Päivää taas Paleokeittiöstä! Pitkä, kuuma kesä on enää muisto vain. Tosin aivan ihana sellainen. Syksy painaa päälle, ja on emännänkin aika tarttua taas kauhaan. Se kun ei ole kädessä viime kuukausina kovin montaa kertaa käynyt.

Ilman ruokaa ei ole tarvinnut emännän elellä. Vyötärölinjan mallista päätellen. Mutta kun jonkin aikaa pellossa elelee, niin osaa jälleen arvostaa arkea. Ja terveempää kokkausta.

Oikeastaan tartuin kauhaan aika innoissani. Koska keittiössä odotti projekti, jonka nyt potkaisen blogissakin virallisesti käyntiin. Tervetuloa Paleokeittiön Fisuviikoille!

Fisk, fish, fisu… Kala suomeksi. Se on emännän lautasellakin viimein viihtynyt. Kala on kyllä hyvää. Tai ainakin ihan okei. Se vaan tahtoo paremmin haaviin uiskennella vieraissa pöydissä kuin kotona. Miksi niin? God only knows. Tai on mulla asiasta vähän vihiä.

Kala on hyvin valmistettuna hyvää, nopeaa, helppoa ja hirmu terveellistä ravintoa, mutta mulla vaan on ollut, ja on edelleen sen kanssa vähän ongelmia. Paras tapa ratkaista ruoka-aineongelma on pistää projekti pystyyn.

Projektien myötä olen vuosien varrella oppinut syömään ja kokkaamaan kaikenlaista. Uutta ja ällöttävää jännittävää. Kuten sieniä, mätiä ja äyriäisiä. Kummallisia kasviksia sekä mausteisia ruokia muilta mailta. Kun vähän aikaa jaksaa panostaa ihan kybällä, niin hetken rykäisystä tulee tottumus. Parhaassa tapauksessa. Joskus jää rykäykseksi. Jonka voi onneksi aloittaa aina uudestaan. Kerta kerralta kapeammalla kynnyksellä.

Fisuviikoille sain yhteistyökumppaniksi varmasti ja vakaasti jo viimeiset kolmekymmentä vuotta suomalaisten ruokapöytiin kalaa pyytäneen ja kasvattaneen Heimon kalan. Pakkaukset lienevät useimmille markettien kalahyllyiltä tutut. Tosin ne ovat hiljattain saaneet uuden, tyylikkään ja tietotäyteisen ilmeen. Kannattaa käydä vilkaisemassa, jos eivät ole uudet kuoret vielä osuneet silmään.

Vaikka en kalan kokkaamisesta ole koskaan ollut ihan intopinkeänä, niin nyt on monta hyvää syytä pikkasen panostaa.

Ensinnäkin, kun jääkaapista löytyy kaikenlaista kalaa, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää ne pois. Pikkupakko on aina hyvä motivaattori. Melkein yhtä hyvä kuin pikkunälkä.

Toisekseen olen jo tovin halunnut haastaa itseni syömään enemmän kalaa. En vaan ole saanut aiemmin aikaiseksi. Nyt saan.

Kolmas hyvä syy löytyy kokkauksesta. Silläkin saralla saa nyt haastaa itseään ihan uudella tavalla. Koska kyseessä on harvemmin Paleokeittiössä nähty raaka-aine, josta PITÄISI osata kehitellä jotain ”Terveempää ruokaa hyvällä maulla”. Eihän kukaan halua huonoa ruokaa syödä. Kun kerran pistää pahaa ruokaa suuhunsa, niin seuraavaa kertaa saa odottaa. Jos kertaa seuraavaa tuleekaan. Koska kammo on kamala.

Eviran suositusten mukaan kalaa tulisi syödä ainakin kaksi kertaa viikossa. Eri kalalajeja vaihdellen.

Ei ole suositus toteutunut täällä kuin satunnaisesti, mutta onneksi muualla näyttää asiat olevan paremmin. Paleokokeissa julkaisemani kyselyn perusteella nimittäin suurin osa kyselyyn vastanneista kertoi kokkaavansa kotona kalaa 1-2 krt/vko. Itse jouduin pistämään raksin kohtaan ”Harvemmin”.

Kalakyselyt ja -keskustelut Paleokokeissa jatkuvat. Saa mielellään tulla kertomaan omista mieltymyksistä.

Vaikka kala ei ole Paleokeittiössä pahemmin viihtynyt, niin muutama kalajuttu mulla kyllä olisi… Jospa panttaan niitä vielä resepteihin tuleviin. Ja menen vihdoin Fisuviikkojen ensimmäiseen reseptiin, joka herkullisuudellaan yllätti itsenikin. Kaikenlaisista ennakkoluuloista huolimatta.

Ehkä suurin ennakkoluulo kohdistui jääkaapissa odottaneeseen sitruunamarinoituun kirjolohisuikalepakettiin. En ole varmaan koskaan ostanut valmiiksi suikaloitua kalaa. Saati sitten valmiiksi marinoitua. Yleensä ostan kaikki raaka-aineet kohtuullisen isoina kappaleina (ilman silmiä), jotka pilkon ja marinoin tarvittaessa itse. Jotta tiedän edes vähän paremmin, mitä suuhuni pistän.

