Long time, no resepti! Ovat muut jutut pitäneet emännän sen verran puuhassa, että vaikka syönyt olen, niin en ole kerinnyt tuuppaamaan reseptejä eetteriin.

Hyytävän kylmässä Tallinnassakin tuli taas pari päivää vietettyä. Herkullisen ruoan parissa tietenkin. Vinkkejä eteläisen naapurin ravintolamuailmaan on tulossa, mutta esimakua voi käydä jo ottamassa romanttista kynttilänvaloa ja takkatulta sekä viehättävän keskiaikaista tunnelmaa ja hienostunutta ruokaa omintakeisella ajatuksella tarjoavasta ravintola Stenhusista.

Mutta nyt olisi mulla myös uutta reseptiä viimeisiin talviviikkoihin tarjolla! Sosesopalla mennään taas. Ja ylläri, ylläri… SIENILLÄ!

Pari asiaa vielä ennen sosesoppaan syventymistä.

Paleokeittiön Uutiset ilmestyivät viime viikolla. Mukana myös eksoottisen, ananastakin sisältävän Karibialaisen kanakeiton reseptiä. Jos kuluvan kuun uutiskirje resepteineen meni sulta ohitse, niin pääset lukaisemaan sen klikkaamalla tätä linkkiä.

Entä oletko jo käynyt tutustumassa PALEOKOKKEIHIN?!

Paleokokit on Paleokeittiön kyljessä toimiva facebook -ryhmä, jossa jokainen ruoasta innostunut voi käydä kyselemässä vinkkejä, keskustelemassa ruoanlaitosta, resepteistä ja ruokavaliosta sekä kertomassa omia sanallisia tai kuvallisia ruokakuulumisia. Parasta aikaa ryhmässä on aiheena jotenkin hirveän sopivasti…. MAA-ARTISOKKA!

Tämä samettinen soppa oli emännän lautasella itse asiassa jo parisen viikkoa sitten. Lidlistä tarttui mukaan tarjouksessa ollut rasia luomumaa-artisokkaa, ja jotain helppoa ja hyväähän siitä oli tekaistava. Maa-artisokkakeittoa on tullut aiemmin syötyä lähinnä ravintoloiden listoilta, joten nyt oli korkea aika tarttua itse samaisen sopan laittoon.

Maa-artisokkaa tulee käytettyä aivan liian harvoin. Tykkään mukulasta kyllä. On kivan ruokaisaa ja tuo sopivasti vaihtelua tavallisemmin perunan korvikkeina käyttämiini bataattiin ja kurpitsaan. Maku on makeahko ja maanläheinen. Sana ”juureva” kuvaa mielestäni maa-artisokkaa ehkä parhaiten. Siinä missä punajuurtakin.

Sosekeitossa maa-artisokka tuntuu olevan yksinään hieman liikaa. Ellei mukaan lurauta oikein olan takaa keittoa laimentavaa voita, kermaa ja ties mitä muuta.

Tavallisimmin keiton intensiivisyyttä hillitsemään käytettänee perunaa, mutta minä menin tällä kertaa aivan yhtä mainiosti mukulan kaveriksi sopivalla palsternakalla. Jota olisi voinut laittaa sekaan enemmänkin. Fifty-fifty olisi ollut hyvä.

Edelleen oli soppa aika intensiivistä. Erityisesti kasvikset näin uunissa paahdettuna. Pienemmälläkin lautasella pärjäsi varsin hyvin. Etenkin kun paistoin keiton joukkoon pureskeltavaksi maa-artisokan kanssa vähintäänkin yhtä ”juurevia” sieniä.

Mutta emännän sienikammo lienee näiden herkullisten herkkusienten myötä vihdoin selätetty! Parisen vuotta siinä kai meni ennen kuin päädyin tilanteeseen, jossa paistetut sienet olivat suoraan pannusta miltei loppuun naposteltu ennen kuin olivat keittoa nähneetkään.

Metsäsieniä yritin metsästää, mutta lähikaupan valikoimassa ei ollut tarjolla herkkusientä kummempaa. Niillä siis mentiin ja oltiin hyvinkin tyytyväisiä. Vatsa tuli täyteen ja makuhermotkin hymyilivät leveästi.

PAAHTEINEN MAA-ARTISOKKAKEITTO KERA PAISTETTUJEN HERKKUSIENTEN