Avainsana: kaneli

  • Mausteinen intialainen riisipata kikherneillä – Lämmin talven lohtu

    Mausteinen intialainen riisipata kikherneillä – Lämmin talven lohtu

    Pakkanen paukkuu ja keho kaipaa polttoainetta! Tai en ole ihan varma, kumpi sitä enemmän kaipaa, keho vai mieli. Todennäköisesti molemmat. Yhtä paljon.

    Kun tuossa tuli kuukauden päivät eleltyä erilaisilla sosesopilla, niin alkoi mieli halajamaan vaihteeksi jo jotain muuta. Aasialaisella kaalilaatikolla aloittelin totuttelun kiinteämpään ruokaan. Siitä oli jotenkin loogista jatkaa edelleen mausteisella linjalla ja yhä vaan tuhdimpaan suuntaan. Tulin Thaikkulasta hippasen tänne päin ja päädyin Intian riisipelloille.

    Riisi on ajankohtaan nähden mitä mainioin valinta. Riisiruoka on mulle jonkinlaista lohturuokaa. Tai oikeammin mukavuusruokaa. Lohturuoka on vähän pöljä sana, mutta ei mukavuusruokakaan paljoa paremmalta kuulosta. Comfort foodin suomenkielistä illmaisua tässä koitan hakea. Lohturuoasta puhuttaessa kun itselleni tuppaa mieleen tulemaan sellainen kuva, että täällä sitä kynttilänvalossa itkeä tihrustetaan ja lapataan samalla Ben & Jerrysiä oikein isolla lusikalla suoraan purkista suuhun.

    Keho ei riisistä edelleenkään isommissa määrissä tykkää, mutta sydän kyllä rakastaa. Kaikenlaisia risottoja. Kai se on tämä intialainen riisipatakin jonkinlaista mukavan mausteista risottoa. Vaikka valmistustapa on hieman eri. Risottoa näpsäkämpi.

    Mausteisen riisin sekaan päätyi tällä kertaa toinen harvemmin Paleokeittiössä vieraillut raaka-aine, kikherneet. Vain kerran aiemmin olen kikherneet kaatanut kasviskeiton sekaan. Niistäkin tykkään kyllä, mutta palkokasveja välttelen edelleen, vaikka kirein paleopipo on jo aikaa sitten korvattu isommalla ja löysemmällä. Sellaisella, joka päähän tipautettaessa valahtaa sopivasti silmille.

    Riisi ja kikherneet saivat kunnon maustepläjäyksen ohella kaveriksi hieman paprikaa, rusinoita sekä paahdettuja cashewpähkinöitä. Kahdesta viimeksi mainitusta ei kannata tinkiä, vaikka ne ehkä ”ylimääräisiltä” tuntuisivatkin. Beauty lies in details, ja niissä piilee myös kokonaisuuden kannalta ratkaiseva rakenne sekä maku.

    Kasviksia sen sijaan voi tuupata sekaan mielensä ja kaapin sisällön mukaan. Kasviksia voi myös täydentää lihalla tai kanalla. Minä menin kikherneillä ja täytyy myöntää, että hieman harmitti kun en hernepurkin sijaan tarttunut kanantisseihin. Vaikka riisipata oli kaikin puolin maukasta, niin jotenkin olisin sinne tasaisen ”muhjun” sekaan kaivannut jotain muuta makua ja lihaisaa pureskeltavaa. Onneksi aina on ensi kerta. Ja silloin emäntä jälleen hippasen viisaampana käy kauhan kanssa tämän padan kimppuun.

    Oletko jo kokeillut näitä muita Paleokeittiön suosittuja intialaisia ruokia?

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Makea pirtelö persimonista

    Makea pirtelö persimonista

    Tähän väliin pikainen postaus makean ystäville. Tämä on taas tällainen hauska päivä. Puuhaan kaikkea muuta kuin mitä pitäisi, joten päivän kakku odottelee edelleen leipojaansa!
    Marketista tarttui eilen mukaan kaksi tällaista kaunokaista, pehmeää ja makeaa persimonia. Tänään sitten pohdin, jotta mitähän näille oikein tekisi…

    Pirtelö on helppo ja yleensä aika varma ratkaisu, joten sitä siis. Kaveriksi appelsiinia, vähän raikastavaa sitruunaa ja ajankohtaan sopivaa kanelia. Intialainen voikana on parhaillaan jogurttimarinadissa tekeytymässä, joten kookosmaidon sijaan päätin hyödyntään jäljelle jäänyttä luomuluonnonjogurttia, jotta sitä ei tarvitsisi tällä kertaa heittää viikon päästä menemään. Sitä tavallista, turkkilaista notkeampaa. Koska kaunis voikana vaatii sitä. Hiukan vielä suolaa korostamaan makuja ja tasapainottamaan makeaa. Ja vähän vettä notkistukseen. Heraproteiiniakin tuuppasin mukaan, jotta nälkä pysyisi loitolla kauemmin.

    Siinäpä se! Makean makoisa pirtelö, josta riittää hyvin pariinkin annokseen.

    HEDELMÄISEN MAKEA PERSIMON -PIRTELÖ

    1-2 annosta

    • 1 kypsä (pehmeä) persimon
    • 1 appelsiini
    • sentin siivu sitruunaa (ilman kuoria)
    • 1 dl maustamaton jogurttia (tai kookosmaitoa)
    • ripaus kanelia ja suolaa
    • hieman vettä notkistamiseen
    • (pari rkl maustamatonta heraproteiinia)

    Kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sileäksi. Koristele kanelilla ja mehiläisen siitepölyllä. Nauti lasipillillä!

  • Kun mausteinen Intia kohtasi villin Pohjolan – Kurpitsa-kukkakaalisosekeitto hirvimakkaralla

    Kun mausteinen Intia kohtasi villin Pohjolan – Kurpitsa-kukkakaalisosekeitto hirvimakkaralla

    Tein eilen niin maukasta keittoa, että oli aivan pakko näin sunnuntai -illan ratoksi tulla vielä raapustamaan ohjetta muistiin. Eilen oli nimittäin taas niitä päiviä, jolloin jääkaapista ei paljoa valoa kummempaa loistanut, eikä matka markettiinkaan innostanut. Yksi pieni, alunperin tuoremehuksi ajattelemani myskikurpitsa sieltä sentään löytyi. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Sama kai tuo, tuhoaako kurpitsan vähän enemmän tai vähemmän nestemäisessä muodossa.

    Selvää oli, että pienestä kurpitsasta ei kattilallista keittoa keitellä. Suuntasin jokseenkin niukkavalikoimaiseen lähikauppaan metsästämään kurpitsalle kaveria. Koriin päätyi lopulta pienehkö kukkakaalinpää ja purkki kookoskermaa. Kotoa löytyi vielä pari ihmeen hyvävoimaista porkkanaa ja sipuli. Kermaisen sosekeiton ainekset olivat selvästi kasassa. Ja voi pojat, millaista sosesoppaa siitä syntyikään kun mausteinen Intia kohtasi villin Pohjolan!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Kuuma kurpitsakeitto

    Kuuma kurpitsakeitto

    Pistetääs tähän väliin kuumaa postausta kurpitsakeitosta. Koska kyseinen keitto on emännän tämän viikon pääruoka ja, koska se on odotellut vuoroaan jo helmikuusta lähtien. Haluan varmistaa, että tämän mainion, mausteisen keiton ei tarvitse odottaa enää päivääkään.

    Mausteinen kurpitsakeitto | paleokeittio.fi

    Kuuman kurpitsakeiton kuumuus ei välttämättä näy lämpömittarissa. Se tuntuu suussa, sielussa ja selkäytimessä. Kuumuus ei ole lähtöisin liedeltä vaan se tulee tuoreesta inkivääristä ja ripauksesta cayennepippuria. En nyt kuitenkaan suosittele työntämään kattilassa poreilevaa keittoa varomatta kiduksiin. Siinä saattaa palaa jokin muukin kuin sielun sykkyrät, jotka lähinnä hyrisevät onnesta lämpöisen sopan matkatessa mahalaukkuun.

    Kuuma kurpitsakeitto vaatii hieman vaivaa ja vielä vähän enemmän aikaa. Mutta Loreal`in mainosta mukaillen It`s worth it! Paahteinen keitto palkitsee. Ja kun pyöräyttää yhden isomman kattilallisen kerralla, niin lämpöä riittää moneksi päiväksi.

    MAUSTEINEN KURPITSASOSEKEITTO

    • 2 keskikokoista myskikurpitsaa
    • 1 isohko sipuli
    • 1 hapan omena (vihreä granny smith toimii!)
    • 1 tosi iso tai pari keskikokoista luomuporkkanaa
    • sopivasti kanalientä tai vettä (ehkä 6-8 dl halutusta koostumuksesta riippuen)
    • 1-2 dl kookosmaitoa tai -kermaa
    • 2-3 rkl vaahterasiirappia
    • pari valkosipulinkynttä
    • pala silputtua tai raastettua inkivääriä
    • ~1 tl kanelia
    • ~1/2 – 1 tl kurkumaa
    • hieman kardemummaa, cayennepippuria ja jauhettua neilikkaa
    • maun mukaan suolaa ja rouhittua mustapippuria
    • kookosöljyä
    1. Halkaise kurpitsat pituussuunnassa, voitele leikkauspinta kookosöljyllä ja mausta suolalla ja mustapippurirouheella.
    2. Aseta kurpitsat leikkauspinta alaspäin uunipellille ja kypsennä ~45-60 minuuttia 220 asteisessa uunissa, kunnes haarukka uppoaa helposti pehmeään kurpitsalihaan. Anna kurpitsoiden jäähtyä sillä aikaa kun teet muut esivalmistelut.
    3. Silpu sipuli, pilko kuoritut porkkana ja omena pienehköiksi paloiksi. Raasta inkivääri ja rutista tai silppua valkosipulit.
    4. Jos kurpitsat ovat jäähtyneet, niin kaavi niistä kurpitsaliha. Kuoret ja siemenet voi kukin hyödyntää parhaaksi katsomallaan tavalla. Tai hankkiutua niistä eroon, kuten itse tein.
    5. Kuullota sipulit kookosöljyssä. Lisää kasariin myös raastettu inkivääri sekä omena- ja porkkanapalat. Jatka freesausta hetken aikaa.
    6. Lisää mausteet; kaneli, kurkuma, cayennepippuri, kardemumma ja neilikka. Sekoita mausteet tasaiseksi ja jatka kuullottamista muutama minuutti, jotta mausteista alkaa makua ja tuoksua irtoamaan.
    7. Lisää kasariin kurpitsa sekä muutama desi kanalientä. Jätä kannen alle hautumaan, kunnes porkkanat ovat pehmeitä.
    8. Kaada kasarin sisältö tehosekoittimen kannuun tai sopivan kokoiseen kattilaan, jos käytät soseuttamiseen sauvasekoitinta.
    9. Surauta sileäksi, lisää kookosmaito ja vaahterasiirappi sekä sopiva määrä kanalientä/vettä notkistamiseen. Surauta uudelleen kaikki sileäksi. Parhaimman lopputuloksen saa kun suorittaa soseutuksen tehoblenderillä pariin otteeseen pienemmällä kertamäärällä. Muistathan olla aina erityisen varovainen sekoittaessasi blenderissä kuumia aineksia!
    10. Kaada sosekeitto kattilaan. Laita kattila liedelle, kiehauta keitto ja lisää suolaa sekä rouhittua mustapippuria. Tarkista maku sekä keiton koostumus. Lisää tarvittaessa nestettä ja/tai mausteita.
    11. Koristele vaahterasiirappi- ja kookosmaitopyörteillä sekä mustapippurilla.

    Itse pidän hieman tuhdimmasta, sellaisesta vauvanruokamaisesta sosekeitosta, mutta keiton koostumusta on tosiaan helppo säätää käyttämällä enemmän tai vähemmän nestettä.

    Jos paleopipoa kovasti tiukkaa, niin vaahterasiirapin soi mainiosti jättää pois. Tarvittaessa makeutta voi hakea esim. tuoreista tai kuivatuista taateleista. Sinne vaan mukaan pannulle! Lihaisaa täydennystä kaipaaville suosittelen keiton keskelle silmää paistetusta jauhelihasta.

    Muistutus itselle ja muille; tuoreen inkiväärin kanssa kannattaa olla tarkkana! Viime talven kurpitsakeitoissa sitä oli sopivasti, mutta tällä kertaa tuli ahnehdittua ja annosteltua hieman liikaa. Joten inkivääri peitti melko lahjakkaasti alleen kaikki muut mukavat maut ja kuumasta kurpitsakeitosta tulikin tulista inkiväärikeittoa, hah hah! Inkiväärin ystävää se ei haittaa, mutta en välttämättä olisi tarjonnut tätä kurpitsakeittona kellekään muulle. Kurpitsaa keitossa oli vain väri ja sosemainen koostumus. Hyvää silti! Jos tykkää. Ja ah, niin lämmintä ja oikein passelia näihin etelän kosteisiin ja koleisiin iltoihin.

    Kuumia iltoja kera kurpitsakeiton, Sinullekin!

  • Omenaiset ohukaiset (G, L, S)

    Omenaiset ohukaiset (G, L, S)

    Ensin olivat amerikkalaiset paleopannukakut, sitten tulivat banskupannarit ja eilen, päänsärkyperjantain kunniaksi paleoliittiset omenaohukaiset!

    Ehdottomasti paremmat kuin banskupannarit! Koska banaanilla läträäminen ei vaan ole mun juttu. Banaani sellaisenaan maistuu kohtuudella kyllä, mutta jotenkin se banskumainen maku puskee usein liiaksi läpi muista keitoksista, kakuista ja pirtelöistä.

    Käytännössä omenaohukaiset ovat aivan yhtä helppoja ja nopeita väsätä kuin banskupannaritkin. Kunhan jääkaapista löytyy omenasosetta/-hilloa ja kuivakaapista hieman mantelijauhoa.

    Omenasosetta olen käyttänyt aiemminkin menestyksekkäästi, esimerkiksi raparperihillokkeessa ja paleoliittisessa suklaakakussa. Mukava makeuttaja ilman lisättyä sokeria tai muita kyseenalaisempia aineita.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Ruusuiset joulukaalit

    Ruusuiset joulukaalit

    Kuinka ruoasta kuin ruoasta taiotaan jouluinen? No lisäämällä joukkoon tietysti piparkakku-maustetta tai tässä tapauksessa vain jouluista kanelia!

    En ole koskaan oppinut pitämään ruusukaalista. Kokeiltu on muutaman kerran kotioloissa ja pariin otteeseen ravintolassa, jossa mieluiten työnnän pienet kaalipallukat lautasen sivuun. Viime viikkoina ruusukaalit ovat hyppineet silmille useammassakin eri yhteydessä, mutta muistaakseni viimeisen sysäyksen ja inspiraation tarjosi Luolalaboratorion facebook -sivu.

    Hetken aikaa googlettelin läpi erilaisia ruusukaalireseptejä. Päädyin lopulta Kauneus & Terveys -lehden sivuille, josta löytyi tämä, hieman hullulta kuulostava resepti. Ruusukaalia ja kanelia… whaaaat?! Oli ihan pakko kokeilla. Ja kuten jo ehdinkin UP:n fb -sivulla toteamaan, niin tästä tulisi joko hirmu hyvää tai tosi pahaa. Hieman muokkasin reseptiä paleon suuntaan ja hyväähän siitä tuli =)

    Aina välillä kannattaa törkkiä itseään tuttujen ympyröiden ulkopuolelle, sinne muodikkaalle epämukavuusalueelle. Joku kaunis päivä yllätys saattaa olla positiivinen! Mieltymykset ja makuaisti muuttuvat vuosien mittaan, entisestä inhokista saattaakin tulla hetken herkku. Nähty ja koettu! Monen monituista kertaa.

    Mun yksi lempisanonta kuuluu… ”Et tiedä, ellet kokeile.”. Ole rohkea ja kokeile! Ja jos et tällä kertaa tai heti ensi yrittämällä ihastunut, niin kokeile heti ensi vuonna uudelleen!

    JOULUISET RUUSUKAALIT

    • ~1 1/2 300 gramman rasiaa ruusukaaleja
    • 1 isohko sipuli
    • 1 isohko tai pari pienempää valkosipulinkynttä
    • ~1/2 tl jauhettua Ceyloninkanelia
    • ~1 1/2 dl kookosmaitoa
    • CocoVin kookosöljyä kuullottamiseen
    • maustamiseen sopivasti suolaa ja rouhittua mustapippuria
    • viimeiseen silaukseen ~2 rkl paahdettuja pinjansiemeniä

    1. Huuhtele ruusukaalit, poista aikansa eläneet lehdet ja suurimmat kannat. Puolita keskikokoiset ja leikkaa isommat neljään osaan. Pienet toimivat hyvin sellaisenaan.
    2. Esikeitä ruusukaalit suolalla maustetusssa vedessä ~5 minuutin ajan –> valuta siivilässä.
    3. Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi ja kuullota ~10 min keskilämmöllä kookosöljyssä pannulla välillä sekoittaen yhdessä puristetun valkosipulinkynnen ja kanelin kanssa.
    4. Lisää pannulle, sipuli-kaneli-valkosipuli -seoksen joukkoon valutetut ruusukaalit ja kookosmaitoa. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella. Sekoita ja anna hautua kasarissa kannen alla miedolla lämmöllä ~10 minuuttia välillä sekoittaen. Lisää tarvittaessa kookosmaitoa tai notkista vedellä.
    5. Ripottele valmiiden ruusukaalien päälle pannulla tai uunissa kullanruskeiksi paahdettuja pinjansiemeniä. Varo, etteivät pala! Itselläni oli lohi uunissa, joten tuikkasin pinjansiemenet pellille ja mukaan ~5-7 minuutiksi ylimmälle tasolle (175 tai 200 astetta, en muista enää :D).

    Ihan mahtava lisuke joulupöytään! Ruusukaalin vihaaja (ex) suosittelee lämpimästi muitakin vihaajia kokeilemaan. Saattaa mieli muuttua ;)

  • Pirtelö maistuu joululle

    Pirtelö maistuu joululle

    Joulupirtelö

    Joulupirtelö

    Kyllä, kyllä! Tässä se nyt tulee! Tuo puolikuuluisa joulupirtelö, josta jo ehdin kohkaamaan. Toistaiseksi sitä on saatava joka päivä! Kun aamu alkaa joulupirtelöllä, niin loppupäiväkin menee mukavasti joulumielellä. Kokeile! Varoitus: Saattaa koukuttaa ;)

    Joulupirtelö

    Joulupirtelö

    JOULUINEN PIRTELÖ v. 1.0 (~4-5 dl)

    • yksi makea appelsiini (navelinas)
    • pieni kourallinen cashew -pähkinöitä (reilun kaupan luomucashew)
    • ~50 g pakastekarpaloita (biokia)
    • 1/2 tl kanelia (frontier luomuceyloninkaneli)
    • hippunen himalajansuolaa
    • vettä tarpeen mukaan notkistamiseen
    • (raakahunajaa (voi hyvin -luomuhunaja))
    • (kookoshiutaleita (pirkkaa K-marketista))

    Kuori appelsiini. Itse leikkaan tylysti kuoret veitsellä pois, jotta ei tarvitse sen enempää kynsiä appelsiinin kanteen upottaa. Homma hoituu myös nopeammin kuin käsillä väkertäessä. Tehosekoittimen pohjalle ensin hieman vettä, jotta ei tarvitse ihmetellä mistä se savu nousee. Perään kuoritun appelsiinin palaset, pähkinät, jäiset karpalot, kanelit ja muut mausteet, ja tehovekoitin päälle. Pähkinät tuovat pirtelöön kivasti kermaisuutta. Hunajaa voi lisätä tarvittaessa. Riippuu hieman appelsiinin makeusasteesta.

    Vaikka kuvissa kookoshiutaleet ovat laskeutuneet nätisti lumen lailla pirtelön pinnalle, niin arkipirtelössä heitän hiutaleet tylysti sekoittimeen. Viimeiseksi. Ja muutamat pyöräytykset riittävät, koska pidän pureskeltavista pirtelöistä. Noh, tässä tapauksessa ainakin. Vihreät vedetään silkkisen sileiksi. Tai niin sileiksi kuin vanha monitoimi-Moulinex ne onnistuu vetämään. Toimii hyvin myös ilman kookosta, jos ei kookoksen maku miellytä.

    Vettä voi keitokseen lisätä maun mukaan. Olen tehnyt näistä melko notkeita, mutta kannattaa huomata, että liiallinen vedellä lotraaminen latistaa pirtelön raikkaat maut. Maistamalla selviää. Vettä voi aina lisätä, mutta poistaminen on hankalampaa (no kidding! =D).

    Joulupirtelö   Joulupirtelö

    Mille sun joulupirtelö maistuu?! Vai maistuuko jouluna pirtelö ollenkaan?

    Vielä ei ole ainuttakaan haastajaa ilmaantunut ”Maan mahtavin paleoliittinen joulupirtelö 2012” -kisaan. Näinköhän tässä käy, että saan yksintein omia tittelin omalle appelsiini-karpalo-kaneli -pirtelölleni… Mutta onhan tässä vielä tämän vuoden jouluun aikaa ;D

    Joulupirtelö