Emäntä piti näköjään pienen spring breakin. Kävi tsekkailemassa mitä etelänaapuriin kuuluu, vietti vappua kera 15 litran samppanjapullon ja ehti vielä eilen täyttää vuosiakin. Kauheasti ei ole kerinnyt kokkailemaan, mutta vieraissa pöydissä on viihdytty senkin edestä ja juttua riittää. Eiköhän aloitella Tallinnasta.

Toiset käyvät Tallinnassa kerran viikossa, minä kerran 15 vuodessa. Tämä tulee nyt muuttumaan, sillä niin tarjoili Tallinna kaikenlaista inspiroivaa. Reilussa 30 tunnissa ehtii nähdä paljon, mutta ei riittävästi.

Ruokamatkallehan lahden toiselle puolen ensisijaisesti lähdettiin. Ja sitä sieltä todella saatiin. Mutta mahtuipa reissuun paljon muutakin, kun Visit Tallinn -matkailupalvelun ystävällinen ja palvelualtis henkilökunta astui mukaan kuvioihin. Hyödyntäkää ihmeessä tätä aivan loistavaa palvelua! Sieltä irtoaa vinkkiä muuhunkin kuin karttoihin ja kaupunkikierroksiin. Selvällä suomenkielellä.

Materiaalia matkalta kertyi aivan mahdottoman paljon. Ajattelin nyt aloitella jonkinlaisesta yleiskuvaa maalailevasta matkakertomuksesta ja palailla ravintolatarjontaan kattavammin omissa artikkeleissa.

Matkat taittuivat parissa tunnissa Länsiterminaalin uutuuttaan hohtavasta, sujuvasti toimivasta T2 -terminaalista. Ihanan avaraa ja selkeää!

Menomatka sujui mukavan rennoissa merkeissä aamiaista nautiskellessa, paattiin ja ostosmahdollisuuksiin tutustuessa. Tulomatka olikin sitten aivan eri juttu ja toi helposti matkapahoinvoinnista kärsivälle emännälle hieman haastetta. Koska miltei toukokuu, kevätmyrsky ja lunta vaakatasossa. Nice…

Saapuessamme Tallinnaan ilma oli vielä viileähkö, mutta aurinko alkoi jo lämmittää sumuverhon takaa. Majoituimme uudehkoon, kolme vuotta sitten avattuun design- ja tarinahotelli Solo Sokos Hotel Estoriaan. Hotelli sijaitsee aivan mainiolla paikalla uuden ja vanhan kaupungin taitekohdassa, Viru -kauppakeskuksen yhteydessä. Mukava ja rauhallinen majapaikka täynnä kaikenlaista kivaa detskua, esim. nuo ovien ja ikkunoiden tekstit, jotka eivät ole kuvamuokkauksen tulosta.

Matka sisälsi paljon erilaista ohjelmaa ja oli tällä kertaa melko tiukasti aikataulutettu. Hotellilla ei oikeastaan ehtinyt käydä kuin unilla ja aamiaisella. Mutta sitä varten hotellit kai ovat, vaikka nekin tarjoavat nykyään paljon erilaisia aktiviteetteja ja muuta viihdykettä.

Heitimme vain kamat pikaisesti huoneeseen ja suuntasimme samantien muutamaksi tunniksi nauttimaan vanhakaupungin tunnelmasta ja aurinkoisista näkymistä.

Kaupungin kaduilla on mukava käyskennellä, mutta halusin ehdottomasti katsomaan kaupunkia kauempaa. Se onnistuu helposti useilta eri näköalapaikoilta, joilta saa myös kivasti tallennettua koko vanhakaupungin punaisine kattoineen ja lukuisine torneineen kameran tai puhelimen muistikortille.

Tosiaan ne tornit. Niitä Tallinnassa riittää. Muurilla ja muurien sisäpuolella. Itselläni on jokin kumma fiksaatio torneihin, joten niitä tallentui matka-albumiin lähes tuhannen kuvan joukkoon ihan kiitettävä määrä.

Aurinkoisesta kevätsäästä nauttii näin talven jälkeen mieluiten ulkosalla. Etenkin kun sääennuste lupaili seuraavalle päivälle tuulista sadekeliä.

Matkalla näköalatasanteille piipahdimme kuitenkin pikaisesti Glorian tunnelmallisessa viinikellarissa, jossa avulias nuori herra kuljetti läpi toinen toistaan upeampien kellarihuoneiden.

Ehkä yksi romanttisimmista ravintoloista ikinä! Jonne ei tällä kertaa kuitenkaan ollut aikaa jäädä nauttimaan hämyisestä, menneiden vuosisatojen tunnelmasta hyvän ruoan ja juoman kera sen enempää.

Ensimmäinen virallinen vierailukohde oli kaupungin ulkopuolella, Mustamäen alueella sijaitseva ravintola Umami, jonne olimme sopineet tapaamisen tunnetun sommelierin ja ravintoloitsijan Kristjan Peäsken kanssa.

Palaan Umamiin omassa artikkelissa, mutta sanottakoon jo nyt sen verran, että jos erinomainen ja edullinen ruoka (juomineen) rennossa ympäristössä ovat sun juttu, niin mars matka Umamiin!

Umami oli ehdottomasti matkamme kohokohta. Eikä vähiten ystävällisen ja inspiroivan isäntämme johdosta.

Nautimme Umamissa kattavan maistelumenuun, jonka jälkeen suuntasimme takaisin kaupunkiin, vanhakaupungin kupeessa sijaitsevaan Kristjanin ja keittiömestari Janno Lepikin toiseen ravintolaan, Leib resto ja aediin. Leibissä jatkoimme illallisen nauttimista edelleen rennossa, mutta hyvin erilaisessa tunnelmassa.

Myös muut suomalaiset ovat selvästikin löytäneet Leibin ja siellä tulikin jaettua kokemuksia muutaman muun suomalaispariskunnan kanssa. Palaan myös Leibiin myöhemmin kera annoskuvien ja tarkempien tarinoiden.

Leibistä astuimmekin ulos jo pimenevään Tallinnan iltaan ja nappasimme taksin kohti kulturellia Telliskiven luovaa aluetta.

Taksimatkailu on Tallinnassa edullista ja suomikin kuskeilta taittuu, joten liikkuminen kaupunginosasta toiseen käy helposti ja nopeasti taksilla.

Telliskivessä meitä odotti vanhoihin teollisuusrakennuksiin tapahtuma-areenaksi kunnostettu Punane Maja sekä sen kyljessä sijaitseva ja varsinainen vierailukohde, teatterirakennus Vaba Lava.

Upeasti uuteen käyttöön valjastettuja rakennuksia! Kuten koko muukin Telliskiven kompakti, luovaan toimintaan keskittyvä alue ravintoloineen ja kahviloineen. Kesällä paikka varmasti kukkii kauniisti vilkkaan toiminnan laajetessa sisätiloista pihoille ja pientareille.

Emme varsinaisesti suunnanneet tsekkailemaan alueen rakennuksia, vaikka ne aina vanhan arkkitehdin huomion saavatkin. Tallinnassa oli nimittäin menossa Jazzkaar -tapahtuma ja illan pimetessä lavalle nousi nigerialais-amerikkalainen artisti Iyeoka Okoawo, jonka keikan kävimme katsomassa.

Itselleni aiemmin tuntemattoman, upeaäänisen, tumman laulajattaren esiintyminen valoefekteineen säväytti. Etenkin kappale Baba oli livenä komeaa kuultavaa.

Toinen päivä alkoi tietysti hotelliaamiaisella. Estoriassa oli kattava aamiaisvalikoima, mukana myös kivasti terveellisempiä vaihtoehtoja ja ihanan rauhallinen ravintolasali. Tuli vaan edellispäivänä tankattua herkullista ruokaa sen verran huolella, että aamiainen jäi vähän tyngäksi. Luomupuuro voisilmällä ja maustamaton jogurtti mysli-, siemen- ja marjalisukkeilla kuitenkin maistui. Parasta juuri sillä hetkellä taisi kuitenkin olla mm. tomaattia ja varsiselleriä sisältävä vihannesmehu ;)

Aamiaiselta matka jatkui pienen happihyppelyn merkeissä Tallinnan kahvifestareille kohti Kultuurikatelia. Tuuli oli viedä tukan päästä, mutta ehdimme sentään perille juuri ennen kuin myöhemmin lumisateeksi muuttuneet vesipisarat alkoivat tipahdella hartioille.

Jos tilat Telliskivessä tekivät vaikutuksen, niin Kultuurikatelissa olin aivan äimänkäkenä. Jessus, mikä paikka!

Siinä meinasivat kahvit jäädä katsastamatta kun huomion varasti tämä uniikki tehdastila kattiloineen ja muine robusteine yksityiskohtineen. Melko vaikuttavaa. Paikan päällä kannattaa käydä jo ihan vaan katsastamassa tämä mielenkiintoinen tila.

Onnistuin häkellyksestä toivuttuani poimimaan myös muutamia mainioita kahvimakuja ja -papuja.

