Avainsana: fisuviikot

  • Lempeän mausteinen brasilialainen kalapata bataatilla

    Lempeän mausteinen brasilialainen kalapata bataatilla

    Sieltä se syksyn viileys, kosteus ja pimeys hiljalleen hiipii. Jos minä saisin valita, niin tässä vaiheessa vuotta pakkaisin kapsäkkini ja matkaisin muuttolintujen mukana etelän lämpimämpiin maisemiin. Mutta kun se ei nyt vaan käy, niin täytyy keksiä muita selviytymiskeinoja talven yli.

    Yksi niistä on ruoka. Mieltä ja kehoa lämmittävä värikäs, ravinnerikas ja ennen kaikkea herkullinen ruoka. Kevyet, rapsakat salaatit ovat saaneet hiljalleen väistyä täyteläisimpien ja mausteisempien annosten tieltä. Nyt on aika panostaa ruokaisiin keittoihin ja maukkaaksi haudutettuihin patoihin.

    Paleokeittiön fisuviikkoja viedään vielä!

    Lempeän mausteinen lohipata oli jokseenkin ilmiselvä kalaruoka tähän väliin. Inspiraatiota etsin eteläisen Amerikan mailta, josta löytyi herkulliselta kuulostanut brasilialainen kalapata nimeltä moqueca. Siitä sitten kokkaamaan jotain vähän tuhdimpaa ja paremmin suomalaiseen syksyyn sopivaa.

    Proteiiniksi valitsin vaaleaa kalaa rasvaisemman, valmiiksi suikaloidun kirjolohen ja mukaan pistin vielä makeaa pottua. Ei tarvinnut kyytipojaksi erikseen riisiä keitellä.

    Kyselin jälleen Paleokokkien kalakäyttäytymisen perään. Tällä kertaa kiinnosti vastuullisuus, joista kuluttajille kertovat MSC- ja ACS -ympäristömerkit.

    Vastauksia ehti parissa päivässä kertyä valitettavan vähän. Enemmistö näyttäisi kuitenkin olevan kanssani samoilla linjoilla; harvemmin tulee tuorekalaa hankkiessa merkkien perään katseltua. Purkkikaloista sen sijaan MSC -merkinnän yleensä tsekkaan.

    Miksi näin? Asia on kyllä sinänsä tärkeä itsellenikin, mutta kaipa lähden olettamuksesta, että Suomessa isompien toimijoiden toimittamat merenelävät vastuulliset pyynti- ja viljelykriteerit täyttävät.

    Ehkä ilmassa on jonkinlaista merkkiväsymystäkin. Merkkejä kun on joka lähtöön ja yhden paketin kyljessä parhaimmillaan jopa viisi kappaletta. Eikä sitten loppujen lopuksi kuitenkaan ole konkreettista kosketusta näihin kaiken maailman sertifikaatteihin. Vaikka tietää, mitä logot ja lyhenteet teoriassa tarkoittavat, niin käytäntö tuntuu olevan jotenkin kovin etäällä tavallisesta kuluttajasta.

    Jotta kalan ympäristömerkit eivät jäisi teoriatasollakaan arvoituksiksi, niin selvennettäköön vielä lyhyesti, että MSC tarkoittaa Marine Stewardship Council -organisaation pyydetylle kalalle myöntämää merkkiä, joka kertoo kestävästä kalastuksesta ja alkuperän jäljitettävyydestä. ASC -merkki on Aquaculture Stewardship Councilin myöntämä vastaava viljellyn kalan ja muiden merenelävien osalta käsittäen myös työntekijöiden oikeudet.

    Seuraavaksi voidaan tietysti miettiä, että mitä kestävä kalastus ja kalanviljely tarkoittaa. Yksinkertaistettuna ja selkokielellä ilmaistuna kyse on mun mielestä siitä, että pidetään huolta luonnosta. Ja ihmisistä. Nyt ja tulevaisuudessa.

    Takaisin tähän mainioon kalapataan, josta on tullut mun syyssuosikki. Aiemmin avauduin, kuinka kalaan tarttuminen kotikeittiössä on ollut hieman haasteellista. Ei enää. Ratkaisu löytyi tästä helposta ja herkullisesta kalaruoasta. Ja onhan tässä muutenkin tullut kalojen kanssa treenattua. Enemmän kuin viimeiseen viiteen vuoteen yhteensä.

    Mitä pataan tulee, niin ensinnäkin valmiiksi suikaloidun kalan käsittely on paitsi nopeaa niin myös helppoa. Kalaan ei tarvitse käsin koskea. Jos ei halua.

    Marinoimistakaan ei kannata jännittää. Se kun on hirmu yksinkertaista. Vähän mausteita ja hapokasta sitrusta pussukkaan, sekoitus ja hetki odottelua. Se on siinä. Useimmiten marinadeihin lisätään myös öljyä. Rasvaisen lohen kanssa öljyä ei tarvita.

