Alle kolmannes TehoPaleo -testiä jäljellä ja hyvin menee!

Ei aina. Maanantai oli ensimmäinen oikeasti vaikea päivä. Tiedättehän, kun on sellainen levoton olo ja päässä pyörii vanhan levysoittimen lailla vain yksi lause ”Mitä mä nyt söisin?”. Eikä kyse ollut nälästä vaan puhtaasti mieliteoista. Mieli teki kaikkea muuta paitsi paleoruokaa. Mieli huusi hiilaria! Ihan mitä vaan, kunhan se vaan olisi hiilaria! Jotain… hiilaria! Riisikakkuja tai JOTAIN!

Kotona ei onneksi ollut mitään. Se oli vaikean päivän pelastus. Olen liian laiska lähteäkseni mitään mistään hakemaan. Oli tyydyttävä siihen, mitä kaapeista löytyi. JOTAIN… pupellettavaa. Kun ei-sallittuja ruoka-aineita ole heti siinä käden ulottuvilla, ehtii asiaa pohtia hieman pidempään. Myös jos sinne hakureissulle päätyy. Tavallisesti omatunto ehtii matkalla kolkuttaa jo niin raskaasti, että hakureissultakin olisi todennäköisesti päätynyt kassiin jokin parempi vaihtoehto (kuin riisikakut? ;)). Tällä kertaa tyydyin pienessä kiukussa napostelemaan tavallista enemmän hedelmiä. Taisi siinä mennä pari taateliakin. Ja ylimääräinen kuppi kahvia.

Tuollaisessa tilanteessa voi vain miettiä, että mistä nyt tuulee? Homma on ollut helppoa kuin heinänteko ja yhtäkkiä availen kaappeja ja kitisen pullapalan perään. Siitäkin huolimatta, että olen mielestäni menneellä viikolla syönyt määrällisesti enemmän kuin aiemmalla. Kadonnut nälkä palasi. Niin kai se tekee. Ennemmin tai myöhemmin.

Syitä

Tein ajatustyötä paitsi naposteltavien tiimoilta, niin myös etsien ja analysoiden syitä puskista pamahtaneelle hiilarihimolle. Asia oli oikeastaan itsestäänselvä. Syylliseksi löysin olemassa olevat, vallitsevat olosuhteet. Etsi syy! Korjaa syy ja poista oireet! Oireita ruokkimalla ei pääse puusta pitkälle. Se helpottaa hetkeksi. Ennen kuin syy alkaa jälleen oireilla. Ja kierre on valmis.

Löysin kolme syytä, joista joihinkin voin vastaisuudessa vaikuttaa. Joihinkin en. Ne ovat osa sitä kuuluisaa elämää.

Oli huonot unet. Pääsin petiin vasta puoli kolmen maissa keskellä yötä. Nukuin levottomasti. Ja liian pitkään. Väsymys piti seuraa koko päivän ja päivä oli jo aamusta lähtien ”pilalla”. Eihän se oikeasti ollut. Tämä on pitkälti mun oma ajatusmalli. Olen edelleen ikävästi kiinni kellonviisareissa. Toisaalta, jos herääminen venyy, niin olo on koko päivän enemmän tai vähemmän löysä. Fyysisestikin.

Oli maanantai. Kärsin jonkinasteisesta maanantai -syndroomasta, joka sekin on aivan pöllöä. Ei maanantai ole sen kummempi päivä kuin mikään muukaan. Ei enää tässä elämässä. Entisessä kylläkin. Tai no.. on se… kummempi päivä. Olen määritellyt maanantait toimistopäiviksi, jolloin joudun hoitelemaan kaikenlaista ikävää toimistorutiinia. Heti viikon alkuun pois hommat, jotka on pakko hoitaa. Loppuviikosta hommailen vain kivoja asioita =)

Oli PMS. Naisten päivät ovella ja hormonit heittävät volttia. Huijaavat hiilarien kimppuun. Asia, joka toistuu ja jolle ei voi mitään. Muuta kuin hyväksyä ja tiedostaa ohimeneväksi. Asia, jonka kanssa täytyy oppia elämään. Opetella elämään. Opetella selviytymiskeinot.

Aika paljon kuormaa yhdelle päivälle. Liikaa. Eilinen sujui jo ruusuilla tanssien. Tämäkin päivä tuntuu hirmuhyvältä =)

---

Havaintoja

Kuinka menneet kolme viikkoa TehoPaleolla ovat vaikuttaneet/näkyneet/tuntuneet? Edellisviikolla alkoivat ylävatsan lihakset piirtyä esiin. Nyt rajat piirtyvät ehkä jo hippasen alemmaksi. Iloisin yllätys oli treenin yhteydessä esiin pompsahtaneet tutut letkut hauisten pinnalla (= mulle normaali olotila). Pöksyt ovat alkaneet lököttää entiseen malliin. Jotain on lantiolta ja reisistä kadonnut. Kasvojen iho on sileämpi ja kuulaampi kuin aikapäiviin! Olotila on pääsääntöisesti vallan mainio. Treenit sujuvat edelleen niin kuin ne vaan rapakuntoiselta voivat sujua. Lihasmassaa on hävinnyt. Ei tämän projektin tiimoilta vaan pitkän, vammojen tahdittaman vaisun treenikauden jäljiltä. Pärjään vähemmälläkin ;)

Vatsa toimii eikä kipuile. Jos ei ole mulla muutenkaan kipuillut. Paitsi sopimattomien ruoka-aineiden jäljiltä; ei mansikkaa, ei saksanpähkinää. Uusia yllätyksiä ei ole tullut. Syke on laskenut. Liitän tämänkin asian ruokavalioon. Monelle lienee tuttu ilmiö, jossa hiilarimätön jälkeen pumppu pauhaa tuhatta ja sataa! On aika loogista, että kohtuuhiilareilla ja minimaalisilla tulehdusoireilla pumppukin pääsee vähemmällä. Flunssaoireita ei ole ollut näkyvissä, vaikka pöpöjä ympärillä pörrää. Olo on kaikin puolin hyvä. Ja terve =)

---

Jatkoja

Virallisesti TehoPaleon 30 päivästä on tänään jäljellä 8. Eli ei mitään. Odotanko ongelmia ilmaantuvaksi? En oikeastaan. Paitsi että… Sunnuntaina, TehoPaleon 27. päivänä vietämme kummityttöni synttäreitä. Tarjolla lienee jälleen sorttia jos jonkinmoista ja tuputtajaa pöydän jokaisessa kulmassa. En ole vielä päättänyt kuinka toimin. Normiolosuhteissahan mun filosofia kuuluu ”arkena arkiruokaa, juhlissa hyvällä omallatunnolla juhlatarjoiluista nauttien”. Kummilikan synttärit ovat vain kerran vuodessa. Pystyn kyllä kieltäytymään synttärikakusta. Mielessä pyörii vain kysymys ”pystyykö kummityttö 11-v. ymmärtämään mun kieltäytymisen?”. Millaista aikuisen naisen mallia hänelle tarjoan? Tervettä? Ja millainen hulabaloo taas syntyy, kun synttäri-isännät ja -vieraat päivittelevät valintojani, heh… Kyllä vaan, been there before ;)

Koska päätös on vaikea, niin päätin tehdä siitä helpon. Kyllä kansa tietää! Joten kysytään kansalta. Äänestä! Valitse mielestäsi paras vaihtoehto. Mulle. Lupaan enemmistön ääntä kuunnella ja noudattaa. Raportoidakin.

Vaihtoehtoja on nähdäkseni kolme. Valitse parhain! Äänestysaikaa sunnuntaihin klo 16 saakka.