pakkohan sitä oli hiukan maistaa ylistydiä ”illan boolia”, joka about 50 litran kanisteriin säilöttynä aiheutti itsessäni pientä huvittuneisuutta =D
    • ihka oikea humppaorkka, jonka tahdissa pyörähtelivät niin vanhemmat kuin nuoremmatkin parkettien partaveitset (upeeta katsottavaa!)
    • kummitädin self-made mansikkakakut (joita oli monta!)
    • yöpalaksi nakkeja ja lihapullia, jotka jäivät tällä kertaa väliin pitkän kotimatkan koittaessa ennen sydänyötä

    Se tunnelmasta. Siirrytäänpä asiaan. Eli kuinka bilettää paleoisti?! Uuuuuuh… parhaita paljastuksia luvassa! En tiedä miten monet saavat tästä asiasta jotenkin niin älyttömän vaikeaa. Mulle on ollut miltei alusta asti selvää, että juhlissa juhlitaan siinä missä kaikki muutkin. Kunhan niitä juhlia ei ole joka viikko. Jos on, niin lienee parasta tarkistaa sanan ”juhla” määritelmä tai miettiä omaa elämäntapaa kokonaisvaltaisemmin uusiksi. Juhlaruoka ei ole ongelma! Älä tee siitä ongelmaa. Elämässäsi on varmasti ihan oikeitakin ongelmia riittämiin. Kuten vaikkapa arkiruoka, hehee… Paleoisti juhlii kuten kuka tahansa tavis. Helppoa! Liian helppoa? Joillekin joo…Näissä ”kala goes riista” -bileissä olisi tosiaan ollut helppoakin helpompaa pysyä tiukalla paleolla. Why bother? Tankkaus silloin tällöin tekee vain hyvää. Itse tankkasin vaatimattomat kaksi lautasellista. Pää- ja jälkiruokaa. Molempia =)

    Lautasella tällä kertaa…

    • peuran paahtopaistia
    • palvattua peuraa
    • lämminsavulohta kera majoneesin
    • keitettyä kananmunaa
    • lihapullia (en tiedä oliko pelkkää nautaa ja sikaa vai hirvellä höystettyä)
    • vihreää parmesan salaattia, joka kerrankin oli VIHREÄÄ (mukana ainakin rucolaa, pinaattia ja tomaattia)
    • ylihyvää pastasalaattia, johon makua antoivat meetvurstityyppinen liha ja maustekurkku
    • makeaa saaristolaisleipää (johon olisin kaivannut ihan oikeaa meijerivoita jonkun ylipehmeän levitteen sijaan…)
    Jotain ruokalajeja tuli skipattuakin. Ainakin keitetyt perunat ja siikaterriini, joka nyt hieman harmittaa. Oon hippasen ennakkoluuloinen terriinejä kohtaan. Varmaan joku lapsuudentrauma kyseessä ;)

    ”Kahvikonjakeissakin” oli valinnan varaa. Mulle riitti kerma. Kahviin. Ja kakun päälle =)Aaaaaah… home-made mansikkakakkua, joka kerrankin oli sopivan makeaa myös paleoistin makuun. Yleensä kaikki makeat leivonnaiset ovat ylimakeita, eivätkä näin ollen kovin hyviä. Edes syötäviä. Tämä oli! Syötävä ja perfect. Vaikka tähän vuodenaikaan pakastemansikoihin joutuukin turvautumaan. Mieluummin pakastettu mansikka kuin mauton espanjalainen. Tarjolla oli myös gluteiiniton vaihtoehto. Päädyin periaatteideni mukaan tälläkin kertaa aitoon tavaraan.Sitä terävää boolia… Hiukan harmittaa aikainen pakeneminen juhlapaikalta. Väkeä kävi boolimaljalla tiheään tahtiin. Olisipa ollut mukava seurata menoa aamuyön viimeisinä tunteina, hah hah!

    Bändipojat! Joku Fernandos se oli…

    Tanssilattian hurmaa! Tällä kertaa tanssilattialta löytyi jopa tilaa, mutta kyllä siellä väkeä nähtiin väliin ihan ruuhkaksi saakka. Etenkin nuorten tanssitaito ja innokkuus yllättivät. Ei meillä täällä stadissa tälleen… Ja niin, kolmekymppiset ovat siis tämän tädin mielestä nuorisoa. Ajat muuttuu! Minä niiden mukana =)

    Tämän postauksen pointtina oli hehkuttaa upeita juhlia ja kehottaa aika-ajoin löysäämään paleopipoa. Ennen kuin pipo käy liian pieneksi ja paleo ahtaaksi. Muistaako kukaan enää 80-20 sääntöä? Jos muistat, niin pidä siitä kiinni! Ja tämä ei ollut viiiiiitsi vitsi.