Postaukset laahaavat hieman jäljessä. Kaaliviikot menivät jo. Tällä viikolla kalaviikkoja viedään (itseasiassa viime viikolla olivat kalaviikot, koska tämä(kin) postaus jäi aikanaan kesken). Mutta koska näitä kuvia on nyt siunaantunut, niin purkailen juttuja sitä mukaan ja aiheista, joista inspiraatiota riittää. Ei se ole niin päivän päälle. Tässä elämässä. Entisessä oli. Minuutin päälle ;)

Kaalilaatikko syntyi, kuten aina ennenkin, Lauantain koolloodan ohjeella. Paitsi ettei ihan. Paleopipo on tällä hetkellä nimittäin sen verran löysällä, että quinoan sijaan käytin ihan oikeaa ja valkoista puuroriisiä. Kookoskerman tilallekin lurautin ihan tavallista kuohukermaa. Vaahterasiirappikin oli matkassa.

Ennen uunia.

Jälkeen uunin.

Ja kyytipojaksi puolukkahilloa! Uuuuh… kaali on aivan mahtava raaka-aine. Kypsänä ja kypsentämättömänä. Ja kaalilaatikko comfort foodia parhaimmillaan. Miksi? En tiedä. Näin se vaan on. Kaalilaatikosta vaan tulee niin turvallinen olo. Olenko ainoa? Vai viliseekö joukossa muitakin kaalilaatikon lempeyteen luottavia? Reveal yourself! Jotta en joudu kallonkutistajalle kaivelemaan lapsuuttani kaalilaatikon kautta ;)

Laatikon päälle kokkasin keittoa. Melkein sama asia. Lisäliemellä. Ja melkein yhtä mahtavaa kuin laatikko. Ei ehkä aivan yhtä lempeää kuitenkaan…

En ole keitellyt vuosikausiin kaalikeittoa. Itseasiassa en ole keitellyt mitään keittoa, koska keitto nostaa esiin neuroottisen puoleni. Keitto on niin suurpiirteistä ja summittaista. Mua aina hieman häiritsee se, että keitossa raaka-aineiden annosteleminen lautaselle on jokseenkin sattumanvaraista. Yhtenä päivänä kaksi palaa porkkanaa, toisena kuusi tai enemmän. Missä on consistency?! Ei ainakaan kaalikeitossa. Eikä kalakeitossa. Ei-missään-keitossa. Mutta jos neuroosit onnistuu sulkemaan pois mielestä, niin hyväähän tuo oli! Ilman liemikuutioita tai muita hiivauutteella kyllästettyjä fondeja. Suolaa, pippuria, meiramia, persiljaa, laakerinlehtiä ja kuivattua nokkosta keitolle makua antamaan! Siinä jäävät hiivauutteet helposti toiseksi.

 Noh, tarkkaa reseptiä en enää tietenkään muista, mutta jokseenkin näin se meni…

• kerä kesäkaalia (valkokaali)
• ~400 g paistijauhelihaa
• porkkanoita
• ~1 – 1,5 l vettä
• 1 – 2 sipulia
• mausteeksi jo mainitut kuivattu meirami, nokkosta, pari laakerinlehteä, ja tuoretta persiljaa
• kokonaisia maustepippureita ja sopivasti suolaa

Kypsennetään jauheliha ja sipuli pannulla. Pilkotaan kaali ja porkkanat. Lisätään kiehuvaan veteen ja kypsennellään hetki ennen kuin heitetään jauheliha-sipuliseos sekaan. Maustetaan ja haudutetaan kypsäksi. Olipas helppoa! Hmmmm… olikohan se oikeasti näin helppoa? ;)