Telliskiven alueella sijaitsevan kahvipaahtimo The Brickin valikoimista löytyi mm. mielenkiintoista, guatemalalaista espressoa. Vahva suositus tuhdimman, aromikkaan kahvin ystäville. Plussaa myös yksinkertaisen kauniista kahvipaketeista, joista löytyi kivaa detskua mm. paketin sisällön alkuperästä.

Toinen kahvimessujen katseen- ja makuhermojen vangitsija oli Latvian Riiassa toimivan Rocket Bean Roasteryn etiopialainen Magic Pussy. Keskustelimme pitkään kuvassa esiintyvän hipsteri-herran kanssa ja hän taisi kuvailla espressoa sanalla ”juicy” ;D

Huomiota herättävä konsepti ja hieno, mutta ei kahvi edullisimmasta päästä. Vahvaa ja aromikasta vailla monelle kahville tunnusomaista kitkeryyttä, jota tosiaan voitanee myös mehukkaaksi kuvailla. Kannattaa maistaa, jos eteen tulee.

Kahvifestareilla sai maistaa myös teetä. Mieleeni jäi erityisesti tallinnalaisen Teawanin musta Bai Lu -tee, jonka luontaisesti hunajainen maku syntyy teepensaissa elävien ötököiden avulla. En ihan saanut kiinni siitä, kuinka ötökät saavat teen maistumaan makealta, mutta jotenkin toukat teelehtiin vaikuttavat.

Kun tujummat aamukahvit oli festareilla nautittu, niin olikin aika siirtyä aivan karmeassa säässä jo edellispäivältä tutulle Telliskiven alueelle. Syömään! Ja tutustumaan gluteenittomaan ravintola Kivi.Paper.Kääridiin.

Enemmän tästä kivasta ja jotenkin niin telliskivimäisestä tapahtumaravintolasta omassa artikkelissa.

Vatsa oli Kivi.Paper.Kääridin kookkaiden annosten jälkeen halkeamispisteessä, mutta kyllä jälkkäriksi aina yksi kolmen egen prosecco menee.

F-Hoonesta on kohuttu siellä ja täällä, joten pakkohan tämä nurkan takana sijaitseva ja suomalaisten keskuudessa ilmeisen suosittu ravintola oli tsekata.

Jälleen yksi upea ja persoonallinen tila, jonka tunnelmavalaistuksessa oli turvallista tarkkailla ikkunoiden toisella puolella myrskyävää myräkkää ja selvitellä, josko sitä samana päivänä vielä kotio pääsisi. Pääsi, vaikka pikkasen keinuttikin.

F-Hoone oli miltei tupaten täynnä ja toimi selvästikin jonkinlaisena julkisena olohuoneena. Siellä ihmiset söivät, joivat, vaihtoivat kuulumisia, istuskelivat ja ihmettelivät maailman menoa.

Kivipintojen akustiikka yhdistettynä korkeaan tilaan on hieman haastava. Puheenmelu olikin melkoinen, joten jos jotain rauhallista istuskelupaikkaa etsii, niin F-Hoone ei välttämättä tarjoa sellaisia puitteita. Sosiaalisempaan meininkiin kuitenkin nappipaikka ja aivan törkeän edullinen. Näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna. Kasvisruokailijoille myös oma lista.

Alkoi lähes puolentoista vuorokauden tutustuminen Tallinnaan olla ohitse, mutta vielä ehdimme Sip -olut- ja viinimyymälään poimimaan tuliaisiksi matkan varrella tutuksi tulleita juomia. Mukaan lähtivät aivan loistava Mjuk -kurkumakombucha sekä sampanjametodilla tuotettu Jaanihanson omenasiideri. Bongasinpa myymälästä myös suosikkiviinitaloni Pares Baltan rosè cavaa =)

Sellainen tiivis trippi Tallinnaan, joka rohkaisi paitsi palaamaan pikimmiten, niin myös tutustumaan laajemminkin kaupungin ja sen lähiympäristön monipuoliseen tarjontaan. Tallinna on monelle tuttu, mutta toivottavasti onnistuin tarjoamaan jotain uutta vinkkiä ja näkökulmaa seuraavalle reissulle.

Vielä on tarinaa Tallinnasta takataskussa. Etenkin PALJON herkullista ruokaa ja juomaa! Joten pysykäähän kaikki terveemmän ruoan ystävät ja muut kulinaristit kuulolla.

Lopuksi haluan vielä näin julkisestikin kiittää Visit Tallinnia ja etenkin avuliasta Mall Ojaa, jota ilman moni uusi kokemus olisi jäänyt kokematta. Kiitos, Mall! Olet huippu!

Yhteistyössä Visit Tallinn. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa