Avainsana: blogiyhteistyö

  • Riesling -viinien maistelua Bistro O matin viini-illassa (+ ARVONTA!)

    Riesling -viinien maistelua Bistro O matin viini-illassa (+ ARVONTA!)

    Emännän tämän kevään projekti, tutustumismatka viinimaailmaan vei tällä viikolla vaaleiden Rieslingien pariin. Vaikka laaja viinimaailma kokonaisuudessaan on itselleni aika tuntematonta aluetta, niin täytyy myöntää, että etäisimmäksi ovat jääneet juurikin valkoviinit. Siksipä olikin hienoa päästä tutustumaan ammattilaisen johdolla syvällisemmin tähän yhden suosituimpien ja monipuolisimpien valkoviinien ryhmään.

    Rennon skandinaavinen ravintola ranskalaisella vivahteella

    Riesling -illan järjestämisestä vastasi kotipaikkakunnallani, Kirkkonummen keskustassa sijaitseva Bistro O matrento, bistromainen ravintola, jonka keittiö tarjoilee laadukkaista raaka-aineista valmistettua skandinaavista ruokaa niin lounaiden, illallisten kuin brunssienkin muodossa.

    Bistro O mat logo

    Ravintola on itselleni hyvinkin tuttu. Siellä on nautittu illallisen merkeissä kokonaisia menuita, parit perjantaiburgerit ja lukuisia lounaita tunnelmallisissa sisätiloissa ja kesäisin viihtyisällä terassilla. Brunssillakin olen tainut joskus piipahtaa. Mutta nyt ensimmäistä kertaa ikinä istahdin lasisen kabinetin puolelle maistelemaan viinejä.

    Tasting, tasting – mikä maa, mikä rypäle?

    Olen alkuvuoden aikana osallistunut kaikkiaan kolmeen ammattilaisen vetämään viinitastingiin. Kaikki tapahtumat ovat olleet hyvin erilaisia, joka on musta erityisen kiva juttu.

    Olen maistellut espanjalaisia viinejä kuohuvana, punaisena ja valkoisena kera ruokamenun, ja tutustunut monipuolisesti kohta avattavan uuden viiniverkkokaupan tarjontaan. Bistro O matin illassa sain keskittyä ensimmäistä kertaa vain yhteen rypälelajikkeeseen, joka ainakin kyseisen rypäleen kohdalla toi mukavasti esiin sen monipuolisuuden ja erilaisuuden myös keskenään samanlaisten makeusasteiden osalta.

    Kattava kattaus maailman ympäri

    Täytyy heti kärkeen mainita, että kyseessä oli ehdottomasti kattavin tasting ikinä! Hämmästys oli ilmeinen kun maistelulistaa tavatessani laskin erilaisia viinejä olevan peräti kymmentä eri sorttia. Ja kyllä, mielessä kävi myös, että mitenkähän täältä oikein kotio selvitään. Hyvin selvittiin ;)

    Riesling mielletään helposti suurimman tuottajamaan mukaan saksalaiseksi viiniksi, mutta tällä kertaa pääsimme vertailemaan Rieslingejä ympäri maailmaa aina Australiaa, Uutta-Seelantia ja Amerikkoja myöten.

    Viinien kylkeen saimme myös pientä purtavaa suolaisen ja makean maistelulautasen muodossa (ja ah, sitä niin ihanaa Bistro O matin mallasleipää! Voilla!). Kyseessä ei ollut ns. wine + food pairing eli viinien ja ruokien yhteensovittaminen, mutta oli mukava hieman testailla, kuinka viinit istuivat erityyppisten ruokien kylkeen.

    Syväsukellus riesling -rypäleeseen

    Aiemmista tilaisuuksista poiketen pääsimme tällä kertaa tutustumaan syvällisemmin myös viinin ja erityisesti Rieslingin viljelyyn. Tämä oli mielestäni mielenkiintoista ja sain ainakin itse paljon lisätietoa viinintuotannosta, ja kuinka mm. erilaiset olosuhteet vaikuttavat lopputulokseen.

    Luonteeltaan hapokas ja aromikas Riesling ei ole kovin vaativa rypälelajike, mutta tuottaa parhaat viininsä tumman liuskekiven ja hiekan päällä. Parhaat makeat Rieslingit tuotetaan jokilaaksossa, jossa on otolliset olosuhteet myös makeille jälkiruokarieslingeille hunajaisen maun antavalle jalohomeelle. Kyllä, jaloHOMEELLE!

    Jokaiselle jotakin – lasissa ja lautasella

    Aloitimme kuohuvan alkumaljan (Maikammer Riesling Sekt Brut, Saksa) jälkeen tutustumisen nuorista, hapokkaimmista Rieslingeistä.

    Täytyy sanoa, että vaikka olen mieltänyt itseni erityisesti kuivien viinien ystäväksi, niin pari ensimmäistä, yllä kuvissa näkyvät itävaltalainen Pichler ja Uuden-Seelannin Spy Valley olivat turhan hapokkaita mun makuun. Sen sijaan australialainen, helppo ja hedelmäinen Barossan Yalumba nousi neljän parhaan joukkoon.

    Hieman vanhemmissa Rieslingeissä voi tunnistaa petroolisen vivahteen. Tämän aromin minäkin olen oppinut jo löytämään, ja sitä löytyi vienosti mm. yllä olevasta, Ranskan Alsacessa tuotettavasta vuoden 2012 Gisselbrecht Riesling Grand Cru Muenchbergistä, joka muuten matsasi aika kivasti maistelulautaselta löytyneen kylmäsavupossun kanssa.

    Suolainen maistelulautanen sisälsi kylmäsavupossun lisäksi myös yrttistä possumakkaraa ja aiolia, tulista chilikatkarapua mangosalsalla sekä voimakasta Mouhijärven Vilho -juustoa. Mereneläviä välttäville taisi olla katkiksen sijaan tarjolla ylikypsää possua. Kivasti erilaista suuhun pantavaa siis lautasellakin!

    Tästä kymmenen kattauksesta neljän suosikkiviinini joukkoon päätyivät jo aiemmin mainitsemani Yalumban lisäksi pari saksalaisista Kabinett Rieslingiä; Domdechant Werner Hochheimerin Riesling Kabinett sekä Reichsgraf von Kesselstattin ”Josephshöfer” Riesling Kabinett feinherb. ”Josse” sopi muuten aika mukavasti myös tulisen katkaravun kylkeen. Tuliset maut ja viini ovat ainakin itselleni tuntuneet haastavalta yhdistelmältä.

    Jäätävän hyviä jälkkäreitä!

    Loppuun tietysti ihan mahtavaa jälkkäriä ja yllättävän hyviä jälkkäriviinejä. Joku ehkä muistaakin, että en ole kovin makeiden jälkiruokien saati jälkkäriviinien ystävä. Mutta elämä yllättää!

    Jälkiruoan puolesta ei tosin voinut mennä mikään pieleen kun tarjolla oli suklainen kakkupala kera raikkaan vadelmasorbetin ja sitäkin raikkaamman sitruunakreemin. En sitten tiedä, oliko alla jo sen verran viinimaistelua, että makeat jälkkäririeslingit pääsivät yllättämään ;)

    Viimeisinä maisteluvuorossa siis vuoden 2008 Wehlener Sonnenuhr Riesling Spätlese ja vuoden 2003 Kloster Eberbach Rauenthaler Baiken Rheingau Riesling Spätlese, joista jälkimmäinen sai myöskin kunnian päätyä emännän top neloseen. Jälkiruoan kanssa aivan ok, mutta mun mielestä parhaimmillaan ihan sellaisenaan. Eli jos et keksi, mitä jälkkäriä vieraille tarjoaisit, niin osta pullo Kloster Eberbachia(~60 €/plo)

    Sellainen matka tällä kertaa! Kiitos vielä pirtsakalle, perusteelliselle ja asiantuntevalle viinimestarillemme Tuija Ipatille ja tietysti Bistro O matille hienosta ja ennen kaikkea kattavasta viini-illasta.

    Suosittelen kyllä lämpimästi näitä Bistro O matin maistajaisia. Seuraavaksi vuorossa vähän tujumpaa tavaraa viski-illan merkeissä ja monta muutakin mielenkiintoista tapahtumaa tulossa! Parhaiten pysyt kärryillä tykkäämällä Bistro O matin facebook -sivusta tai kurkkaamalla tapahtumat kotisivuilta.

    Ja tietysti syömäänkin kannattaa meille tänne ”maalle” tulla! Matka vie vain puolisen tuntia Helsingistä! Bistro O matin menustahan vastaa Gastronomian akatemian valitseman vuoden 2016 kokkien kokki rankingissa hienosti sijalle 16 yltänyt keittiömestari Marko Palovaara =)

    ARVONTA! Voita messulippu!

    Emäntä jatkaa matkailua viinimaailmassa ensi viikon lopulla järjestettävässä ViiniExpossa. Nyt sinullakin on mahdollisuus voittaa vapaalippu kyseiseen tapahtumaan!

    Arvon kaikkiaan kolme kutsua messuille (arvo 19 €/lippu) ja arvontaan voit osallistua vastaamalla seuraavaan kysymykseen TÄÄLLÄ

    Millä perusteella Sinä valitset viinisi?

    Teetkö valintasi rypäleen, tuottajamaan, etiketin, tuotantotavan (luomu, biodynaaminen), aromien,  suositusten mukaan vai jollakin muulla perusteella? Kerro ja tule sinäkin mukaan messuille seikkailemaan viinin ihmeelliseen maailmaan!

    Koska tämä postaus käsittelee alkoholijuomia, niin kommentointi on jälleen Valviran ohjeiden mukaan suljettu. Mutta kysymyksiä, mielipiteitä ja muita kommentteja saa mieluusti jättää facebookin puolelle :)

    Viini-illan emännälle tarjosi ravintola Bistro O mat. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Viinin ja ruoan liitto – Elämyksellinen espanjalaisten viinien ilta Wohls Gårdissa

    Viinin ja ruoan liitto – Elämyksellinen espanjalaisten viinien ilta Wohls Gårdissa

    Eiköhän vaihdeta välillä vapaalle? Pistetään paleopipot ja muut ruokaideologiat hetkeksi naulaan, ja lähdetään nauttimaan oikein olan takaa herkullisesta ruoasta, laadukkaista viineistä ja hyvästä seurasta.

    Koska elämä on muutakin kuin pelkkää paleota! Ja koska ruoka on enemmän kuin raakaa ravintoa. Kyllä hyvästä ruoasta ja juomasta on lupa nauttia. Omat rajat ja rajoitteet tuntien ja huomioiden. Kohtuudella. Sieltä se taas tuli, emännän lempisana, kohtuus. Mitä tarkoittaa kohtuus? Oma kohtuus on jokaisen itse määriteltävä. Kohtuus ei ole absoluuttista, se on suhteellista. Niin kuin moni muukin asia tässä elämässä ;)

    Mulla oli ilo osallistua ystävänpäivän kynnyksellä Kartanoravintola Wohlsgårdin järjestämään elämykselliseen espanjalaisten viinien iltaan. Tilaisuudessa nautittiin neljän ruokalajin illallinen, maisteltiin Espanjan eri alueiden viinejä ja kuultiin tarinoita niiden taustalla Norex Spiritsin viinipastori Juha Rantalan johdolla.