    Brasilialainen kalapata ihastuttaa myös siksi, että mausteisuudella on helppo huijata silloin kun kalan maku ei oikein nappaa. Jos et siis pidä kalan mausta, niin testaapa tämä! Sinne sujahtaa eväkäs suusta alas niin, että ei välttämättä ymmärrä edes pyrstöä popsivansa. Toimii samaan tapaan kuin kasvisten piilotus lihapulliin tai makaronilaatikkoon.

    BRASILIALAINEN LOHIPATA BATAATILLA

    ~4 annosta

    LOHISUIKALEIDEN MARINOINTI

    KALAPATA / -KASTIKE

    • punaista palmuöljyä tai muuta rasvaa kuullottamiseen
    • 1 bataatti kuorittuna ja paloiteltuna (~300-350 g)
    • 1 punasipuli siivutettuna
    • ½ punainen paprika suikaloituna
    • ½ keltainen paprika suikaloituna
    • ½ vihreä paprika suikaloituna
    • 2 dl kookosmaitoa
    • 1 prk tomaattimurskaa (400 g)
    • 1 rkl tomaattipyrettä
    • 1-2 tl sriracha -kastiketta (tai maun mukaan)
    • maustamiseen tarvittaessa suolaa ja mustapippurirouhetta
    • tuoretta korianteria, kaneli- tai thaibasilikaa sekä limeä tarjoiluun
    • (tarvittaessa keitettyä riisiä tai kookosriisiä lisukkeeksi)
    1. Siirrä lohisuikaleet rasioista sopivaan, ei-metalliseen astiaan tai esim. riittävän suureen minigrip -pussiin. Rutista päälle valkosipulinkynnet, mittaa mausteet ja limenmehu. Sekoita hyvin. Peitä astia ja siirrä jääkaappiin maustumaan ½ – 1 tunniksi.
    2. Esivalmistele kasvikset; kuori ja paloittele bataatti ~1½ – 2 cm:n kuutioiksi, siivuta sipuli puolirenkaiksi ja suikaloi paprikat.
    3. Paista marinoidut lohisuikaleet pikaisesti kuumalla pannulla niin, että mausteet tarttuvat pintaan ja suikaleet saavat hieman paistopintaa. Älä läpikypsennä. Siirrä pikapaistetut suikaleet sivuun.
    4. Alenna lieden lämpötilaa ja lisää pannulle punaista palmuöljyä tai muuta rasvaa sekä kuutioitu bataatti. Paista bataattikuutioita välillä käännellen niin, että öljyyntyvät, muuttuvat tummemmiksi ja saavat hieman väriä pintaan. Ripottele päälle hieman suolaa.
    5. Jos käytössäsi on iso kasari niin lisää sipuli ja paprikat bataattien kanssa pannulle. Jatka kuullottamista. Tai siirrä bataatit sivuun ja kuullota sipulit sekä paprikat omillaan ja palauta bataatit pannulle, kun sipulit ovat pehmenneet. Paprikoihin saa jäädä hieman purutuntumaa.
    6. Alenna lieden lämpötila miedolle. Lisää tomaattimurska ja tomaattipyre. Sekoita.
    7. Lisää kookosmaito. Sekoita ja jätä kannen alle hautumaan, kunnes bataatit ovat pehmenneet (~20 min riippuen kuutioiden koosta). Testaa kypsyys haarukalla. Jos pata tuntuu liian löysältä, niin keitä nestettä kokoon ilman kantta. Jos haluat padan sijaan kastiketta, niin lisää varovasti nestettä; kookosmaitoa, kalalientä tai vettä.
    8. Kaada lohisuikaleet ”pataan” ja kääntele varovasti sekaan. Maista ja mausta sriracha -kastikkeella sekä suolalla ja mustapippurirouheella. Viimeistele tuoreella korianterilla.
    9. Tarjoile kera tuoreen korianterin ja raikastavan limen. Nauti sellaisenaan tai kera sopivan lisukkeen, esim. keitetyn quinoan, riisin tai kookosriisin.

    Klikkaa kuvatekstejä ja poimi myös muut fisuviikkojen helpot reseptit!

    Kaupallinen yhteistyö Heimon kala. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

     

  • Kolme kalaisaa avokadotoastia

    Kolme kalaisaa avokadotoastia

    Paleokeittiön kalateemainen kokkaus jatkuu nopeilla, monipuolisilla ja aivan ylihelpoilla ohjeilla!

    Itse asiassa en tiedä, voiko tätä edes kokkaukseksi kutsua. Kokoaminen lienee lähempänä totuutta. Mutta mikäs sen parempaa kuin taikoa maistuvaa terveysherkkua arkeen vain muutamassa minuutissa. Minä tykkään. Veikkaan, että niin tykkää moni muukin.

