Ravintolat
Jätä kommentti

Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 1

Kuten jo aimmin uhosin, niin kävimme eilen, maailmanlopun päivänä 211212 viettämässä ystäväni kanssa pientä joulua Klaus K:n ravintola Ilmattaressa. Kameraan kertyi sen verran kuvasaastetta, että lienee kaikkien kannalta paree jakaa postaus useampaan osaan. Aloitellaan alkuruoista. Kuten tapana on.

Viime vuodesta viisastuneena olin laatinut tiukan strategian, kuinka edetä järkevällä ja maltillisella tavalla. Aikaakin oli käytettävissä viime vuotta tunti vähemmän, joten strategian luominen ja sen noudattaminen olisi muutenkin fiksu veto. Strategia lyhyesti…

  • alkuun juomat; alkuruokien kanssa kuohuvaa, pääruoalle punaista Zinfandelia
  • kalaisat alkuruoat
  • lihaisat alkuruoat
  • pääruoka lisukkeineen
  • juustolautanen väliin
  • jälkeenpäin jälkiruoat
  • ei leipää!
  • ihan kaikkea ei ole pakko maistaa! Keskittyminen määrällisesti jo hyviksi todettuihin ruokalajeihin (olivat aika pitkälti samat kuin viime vuonna… mut ei sit kuitenkaan)

1. LAUTANEN; KALAT JA ANKAT

Jollekin muullekin oli maistunut ennakkosuosikkini, Klaus K:n Kuhaceviche. En tiedä oliko resepti eri vai alkaako muisti pettämään, mutta ei se ollutkaan niin hyvää kuin muistelin. Melko mautonta sanoisin. Olisin kaivannut enemmän jotain ”sitrusmaista”. Ehkä suolaakin…

   Ankanmaksa “patee” ja mausteinen punasipulihilloke”Herkkua on siinä monenlaista…”. Tämän vuoden alkuruokien ehdoton ykkönen oli jo viime vuonna hyväksi todettu ankanmaksapatee kera mausteisen punasipulihillokkeen. Kalaruokalautasella näkyy strategiasta poiketen myös pieni pala leipää. Sitä vaan oli aivan pakko maistaa, koska näin mukana mukavia sattumia. Osa punaisia. Maku ei kuitenkaan vastannut odotuksia. Ja voi olisi ollut ihan kiva juttu! Graavilohen skippasin tänäkin vuonna. Raaka kala ei vaan istu mun suuhun.

2. LAUTANEN; LIHAT, KANAT JA KALKKUNAT

Lihalautanen oli aika tasainen. Lautasen kuningattareksi nimeäisin kuitenkin palvikalkkunan kera karpalohillokkeen. Olen kalkkuna ja karpalo ihmisiä. Pekoni on aina hyvää. Sopii arkeen ja juhlaan. Harmittavasti näköjään missasin naudanpaistin kaveriksi tarkoitetun piparjuurikastikkeen. Olisin pitänyt siitä aivan varmasti. Pidin ehkä viime vuonna.

Ihan mukavasti alkoi alkuruokien jälkeen nälkäinen vatsa täyttyä. Alkuruokapöytä oli tuttuun tapaan monipuolinen, mutta jollain tapaa päällimmäiseksi adjektiiviksi kielelle jäi mauttomuus… Sanoisin kuitenkin, että alkuruokapöytä oli koko aterian parasta antia. Ja ankanmaksepatee punasipulihillokkeella taivaallista!

Seuraavassa osassa pääruokien kimppuun!


Juttusarjan muut osat…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s