Sitruunamarinoitu kirjolohisuikale kuitenkin yllätti. Paitsi helppoudella, niin myös maulla. Tai sitten mä vaan olen aivan loistava kotikokki. Koska hyvää herkkua syntyi. Eikä sitruunaakaan tarvinnut kalaan lisätä, vaikka siihen olin ennalta varautunut. Sanoisin, että maukkaasti marinoitu.

Tähtäimessä oli valmistaa hyvä, helppo ja nopea arkiruoka paleotyyliin. Kala sai siis kaverikseen pastan ja täyteläisen, mutta raikkaan avokadokastikkeen.

Perus pullapastaa ei Paleokeittiön kaapeista vieläkään löydy, mutta kesäkurpitsapasta on kesäaikoina ollut vakiovieras. Sattuupa vielä sopivasti olemaan satokausikasvis. Jota toki nykypäivänä taitaa olla tarjolla vuodet ympäriinsä.

Annoksen työläin osuus oli kesäkurpitsan suikaloiminen. Muu oli helpompaa ja taatusti nopeampaa kuin kesäheinänteko. Avokadot muusiksi, kalat marinadeineen pikaisesti pannuun ja pois, kesäkurpitsat tilalle ja kaikki yhteen. Päälle pikkasen makeutta herneistä ja annokseen koreutta mintunlehdistä.

Se oli kutakuinkin siinä. Aika täyttä paleota ja vain syömistä vailla valmista.

SITRUUNAINEN KESÄKURPITSA-LOHIPASTA AVOKADOKASTIKKEELLA

2-3 annosta

• 400-500 g kesäkurpitsaa suikaloituna
• 1 pkt Heimon sitruunamarinoitua kirjolohifilesuikaletta
• kirkastettua voita tai muuta rasvaa paistamiseen
• ripaus suolaa maustamiseen
• tarjoiluun pikaisesti keitettyjä herneitä, oliiviöljyä, raikasta avokadokastiketta (ohje alla) ja tuoretta minttua (+ raastettua parmesania)

1. Suikaloi kesäkurpitsa pehmeää siemensisustaa lukuunottamatta juustohöylällä tai vihannesleikkurilla nauhamaiseksi ”pastaksi”. (Vinkki! Vedä juustohöylällä leveitä suikaleita, jotka on helppo leikata kapeammiksi veitsellä.)
2. Paista sitruunamarinoidut lohisuikaleet kuumalla pannulla pikaisesti, ei ”läpikypsäksi”. Siirrä sivuun.
3. Vähennä lieden lämpöä, lisää pannulle rasvaa sekä suikaloidut kesäkurpitsat. Kypsennä suikaleet pehmeiksi varovasti käännellen. Mausta ripauksella suolaa.
4. Käännä liesi pois päältä. Lisää paistetut lohisuikaleet kesäkurpitsan joukkoon pannulle ja kääntele sekaan. Mausta ripauksella rouhittua mustapippuria.
5. Nosta valmista kesäkurpitsa-lohipastaa lautaselle. Lisää päälle kourallinen pikaisesti, suolatussa vedessä kypsennettyjä herneitä sekä avokadokastiketta.
6. Viimeistele oliiviöljyllä ja tuoreilla mintunlehdillä. Ripottele halutessasi päälle myös hieman raastettua parmesania pastaefektin maksimoimiseksi. Nauti välittömästi!

RAIKAS AVOKADOKASTIKE

• 1 kypsä avokado
• ½ sitruunan mehu (tai vähän reilummin sitruunan koosta ja omasta mausta riippuen)
• 2-3 rkl mietoa oliiviöljyä (tai enemmän, jos notkeampi parempi)
• ~10-12 keskikokoista mintunlehteä
• 1 pieni valkosipulinkynsi
• ~½ tl suolaa
• rouhittua mustapippuria

1. Valmista avokadokastike sekoittamalla kaikki ainekset sauvasekoittimella sileäksi, paksuhkoksi massaksi.
2. Maista ja lisää tarvittaessa oman maun mukaan suolaa, sitruunanmehua tai minttua. Peitä ja jätä jääkaappiin maustumaan ja odottamaan ”pastan” valmistumista.

Pari huomiota vielä.

Avokadokastikkeesta kannattaa kokkaus aloittaa ja sen voi sekoittaa valmiin annoksen sekaan, kuten monissa peruspastaresepteissä toimitaan. Maistuu samalta, mutta näyttää päälle annosteltuna kivemmalta. Vähemmän muhjuiselta.

Kesäkurpitsa-lohipasta on parasta välittömästi nautittuna. Ei oikein kestä herkullisena seuraavan päivän lämmitystä, joten kannattaa valmistaa vain kerralla nautittava määrä.

Lohisuikaleet kannattaa toki esipaistaa jo ennalta ja säilyttää jääkaapissa. Avokadokastikekin säilyy aika kivasti ilmatiivissä purkissa, kylmässä. Ja kun kesäkurpitsankin suikaloi kerralla valmiiksi, niin seuraavan päivän uusi annos valmistuu nanosekunnissa.

Klikkaa kuvatekstejä ja poimi myös muut fisuviikkojen helpot reseptit!

Kaupallinen yhteistyö Heimon kala. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje