Liha, Reseptit, TÄYSPALEO
Comments 13

Tahmainen ruusukaali-pekonipannu

Otettaisko vähän reseptiä väliin? Näin tehdään, mutta ennen sitä vielä vähän muuta ;)

Tanskan paleoguru Thomas Rode Andersen vieraili eilen Paleokeittiön facebookissa vastailemassa teidän sinne jättämiin kysymyksiin. Oli hyviä kysymyksiä ja hyviä vastauksia! Jos et ole vielä vilkaissut tätä Q&A -postausta, niin käypä vilkaisemassa!

Kiitokset vielä tätäkin kautta Thomakselle ja kaikille kysyjille! Ja muistutksena vielä, että Thomasin Paleokeittokirjaa voi edelleen ostaa alennettuun 26,50 €:n hintaan koodilla PALEOKEITTIO (oo:lla).

Reseptiä on taas kertynyt jonoon jos jonkinlaista. Porkkanakakku odottaa edelleen, samoin Thomaksen kermainen bulletproof  -kahvi sekä viime viikonlopun ylihyvä intialainen voikana. Mutta aloitellaan kuitenkin ruusukaali-pekonipannusta. Niin yksinkertaista ja niin hyvää! Tahmaista ja makeaa, sellaisenaan tai lisukkeeksi.

Olen valmistanut ruusukaalipannua nyt muutamaan otteeseen. Aina vähän eri metodilla. Eli raaka-aineiden kypsentämisjärjestystä voi hyvin vaihtaa mielen mukaan, mutta aloitellaan tällä kertaa pekonista ja sipulista.

TAHMAINEN RUUSUKAALIPANNU

2 annosta

  • 1 paketti ruusukaaleja
  • vajaa yksi paketti luomupekonia (voi tuupata myös koko paketin)
  • ~4-6 tuoretta taatelia
  • 1 sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi (ei välttis)
  • ~3 rkl balsamiviinietikkaa
  • luraus kookosmaitoa (tai muuta nestettä)
  • kookosöljyä tai meijerivoita tarvittaessa paistamiseen
  • maustamiseen laatusuolaa ja rouhittua mustapippuria
  1. Perkaa ja puolita ruusukaalit.
  2. Poista taateleista kivet ja pilko sopivan rouheiksi paloiksi.
  3. Silpu sipuli ja kuutioi pekoni.
  4. Paista pekonipaloja pannulla hetken aikaa niin, että rasva lähtee irtoamaan. Lisää joukkoon sipulisilppu sekä pilkottu valkosipulinkynsi. Siirrä kypsät pekonipalat ja kuullottuneet sipulit sivuun. Pyri jättämään mahdollisimman paljon rasvaa pannuun.
  5. Lisää pannulle tarvittaessa kookosöljyä tai meijerivoita. Tuuppaa mukaan puolitetut ruusukaalit leikkauspinta alaspäin. Käännä kaalit, kun alapinta on ruskistunut ja jatka kypsentämistä noin viitisen minuuttia.
  6. Lisää ruusukaalien joukkoon pekoni-sipulisilppu sekä pienityt taatelit. Sekoita.
  7. Kaada sekaan balsamiviinietikka, anna kiehahtaa ja sekoita hyvin niin, että saat raastettua kaikki ihanat, karamellisoidut maut irti pannun pinnasta.
  8. Lisää lopuksi vielä hieman kookosmaitoa ja jatka kypsentämistä kunnes kookosmaito on ”redusoitunut” eli käytännössä muuttunut kiiltäväksi, tahmaiseksi kostukkeeksi.
  9. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella. Nauti!

Suosittelen lämpimästi myös teille, jotka ette lähtökohtaisesti ruusukaalista pidä. En mäkään pitänyt ;)


P.S. Suosittelen myös testaamaan ihan kohta enemmän kuin ajankohtaiset Ruusuiset joulukaalit!

13 Comments

  1. Hyvalta nayttaa, vaikken pekonia syokaan :-) Kuinka makeaksi taateli tekee?
    Teen itse ruusukaaleja uunissa, ja sekaan lisaan vain provensen yrtteja ja oljya. Kun tekee korkealla lammolla, niihin tulee kiva paistunut maku, joka on varmaan sama kuin jos pannulla paistaisi?
    Nyt teen peruna-porkkanaa uunissa yrteilla, persiljalla, valkosipulilla ja espelette-chililla. Nam myos!

    • Moikka Miia! =)

      Riippuu tietysti, kuinka paljon taatelia sekaan lykkää ;). Kyllähän se aika makeaa on, mutta toisaalta suolainen pekoni tasapainoittaa kokonaisuutta kivasti. Ja tuo balsamiviinietikan happo myös =)

      Peruna-porkkana kuulostaa perisuomalaiselta, mutta samalta jotenkin eksoottiselta, hah hah! Perunaa tulee käytettyä niin harvoin, ettei kai mieleen ole edes juolahtanut sen yhdistämistä porkkanaan =O. Mutta hyvä vinkki niille, joille peruna sopii. Kiitos, Miia! =)

      • Moi Johanna, muistin juuri etta perunahan ei kai paleoon kuulu :-) Espelette, yrtit, valkosipuli ja persilja tekevat siita erikoisemman. Ainakin mulle kelvannut su asti joka ilta ;-) Valilla ankan kanssa, valilla ilman.

        Balsamiviinietikasta tuli mieleen, etta ylihelppo resepti on halkaista endiivit (onko suomenkiel sanaa?) pituussuunnassa, lisata oliivioljya, suolaa, pippuria ja balsamivinietikkaa paalle, ja uuniin paistumaan. Nam ja niin terveellista!! Taalla saa kilon pussin eurolla eli ei hinnalla pilattu.

        Mukavaa syksya sinne!

        PS Sopiiko makea peruna paleoon? Perunan voisi korvata silla. Tai sitten kurpitsalla! Tulee aika makeaa, mutta hyvaa. Makua voi pehmentaa kookosmaidolla.

        • Peruna seikkailee siellä paleon harmaalla alueella. Jos se sopii, niin nou problemos, pottua lautaselle vaan! Mun keho ei tykkää hyvää sen enempää perunasta kuin riisistäkään, joten aika harvakseltaan näitä Paleokeittiössä näkyy =)

          Juu, endiivi on ihan suomenkielessä yleisesti käytetty sana =D. Monesti ollut kyllä mielessä jonkunlaiset endiiviveneet, mutta toistaiseksi vasta mielessä, hah hah! Mutta kiitos jälleen vinkistä, Miia! Testataan kun ehditään =)

          Makea peruna eli bataatti on paleovinkkelistä ok. Samoin kuin kurpitsa =)

          Kivaa syksyn jatkoa myös sinne Pariisin kattojen alle! Täällä alkaa vähitellen olemaan jo talvi. Tänä aamuna ensimmäistä kertaa hento lumi maassa =o

          • Moikka, sa voitkin ehka Johanna avartaa tata peruna versus bataatti ”suhdetta”. Mullekin taalla nutritionisti sanonut, etta syo mieluummin bataattia kuin perunaa, mutta mulle jaanyt epaselvaksi etta miksi. Jotenkin se sulaa/imeytyy paremmin (kai), mutta miksi?

            Tein eilen taas uunissa endiiveja ja soin vajaa kymmenen itsekseni :-) Vahan homejuuston paloja paalle, eika mitaan muuta, ja mun mielesta yksi maailman parhaimmista (ja helpoista ja terveellisista) illallisista. Nim. merkki Endiivi Pakkomielteinen :-)

            Olis se kiva jos taallakin vahan lunta, eli nauti talvesta siella! On kuulemma ollut kauniit kelit.