    Mitä tämänkertaisten ohjeiden monipuolisuuteen tulee, niin pistänpä insipiraatioksi, en vain yhtä vaan kokonaiset kolme reseptiä. On mitä testata ja mistä valita. Jotain sopivaa joka tilanteeseen ja makumieltymyksiin. Aamuun, välipalaksi, lounaalle. Miksei päivän pääateriaksikin.

    Hyviä rasvoja on ladattu kasvisten ja proteiinin kylkeen roppakaupalla. Nämä pari hyvärasvaista raaka-ainetta yhdistävät kaikkia variaatioita. Tarjolla on nimittäin avokadoa ja savulohta niin aasialaiseen, meksikolaiseen kuin perisuomalaiseenkin malliin.

    Avokado suomalaista? Ehkä ei. Mutta ei kai tämä nyt niin pilkun päälle ole.

    Pistin jälleen Paleokokeissa pientä kyselyä pystyyn. Oma kalasuosikkini on eittämättä lohi. Tai ainakin siinä mielessä, että se helpoiten kotikeittiöön kulkeutuu.

    Kiinnosti tietää, että millaista kalaa muut mieluiten tai useimmiten kotona kokkaavat. Tai käyttävät. Enemmistö oli kanssani samoilla linjoilla. Kyllä se jonkinlainen lohi maistuu muillekin.

    Lohi vaan on jotenkin helppo valinta. Ja helpointahan se on silloin kun kalaviipaleen voi siirtää suoraan paketista pöytään. Tai pistää suuhun. Savustettuna tai graavattuna.

    Tämän postauksen tähtenä avokadotahnan rinnalla loistaa jo aiemmasta Paleo Buddha Bowlista tuttu, valmiiksi siivutettu kylmäsavulohi. Joka totta puhuakseni emännälle parhaiten maistuu terveleipäviipaleen päällä kera remouladekastikkeen. Yhdistelmässä vaan on jotain niin… mmmmmm… maukasta.

    Harvemmin tulee komboa nautiskeltua. Syynä ennen kaikkea se terva- tai saaristolaisleipä, jota ei ihan joka päivä sovi kitusiinsa työntää. Olen säästänyt juhlahetkiin. Niin teen tänäänkin.

    Tänään tarjolla siis kalaisaa avokadotoastia kolmella tapaa. Aloitellaan tiukkalinjaisten ”mitättömästä”, mutta ei mauttomasta meksikolaisesta. Ja jatketaan siitä sitten gluteenittoman aasialaisen arkiversion kautta kotimaisiin herkkuhetkiin.

    Avokadotoastista täytyy vielä vähän avautua. Sehän on viime vuosina ollut jonkinlaista trendiherkkua.

    Koko homman ydin on tietysti avokado, jota voidaan latoa ”leivän” päälle joko sellaisenaan, karkeasti muussattuna tai sileäksi sekoitettuna. Nakuna tai eri tavoin maustettuna. Versioita toastin avokadotahnoista on varmasti tuhansia. Alle kirjaamani on omaan makuun sopivimmaksi viilattu sose. Jokainen varioikoon vapaasti.

    En aiemmin oikein ymmärtänyt, että mistä tässä nyt kohkataan. Miksi avokado leivän päällä on jotenkin iso juttu?

    Menee jälleen kerran kategoriaan testaa ennen kuin tuomitset. Löysin avokadotoastit viimein viime kesänä kun ei kokkaus helteellä huvittanut. Jotain kohtuu terveellistä piti kesäkuumallakin kuitenkin syödä. Avokadoriisikakusta erilaisine täytteineen tuli kaveri.

    Avokadotoastia on helppo muunnella omien mieltymysten mukaan. Mun ajatusprosessi toastin koostamisessa menee jokseenkin seuraavasti…

    • pohja
    • maustettu avokadotahna
    • kasviskerros
    • proteiinikerros
    • yrtit ja muut tilpehöörit

    Kala proteiinilähteenä tuli kuvioihin mukaan vasta fisuviikkojen myötä. Hyvin toimivat limellä maustettu vihreä kivihedelmä ja savulohi yhdessä.

    RAIKAS AVOKADOTAHNA

    • 1 kypsä avokado
    • ~3 rkl limen mehua (1 lime, tai maun mukaan)
    • 2 rkl mietoa oliiviöljyä
    • ½ keskikokoisesta valkosipulinkynnestä
    • ripaus suolaa
    • rouhittua mustapippuria
    1. Laita kaikki muut ainekset paitsi rouhittu mustapippuri joko tehosekoittimeen tai surauta sileäksi sauvasekoittimella.
    2. Mausta mustapippurirouheella. Sekoita lusikalla, maista ja viilaa mausteita tarvittaessa.

    Valmis tahna säilyy limen ansiosta suljetussa astiassa jääkaapissa ainakin päivään seuraavaan. Mahdollinen ylijäämä toimii mainiosti myös tuorekasvisten, kuten kurkun, porkkanan, varsisellerin ja kukkakaalin dippaukseen.

    ”MITÄTÖN” MEKSIKOLAINEN TIUKKAAN LINJAAN

    • jykevä salaatinlehti tai kaksi
    • reippaasti avokadotahnaa
    • tomaattia siivuina tai kuutioituna
    • punasipulia ohuina renkaina tai hienonnettuna
    • Heimon kylmäsavustettu kirjolohifileviipale
    • punaista chiliä tai jalopenoa pilkottuna
    • koristeluun tulista silmusalaattia ja mustaa merileväkaviaaria
    • tarjoiluun limeä
    1. Pilko / siivuta kasvikset.
    2. Kokoa avokadotoast salaatinlehden päälle, purista päälle hieman limeä ja syö samantien.

    GLUTEENITON AASIALAINEN ARKEEN

    • 1 riisikakku
    • reilusti avokadotahnaa
    • kurkkua siivutettuna
    • porkkanaa karkeasti raastettuna
    • Heimon kylmäsavustettu kirjolohifileviipale
    • sushi-inkivääriä suoraan purkista
    • koristeluun tuoretta korianteria ja merileväkaviaaria (tai mustia seesaminsiemeniä, joita minä en perusmarketista löytänyt)
    • tarjoiluun limeä
    1. Raasta / siivuta kasvikset.
    2. Kokoa kaikki riisikakun päälle, purista päälle limeä ja nauti heti.

    PERINTEINEN SUOMALAINEN HERKKUHETKIIN

    • viipale terva- tai saaristolaisleipää
    • avokadotahnaa
    • salaatinlehti
    • keitettyä kananmunaa viipaleina
    • Heimon kylmäsavustettu kirjolohifilesiivu
    • koristeeksi tuoretta tilliä ja merileväkaviaaria
    • sitruunaa tarjoiluun
    1. Keitä ja siivuta kananmuna.
    2. Kokoa ja syö edellisten malliin.

    Sellainen setti kalaisia ”avokadotoasteja”. Mietin omaa suosikkia. Valinta tuntui haastavalta. Kaikki hyviä omalla tapaa. Mutta kyllä tässä Mitätöntä meksikolaista on eniten syöty.

    Klikkaa kuvatekstejä ja poimi myös muut fisuviikkojen helpot reseptit!

    Kaupallinen yhteistyö Heimon kala. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

  • Kylmäsavulohen tähdittämä Paleo Buddha Bowl

    Kylmäsavulohen tähdittämä Paleo Buddha Bowl

    ”Metsään on tullut jo syys…”, valssasi Olavi Virta aikoinaan. Syksy on saapunut Suomeen. Se on varmaa. Mutta syysmetsästä en ole vielä aivan varma.

    Poikkeuksellisen kuuman kesän jälkeen myös yllättävän lämmin syksy ei ole vielä antanut metsän ja puistojen puille syytä vaihtaa vihreää kesäleninkiä värikkäämpään syyskuosiin. Vaikka jokunen kuivuuden kellastama lehti lenkillä tossujen alla jo rapiseekin.

    Lämpimän syksyn myötä tuntuu kesä viihtyvän edelleen emännän lautasella. Keho ei kaipaa tuhdimpaa ruokaa vaan kevyet, kaikissa sateenkaaren väreissä loistavat kylmät salaatit kelpaavat hyvin.

    Paleokeittiön Fisuviikkojen kunniaksi tuuppasin tuoreiden kasvisten kaveriksi kalaa. Kylmäsavustetulla kirjolohella täydennetty kasviskulho vei ajatukset aina Japaniin asti, josta on tähän kevyeen terveyspommiin inspiraatiota ja makuja metsästetty.

    Smoothie Bowlit on Paleokeittiössäkin nähty, mutta nyt ollaan ensi kertaa muodikkaan salaattikulhon äärellä.

    Sinänsä mulle on se yksi ja sama, onko salaatti kulhossa vai ei. Näyttää tietysti hauskalta ja tuo vaihtelua laakeaan lautaseen, mutta ollaanpa rehellisiä. Kyse on kuitenkin ensisijaisesti salaatista, jonka jokainen voi tarjoilla mielensä mukaan. Kulhosta, lautaselta tai lattialta. Tai latoa ainekset trendikkäästi kannelliseen lasipurkkiin. Joka onkin mainio vaihtoehto silloin, kun salaattia täytyy kuljettaa kotipöytää kauemmas.

    Nimesin kulhon ensin Sushi Bowliksi. Koska Japani. Mutta vaihdoin sen sitten Buddha Bowliksi. Koska kuulostaa kauheen kivalta. Ja on tietysti äärettömän terveellinen kokonaisuus.

    World Wide Web osasi nimittäin kertoa, että terveellisyydessä piilee Buddha Bowlin ydin. Sen kulhon ohella.

