Avainsana: talviruoka

  • Täyteläinen intialainen porkkanasosekeitto – Sydäntalven lämmittäjä (G, V)

    Täyteläinen intialainen porkkanasosekeitto – Sydäntalven lämmittäjä (G, V)

    Lämmittävä ja täyteläinen porkkanasosekeitto saa tässä reseptissä herkullisen intialaisen vivahteen! 

    Pehmeän samettinen keitto syntyy yksinkertaisista raaka-aineista, mutta mausteiden taika nostaa sen aivan uudelle tasolle. Inkivääri, valkosipuli ja curry tuovat syvyyttä makuun, kun taas kookosmaito tekee koostumuksesta ihanan kermaisen. Tämä keitto on paitsi helppo ja nopea valmistaa, myös täydellinen lohturuoka viileisiin päiviin. Testaa resepti ja tuo keittiöösi ripaus Intian lämpöä!

    Intialaisittain maustettu kermainen porkkanasosekeitto | paleokeittio.fi

    Tulla tupsahti se kunnon talvi ”lumivyöryineen” ja hetkellisine paukkupakkasineen tänne etelärannikollekin – kertaheitolla. Ja sehän tietää sitä, että keho kertoo kaipaavansa sisäistä lämmikettä – jotain pehmeän täyteläistä, sopivan mausteista sekä värikästä ja ravitsevaakin.

    Oli aika poimia taas porkkanapussi marketin vihanneshyllyltä matkaan.

    Näitä oranssinkeltaisia sosekeittoja on nähty Paleokeittiössä aiemminkin. Thaimaalaista versiota värittävät punainen currytahna ja paprika. Aurinkoisen sosekeiton porkkanaisuutta keventää kukkakaali. Löytyy myös appelsiinilla sekä korianterilla maustetut soseiset porkkanasopat.

    Ei neljää ilman viidettä – kyllä yksi porkkanasosesoppa vielä mukaan mahtuu!

    Tai kaksi. Sillä tätä kyseistä keittoa olen keitellyt jo muutamaan otteeseen – pelkällä porkkanalla sekä kukkakaalilla kevennettynä. Väri hieman kukkakaaliversiossa haalenee, mutta maku säilyy jokseenkin samana. Koska samat mausteet.

    Tavoitteena oli päästä mahdollisimman helpolla – emännällä useimmiten on. Kaapista kaivoin tuoreita kasviksia lukuunottamatta kaiken tarpeellisen. Loput löytyivät lähikaupasta.

    Sosekeitot ovat helppoja ja kohtuullisen nopeita – riittoisiakin.

    Kasvisten rouheampi pilkkominen riittää, kypsennys sujuu kattilaan koskematta ja suurimman työn tekee tehosekoitin. Isompikin kattilallinen syntyy kerralla ja soppa senkun paranee päivänä seuraavana.

    Intialaisittain maustettu kermainen porkkanasosekeitto | paleokeittio.fi

    Mausteisuutta intialaistyyliseen keittoon antaa currymauste, jota komppaa keltainen kurkuma.

    Lämpöä nostaa tuore chili sekä inkivääri. Kermainen täyteläisyys syntyy kookoskermasta – maidottomasti. Ripauksen raikkautta juurevaan keittoon tuovat lime sekä tuore tai pakastettu korianteri, jota näin talvisaikaan tulee käytettyä tuoretta tiiviimmin.

    Vegeversiokin syntyy helposti korvaamalla kanaliemi kasviksista valmistetulla vastaavalla. Itse suosin kanalientä, koska keho kaipaa kollageenia ja lihaa tulee syötyä nykyään kohtuullisen niukasti.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Paahteinen maa-artisokkakeitto ja paistetut herkkusienet (Gluteeniton, Vegaaninen)

    Paahteinen maa-artisokkakeitto ja paistetut herkkusienet (Gluteeniton, Vegaaninen)

    Long time, no resepti! Ovat muut jutut pitäneet emännän sen verran puuhassa, että vaikka syönyt olen, niin en ole kerinnyt tuuppaamaan reseptejä eetteriin.