    Koska kyseessä oli viinimaistajaiset (tai trendikkäämmin wine tasting), niin viinipastori avasi myös varsin ihmisystävällisesti, joskus hieman monimutkaiselta tuntuvaa viinien makumaailmaa. Ihan mahtavaa! Jos olet vähänkään syvemmin kiinnostunut viineistä, niin suosittelen kyllä osallistumaan ammattilaisen johdolla toteutettuun tapahtumaan. Kummasti alkoivat myös viinialoittelijalle aukenemaan ne kaikki kuvaukselliset sanat, joita viinien myyntietiketeissä runsain mitoin viljellään. Jos nimittäin aiemmin olin sitä mieltä, että viini on hyvää kun se maistuu hyvältä, niin nyt sain vinon pinon työkaluja viinien analysoimiseen hieman pintaa tai etikettiä syvemmältä.

    Tunnelmallinen kartanoravintola järven rannalla

    Muutama sana tunnelmallisesta Wohls Gårdin kartanoravintolasta, joka oli itselleni paljasjalkaisena kirkkonummelaisenakin uusi tuttavuus.

    Kartanoravintola Wohls Gård - Volsin Kartano, Kirkkonummi

    Meillähän on täällä Kirkkiksellä asiat aika hyvin, sillä alueelta löytyy useampikin laadukas ruokaravintola. Jostain syystä Volsin kartano oli itseltäni livahtanut aivan ohi. Hieman noloa, kun tässä nyt kuitenkin jonkin sortin ruokaharrastajaksi tunnustaudutaan. Noh, syy lienee siinä, että pitkään tyhjillään ollut parisataa vuotta vanha kartano remontoitiin kattavasti vasta muutamia vuosia sitten. Lisäksi kartanoravintola toimii pääasiallisesti tilaus- ja tapahtumaravintolana. Ja täytyy kyllä sanoa, että Volsissa on melkoisen upeat puitteet esim. hää-, kaste- ja muistovastaanotoille sekä muille kokoontumisille.

    Tunnelmallinen, kustavilaistyylinen rakennus on remontoitu kauniisti aina puutarhaa myöden. Tosin puutarha jäi pimeässä, räntäsateisessa illassa katsastamatta, mutta sainpahan ainakin hyvän syyn palata takaisin keväämmällä.

    Mainitsinko jo, että Wohls Gård sijaitsee Humaljärven rannalla? Kyllä vaan eli yksi hieno, tunnelmaa nostattava luonnonelementti lisää! Suosittelen tutustumaan Volsin kartanoon syvemmin kattavilla Wohls Gårdin kotisivuilla =)

    Ja hei, vaikka Volsin kartano sijaitsee keskellä kaunista ja rauhallista maalaismaisemaa, niin matka sinne ei ole pitkä. Kirkkonummen keskustasta matkaa lienee 6-7 kilometriä ja Helsingin keskustastakin sujahtaa keskelle historiallista kulttuurimaisemaa reippaasti alta tunnin! Kannattaa siis ehdottomasti tulla tutustumaan kauempaakin. Kirkkonummelle on hyvät junayhteydet, eikä taksi keskustasta Volsiin ylipaljoa kustanna.

    ”Wine is meant to be with food – that’s the point of it.” ~Julia Child

    Koska viini ON mielestäni parasta hyvässä seurassa ja ruoan kanssa nautittuna, niin koinpa illallisella melkoisen ahaa -elämyksen viinin ja ruoan liittoon liittyen. Ruoka nimittäin todellakin muuttaa viinin makua! Ratkaisevasti! Sen ymmärtää parhaiten kun on mahdollisuus maistella useita eri viinejä, ruoan kanssa ja ilman. Illallisella suosikit vaihtuivat tiuhaan tahtiin kun paljaan viinin kylkeen lisättiin erilaisia ruoka-annoksia. Eli kyllä sillä vaan on viinin valinnan kannalta väliä, nautitaanko viiniä vain seurustelujuomana vai ruoan kera.

    Mennäänpäs sitten itse iltaan! Koetan pitää kirjailut lyhyinä ja ytimekkäinä, vaikka totuus on, että illasta riittäisi sanottavaa useammankin postauksen verran. Kommentit ovat valitettavasti Valviran sääntöjen mukaan tästä artikkelista suljettu, mutta käsittääkseni facebookissa voi vielä alkoholistakin sivistyneesti keskustella. Eli mahdolliset kysymykset ja kommentit aiheesta ovat oikein tervetulleita tänne!

    Tervehdys keittiöstä ja kuplia lasista

    Ilta alkoi keittiön tervehdyksellä ja kuohujuomalla. Lautasille saimme basilikalohta kera raikkaan sitruunajogurtin. Ja kuten kaikki varmasti allekirjoittavat niin sitruunaisella lohella ei vaan voi mennä metsään.

    Alkumaljana tarjoiltiin jopa shampanjaan rinnastettavaa, syvän sävyistä ja ihanan kuplivaa Pares Baltan Blanca Cuisine -cavaa (luomu).

    Kuohuviiniä on muuten nykyään lupa nauttia läpi koko aterian, erityisesti kala- ja äyriäisruokien kanssa. Ja kuulemma sitä tilataan pöytiin jo karahvettain, jopa dekantoituna! Hyviä uutisia siis kaikille kuplivien ystäville, kuten itselleni. Olen monesti tilannut useammankin ruokalajin aterian yhteyteen pelkkää kuohuvaa ja aina on ollut vähän ”nolo” olo, kun ei mene perinteisen etiketin mukaan. Mutta hei, mähän olenkin vaan ollut aikaani edellä!

    Kermaista keittoa, vaaleita viinejä ja onnistunutta ohukaista

    Alkukeitoksi oli Wohls Gårdin pirteä keittiömestari Sirpa Granqvist- Häiväläinen loihtinut kermaista maa-artisokkakeittoa kera paahdetun pekonin ja mallasleivän. Ja kyllä, söin myös hyvillä mielin mallasleipää paksulla voikerroksella. Koska mallasleipä on herkkua!

    Tässä vaiheessa päästiin viinien maistelussa oikein tositoimiin, laseissa ihanan raikasta, biodynaamisesti viljeltyä Blanc de Pacsia ja trendikästä Atlantis Albarinoa. Pacs oli ehdottomasti mun yksi koko illan suosikkiviineistä, vaikka en niin hirveästi valkoviinien perään olekaan. Mutta aivan mainio uusi tuttavuus, joka on parhaimmillaan ihan sellaisenaan seurustelujuomana nautittuna. Albarino sen sijaan tuntui mukavammalta suussa ruoan kanssa.

    Ilta jatkui jo edellä mainittujen valkoviinien parissa ja mun illan ehdottomalla suosikkiannoksella, nimittäin erittäin maukkaalla kasvistäytteisellä vuohenjuusto-ohukkaalla ja balsamicosiirapilla. Tämä oli niin hyvää!

    Luomua vai biodynaamisesti viljeltyä viiniä?

    Pari sanaa luomusta ja biodynaamisesti viljellyistä viineistä erityisesti paleodiggareille ja muille mahdollisimman alkuperäistä, vähän jalostettua ruokaa ja juomaa arvostaville.

    Mitä eroa on luomu- ja biodynaamisesti viljellyillä viineillä? Tämä aukeni itsellenikin vasta viinipastorin opastuksen myötä. Olen jotenkin aina ajatellut, että kyseessä on sama asia, eri sana. Mutta luomuviinit on valmistettu luonnonmukaisesti viljeltyjen rypäleiden mehusta ottamatta sen enempää kantaan itse viinin valmistusprosessiin. Niissä voi siis esiintyä pienemmissä määrissä samanlaisia lisäaineita kuin tehotuotetuissa viineissäkin.

    Biodynaamisissa viineissä ei sallita lisäaineita ja niiden viljely perustuu ehkä vähän yllättäen Rudolf Steinerin maailmankatsomukseen. Biodynaamiset viinit valmistetaan ympäristön ehdoilla luonnon rytmejä noudattaen, esim. maan liikkeet, vuodenaikojen vaihtelut, kuunkierto ja vuorokausirytmi huomioiden. How cool is that?!

    Paleonäkökulmasta ideologisesti paras viinivalinta on siis biodynaaminen. Ei ihme, että Blanc de Pacsista tuli kertaheitolla suosikkivalkkarini. Ei vain maun, vaan myös valmistustavan vuoksi.

    Pääruokana punaista – lasissa ja lautasella

    Viini-illan pääruokana Wohls Gård tarjoili uunissa haudutettua karitsaa, jonka lisäkkeenä oli hedelmillä höystettyä ohra-juurespataa ja jo keittiön tervehdyksestä tuttua, tuhtia annosta mukavasti piristävää sitruunajogurttia.

    Lihaisan annoksen kyljessä tarjoiltiin peräti kolmea erilaista punaviiniä; ”eläimellistä” ja rustiikkista QP Organicia (luomu), äijämäistä, tervaista ja edelleen maanläheistä Matsu el Reciota (biodynaaminen) sekä kaikkiaan peräti 3 vuotta kypsytettyä, tuhtia, täyteläistä ja aromikasta Museum Reservaa, jolta ei tosiaan luonnetta puuttunut! Sellaisenaan jopa hippasen liian luonteikasta mun makuun…

    Olen jo pitkään ollut kalifornialaisen zinfandelin ystävä, joten ei liene yllätys, että tätä kolmikkoa sellaisenaan maistellessa zinfandelia muistuttava (jep, viinipastori auttoi analysoinnissa ;)), jotenkin tuttu ja turvallinen Matsu nousi suosikiksi. Mutta kuinkas sitten kävikään? Illan suosikkiviinejä listatessa Museum Reserva nousi yllättäen Matsun yli! Se vaan sopi niin mainiosti kaveriksi uunihaudutetulle karitsalle.

    Lopuksi suu sopivan makiaksi

    Vatsa alkoi tässä vaiheessa olla mukavan täysi ja pääkin alkoi jo tuntua viinilasillisten myötä hieman tavallista hatarammalta. Kyllä, kyllä, tasapaino se olla pitää tässäkin asiassa; täysi vatsa ja kevyt pää tasapainottavat mukavasti toisiaan. Mutta toki illan kuin illan kruunaa aina jälkkäri, joka mahtuu, vaikka vatsa täysi olisikin.

    Jälkiruoaksi saimme nauttia ihanan tummaa ja täyteläistä appelsiini-suklaamoussea rosmariinimadeleinen ja makean appelsiinisalaatin kera. Iso plussa kerrankin meikäläisen makuun riittävän tummasta ja vähemmän makeasta suklaamoussesta! Makeita makuja kun tulee nautittua vähän vähemmän ja yli 80 % suklaa on parasta, niin makeat jälkkärit tahtovat monesti olla too much. Sokeria.

    Myöskin jälkiruoan kanssa tarjoiltu viini oli kuin meikäläistä silmällä pitäen valittu. Tavallisesti ylimakeat jälkiruokaviinit jäävät ensimmäisen maistamisen jälkeen lasiin, mutta Honeymoonia (luomu, sokeria vain ~25 g/l) maistui koko lasillisen verran. Olen jo aiemmin saanut maistaa tätä sitrusmaista ja ihanan keveää viiniä ravintolajälkkärin kera, ja jo silloin kirjoitin nimen muistiin. Tietysti on vähän harmillista, että kyseessä on vain ravintoloista saatava viini, mutta toivotaan, että jossain vaiheessa tämä suosikki olisi kannettavissa myös omiin illanistujaisiin.

    Yllä vielä koko illan aikana nautittu viinikatras samassa potretissa nauttimisjärjestyksessä.

    Illan kruununa kokonaisuus

    Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että oli ihan huippuilta! Mikä oli illassa parasta? Itse asiassa sitä on vaikea eritellä… kokonaisuus; tunnelmallinen Volsin kartano kauniine pöytäkattauksineen, ystävällinen ja lämmin henkilökunta, hyvä ruoka ja juoma, viinipastorin elävä esitys ja asiantuntijuus, josta aloittelijakin sai mukavasti kiinni sekä iloiset kanssaihmiset ja koko tapahtuman jotenkin tuttavallinen ilmapiiri. Aivan mainiota! Kannattaa kyllä käydä ihan itse paikan päälle tuoksuttelemassa kartanon hienostunutta, mutta samalla lempeän letkeää ilmapiiriä.

