Paleokeittiössä on vietelty hieman yllättäen kalaviikkoja! Yllättäen siksi, että en pidä kalasta. En OLE pitänyt kalasta. Kalansyöntiä on tietoisella tasolla opeteltu kolmisen vuotta. Sitä ennen en halunnut kuullakaan kalasta. Lämminsavulohi oli ainoa eväkäs, joka maistui. Sekin harvoin. Tiedostettu tiedostamaton työ toimii. Se toimii sillä tavoin, että ajatellaan ”Mun pitäis syödä enemmän kalaa, (vaikka kala maistuu kalalle.)”. Ymmärsin, että metodi toimii, kun huomasin muutama päivä sitten syöneeni 6 tai 7 peräkkäistä päivää kalaa! Ja jo toista kertaa yhden kuunkierron sisään. Vieläpä jotain muuta kuin lämminsavulohta.

Aloitin kalaviikot turvallisesti loimulohesta, josta opin pitämään viime kesänä, kun sitä ensimmäistä kertaa itse nuotiolla valmistimme. Tämän jälkeen loimulohi on uinut säännöllisen epäsäännöllisesti lautaselleni. Parasta itse valmistettuna, hyvää kalamieheltä vasta savustettuna, mutta marketin tuoretiskiversiokin kelpaa jo. Jos kyseessä vaan on Siuntion kalasavustamon lohi.

Loimulohesta siirryin sujuvasti tuoreiden kuhafileiden kautta piskuisiin ahveniin. Viikon teemana Fish `n Mash! Kalojen kaverina iki-ihana kukkakaali-bataattisose =)

Kalafileiden valmistaminen on niiiiin helppoa ja nopeaa. Fileet muutamaksi minuutiksi molemminpuolin pannulle, päälle suolaa ja pippuria, ja valmis filee sitruunan kanssa lautaselle. Sopii paremmin kuin hyvin Paleokeittiöön, jossa ei kovin kauan jakseta hellan äärellä tuhrata. Paitsi huomenna lauantaina. Kun pataan pistetään jotain uutta. Toivottavasti hyvääkin. Palaan aiheeseen myöhemmin ;)

Kuhafileiden jälkeen rohkaistuin pistämään pannulle ahvenet, joiden perässä olin jo muutaman kerran marketissa tuloksetta juossut. Nyt onnisti! Sillä samalla keikalla kun haaviin jäivät kuhat. Tulipa repäistyä oikein kunnolla! En halunnut missata tilaisuutta.

Ahventen valmistus olikin hieman monimutkaisempi prosessi, koska halusin paneroida ne. Ei mikään ylitsepääsemätön kuitenkaan. Eikä siihenkään hommaan montaa minuuttia tuhrautunut. Eikä jauhopeukaloa tarvittu.

Kuivasin fileet, uitin ensin kananmunaliemessä ja sen jälkeen suolalla ja pippurilla maustetussa mantelijauhossa. Jälleen pari minuuttia pannulla, piristykseksi sitruuna ja muusin mukaan lautaselle.

Pidin enemmän kuhasta. Kaikinpuolin. Yksi kuhafilee on sopiva annoskoko eikä vaadi sen kummempaa ähräämistä. Maistui myös vähemmän kalalta kuin pienempi raitaselkäserkkunsa, jonka yritin manteliin naamioida.

Hieno homma! Ja nyt sitä saa! Tuoretta villikalaa fileenä edullisesti(?). Lähivesistä. Edullisemmin omista verkoista. Jos sellaisia osaa ja viitsii käyttää. Venekin olis varmaan ihan hyvä! ;D