Josko tällä kertaa vietettäisiinkin keskiviikon keittopäivän sijaan kalapäivää! Uunissa kypsennetty lohi syntyy helposti ja nopeasti keskellä viikkoakin. Yleensä. Tämä aasialaisvaikutteinen kalapala syntyy kyllä äärettömän helposti, mutta ei aivan yhtä vikkelään kuin useimmat. Kärsivällisyys kuitenkin kannattaa ja odotus palkitaan kun lopputuloksena on kostean pehmeää ja maukkaan mureaa kalaa.
…ennen kuin TehoPaleo30 putsaa pöydän herkuista! Lautaselta löytyy tällä kertaa parit lohiherkut. Tai herkkulohet. Ihan miten vaan. Lämminsavustettua lohta kera keitetyn tankoparsan, kananmunan, avokadon ja smetanakastikkeen. Parsoillekin piti vielä antaa herkullinen voisilmä. Ei ole parsakattilaa, ei. Tankoparsa pääsi tänä vuonna ensimmäistä kertaa ever Paleokeittiöön. Homma hoitui aivan mainiosti myös paistokasarissa. Ja ei, en kuorinut parsoja. Yritin kyllä, mutta totesin aika nopsaan, että homma oli aivan liian vaivalloista. Kermainen uunilohi seuranaan salaattia oliiviöljyllä ja balsamiviinietikalla. Yhtään ei tullut ikävä perunamuusia. Tuhti lohi kun ei tämän kummempaa kaipaa. Sopii hyvin myös laiskalle Emännälle ;)
Vaikka eksoottinen onkin hyvää, niin lohiresepteistä ehdoton suosikkini on edelleen vanha kunnon ”kalaa kermakastikkeessa”. Tässä reseptissä ei sinänsä ole mitään uutta, pelkkää pilkunviilausta. Mutta kertaus on opintojen äiti, sanotaan. Eksoottinen on aivan loistava vaihtoehto etenkin silloin, kun paleopipo on vedetty todella kireälle ja syvälle päähän. Semipaleokausina höllempikin ote käy. Kermalla kuorrutettuna. KERMAISEN UUNILOHEN KUORRUTE 1 prk smetanaa reilu 1 dl kuohukermaa paljon tuoretta tilliä runsaasti purjoa 1/2 sitruunan mehu mausteeksi himalajansuolaa ja sitruunapippuria (tai mustaa) Kermaisen uunilohen valmistus on hyvä aloittaa kastikkeesta. Tosin noin puoli tuntia sitä ennen olen ottanut lohifileen huoneenlämpöön ja maustanut sen punertavan puolen suolalla ja pippurilla, kietonut takaisin pakettiin lepäilemään ja lämpiämään kera mausteiden. Sekoita smetana ja kerma keskenään. Lisää joukkoon sitruunamehu ja muut mausteet. Pilko purjo ja saksi vielä tilli mukaan. Sekoita. UUNILOHI ~600 g ruodotonta lohifilettä mausteeksi suolaa ja pippuria Lohifileen heitän ensin nahkapuoli ylöspäin 175 asteiseen uuniin noin viideksi minuutiksi. Tämän jälkeen kala ulos uunista ja nahka roskikseen. Lämmin nahka irtoaa helposti kokonaisena. Ellei irtoa, niin hetkeksi vielä uuniin. Esilämmitetyn lohen päälle kermainen ja purjoinen kastike,ja kala takaisin …
Kuten kuvasta näkyy, eksyi ostoskoriini eilen ihan oikea, aito leipä. Ei mikään karmea karppileipä vaan sekaisin vehnää, ruista, piimää, siirappia, mallasta ja sokeriakin. Ruokosokeria. Kaikki tosin luomuna. Mutta ei luomu tee leivästä yhtään sen parempaa. Leipä on leipää, vaikka luomusta paistaisi! Kyseessä on leipä, jota mun on ehkä kaikkein vaikein vastustaa. Tai ei oikeastaan. Koska mitään viljavalmistetta ei ole vaikea vastustaa kun ajattelen mahdollisia vaikutuksia kehoon. Lyhyt- ja pitkäaikaisia. Mutta makea mallas-/saaristolaisleipä on kuitenkin markkinoiden maukkainta leipää. Etenkin, kun päälle levittää vastapainoksi sopivan suolaista kirnuvoita. Isolla veitsellä. Olen äärettömän iloinen, jos ravintola tarjoaa palan painikkeeksi mahtavaa mallasleipää. Kotiin en sitä osta sen enempää kuin mitään muutakaan viljavalmistetta. Joskus äipällä saatan syödä viipaleen Limpukkaa. Eilen jouduin odottelemaan lohitiskillä turhan kauan. Siinä aikani kuluksi tutkailin lähiympäristöä tavallista tarkemmin. Niin se käsi vaan eksyi kalatiskin edessä lojuneeseen leipäkoriin. Kokonaisen sijaan tyydyin sentään vain puolikkaaseen limppuun. Mutta onhan sitä siinäkin, 280 grammaa pupellettavaa. Ei muista niin väliä, mutta jotenkin tekoset piti itselle selittää. Tein siis arjesta juhlaa kädenkäänteessä. Tottamaar sitä joulukuun ensimmäistä piti jollain tavalla juhlistaa! Miksei mallasleivällä, hah …
Tavallisesti uuniloheni saa purjolla, tillillä ja sitruunalla maustetun kerma-smetanahunnun. TehoPaleolla piti keksiä jotain muuta. Kookoskerma korvaa kätevästi lehmän kerman. Hieman googlausta ja siitä se ajatus sitten lähti! Muille maille lämpimille =)
Tulin vain pikaisesti ilmoittamaan, että ”It`s open!”. Salaattikausi on avattu ja näillä mentänee seuraavat kolmisen kuukautta ennen kuin tursuaa salaatit korvista ja kasvaa ruoho jalkapohjissa. Joka kevät saan todistaa tätä samaa, ihanaa ilmiötä, kun talven kypsennetyt juures- ja pakastekasvisruoat saavat väistyä tuoreiden vihannesten tieltä. On se ihmeellistä! Salaatit maustan luomuoliiviöljyllä, balsamicoviinietikalla (luomua myös) sekä vastarouhitulla mustapippurilla. Mites muilla? Alkaako veri jo vetää intuitiivisesti vihreän puolelle? Vai olenko mä taas joku luonnonoikku ;D
PALEOKEITTIÖ 