    Jos viini-illat kiinnostavat, niin seuraava viini-ilta järjestetään 15.4. Teemana on tällöin kuohuviinit. Emäntä on jo merkannut tämän tapahtuman omaan kalenteriin, joten ehkä tapaan sinutkin siellä! Parhaiten pysyt Volsin kartanon tapahtumista kartalla tykkäämällä Wohls Gårdin facebook -sivuista. Ja jos et ole facebookin ystävä, niin myös kotisivuilta löytyy infoa tulevista tapahtumista.

    Loppuun vielä iso kiitos viini-illan isännälle, Markku Häiväläiselle ja emännälle, keittiömestari Sirpa Granqvist-Häiväläiselle sekä illan viiniasiantuntijalle ja vieruskaverilleni, viinipastori Juha Rantalalle. Muita osanottajia ja erityisesti omaa pöytäseuruettani tietysti unohtamatta! Kiitos teille kivasta seurasta ja rennon rattoisista pöytäkeskusteluista. Mehän tapaamme taas!

    EDIT 16.4.2016: Käy katsastamassa tunnelmat myös huhtikuun Viinin ja ruoan liitto -illasta! Teemana keväiset kuohuviinit.

    Rentoja viini-iltoja ja nautinnollisia illallisia Sinunkin lopputalveesi!

    Viini-illan emännälle tarjosi kartanoravintola Wohls Gård. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Seed and Bean -luomusuklaat, osa 2 + ARVONTA

    Seed and Bean -luomusuklaat, osa 2 + ARVONTA

    Jatketaan käsintehtyjen, reilun kaupan Seed and Bean -luomusuklaiden maistelua, mutta aloitetaan pienellä, iloisella ilmoitusasialla. Paleokeittiö täytti nimittäin tuossa jo viime kuun puolella kokonaiset neljä vuotta!

    Näihin neljään vuoteen mahtuu aika huikea henkilökohtainen sekä blogin kehityskaari, mutta säästän teidät tällä kertaa nostalgisilta muisteloilta, ja kerron vain, että tämä synttäripostaus kannattaa lukea loppuun saakka. Sillä lopussa kiitos seisoo! Ja tällä kertaa kiitos seisoo ARVONNAN muodossa! Jos meidän kolmihenkinen maisteluryhmä sai suun täydeltä suklaata, niin nyt sinullakin on mahdollisuus voittaa mahan täydeltä magiaa =)

    Ensimmäisessä osassa aloitimme Seed and Bean -suklaiden ”lempeämmistä”, alle 70% kaakaota sisältävistä suklaalevyistä. Seuraavaksi siirryimme ”tuhdimpien” suklaiden pariin. Joskin kaikki ei aina maistu siltä, miltä etiketin perusteella kuvittelisi maistuvan ;)

    There’s no good reason for chocolate. What I’ve learned is that there are two types of people. Those with receptors in the brain open to the cocoa and the serotonin, get a small hit from that. Then there are the people who like it because of the sugar and fat hit. You’re born with it or you’re not(Steve Rudkin, Seed and Bean -yrityksen omistaja ja perustaja)

    72 %:nen hamppuöljyllä ja kurpitsansiemenillä täydennetty suklaa maistui lempeämmältä kuin kukaan meistä osasi odottaa. En tiedä, johtuuko hamppuöljystä vai Dominikaanisessa tasavallassa tuotetusta kaakaosta. Kannattaa tosiaan huomata, että Seed and Bean -suklaissa on käytetty eri puolilla maailmaa kasvatettua kaakaota. En ole niin suuri suklaa- tai kaakaotuntija (vielä ;)), että kykenisin kertomaan aiheesta tarkemmin, mutta oletan, että eri valmistajien kaakaot maistuvat eriltä. Samoin kuin eri kahvilajikkeet. Toiset ovat helpompia ja toiset kitkerämpiä. Seed and Beanin kaakaot tulevat siis Dominikaanieista, Equadorista sekä Länsi-Afrikasta.

    Noh, tämä kurpitsansiemen + hamppuöljy yhdistelmä oli yllättävän helppo. Maultaan. Siis syötävyydeltä. Kuivatut kurpitsansiemenet rouskuivat kivasti hampaissa, ja ne oli tietysti helppo tunnistaa suklaan seasta. Hamppuöljy olikin hankalampi. Hamppu sinänsä oli vanhemmilleni täysin uusi tuttavuus. ”Jollekin ruoholle tämä maistuu”, arvuutteli iskä, hahhhahhh! Itselleni maku on tuttu hamppuproteiinista ja hampunsiemenistä, vaikka hamppusuklaata maistoin vain pienen, supermakean palan Lähiruoka- ja luomumessuilla.

    Sinänsä tämä oli hauska levy, että en alkuun kauheasti maulle lämmennyt, mutta mitä useamman palan päivien mittaa suuhuni pistin, niin sitä paremmalta se maistui. Mun mielestä tämäkin on hyvä vaihtoehto sellaiselle, joka aloittelee tummien suklaiden kanssa. Ei yhtä makea kuin vadelma, mutta lempeä.

    72 %:nen minttusuklaa ja selvä peli! Kellekään ei jäänyt epäselväksi, mitä tämä suklaa oli saanut kaverikseen, hah hah! Jo pelkkä tuoksu oli niin minttuinen, että jokainen tiesi, mitä tuleman pitää ennen kuin pala ehti edes suuhun saakka. Minttusuklaa on aina hyvä ja varma valinta! Sellainen turvallinen.