    A “Buddha bowl” can mean different things to different people, but let’s define it here as a one-dish meal consisting of rice or whole grains, roasted veggies, a dressing and protein (by way of beans, tofu, lentils, or in some cases meat or fish). It’s considered clean eating and it incorporates principles of Chinese and Japanese medicine. Popular among vegans, the Buddha bowl is considered an ideal way to eat and is credited with the potential for lowering the risk of chronic diseases. Taste of Home

    Paleo Buddha Bowlissa ei tietysti viljaa nähdä. Ei edes täysjyvää. Riisin korvaa kukkakaalista raastettu ”riisi” ja proteiini tulee kasvien sijaan jonkin sortin elukasta.

    Kala on hyvä. Täyttää terveellisyysvaatimukset mennen tullen. Yllä olevaan lainaukseen viitaten kylmäsavulohen suutuntuma kera pirteän ponzukastikkeen antaa annokselle myös vahvasti japanilaisen fiiliksen.

    Kalan, ja etenkin lohen terveystekijät lienevät kaikille tutut. Mutta koska pikakertaus on opintojen äiti, niin parasta lohessa ovat tietysti proteiini, Omega-3 -rasvahapot, D-vitamiini ja B12 -vitamiini. Johon puhtaasti kasvisravinnolla elävien kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Kalan lisäksi hyviä B12-vitamiinin lähteitä ovat maksa ja munuaiset. Kala lienee kuitenkin useimmille näitä helpompi valinta.

    Jos eväkkäiden terveystekijät joskus pääsevät unohtumaan, niin Heimon kalan pakkauksista (josta tämänkin annoksen lohiviipaleet on muuten kaivettu) voi aina kauppareissulla tarkistaa.

    Fisuviikkojen kunniaksi meillä oli taas Paleokokeissa aiheeseen liittyvää kyselyä. Tällä kertaa emäntää kiinnosti tietää, että millaista kalaa ihmiset kotona eniten käyttävät; suoraan vesistöistä saatua, kalatiskien antimia, valmiiksi vakuumiin pakattua, pakastettua vai säilykkeitä.

    Useimmat vastanneista hankkivat kalansa emännän tavoin kalatiskiltä valmiiksi perattuna ja fileoituna. On helppoa ja nopeaa, eikä vaadi erityisiä kalankäsittelytaitoja. Hatunnosto kuitenkin niille muutamalle, jotka kertoivat kalaruokiensa syntyvän kokonaisista kaloista.

    Täytyy kuitenkin myöntää, että valmiiksi vakuumiin pakatussa kalassa on etunsa. Paras vaihtoehto lohen, kuten muidenkin ”lihojen” osalta olisi tietysti villinä ja vapaana puhtaassa ympäristössä elellyt. Harvoin vaan on nykymaailman kaupunkikulttuurissa elävällä villiä ja vapaata saatavissa. Ja silloin kun on, niin hinta voi olla suolainen.

    Kannattaa myös muistaa, että esimerkiksi Itämeren villit merilohi- ja Saimaan järvilohikannat ovat huvenneet jopa siihen pisteeseen, että niitä ei välttämättä vesistöissämme enää tulevaisuudessa ui. Ellei pyyntiä rajoiteta. Vaikka paleokansa rakastaa kaikkea villinä ja vapaana vaeltavaa, niin kasvatettu kala on parempi kuin ei mitään.

    Niin, miksi se vakuumista kaivettava kala on alkanut houkuttaa enemmän kuin hypermarketin tiskiltä hankittu?

    Olen aiheesta avautunut jo vuosia sitten. Kun kerran saat haaviisi kuraista kalaa, niin et mielellään enää tökkää haavia samaan paikkaan. Vaikka en kotioloissa olekaan mikään kalan suurkuluttaja, niin muutamaan otteeseen on paketista paljastunut päältä kohtuu kaunista, mutta tarkempaa tarkastelua kestämätöntä tuoretuotetta.

    Kala ei pitkään tuoreena säily. Ja kylmäsäilytyksen osalta täytyy muutenkin olla tarkkana. Niin kaupassa kuin kotonakin.

    Esimerkiksi kylmäsavustettua lohta en enää jättimarkettien tiskiltä osta. Kalakauppiaat ovat asia erikseen, mutta pakattu lohi vaan on ollut monesti parempaa kuin irtona hankittu. Säilyvyys on oikein säilytettynä taattu pakettiin painettuun eräpäivään saakka. Helpottaa myös sikäli, että kalaostokset voi suorittaa ennen käyttöpäivää eikä tarvitse heti kaupoilta kotiin tultua alkaa tunkemaan eväkästä omiin kiduksiin. Tai kattilaan.

    Ja juu, en minäkään muovista tykkää. Mutta vanhasta fisusta tykkään vielä vähemmän.

    Kylmäsavulohen tähdittämä Paleo Buddha Bowl ei paljoa kokkaustaitoja vaadi. Riittää, että pysyvät veitsi ja raastin edes sen verran kädessä, että saa kasvikset pienittyä. Pelkkää pilkkomista ja hieman ainesten mittaamista sekä sekoittelua ponzukastikkeen tiimoilta.

    Jos kylmäsavustettu lohi ei maistu, niin korvaa lämminsavustetulla. Myös kasviksia voi luonnollisesti koota mielensä mukaan; lisätä, jättää pois tai säveltää kokonaan oma sateenkaarisinfonia.

    Perussettiä, mutta herkullista sellaista. Koska ponzu. Jota kannattaa valmistaa sen verran iso satsi, että riittää sekä salaatin sekaan kaadettavaksi, että erikseen lohelle dipattavaksi.

    PALEO BUDDHA BOWL feat. KYLMÄSAVULOHI

    • babypinaattia
    • kukkakaalia kukintoina ja  raastettuna  (+ retiisiniduilla höystettynä antamaan annokselle ripaus mietoa tulisuutta)
    • kurkkua leveinä suikaleina
    • porkkanaa karkeaksi raastettuna
    • retiisiä siivutettuna
    • avokadoa lohkottuna ja limemehulla siveltynä
    • broccolinia pikaisesti seesamöljyssä paistettuna (ja kevyesti suolalla maustettuna)
    • Heimon kylmäsavustettua ja viipaloitua kylmäsavulohta suikaloituna
    • sushi-inkivääriä
    • koristeluun tuoretta vesikrassia ja merileväkaviaaria (tai mustia seesaminsiemeniä)

    Ponzukastike

    • ~½ tl hunajaa
    • 1 rkl limemehua
    • 1 rkl mirin -kastiketta
    • 1 rkl soijakastiketta (tai coconut aminos, jos soija ihan nounou)
    • 1 rkl riisiviinietikkaa
    • 1 rkl seesamiöljyä (paahdetuista siemenistä valmistettu antaa enemmän makua)
    1. Valmista ponzukastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Maista ja viilaa tarvittaessa. Muista sekoittaa vielä ennen tarjoilua.
    2. Esivalmistele raakana tarjoiltavat kasvikset; pese pinaatti, raasta ja pilko kukkakaali, suikaloi kurkku juustohöylällä, raasta porkkana, siivuta retiisit, lohko avokadot ja purista päälle limemehua hidastamaan hapettumista.
    3. Katkaise broccolinit lyhyemmiksi. Paista seesamöljyssä pannulla käännellen niin, että väri kirkastuu ja pintaan muodostuu tummia läikkiä. Mausta ripauksella suolaa. (Jos parin minuutin paistaminen ei innosta, niin tarjoile varsiparsakaali raakana.)
    4. Kokoa kulho. Tee alle pinaattipeti. Asettele päälle ensin kukkakaaliriisi, paistetut broccolinit, porkkanaraaste, kurkkusuikaleet, avokadon lohkot, kukkakaalin kukinnot ja retiisinsiivut.
    5. Leikkaa kylmäsavulohi isohkoiksi, mutta suuhun sopiviksi suikaleiksi. Asettele kulhon päälle sushi-inkiväärin kera.
    6. Koristele tuoreella vesikrassilla ja ripauksella merileväkaviaaria (tai mustilla seesaminsiemenillä).
    7. Viimeistele ponzukastikkeella. Jätä kastiketta hieman erilliseen kulhoon, johon voi vielä dippailla lohipaloja ja kasviksia. Nauti heti.

    Klikkaa kuvatekstejä ja poimi myös muut fisuviikkojen helpot reseptit!

    Kaupallinen yhteistyö Heimon kala. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

     

  • Sitruunainen kesäkurpitsa-lohipasta raikkaalla avokadokastikkeella

    Sitruunainen kesäkurpitsa-lohipasta raikkaalla avokadokastikkeella

    Päivää taas Paleokeittiöstä! Pitkä, kuuma kesä on enää muisto vain. Tosin aivan ihana sellainen. Syksy painaa päälle, ja on emännänkin aika tarttua taas kauhaan. Se kun ei ole kädessä viime kuukausina kovin montaa kertaa käynyt.

    Ilman ruokaa ei ole tarvinnut emännän elellä. Vyötärölinjan mallista päätellen. Mutta kun jonkin aikaa pellossa elelee, niin osaa jälleen arvostaa arkea. Ja terveempää kokkausta.

    Oikeastaan tartuin kauhaan aika innoissani. Koska keittiössä odotti projekti, jonka nyt potkaisen blogissakin virallisesti käyntiin. Tervetuloa Paleokeittiön Fisuviikoille!

    Fisk, fish, fisu… Kala suomeksi. Se on emännän lautasellakin viimein viihtynyt. Kala on kyllä hyvää. Tai ainakin ihan okei. Se vaan tahtoo paremmin haaviin uiskennella vieraissa pöydissä kuin kotona. Miksi niin? God only knows. Tai on mulla asiasta vähän vihiä.

    Kala on hyvin valmistettuna hyvää, nopeaa, helppoa ja hirmu terveellistä ravintoa, mutta mulla vaan on ollut, ja on edelleen sen kanssa vähän ongelmia. Paras tapa ratkaista ruoka-aineongelma on pistää projekti pystyyn.

    Projektien myötä olen vuosien varrella oppinut syömään ja kokkaamaan kaikenlaista. Uutta ja ällöttävää jännittävää. Kuten sieniä, mätiä ja äyriäisiä. Kummallisia kasviksia sekä mausteisia ruokia muilta mailta. Kun vähän aikaa jaksaa panostaa ihan kybällä, niin hetken rykäisystä tulee tottumus. Parhaassa tapauksessa. Joskus jää rykäykseksi. Jonka voi onneksi aloittaa aina uudestaan. Kerta kerralta kapeammalla kynnyksellä.

    Fisuviikoille sain yhteistyökumppaniksi varmasti ja vakaasti jo viimeiset kolmekymmentä vuotta suomalaisten ruokapöytiin kalaa pyytäneen ja kasvattaneen Heimon kalan. Pakkaukset lienevät useimmille markettien kalahyllyiltä tutut. Tosin ne ovat hiljattain saaneet uuden, tyylikkään ja tietotäyteisen ilmeen. Kannattaa käydä vilkaisemassa, jos eivät ole uudet kuoret vielä osuneet silmään.

    Vaikka en kalan kokkaamisesta ole koskaan ollut ihan intopinkeänä, niin nyt on monta hyvää syytä pikkasen panostaa.

    Ensinnäkin, kun jääkaapista löytyy kaikenlaista kalaa, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää ne pois. Pikkupakko on aina hyvä motivaattori. Melkein yhtä hyvä kuin pikkunälkä.

    Toisekseen olen jo tovin halunnut haastaa itseni syömään enemmän kalaa. En vaan ole saanut aiemmin aikaiseksi. Nyt saan.

    Kolmas hyvä syy löytyy kokkauksesta. Silläkin saralla saa nyt haastaa itseään ihan uudella tavalla. Koska kyseessä on harvemmin Paleokeittiössä nähty raaka-aine, josta PITÄISI osata kehitellä jotain ”Terveempää ruokaa hyvällä maulla”. Eihän kukaan halua huonoa ruokaa syödä. Kun kerran pistää pahaa ruokaa suuhunsa, niin seuraavaa kertaa saa odottaa. Jos kertaa seuraavaa tuleekaan. Koska kammo on kamala.

    Eviran suositusten mukaan kalaa tulisi syödä ainakin kaksi kertaa viikossa. Eri kalalajeja vaihdellen.

    Ei ole suositus toteutunut täällä kuin satunnaisesti, mutta onneksi muualla näyttää asiat olevan paremmin. Paleokokeissa julkaisemani kyselyn perusteella nimittäin suurin osa kyselyyn vastanneista kertoi kokkaavansa kotona kalaa 1-2 krt/vko. Itse jouduin pistämään raksin kohtaan ”Harvemmin”.

    Kalakyselyt ja -keskustelut Paleokokeissa jatkuvat. Saa mielellään tulla kertomaan omista mieltymyksistä.

    Vaikka kala ei ole Paleokeittiössä pahemmin viihtynyt, niin muutama kalajuttu mulla kyllä olisi… Jospa panttaan niitä vielä resepteihin tuleviin. Ja menen vihdoin Fisuviikkojen ensimmäiseen reseptiin, joka herkullisuudellaan yllätti itsenikin. Kaikenlaisista ennakkoluuloista huolimatta.

    Ehkä suurin ennakkoluulo kohdistui jääkaapissa odottaneeseen sitruunamarinoituun kirjolohisuikalepakettiin. En ole varmaan koskaan ostanut valmiiksi suikaloitua kalaa. Saati sitten valmiiksi marinoitua. Yleensä ostan kaikki raaka-aineet kohtuullisen isoina kappaleina (ilman silmiä), jotka pilkon ja marinoin tarvittaessa itse. Jotta tiedän edes vähän paremmin, mitä suuhuni pistän.

    Sitruunamarinoitu kirjolohisuikale kuitenkin yllätti. Paitsi helppoudella, niin myös maulla. Tai sitten mä vaan olen aivan loistava kotikokki. Koska hyvää herkkua syntyi. Eikä sitruunaakaan tarvinnut kalaan lisätä, vaikka siihen olin ennalta varautunut. Sanoisin, että maukkaasti marinoitu.

