Villivihanneskausi on parhaimmillaan! NYT, jos koskaan kannattaa hyödyntää vapaan luonnon antimia. Tosin tällä hetkellä luonnossa tapahtuu kaikki kovin nopeasti, ja esimerkiksi saniaisen sykeröt ehtivät kääriytyä auki ennen kuin ehdin niille saksenkärkiä näyttää. Mutta nokkosta piisaa! Ja tällä kertaa oli nokkosen vuoro päätyä soppaan.
Takana villi viikko! Ensisijaisesti tietysti siksi, että viettelin villivihannes -teemaviikkoa, mutta myös muutama muu sopiva juttu aiheeseen liittyy. Niistä lisää villimehujen jälkeen. Villivihanneksia olen aiemmin käyttänyt lähinnä pirtelöissä. Tänä vuonna oli mehujen vuoro. Koska Hurmurilla voi! Pysyttäydyin edelleen tutuilla ja turvallisilla vesillä eli mehupuristimeen pääsivät nuoret nokkoset ja voikukanlehdet. Kerääminen tuottaa hieman vaivaa, mutta muutoin nämä ravinteikkaat raaka-aineet ovat ilmaisia. Ja niitä kasvaa ihan joka paikassa! Molemmissa kannattaa valita nuorehkoja yksilöitä. Nokkosesta lähinnä nitraatin vuoksi ja voikukasta maun vuoksi. Vanhemmat, ja sahalaitaiset voikukanlehdet tahtovat olla kitkerämpiä. Nokkonen on makunsa puolesta mun mielestä aika armelias. Sitä voi käyttää pinaatin tapaan, ellei nyt koko nokkosmaata sekaan heitä. Maku, ja jo pelkkä tuoksu on… vihreä. Tein kirpeämpää versiota ja sitten tätä lempeämpää appelsiini-porkkana -versiota. Väri oli hieman outo, mutta maku kohdallaan. Voikukasta pitäisi kaikkien, ja etenkin naisten olla kiinnostuneita. Voikukanlehtiä (ja juurta) voi nimittäin käyttää nesteenpoistoon. Luonnollisesti. Lisäksi voikukanlehdet sisältävät paljon kalsiumia ja rautaa, vitamiineja ja muita kivennäisaineita. Niin, että tästä sitä nyt saa – kalsiumia! Josta moni tuntuu paleon kohdalla olevan erityisen huolissaan. Eat your green leaves! Ja …
Postaukset laahaavat hieman jäljessä. Kaaliviikot menivät jo. Tällä viikolla kalaviikkoja viedään (itseasiassa viime viikolla olivat kalaviikot, koska tämä(kin) postaus jäi aikanaan kesken). Mutta koska näitä kuvia on nyt siunaantunut, niin purkailen juttuja sitä mukaan ja aiheista, joista inspiraatiota riittää. Ei se ole niin päivän päälle. Tässä elämässä. Entisessä oli. Minuutin päälle ;) Kaalilaatikko syntyi, kuten aina ennenkin, Lauantain koolloodan ohjeella. Paitsi ettei ihan. Paleopipo on tällä hetkellä nimittäin sen verran löysällä, että quinoan sijaan käytin ihan oikeaa ja valkoista puuroriisiä. Kookoskerman tilallekin lurautin ihan tavallista kuohukermaa. Vaahterasiirappikin oli matkassa. Ennen uunia. Jälkeen uunin. Ja kyytipojaksi puolukkahilloa! Uuuuh… kaali on aivan mahtava raaka-aine. Kypsänä ja kypsentämättömänä. Ja kaalilaatikko comfort foodia parhaimmillaan. Miksi? En tiedä. Näin se vaan on. Kaalilaatikosta vaan tulee niin turvallinen olo. Olenko ainoa? Vai viliseekö joukossa muitakin kaalilaatikon lempeyteen luottavia? Reveal yourself! Jotta en joudu kallonkutistajalle kaivelemaan lapsuuttani kaalilaatikon kautta ;) Laatikon päälle kokkasin keittoa. Melkein sama asia. Lisäliemellä. Ja melkein yhtä mahtavaa kuin laatikko. Ei ehkä aivan yhtä lempeää kuitenkaan… En ole keitellyt vuosikausiin kaalikeittoa. Itseasiassa en ole keitellyt mitään keittoa, koska …
Korkkasin viime viikonloppuna vihdoin nokkoskauden. Vihreä taika saa nyt hetkeksi väistyä NokkosTaikan tieltä. Käytännössä NokkosTaika valmistuu, kuten Vihreä serkkunsa. Olen vaan korvannut markettivihreän luonnonvihreällä. Maistuu ihan yhtä hyvältä! Ellei paremmalta ;) Viiden päivän (~1,25 litraa eli 5 annosta) “NokkosTaikaan” tarvitset…. 1 ison kurkun 1 avokadon nipun tuoretta pestyä nokkosta 2-3 sellerin vartta palan tuoretta inkivääriä 1 kuoritun sitruunan (veitsellä vaan raa`asti kuoret veks!) tuoretta minttua (ulkolainen vahvempaa ja säilyy hyvin pakkasessa) 1-2 tl savijauhetta (jos kaapista löytyy..) 1 tl himalajan suolaa 3-4 dl vettä (1 päärynän tai omenan makeutukseen)
Vihdoinkin on se aika vuodesta, että enää ei tarvitse turvautua vain kaupan tai pakastimen vihannesvalikoimiin. Suoraan luonnosta ja puutarhasta saa oivia aineksia viherpirtelöiden tekoon. Ilmaiseksi! Korkkasin eilen oman luonnoantimien kauden. Pirtelöähän siitä syntyi, voimakkaan vihreää kevätpirtelöä! Tehosekoittimen teriin joutui tällä kertaa… iso nippu tuoretta nokkosta pari vartta raparperia äipän puutarhasta puolitoista kurkkua 1 avokado pari rkl hamppuproteiinia kuorittu sitruuna palanen inkivääriä seesaminsiemeniä Himalajan suolaa lähdevettä Kevään ensimmäinen kokeilu menee usein vähän reisille. Niin tälläkin kertaa; nokkosta tuli tupattua aivan liikaa ja maku oli sen mukainen. Vihreä! Nokkonen on hyvää. Kohtuudella. Into pinkeänä homma vaan luiskahti ahnehtimisen puolelle. Nokkosen makua en osaa muutoin kuvailla kuin vihreäksi. Se tuoksuukin vihreältä. Ja vihreä tekee keholle hyvää! Iso puntti vihreää ja kirpeää raparperia sai kyllä näin äkkisältään vatsan mukavasti sekaisin, joten totutelkaahan varovasti. Ei aloittelijoille! ;) Oletko sinä käynyt jo poimimassa kevään ensimmäiset nokkoset? Mitä niistä syntyi? Miksi raparperia ja nokkosta? Raparperi kuitua C-vitamiinia kalsiumia (jonka vaikutuksia oksaalihappo tosin heikentää) polyfenoleja laksatiivinen lehdet myrkyllisiä ei suositella munuaiskivistä kärsiville Nokkonen rautaa kaliumia ja kalsiumia vitamiineja (C, B, K) amiineja, flavonoideja, …
Kokeilumieli tuotti tänään loistokkaan lopputuloksen! Mun makuun. Pitkään ovat päivän pirtelöt valmistuneet melko samalla kaavalla lähinnä marjaa ja vihreitä varioiden. Nyt kokeilin jotain uutta! Jotain todella uutta! Ja täytyy myöntää, että mieli oli jokseenkin hämmentynyt kun survoin blenderiin perinteisesti myös rikka- ja roskakasvina pidettyä nokkosta. Täytyy kuitenkin lopputulokseen tyytyväisenä todeta, että ei pöllömpää! Päivän pirtelö syntyi tällä kertaa seuraavista aineksista… nuorta nokkosta 1 iso raparperin varsi 1 lollorosso kourallinen rucolaa (oli jo nahistumassa, joten käytin pois) puolikas kurkku 1 kuorittu sitruuna 1 isohko päärynä ~3-4 cm kuorittua tuoretta inkivääriä 25 g kuorimattomia luomu seesaminsiemeniä 1/2 avokado reilu ruokalusikallinen hamppuproteiinia 1 tl spirulinaa 1 tl Himalajan suolaa 1 tl Ph -tasapaino savijauhetta vettä notkistamiseen Tuloksena pirteän kirpeä viherpirtelö tyyliin ”I want it all!”. Suosittelen. En ehkä kuitenkaan aivan aloittelijoille. Ei sovi myöskään makean ystäville, sillä makeus on tästä soseesta kaukana :D Katsotaan saanko kuvaa mukaan myöhemmin. Ja äipälle KIITOS nokkosista ja raparperista, jota vielä jäi muutama varsi tuleviin kokeiluihin. Mansikka toimisi varmasti raparperin kaverina kivasti. Harmi, että on viime vuoden pakkasmarjat muutamaa mustikkapussia lukuunottamatta syöty jo …
PALEOKEITTIÖ 