            • Juu, täällä on tosi kaunista! Sellaista tasaisen harmaata aamupäivästä iltapäivään ja pilkkopimeää siinä välissä =D

              Peruna kuuluu koisokasvien ryhmään, se sisältää antinutrientteja ja nostaa verensokeria nopeammin kuin bataatti. Siinä kaiketi ne yleiset pääperustelut perunan välttämiseksi. Perunaa on kuitenkin yhä laajemmalti ”vapautettu pannasta” myös paleopiireissä. Mutta kuten jo mainitsin, niin jos on perusterve ihminen, eikä peruna aiheuta oireilua, niin kohtuudella käytettynä ihan ok valinta =).

              Perunan ongelmat saattavat korostua myös ”ylensyönnin” kautta. Tiedäthän, että perussuomalainen lappaa lautasen täyteen keitettyä pottua ja täydentää toisen puolen vielä perunamuusilla ja valkosipuliperunoilla, hah hah! Eli perunaa eri muodoissa vaan syödään usein liikaa tarpeeseen nähden ja se sitten aiheuttaa pidemmän päälle ongelmia.

              Kävi muuten marketissa tuo endiivi silmään ja sille löytyy myös sellainen suomenkielinen sana kuin sikurisalaatti tai salaattisikuri. Itse olen kyllä tottunut puhumaan vaan endiivistä =)

              • Moi Johanna, kiitos perunan oppitunnista :-) Olin jotenkin miettinyt etta liittyyko se tarkkelykseen (en siis tieda mitaan, kunhan arvuuttelin).

                Itse asiassa tasta tuli mieleen yksi ”hassu” tapahtuma, kun olin tiukalla ruokavaliolla ja mm peruna oli ”no go”. Meidat kutsuttiin syomaan mieheni puoleiselle suvulle ja vahan nolona sitten selitin puhelimessa, etta mulla on naita ruokarajoitteita… Kun kerroin perunasta, kylapaikan emanta lievasti loukkaantuneena ilmaisi suoraann, etta he eivat muutenkaan sellasta ruokaa syo. Eli rivien valista ilmeni, etta peruna on heidan mielesta koyhaliston ruokaa :-)

                Ja kun lounas tuli eteemme, se koostui katkarapu-greippi salaatista alkupalaksi, ja haran pihvista vihannesten kanssa paaruoaksi. Ei kukaan kaivannut perunaa.

                On kylla totta etta perunaa Ranskassa ei pideta niin suuressa ”arvossa” kun Suomessa. Tai onko se Suomessakaan arvossa, kunhan on halpaa ja helppoa!? Mutta ihmeiden aika ei ole ohi, olen opettanut mm vanhempani tekemaan kalakeittoa ilman perunaa! Korvaavat perunan kesakurpitsalla ja muilla vihanneksilla :-)

                Itse syon joskus perunaa, mutta se menee aikalailla kausittain (just loppui yksi viikon kausi jona aikana soin ankkaa ja uuniperunaa). Sitten voi taas olla usempii kk etten koskekaan. Kohtuudella kaikkea.

                Mukavaa viikkoa sinne!

  2. Kirsi says

    Tätä tuli koitettua tänään ja vau! En uskotkaan et tulee näin hyvää. Kelpais varmaan miehellekkin joka ei näistä mun kasvispöperöistä yleensä oikeen innostu :D

    • Kiva kun kirjoittelit palautetta, Kirsi! Ehkä mun makumaailma ei olekaan läpeensä kieroutunut, hah hah! Joskus sitä pohtii, kun itselle maistuu kovasti, mutta muille vähän nihkeämmin ;)

  3. Hanna says

    Kokeilin tätä eilen ja voi TAIVAS että oli hyvää! Ruusukaaleissa oli ihana paahtunut, ehkä jopa vähän pähkinäinen (?) maku. Pekonin suolaisuus ja taatelin makeus toimivat kanssa just sopivassa suhteessa. Tätä tehdään meillä varmasti toistekin! Kiitos reseptivinkistä :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s