    Tähtäimessä oli valmistaa hyvä, helppo ja nopea arkiruoka paleotyyliin. Kala sai siis kaverikseen pastan ja täyteläisen, mutta raikkaan avokadokastikkeen.

    Perus pullapastaa ei Paleokeittiön kaapeista vieläkään löydy, mutta kesäkurpitsapasta on kesäaikoina ollut vakiovieras. Sattuupa vielä sopivasti olemaan satokausikasvis. Jota toki nykypäivänä taitaa olla tarjolla vuodet ympäriinsä.

    Annoksen työläin osuus oli kesäkurpitsan suikaloiminen. Muu oli helpompaa ja taatusti nopeampaa kuin kesäheinänteko. Avokadot muusiksi, kalat marinadeineen pikaisesti pannuun ja pois, kesäkurpitsat tilalle ja kaikki yhteen. Päälle pikkasen makeutta herneistä ja annokseen koreutta mintunlehdistä.

    Se oli kutakuinkin siinä. Aika täyttä paleota ja vain syömistä vailla valmista.

    SITRUUNAINEN KESÄKURPITSA-LOHIPASTA AVOKADOKASTIKKEELLA

    2-3 annosta

    • 400-500 g kesäkurpitsaa suikaloituna
    • 1 pkt Heimon sitruunamarinoitua kirjolohifilesuikaletta
    • kirkastettua voita tai muuta rasvaa paistamiseen
    • ripaus suolaa maustamiseen
    • tarjoiluun pikaisesti keitettyjä herneitä, oliiviöljyä, raikasta avokadokastiketta (ohje alla) ja tuoretta minttua (+ raastettua parmesania)
    1. Suikaloi kesäkurpitsa pehmeää siemensisustaa lukuunottamatta juustohöylällä tai vihannesleikkurilla nauhamaiseksi ”pastaksi”. (Vinkki! Vedä juustohöylällä leveitä suikaleita, jotka on helppo leikata kapeammiksi veitsellä.)
    2. Paista sitruunamarinoidut lohisuikaleet kuumalla pannulla pikaisesti, ei ”läpikypsäksi”. Siirrä sivuun.
    3. Vähennä lieden lämpöä, lisää pannulle rasvaa sekä suikaloidut kesäkurpitsat. Kypsennä suikaleet pehmeiksi varovasti käännellen. Mausta ripauksella suolaa.
    4. Käännä liesi pois päältä. Lisää paistetut lohisuikaleet kesäkurpitsan joukkoon pannulle ja kääntele sekaan. Mausta ripauksella rouhittua mustapippuria.
    5. Nosta valmista kesäkurpitsa-lohipastaa lautaselle. Lisää päälle kourallinen pikaisesti, suolatussa vedessä kypsennettyjä herneitä sekä avokadokastiketta.
    6. Viimeistele oliiviöljyllä ja tuoreilla mintunlehdillä. Ripottele halutessasi päälle myös hieman raastettua parmesania pastaefektin maksimoimiseksi. Nauti välittömästi!

    RAIKAS AVOKADOKASTIKE

    • 1 kypsä avokado
    • ½ sitruunan mehu (tai vähän reilummin sitruunan koosta ja omasta mausta riippuen)
    • 2-3 rkl mietoa oliiviöljyä (tai enemmän, jos notkeampi parempi)
    • ~10-12 keskikokoista mintunlehteä
    • 1 pieni valkosipulinkynsi
    • ~½ tl suolaa
    • rouhittua mustapippuria
    1. Valmista avokadokastike sekoittamalla kaikki ainekset sauvasekoittimella sileäksi, paksuhkoksi massaksi.
    2. Maista ja lisää tarvittaessa oman maun mukaan suolaa, sitruunanmehua tai minttua. Peitä ja jätä jääkaappiin maustumaan ja odottamaan ”pastan” valmistumista.

    Pari huomiota vielä.

    Avokadokastikkeesta kannattaa kokkaus aloittaa ja sen voi sekoittaa valmiin annoksen sekaan, kuten monissa peruspastaresepteissä toimitaan. Maistuu samalta, mutta näyttää päälle annosteltuna kivemmalta. Vähemmän muhjuiselta.

    Kesäkurpitsa-lohipasta on parasta välittömästi nautittuna. Ei oikein kestä herkullisena seuraavan päivän lämmitystä, joten kannattaa valmistaa vain kerralla nautittava määrä.

    Lohisuikaleet kannattaa toki esipaistaa jo ennalta ja säilyttää jääkaapissa. Avokadokastikekin säilyy aika kivasti ilmatiivissä purkissa, kylmässä. Ja kun kesäkurpitsankin suikaloi kerralla valmiiksi, niin seuraavan päivän uusi annos valmistuu nanosekunnissa.

    Klikkaa kuvatekstejä ja poimi myös muut fisuviikkojen helpot reseptit!

    Kaupallinen yhteistyö Heimon kala. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje