Pakkanen paukkuu ja keho kaipaa polttoainetta! Tai en ole ihan varma, kumpi sitä enemmän kaipaa, keho vai mieli. Todennäköisesti molemmat. Yhtä paljon.

Kun tuossa tuli kuukauden päivät eleltyä erilaisilla sosesopilla, niin alkoi mieli halajamaan vaihteeksi jo jotain muuta. Aasialaisella kaalilaatikolla aloittelin totuttelun kiinteämpään ruokaan. Siitä oli jotenkin loogista jatkaa edelleen mausteisella linjalla ja yhä vaan tuhdimpaan suuntaan. Tulin Thaikkulasta hippasen tänne päin ja päädyin Intian riisipelloille.

Riisi on ajankohtaan nähden mitä mainioin valinta. Riisiruoka on mulle jonkinlaista lohturuokaa. Tai oikeammin mukavuusruokaa. Lohturuoka on vähän pöljä sana, mutta ei mukavuusruokakaan paljoa paremmalta kuulosta. Comfort foodin suomenkielistä illmaisua tässä koitan hakea. Lohturuoasta puhuttaessa kun itselleni tuppaa mieleen tulemaan sellainen kuva, että täällä sitä kynttilänvalossa itkeä tihrustetaan ja lapataan samalla Ben & Jerrysiä oikein isolla lusikalla suoraan purkista suuhun.

Keho ei riisistä edelleenkään isommissa määrissä tykkää, mutta sydän kyllä rakastaa. Kaikenlaisia risottoja. Kai se on tämä intialainen riisipatakin jonkinlaista mukavan mausteista risottoa. Vaikka valmistustapa on hieman eri. Risottoa näpsäkämpi.

Mausteisen riisin sekaan päätyi tällä kertaa toinen harvemmin Paleokeittiössä vieraillut raaka-aine, kikherneet. Vain kerran aiemmin olen kikherneet kaatanut kasviskeiton sekaan. Niistäkin tykkään kyllä, mutta palkokasveja välttelen edelleen, vaikka kirein paleopipo on jo aikaa sitten korvattu isommalla ja löysemmällä. Sellaisella, joka päähän tipautettaessa valahtaa sopivasti silmille.

Riisi ja kikherneet saivat kunnon maustepläjäyksen ohella kaveriksi hieman paprikaa, rusinoita sekä paahdettuja cashewpähkinöitä. Kahdesta viimeksi mainitusta ei kannata tinkiä, vaikka ne ehkä ”ylimääräisiltä” tuntuisivatkin. Beauty lies in details, ja niissä piilee myös kokonaisuuden kannalta ratkaiseva rakenne sekä maku.

Kasviksia sen sijaan voi tuupata sekaan mielensä ja kaapin sisällön mukaan. Kasviksia voi myös täydentää lihalla tai kanalla. Minä menin kikherneillä ja täytyy myöntää, että hieman harmitti kun en hernepurkin sijaan tarttunut kanantisseihin. Vaikka riisipata oli kaikin puolin maukasta, niin jotenkin olisin sinne tasaisen ”muhjun” sekaan kaivannut jotain muuta makua ja lihaisaa pureskeltavaa. Onneksi aina on ensi kerta. Ja silloin emäntä jälleen hippasen viisaampana käy kauhan kanssa tämän padan kimppuun.

BIRYANI ELI INTIALAINEN RIISIPATA KIKHERNEILLÄ

Hapan jogurttikastike raikastaa kivasti kokonaisuutta. Jos kookosjogurttia ei satu löytymään, niin oikeastaan kaikki hapanmaitotuotteet käyvät. Ja jos eivät käy, niin rutistus sitruunan tai limen mehua kera tuoreen koranterin kirkastaa annosta kummasti.

Oletko jo kokeillut näitä muita Paleokeittiön suosittuja intialaisia ruokia?