    Hyytävän kylmässä Tallinnassakin tuli taas pari päivää vietettyä. Herkullisen ruoan parissa tietenkin. Vinkkejä eteläisen naapurin ravintolamuailmaan on tulossa, mutta esimakua voi käydä jo ottamassa romanttista kynttilänvaloa ja takkatulta sekä viehättävän keskiaikaista tunnelmaa ja hienostunutta ruokaa omintakeisella ajatuksella tarjoavasta ravintola Stenhusista.

    Mutta nyt olisi mulla myös uutta reseptiä viimeisiin talviviikkoihin tarjolla! Sosesopalla mennään taas. Ja ylläri, ylläri… SIENILLÄ!

    Pari asiaa vielä ennen sosesoppaan syventymistä.

    Paleokeittiön Uutiset ilmestyivät viime viikolla. Mukana myös eksoottisen, ananastakin sisältävän Karibialaisen kanakeiton reseptiä. Jos kuluvan kuun uutiskirje resepteineen meni sulta ohitse, niin pääset lukaisemaan sen klikkaamalla tätä linkkiä.

    Entä oletko jo käynyt tutustumassa PALEOKOKKEIHIN?!

    Paleokokit on Paleokeittiön kyljessä toimiva facebook -ryhmä, jossa jokainen ruoasta innostunut voi käydä kyselemässä vinkkejä, keskustelemassa ruoanlaitosta, resepteistä ja ruokavaliosta sekä kertomassa omia sanallisia tai kuvallisia ruokakuulumisia. Parasta aikaa ryhmässä on aiheena jotenkin hirveän sopivasti…. MAA-ARTISOKKA!

    Tämä samettinen soppa oli emännän lautasella itse asiassa jo parisen viikkoa sitten. Lidlistä tarttui mukaan tarjouksessa ollut rasia luomumaa-artisokkaa, ja jotain helppoa ja hyväähän siitä oli tekaistava. Maa-artisokkakeittoa on tullut aiemmin syötyä lähinnä ravintoloiden listoilta, joten nyt oli korkea aika tarttua itse samaisen sopan laittoon.

    Maa-artisokkaa tulee käytettyä aivan liian harvoin. Tykkään mukulasta kyllä. On kivan ruokaisaa ja tuo sopivasti vaihtelua tavallisemmin perunan korvikkeina käyttämiini bataattiin ja kurpitsaan. Maku on makeahko ja maanläheinen. Sana ”juureva” kuvaa mielestäni maa-artisokkaa ehkä parhaiten. Siinä missä punajuurtakin.

    Sosekeitossa maa-artisokka tuntuu olevan yksinään hieman liikaa. Ellei mukaan lurauta oikein olan takaa keittoa laimentavaa voita, kermaa ja ties mitä muuta.

    Tavallisimmin keiton intensiivisyyttä hillitsemään käytettänee perunaa, mutta minä menin tällä kertaa aivan yhtä mainiosti mukulan kaveriksi sopivalla palsternakalla. Jota olisi voinut laittaa sekaan enemmänkin. Fifty-fifty olisi ollut hyvä.

    Edelleen oli soppa aika intensiivistä. Erityisesti kasvikset näin uunissa paahdettuna. Pienemmälläkin lautasella pärjäsi varsin hyvin. Etenkin kun paistoin keiton joukkoon pureskeltavaksi maa-artisokan kanssa vähintäänkin yhtä ”juurevia” sieniä.

    Mutta emännän sienikammo lienee näiden herkullisten herkkusienten myötä vihdoin selätetty! Parisen vuotta siinä kai meni ennen kuin päädyin tilanteeseen, jossa paistetut sienet olivat suoraan pannusta miltei loppuun naposteltu ennen kuin olivat keittoa nähneetkään.

    Metsäsieniä yritin metsästää, mutta lähikaupan valikoimassa ei ollut tarjolla herkkusientä kummempaa. Niillä siis mentiin ja oltiin hyvinkin tyytyväisiä. Vatsa tuli täyteen ja makuhermotkin hymyilivät leveästi.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Thaimaalainen kookos-kanakeitto – Lämmin talviruoka vihreällä currylla

    Thaimaalainen kookos-kanakeitto – Lämmin talviruoka vihreällä currylla

    Iloista itsenäisyyspäivän aattoa! Tänään pitäisi varmaankin julkaista jotain aiheeseen sopivaa ja suomalaisia ruokaperinteitä kunnioittavaa reseptiä, mutta aasialaisella mennään. Syystä, että tämä aivan ylihyvä Thaimaalainen kookos-kanakeitto on odotellut vuoroaan jo aivan liian pitkään, ja halusin sen vihdoin näin sopivan hetken tullen muidenkin kuin itseni iloksi näkyville laittaa.