    Suklaa oli nyt selkeästi tummaa, mutta mintun raikkaus taannee sen, että maistuu tottumattomammallekin. Näistä kolmesta kaakaoisemmasta vaihtoehdosta oli minttu kaikkien suosikkisuklaa =)

    70 % savustettua, cornwallilaista merisuolaa sisältävä suklaa oli ehkä maullisesti kaikista haastavin. Itselleni suolainen suklaa oli toki jo tuttu, mutta vanhukset sitä pyörittelivät suussa tovin, jos toisenkin makua etsien. Suolaisen maun tunnistaa helpoiten, jos palaan sattuu joku sopivan suuri kide osumaan. Selkeimmin ehkä kutenkin vasta siinä vaiheessa kun suklaa on sulanut pienten suolakiteiden ympäriltä pois. Savuisuutta emme sinänsä suklaasta tai suolasta löytäneet. Ehkä sen olisi tunnistanut, jos olisi ollut savustamaton vaihtoehto selkeänä vertailukohtana.

    Haasteellisuudella en tarkoita, että suolasuklaa olisi ollut pahaa. Mutta mun mielestä tämä vaihtoehto sopinee parhaiten jo tummasuklaaseen tottuneelle, sekä sellaiselle, joka hakee suklaasta jotain vähän enemmän. Sitä maullista haastavuutta. Kicksejä! Esimerkiksi itselleni oikein oiva vaihtoehto pieneen, arkiseen hemmotteluhetkeen =)

    Loppuun vielä lyhyt yhteenveto meidän perheen suosikeista! Ja sen jälkeen te pääsette kertomaan facebookissa omanne! =)

    Alle 70 %:sta mun ja äipän suosikki oli sitruuna-kardemumma. Isukki päätyi odotetusti kookos-vadelmaan, vaikka ei mikään kookoksen ystävä olekaan. Mutta kookostahan olikin tuosta levystä maullisesti vaikea löytää.

    Yli 70 %:n osalta lopputulos oli yksimielinen. Kaikki valitsivat näistä kolmesta vaihtoehdosta suosikiksi tutun ja turvallisen mintun, hah hah!

    Kaikkien seitsemän maistellun eri maun osalta iskän suosikiksi nousi… noh, se kookos-vadelma ;). Äipälle maistui parhaiten tumma minttu ja mulle sitruuna-kardemummaa, kiitos! Tosin aiemmin maistamani 72 %:nen chili-lime on kyllä aika kova vastus kardemummalle ;)

    SYNTTÄRIARVONTA powered by Seed & Beans!

    Kerro tämän artikkelin facebook -postauksessa, mikä on Suomessa saatavista Seed and Bean -suklaista sun suosikkisi! Siis se yksi yli muiden. Jos et ole vielä maistanut Seed and Bean -luomusuklaita, niin kerro vaihtoehtoisesti, mitä makua mieluiten haluaisit maistaa =)

    Arvonta-aika alkaa NYT ja jatkuu viikonlopun yli aina maanantain loppuun saakka. Jos suklaa yhtään sytyttää, niin kannattaa käydä osallistumassa. Kaikkien kommenteissa suosikkimakunsa paljastaneiden kesken arvotaan nimittäin suklainen Seed and Bean -yllätyspaketti! Mums!

    Loppuun vielä pitkä lista, josta valita. Eli listattuna kaikki toistaiseksi Suomen markkinoilla myynnissä olevat Seed and Bean -suklaalevyt tummimmasta vaaleimpaan.

    • Seed & Bean 72% Auringonkukansiemen & Hamppuöljy
    • Seed & Bean 72% Laventeli
    • Seed & Bean 72% Mandariini & Inkivääri
    • Seed & Bean 72% Minttu
    • Seed & Bean 72% Chili & Lime
    • Seed & Bean 70% Cornishin merisuola
    • Seed & Bean 66% Kookos & Vadelma
    • Seed & Bean 58% Espresso
    • Seed & Bean 58% Sitruuna & Kardemumma
    • Seed & Bean 58% Sisilian hasselpähkinä
    • Seed & Bean 58% Inkivääri
    • Seed & Bean 30% Valkosuklaa Sitruuna & Unikonsiemen
    Suklaat saatu makutestiä varten maahantuojalta. Kiitos Green Room =)

    Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

  • Suklaatasting: Seed and Bean -luomusuklaat, osa 1

    Suklaatasting: Seed and Bean -luomusuklaat, osa 1

    Tervetuloa Paleokeittiön suklaaviiko(i)lle!

    Jos eilen aloitettiin arki terveemmillä kuppiruoilla, niin tänään on hyvä palata jo takaisin pääsiäisen löysäpipoisempiin tunnelmiin. Suklaahan on aika olennainen osa pääsiäistä, eikö? Useimmiten pääsiäissuklaat nautitittanee munien muodossa kera kivojen pikku ylläreiden. Minä olen yleensä nauttinut pääsiäispyhien aikaan vuosittaisen mignonmunani, mutta tällä kertaa jäi mignon väliin. Koska tarjolla oli jotain paaaaljon parempaa! Nimittäin Seed and Bean -luomusuklaita!

    ”We’ve got the story behind us: we are the real thing,” he says, proud to be the only fairly traded, organic chocolate to be given 100 per cent accreditation in the Good Shopper guide. Even the wrappers are compostable. (Steve Rudkin, Seed and Bean -yrityksen omistaja ja perustaja)

    Joko nämä käsintehdyt, luononmukaiset ja reilun kaupan eettiset makusuklaat Englannista ovat sulle tuttuja? Mulle elämäni ensimmäinen Seed and Bean -suklaalevy osui käteen kuukausi sitten paikallisen marketin uutta luomukäytävää ihastellessa. Valikoima oli sen verran kattava, että suklaahyllyn edessä kului tovi, jos toinenkin, kunnes käteen viimein tarttui Seed and Beanin 72 %:nen chili and lime -levy. Koska chili. Eikä ollut kuulkaas laimeeta tämä chilisuklaa! Useimmat chilisuklaat ovat tuottaneet hienoisen pettymyksen kun ei sitä chiliä vaan suussa kuulu. Nyt olen vihdoin löytänyt chilisuklaan, johon ei tarvitse pettyä! Joten kaikki chilin (ja suklaan) ystävät, hoi! Käykääs poimimassa kunnon chilisuklaata!

    Tähän väliin pieni paljastus. Mä syön suklaata. Paljon. Vähän joka päivä. Melkein joka päivä. Useimmiten ostan suklaani valmiina, mutta jos ei suklaata ole kun sitä mieli tekee, niin sitä tehdään. Nautin suklaani tummana. Pääasiassa 80-100 %:lla kaakaopitoisuudella, mutta kyllä 70%:kin arkisuklaaksi käy.

    Olinkin aika onnesta sykkyrällä kun sain kasan Seed and Bean -suklaita maisteltavaksi. Ei tarvitse enää marketin hyllyllä arpoa, jotta minkä levyn nappaa. Omat suosikit löytyivät näistä melko helposti, vaikka vaihtelu on aina virkistävää.

    The chocolate is hand-made in artisan kitchens in Northampton, in batches of 45 litres. ”And we only use real fruit, never a “flavour”, never a “hint of”,’ Steve says. (Steve Rudkin, Seed and Bean -yrityksen omistaja ja perustaja)

    Mutta mikäs sen parempi tapa viettää pääsiäistä kuin istua yhdessä perheen kesken maistelemaan makusuklaita! Maisteluraadissa lisäkseni istuivat siis isukki ”ei-tummaa-suklaata-mulle” sekä äippä, jolle kelpaavat kyllä tummatkin suklaat, mutta ei mielellään 70 %, hah hah! Noh, nyt on sekin päivä nähty ja koettu, että isukki ihan vapaaehtoisesti ottaa tummaa suklaata jopa lisää! Oon aika ylpee siitä… <3

    Aloitimme maistelun helpoimmasta päästä eli alle 70 %:sta, mutta yli 55 %:sta. Nämä ovat mukana tässä ensimmäisessä postauksessa. Tuhdimpaa tavaraa luvassa sitten seuraavassa.

    Kookoksella ja vadelmalla maustettu 66 %:sta suklaata povasin isukin suosikiksi tämän ensimmäisen kierroksen osalta. Olin oikeassa, vaikka vadelmaksi ei iskä marjaa ilman apuja tunnistanutkaan. Veikkasi mansikaksi tai viinimarjaksi. Musta suklaassa maistui vadelma mukavan voimakkaasti, joskin omiin makunystyröihin tarttui myös makeus. Kookosta ei meistä oikein kukaan kuitenkaan löytänyt. Paitsi että koostumukseltaan oli tämä huoneenlämpöisenä selvästi muita levyjä pehmeämpi.

    Jos et oikein ole vielä päässyt tummasuklaiden makuun, niin tästä on hyvä aloittaa!

    58 %:sta espressosuklaasta kahvi löytyi kaikkien kohdalla heti! Maku oli nimenomaan kahvipapumainen ja koostumus jauhetuista pavuista hieman rakeinen. Valmistuksessa oli selkeästi käytetty ehtaa tavaraa. Tämä kelpasi kaikille, vaikka kahvipavun maku oli voimallinen ja suklaa siksi muita ”kitkerämpi”. Voin kertoa, että yllätys oli suuri kun isukin käsi hakeutui uudelleen hamuamaan espressosuklaan paloja.

    Musta tämä on lähes täydellinen välipalasuklaa! Pari palaa riittää tyydyttämään samalla sekä suklaanhimoa, että kahvinjanoa.

    Kolmas maistelun kohde oli sitruunalla ja kardemummalla maustettu 58 %:nen suklaa. Tämä oli näistä ”kevyemmistä” suklaista mun ehdoton suosikki, ja sainkin tästä idea lisätä kardemummaa myös pääsiäisen paleompiin sitruunapaloihin. Toimii!

    Itse tunnistin kardemumman välittömästi, mutta muille tunnistaminen tuotti hieman hankaluuksia. Maku oli tuttu, mutta sen määrittäminen ei ollut aivan helppoa. Jotain maustetta veikkasivat vanhukset ja maun paljastaessani molemmat huokailivat, että ”Aaaaa…, niinpä tietenkin, kardemummaa!”. Maun pitäisi olla pullanpurijoille hyvinkin tuttu äipän leipomuksista.

    Kardemumman maku oli sen verran dominoiva, että sitruunaa oli hieman haastavampi löytää. Varsinkin kun on tottunut käyttämään sitruunaa melkein päivittäin. Mutta tässä oli nyt sellainen suklaa, jonka kaverina olisi ollut mukava nauttia kuppi kahvia. Johtuneeko tuosta pulla-assosiaatiosta vai mistä ;)

    Ensimmäisen erän viimeiseksi maistoimme myös 58 %:sta inkiväärisuklaata. Sitruunan ohella inkivääri on mun lemppari. Tuoretta inkivääriä kuluu etenkin mehuissa.

    Myös inkiväärin tunnistaminen tuotti alkuun vaikeuksia ja maku tuleekin ehkä selvimmin esiin chilin tavoin vasta lämmittävässä jälkimaussa. Iskä ei kuulemma voinut tunnistaa inkivääriä, koska ei ole sellaista koskaan syönytkään, hah hah! Äippä kuitenkin paljasti, että kyllä sitä tulee välillä vähän ruokiin lisättyä ;).

    Näin sujui meidän ensimmäinen suklaatasting -sessio. Suklaat tuntuivat kelpaavan yllättävän hyvin myös muille kuin suklaaholistille. Näistä neljästä isukin suosikiksi päätyi ei-niin-yllättäen vadelma-kookos. Mun ja äipän suosikki oli kardemumma-sitruuna. Mikä on sun suosikki? Sitä kannattaa alkaa miettimään jo nyt, sillä tulen sitä vielä myöhemmin tällä viikolla Paleokeittiön synttäriarvonnan tiimoilta facebookissa tiedustelemaan. Saattaa olla, että joku muukin saa vielä suun suklaiseksi! ;)

    Mistä näitä Seed and Bean -suklaita Suomessa saa? Omani löysin tosiaan paikallisesta Cittarista, mutta käy tarvittaessa tsekkaamassa jälleenmyyntipaikat maahantuojan sivuilta.