    Ehkä emännässä istuu myös pieni kapinahenki. Kun tässä on jo vuoden verran SuomiSataa joka tuutista tullut ja viime viikkoina erityisen paljon, niin ei vaan enää jaksa. Isänmaata kunnioittavia ja juhlistavia reseptejä kyllä niitä kaipaaville netissä riittää seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

    Minä juhlistan tämän reseptin myötä helppoa ja maukasta arkiruokaa, joka sopii mielestäni erityisen hyvin vallitsevaan vuodenaikaan. Kun on kylmää, pimeää ja märkää, niin mausteinen ruoka lämmittää. Kehoa ja mieltä. Sisältää aimo annoksen mieltä lohduttavaa kermaisuutta sekä pikkasen keholle pikaista polttoainetta tarjoavaa  hiilihydraattia.

    Kesällä on kiva kokata kevyemmin, mutta talvisaikaan ainakin oma keho kaipaa jotain tuhdimpaa. Mieluiten melko terveellisessä muodossa. Mielen kanssa onkin sitten eri juttu. Sille tuntuu olevan se yksi ja sama, onko lautasella jotain terveellistä tai ei. Kunhan on hyvää.

    Thaimaalainen kookos-kanakeitto on Paleokeittiön kaikkien aikojen suosituimman reseptin, Aasialaisen kookos-kanakeiton lähiserkku. Kupista löytyy monta samaa, aasialaiselle keittiölle tyypillistä ainesosaa, mutta lopputulos on eri.

    Auringonkeltainen väri on vaihtunut vähintäänkin yhtä piristävään keväänvihertävään ja maku tulisempaan. Ainakin tällä kertaa. Kuumuutta voi kukin säädellä omien makumieltymysten mukaan käyttämällä vähän enemmän tai vähemmän currytahnaa. Sitä vihreää.

    Itse kyllä tykkäsin kuumasta liemestä kovasti kontrastina kokonaisuutta kivasti lempeydellään tasapainottaville kanalle ja nuudeleille.

    Ainesosalistakin on hippasen ”serkku keltaista” lyhyempi. Koska oikaisin ja käytin valmista currytahnaa sen sijaan, että olisin aivan alusta asti lähtenyt vääntämään.

    Keiton keskiössä tuttuun tapaan kana, kookoskerma sekä pehmeät riisinuudelit. Kasvista vähän enemmän. Koska parsakaali, jonka kanssa myös oikaisin. Oikeastaan pienen pakon edessä. Kaupan tuoreet parsakaalit eivät ostohetkellä näyttäneet kovin tuoreilta, joten marssin pakastealtaan luo ja poimin sieltä mukaani pussillisen valmiiksi pilkottuja vastaavia.

    Jos haluat oikaista vielä vähän lisää, niin keitto maistuu mainiosti ilman sitruunaruohoa ja kaffirlimetinlehtiäkin. Molempiahan löytyy jo valmiina vihreästä currytahnasta. Mutta jos syvempi ja ”sitrusmaisempi” lopputulos miellyttää, niin lykkää ihmeessä mukaan. Minä laitoin. Koska kaapissa molempia sattui olemaan.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Mausteinen kasviskeitto kikherneillä

    Mausteinen kasviskeitto kikherneillä

    Vuoden ensimmäinen kokkaus ja resepti!

    Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin emännän osalta vuosi 2017 on startannut hyvin, hyvin hitaasti… ja sikäli hieman ikävissä merkeissä, että influenssa iski ennen vuodenvaihdetta rajusti ja näyttää nyt olevan vielä harvinaisen sitkeää mallia.

    Joutuipa tässä viime viikolla lähtemään ihan lääkärin pakeille tarkistuttamaan, ettei pitkittyneessä flunssassa ole kyse mistään normaalia vakavammasta. Ei ole. Vähitellen alkaa kuitenkin ihan oikea ruoka taas appelsiini- ja mandariinivoittoisen kauden jälkeen maittaa. Ja mikä parasta, niin sitä jaksaa jo ihan itse väsätäkin!

    Kasviskeitolla on hyvä korkata uusi ruokavuosi ja tällainen, ei tulinen, mutta lempeän mausteinen soppa sopii oivasti vallitsevaan, talviseen tunnelmaan. Näin sairastamisen jälkimainingeissa olisi tietysti hyvä keskittyä superterveelliseen ruokaan kehon elpymistä avittamaan. Mutta voin kertoa, että tällä hetkellä eivät terveyskuurit jaksa kiinnostaa. Sellaisen aika tulee kyllä. Vähän myöhemmin. Nyt tuntuu mielekkäimmältä lähteä liikkeelle mielihaluista. Ne motivoivat lieden ääreen eniten. Joten sillä mennään, mitä mieli tekee! Ja mieli tekikin yllättäen KIKHERNEITÄ :D

    Paleokeittiössä ei ole juurikaan palkokasveja satunnaista maapähkinävoipurkkia lukuunottamatta nähty. Palkokasvithan eivät kuulu tiukkiksen paleoon, mutta ehkä suurin syy omalta kohdalta löytyy tätä nykyä kuitenkin siitä, että en ole kokenut minkäänlaista vetoa palkokasveja tai palkokasvivalmisteita kohtaan. Toki kesällä menee jokunen herneenpalko, mutta siinäpä ne himotukset sitten ovatkin. Ja maapähkinävoita vaan löytyy täältä syrjäseuduilta valmiina sen seitsemää eri sorttia helpommin kuin mantelista vastaavaa. Muista pähkinävoista puhumattakaan…

    Kikherneitä ei ole emännän ostoskorissa aiemmin lojunut. Nyt on sitten sekin päivä nähty. Eikä se päivä ollut yhtään hullumpi. Olen toki syönyt kikherneitä aiemminkin, silloin kun niitä on jonkun muun toimesta tarjolla ollut. Ovat musta ihan hyviä, mutta aiemmin en ole kikherneitä kohtaan vastaavaa mielitekoa kokenut. Saa nähdä, jääkö tämä satunnaiseksi kokeiluksi vai alkavatko kikherneet, ja ehkä muutkin palkoperäiset kasvit viihtyä Paleokeittiössä paremminkin.

    Soppa on helppo, syntyy suhteellisen nopeasti ja ravitsee useamman päivän. Hirmu hyväkin siitä tuli ja kikherneet antavat kasviskeitolle ruokaisuutta. Jos joku kaipaa vielä enemmän ruokaisuutta, niin mukaan sopii heittää vaikka paistettua jauhelihaa sellaisenaan tai jos jaksaa nähdä vähän enemmän vaivaa, niin pieniksi cocktail -pulliksi pyöritettynä. Elleivät kikherneet maistu tai palkokasvit ovat ehdoton nounou, niin kikherneet voi hyvin korvata myös jauhelihalla, jolloin lopputulemana on mausteinen jauhelihakeitto. Ei huono vaihtoehto sekään!

    Myös leipä toimii aina keiton kanssa. Mutta niin toimii meijerivoilla voideltu riisikakkukin. Maistuu toki myös nakuna.

    Hiukan harmittaa, ettei soppaan kaapista löytynytkään muutamaa sellerinvartta. Vaikka piti. Toimii ilman, mutta kyllä selleri olisi antanut mukavaa vivahdetta makuun. Ja on tietysti terveysnäkökulmastakin katsottuna oiva lisä. Noh, sillä mentiin, mitä oli, mutta ehkä ensi kerralla tarkistan selleritilanteen vähän tarkemmin.

    MAUSTEINEN KIKHERNE-KASVISKEITTO

    • 1 sipuli
    • 2 porkkanaa
    • (2 sellerinvartta)
    • 1 pss Pirkka -lehtikaalia (125 g)
    • 3 valkosipulinkynttä
    • 1 l Puljonki -kanalientä (tai kasvislientä vegesoppaan)
    • 1 prk Mutti -kirsikkatomaatteja ( tai tomaattimurskaa)
    • 3 rkl Mutti -tomaattipyrettä
    • 2 tetraa Go Green -kikherneitä (350 g valutettuna tai palkokasvittomaan versioon 400 g jauhelihaa paistettuna)
    • 2 rkl sitruunamehua (+ kuorta raastettuna)
    • maustamiseen suolaa ja rouhittua mustapippuria maun mukaan
    • tarjoiluun tuoretta korianteria (+ notkistettua smetanaa)
    • 2 rkl kookosöljyä kuullottamiseen

    MAUSTESEOS

    • 1 tl juustokuminaa
    • 1 tl savupaprikajauhetta
    • ½ tl Ceylonin kanelia
    • ½ tl jauhettua inkivääriä
    • ripaus chilijauhetta
    • ripaus cayennepippuria
    1. Mittaa mausteet valmiiksi seokseksi.
    2. Kuullota kuoritut ja pilkotut porkkanat sekä siivutettu sipuli (+ pilkottu varsiselleri) isohkossa kattilassa, kookosöljyssä, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää joukkoon mausteseos sekä puristetut valkosipulinkynnet. Jatka kuullottamista parisen minuuttia.
    3. Lisää muutama desi kanalientä. Sekoita niin, että mausteet irtoavat kattilasta ja liukenevat nesteeseen. Lisää loput kanaliemestä, kirsikkatomaatit, valutetut ja huuhdotut kikherneet sekä tomaattipyre. Kiehauta. Lisää lehtikaali ja jätä kannen alle porisemaan miedolla lämmöllä noin 10 minuutiksi tai kunnes kasvikset ovat sopivan kypsiä (al dente).
    4. Mausta lopuksi sitrunaamehulla (+ sitruunankuoriraasteella) ja rouhitulla mustapippurilla. Tarkista suola ja muut mausteet.
    5. Tarjoile tuoreen korianterin (+ smetanan tai riisikakun) kera.

    Ja taas varoittelen jeerasta eli juustokuminasta. Jos juustokumina ei ole aiemmin tullut tutuksi, niin siihen kannattanee totutella alkuun pienemmällä annostelulla. Sama taitaa päteä tuoreeseen korianteriin; näistä joko tykkää tai ei. Itse olen oppinut pitämään molemmista ajan kanssa, vaikka alkuun eivät kumpikaan ilahduttaneet. Korianterin voi hyvin korvata myös esim. lehtipersiljalla.

    Lämpöisiä kasviskeittolautasellisia Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Paahteinen punajuuri-fenkolikeitto

    Paahteinen punajuuri-fenkolikeitto

    Joko saa laittaa joulunpunaista pöytään?! Kysyy emäntä, joka ei edes joulusta mitenkään erityisen isosti innostu :D

    Mutta punajuurikeitosta innostuin! Olen innostunut ennenkin, mutta nyt vipinää emäntään sai thefeedfeedin instagramissa vastaan tullut syvänpunainen soppakuva. Vähän väriä keskelle kaamosta jo kaipasinkin. Ja punajuuresta sitä lähtee. Väriä. Sai keittiökin samalla pirteän polka dot -kuosin.

    Olen edelleen sitä mieltä, että ei ole vuohenjuustoisen punajuurikeiton voittanutta, mutta tässä on nyt oiva vaihtoehto silloin, kun maitotuotteet ovat syystä tai toisesta nounou. Piparjuurismetanan kun voi aina jättää pois. Paitsi jos maku ratkaisee. Soppa on nimittäin intensiivinen. Paitsi väriltään, niin myös maultaan. Makea ja juurekas. Mikä mainio tapa maadoittautua ruoan kautta.

    Ajattelin fenkolin piristävän maanläheistä punajuurta, mutta fenkoli näyttelee sopassa aika vaisua sivuosaa ja näyttäytyy vain anismaisena vivahteena taustalla.

    Raikkaalle piparjuurelle on paikkansa, enkä ehkä olisi itse kyennyt ainakaan näin sosemaista soppaa ilman sitä syömään. Lisänesteellä kevennetty keitto olisi saattanut auttaa, mutta pidän yhä paksummista, syötävistä sosekeitoista. Myös pelkkä kookoskerma kanaliemen sijaan (kuten alkuperäisessä ohjeessa) olisi todennäköisesti pehmentänyt makumaailmaa.

    Ehkä piparjuuri olisi myös toiminut raasteena keiton päällä? Kookoskermaakin mietin piparjuuren kaveriksi, mutta en vain saanut päässäni näitä kahta soittamaan samaa säveltä.

    PAAHTEINEN PUNAJUURI-FENKOLISOSEKEITTO

    3-4 annosta

    • ~½ kg punajuuria kuorittuna
    • oliivi- tai muuta juoksevaa öljyä
    • 1 fenkoli
    • 1 sipuli
    • 1 vihreä omena kuorittuna
    • ~2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
    • ~5-7 ½ dl kana- tai kasvislientä (menin itse viidellä)
    • ~1 dl kookoskermaa
    • 2 rkl kookosöljyä kuullotukseen
    • mausteeksi suolaa, rouhittua mustapippuria ja ripaus cayennepippuria
    • tarjoiluun piparjuurella maustettua smetanaa (tai ranskankermaa) ja tuoreita yrttejä, esim. rakuunaa tai timjamia
    1. Kuori ja paloittele punajuuret. Laita sopivaan uunivuokaan. Lurauttele päälle öljyä, mausta suolalla sekä mustapippurirouheella. Kypsennä 200 asteisessa uunissa ~45 minuuttia tai kunnes punajuuret ovat pehmeitä.
    2. Valmistele sillä aikaa muut ainekset. Siivuta sipuli ja fenkoli ohuiksi siivuiksi. Kuori ja paloittele omena. Kuori ja raasta inkivääri. Kuullota kasviksia kookosöljyssä, isohkossa kattilassa keskilämmöllä ~15 minuuttia.
    3. Lisää liemi ja jätä kannen alle hautumaan miedolla lämmöllä, kunnes punajuuret ovat kypsyneet uunissa.
    4. Kaada uunipunajuuret muiden kasvisten joukkoon kattilaan. Anna hautua ~5 minuuttia. Sekoita tehosekoittimessa sileäksi. Lisää kookoskerma. Sekoita ja mausta suolalla sekä ripauksella cayennepippuria. Sekoita maut tasaiseksi. Tarkista maku ja keiton koostumus. Lisää tarvittaessa mausteita ja/tai nestettä.
    5. Kaada valmis keitto takaisin kattilaan. Mausta mustapippurirouheella ja kiehauta.
    6. Tarjoile piparjuurismetanan ja tuoreiden yrttien kera.

    PIPARJUURISMETANA

    • 1 prk smetanaa (tai creme fraichea)
    • ~1 rkl tuoretta piparjuurta raastettuna
    1. Sekoita smetana ja piparjuuriraaste. Anna maustua jääkaapissa.

    Pirteän punaisia keittohetkiä Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Lempeä lammastagine kurpitsalla

    Lempeä lammastagine kurpitsalla

    Reilu vuosi sitten lampaat löysivät ensimmäistä kertaa polkunsa Paleokeittiöön. Ja reilu vuosi piti odotella lampaita uudelleen saapuviksi. En oikein tiedä miksi, mutta edelleen lammas tuntuu hieman vieraalta raaka-aineelta. Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen kokeilu oli oikein onnistunut. Ja tämä toinen, se vasta onnistunut olikin! Jos olet lammasfoobikko, kuten äitini ;), niin aloita tästä.

    Paleokeittiössä tarjoillaan tämän viikon pääruokana mausteista ja mukavasti lämmittävää, mureaa marokkolaista eli lammastaginea. Koska en omista oikeaa, aitoa taginepataa, niin tätäkin ruokalajia pitäisi kaiketi kutsua ihan vaan suoraan suomalaisittain lammaspadaksi. Mutta lammaspata ei kerro mielestäni yhtään, mistä tässä padassa on kyse! Ja siksi käytän häikäilemättömästi hyväkseni taginea. Suomalaisella ja pohjois-afrikkalaisella lammaspadalla kun on vissi ero. Sen eron maistaa! Isosti!

    Koska kerta oli ensimmäinen, niin googlailin vinon pinon reseptejä läpi. Lopulta päädyin ottamaan yhtä sieltä ja toista täältä. Loput sovelsin omasta päästä. Mausteiden suhteen mentiin maistamalla ja lisäämällä matkan varrella vähän sitä ja enemmän tätä, joten pyydän suhtautumaan reseptissä esiintyviin maustemittoihin avoimin mielin. Perusmaustaminen sujunee näillä määrillä kyllä, mutta luota omaan makumaailmaasi ja maustekaapin sisältöön.

    Tuttuun Paleokeittiö -tyyliin kyse on jälleen helposta ja nopeasta arki- tai miksei juhlaruoastakin. Pitkää raaka-aineiden listaa ei siis kannata pelästyä. Eikä sitä helposti yli vuorokauden mittaiseksi venyvää valmistusta, sillä se on pääasiassa odottelua. Valmistusvaiheet sinänsä ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Lopputulos palkitsee odottelun takuuvarmasti.

    En tiedä, mikä siinä on, mutta jotain maagista näissä pitkään, miedolla lämmöllä haudutetuissa ruoissa piilee. Yritin miettiä, kuinka tuota maagisuutta kuvaisin, mutta tehtävä ei ollutkaan aivan yksinkertainen. Sen täytyy olla se extralämpö! Mausteet tuovat toki oman lämpönsä, mutta kyllä kyse on jostain enemmästä. Olenko ainoa, jonka mielestä tunteja haudutettu ruoka antaa vielä vähän enemmän? Se vaan on jotenkin kotoisampaa, lempeämpää, mukavampaa, lohdullisempaa ja… lämpimämpää! Ei kuumaa pikaruokaa vaan kärsivällisesti kypsyteltyä comfort foodia. Paljon, puhdasta rakkautta! Ja ei, lohturuoka ei nyt sovi tähän(kään).

    Kuvien kautta ohjeisiin! Kerrankin sain valmistettua ruokaa vielä valoisaan aikaan, joten kuviakin tuli eilen päivänvalossa napsittua hieman tavallista enemmän. Tosin ruoan valmistuttua oli jo pilkkosen pimeää, ja vieläkin pimeämpää oli ennen kuin sain lampaat kurpitsoineen lautaselle. Onnea on toimiva kirkasvalolamppu.

    Lempeän lammastaginen valmistus alkoi jo edellisenä iltana mausteseoksen valmistamisesta, karitsanpaistien pilkkomisesta ja paistipalojen maustamisesta. Odottelivat kiltisti yön yli jääkaapissa, jossa kävin niitä välillä vähän veivaamassa.

    MAROKKOLAINEN LAMMASTAGINE KURPITSALLA

    Maustesekoitus

    • 1/2 tl cayennepippuria
    • 1 tl rouhittua mustapippuria
    • reilu 2 tl paprikajauhetta
    • reilu 1/2  rkl kurkumaa (taisi mennä vähän enemmänkin, koska kurkuma on cool!)
    • 1 tl kanelia
    • 1/2 tl juustokuminaa
    • 1/2 tl kardemummaa
    • 1/4 tl jauhettua neilikkaa
    • 1/4 jauhettua korianteria
    • reilu 1 tl himalajansuolaa
    • hippunen sahramia (kyllä, ihan tätä varten ostin tätä maailman kalleinta maustetta!)
    • ~1,5 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna tai pilkottuna (tai pari tl inkiväärijauhetta)
    • 2 rkl oliiviöljyä
    1. Annostele kaikki kuivat mausteet pieneen astiaan ja sekoita hyvin. Käytä noin puolet mausteseoksesta paistipalojen esimaustamiseen.
    2. Lisää maustamispussiin/-astiaan lihojen lisäksi myös pilkottu inkivääri sekä pari lusikallista oliivi- tai muuta sopivaa öljyä.
    3. Anna maustua jääkaapissa yön yli tai ainakin ~8 tuntia.

    Varsinainen valmistusprosessi alkoi luonnollisesti esivalmisteluista, jotka olivat lähinnä pilkkomista ja paistamista. Ensin pistin kurpitsan ja porkkanat paloiksi.

    Sen jälkeen siirryin silppuamaan sipuleita.

    Josta jatkoin jokseenkin jouluiseen kuivahedelmä-mantelilastusekoitukseen.

    Vielä purkki murskattuja tomaatteja auki, ja siitä sulavasti lieden ääreen pikaista paistopintaa lihoihin ja esikypsyttelyä muihin.

    Muut ainekset

    • ~500-600 g karitsanpaistia
    • 1 sipuli
    • 3 valkosipulikynttä
    • pari porkkanaa
    • 1 pieni myskikurpitsa
    • 1 prk tomaattimurskaa (400 g)
    • 1 luomusitruunan kuori raastettuna
    • ~10 kuivattua aprikoosia
    • ~5 kuivattua taatelia
    • ~30-50 g rusinoita (mieluiten vaaleita)
    • ~30-50 g mantelilastuja
    • ~3-5 dl kana- tai lihalientä
    • suolaa maun mukaan
    • kookosöljyä kuullottamiseen
    • tarjoiluun tuoretta korianteria tai persiljaa sekä granaattiomenan siemeniä
    1. Paloittele karitsanpaistit sopiviksi paloiksi, laita esim. paistopussiin kera oliiviöljyn ja mausteseoksen. Anna maustua jääkaapissa yön yli. Ks. mausteseoksen valmistus ylempää.
    2. Ota maustunut liha lämpiämään huoneenlämpöön noin tuntia ennen pannulle päätymistä. Voit sillä aikaa hoitaa muut esivalmistelut ja virittää uunin 150 asteeseen.
    3. Kuori ja pilko porkkanat ja kurpitsa.
    4. Silpu sipuli ja valkosipulinkynnet.
    5. Annostele puolitetut aprikoosit, pilkotut taatelit, rusinat sekä mantelilastut.
    6. Paista lihat parissa erässä pikaisesti kuumalla pannulla, jotta paistipalojen pinta sulkeutuu. Siirrä pataan tai muuhun uuninkestävään astiaan. Kaada pannulle lopuksi osa kanaliemestä, jotta saat kaikki maut irti pannun pinnasta ja mukaan uuniin. Eli kaada pannulla käytetty liemi lihojen kaveriksi pataan.
    7. Kuullota sipulisilppua kookosöljyssä noin viitisen minuuttia pannulla. Lisää joukkoon loput kuivamausteseoksesta ja jatka kuullottamista.
    8. Lisää sipulien joukkoon myös porkkanat ja kurpitsat. Jatka kuullottamista ja kääntelyä.
    9. Kippaa kasvikset lihojen kaveriksi pataan, sekoita ja puhdista jälleen pannu kanaliemellä.
    10. Kaada pannulle lopuksi tomaattimurska. Anna lämmetä sekoitellen ja lisää joukkoon kuivahedelmäseos sekä raastettu sitruunankuori. Lisää hieman suolaa sekä loput mahdollisesti jäljellä olevasta kanaliemestä. Itse käytin kanalientä kaikkiaan ehkä sen kolmisen desiä. Enemmän olisi nestettä voinut olla, sillä pata pääsi hieman kuivahtamaan uunissa. Mutta kuten kuvasta näkyy, niin pataan ei mahtunut enää milliäkään lisää nestettä.
    11. Kaada kiehahtanut tomaattiliemi hedelmineen pataan ja sekoita.
    12. Hauduta uunissa kypsäksi noin 2-2,5 tuntia, kunnes liha on haarukkaan hajoavan mureaa.
    13. Tarkista maku! Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai muita mausteita. Suolaa sain lisätä aika reippaalla kädellä. Mahtoiko makeat pistää suolat suuhun?
    14. Viimeistele tuoreella korianterilla tai persiljalla sekä granaattiomenan siemenillä, jotka tuovat kivasti kaivattua hapokkuutta pataan.

    Yläkuvassa matkalla pitkähkölle matkalle uuniin ja alla valmiina lautasella. Muutamia kertoja kävin pataa paistoaikana kääntelemässä, mutta muuten sai aika rauhassa uunin lämmössä kypsyä ja köllötellä.

    Ja mikä parhainta, tätä herkkua riittää ainakin puoleen viikkoon! Halutessa lammastaginen voin tarjoilla myös riisin kera, mutta kurpitsa ajaa kyllä hyvin riisin virkaa ja sillä silmällä mukaan kurpitsan ja porkkanaa lykkäsinkin. Sopii siis aivan mainiosti tiukemmillekin paleoisteille =)

    Ja kuten facebookin puolella jo totesinkin, niin kylkeen vielä lasillinen pehmeää punaviiniä ja joulu saa tulla! =D

    Lammasta ja lämpöä alkutalveesi! <3


    P.S. Paleokauppa on vielä vähän vaillinainen, mutta olemme AUKI! Saa tykätä myös facebookissa! Koska kivoja juttuja tulossa ja facebook tietää aina ekana ;)