    Btw, Seed and Bean -suklaalevyt on makeutettu ruokosokerilla.

    Suklaat saatu makutestiä varten maahantuojalta.

    Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

  • Hedelmäinen riisikuppi

    Hedelmäinen riisikuppi

    Healthy bowl -reseptihaaste on täydessä käynnissä ja jatkuu vielä koko ensi viikon! Päätin pistää myös oman lusikkani jälleen kerran puurokuppiin. Jos pieni haaste ja CocoVin 100 €:n arvoinen tuotepaketti innostaa, niin tule ihmeessä mukaan! Käy tsekkaamassa kisaohjeet ja kurkkimassa, millaisia lusikoitavia kuppiruokia muut ovat jo kehitelleet. Pistä samalla peukkua pystyyn omalle suosikille, niin helpotat voittajan valintaa. Veikkaan, että se ei tule olemaan homma helpoimmasta päästä…

    Innostus tähän puurokuppiin löytyi marketin maitohyllystä nimellä Risifrutti, josta ajattelin kehitellä paleoystävällisempää versiota. Onnistuiko? No eihän tämä nyt ihan Risifruttia kaiketi ole, mutta siitä huolimatta aivan mainio aloitus laiskalle sunnuntaiaamulle! Ja aivan varmasti paljon parempi ja täyttävämpi vaihtoehto kuin pieni purkki reippaasti sokeroitua teollista riisipuuroa ja hilloa. Siinä pienessä purkissa kun sattuu olemaan peräti parikymmentä grammaa puhdasta sokeria. Kyllähän tässäkin bowlissa hieman sokeria on, mutta kuppi on sentään iso! ;)

    Ja mitä siihen laiskaan sunnuntaiaamuun tulee, niin puurot kannattaa keitellä valmiiksi jo lauantaina. Vaikka riisipuuron keittely on yhtä helppoa kuin pääsiäisruohon kylväminen, niin aikaa se vie. Ei pelkkä keittely vaan malttia vaatii ennen kaikkea jäähdyttely. Mutta kun puuro odottaa aamulla valmiina kupissa, niin loppu sujuu muutamassa minuutissa kuin yhden kipaleen tanssi. Hillokkeenkin voi laittaa jo aiemmin tekeytymään, niin aamusta ei tarvitse kuin pilkkoa, koota ja kasata Ikea -tyyliin.

    HEDELMÄINEN KOOKOSRIISIKUPPI MUSTIKKAHILLOKKEELLA

    2 isohkoa annosta

    Riisivanukas

    • 3 dl vettä
    • 2 dl kookosmaitoa
    • 1 dl luomupuuroriisiä
    • 1 tl vaniljajauhetta
    • 2 rkl CocoVin kookossokeria
    • ~1/2 tl suolaa
    • 1 dl kookoskermaa vaahdotettuna
    1. Keitä riisipuuro kookosmaidolla terästettyyn veteen riisipussin ohjeen mukaan.
    2. Mausta valmis puuro vaniljalla, kookossokerilla ja suolalla. Jäähdytä hyvin ja viimeistele sopivan kylmä puuro jääkaapissa.
    3. Vatkaa kookoskerma vaahdoksi ja sekoita kylmän puuron sekaan.
    4. Annostele kuppeihin ja jätä jääkaappiin seisomaan mielellään yön ylitse.

    Päälliset

    • mustikka-viinimarjahilloketta (ohje alla)
    • tuoretta mangoa kuutioituna
    • kiiviä siivutettuna
    • passionhedelmää kuoresta lusikalla kaavittuna
    • CocoVin Super Mix -sekoitusta
    • CocoVin mulperimarjoja
    • koristeluun kookoslastuja, karpalojauhetta, punaisia viinimarjoja ja persikan kukkia

    Mustikka-punaviinimarjahilloke

    • ~150 g pakastemustikoita
    • ~50 g pakastettuja punaviinimarjoja (myös sitruunamehulla voi piristää, ellei marjoja ole)
    • ~2 rkl CocoVin chia -siemeniä
    • (makeutukseen tarvittaessa maun mukaan hunajaa tai vaahterasiirappia)
    1. Soseuta sulatetut marjat tehosekoittimessa.
    2. Lisää marjasoseen joukkoon chia -siemenet ja anna geeliytyä välillä sekoittaen. Tähän menee huoneenlämmössä noin vartin verran.
    3. Säilytä valmis hilloke suljetussa astiassa jääkaapissa.

    Tästähän tulikin melkoinen cocktailkuppi, hah hah! Mutta näin se menee kun periaatteena on pistää sekaan kaikki mitä kaapista löytyy. Goji -marjoja oli vielä tarkoitus lisätä, mutta niitä en löytänytkään, vaikka tiedän, että niitä kyllä jossain kokonainen pussukka mulla on. Noh, ehkä ihan hyvä, ettei löytynyt ;)

    Hyvvee oli! Ekä yhtään pöllömmän näköistäkään. Teen varmasti toistekin ja kokeilen vielä kuohkeuttaa kylmää puuroa jollain sopivalla tavalla. Kerron, kun keksin miten.

    Mulla tämä kuppi menee sinne herkkukategoriaan, joten ihan joka viikonloppuista tapaa näistä kaura- tai riisipuuroon pohjaavista bowleista ei tule. Hedelmät antoivat kokonaisuuteen kivasti makeutta, mustikkahilloke hapokkuutta ja Super Mix rouskui mukavasti hampaissa. Kookoksen pehmeää riisipuuroa unohtamatta. Kiva kuppi! Kokeile!

    CocoVin tuotteet lahjoitti CocoVi.