Mehuviikko – Salsa in my mug

Arki yllätti emännän! Tänäkin vuonna. Työt vievät mennessään, eikä keittiöön oikein meinaa ehtiä. Tai malttaa. Ei sen enempää tekemään ruokaa kuin kirjoittelemaankaan sen tekemisestä. Arkistossa odottaa vanhoja juttuja vino pino ja mielessä vähintäänkin yhtä vino pino uusia. Ajatus oli viikonlopun aikana pistää pizzaa jakoon ja keritä vielä siinä ohessa leipasemaan paleoliittista brownieta, mutta saas kattoa nyt. Ensin työt, sitten huvit! Ja etenkin browniet ;)

Tylsä tilanne. Hippasen voisi taas pistää lisää aikaa jakoon. Energiaa onkin piisannut, mutta jossain vaiheessa sekin loppuu, ellei ennätä tankkaamaan lisää. Kauden alku ja useampi toinen projekti tulilla. Eiköhän tämä taas kuukaudessa tasaannu. Hiukan harmikseni joudun kyllä nyt toteamaan, että PäinPaleota12 saa vielä odottaa. Aikaisintaan ensi kuussa ehtinen paneutua asiaan. Tylsää sekin. Koska intoa ja hyviä, uusia ajatuksia aiheen tiimoilta piisaisi. Toivottavasti sitä piisaa vielä helmikuussakin. Näin uskon, joten edelleen saa ilmoittautua joukkoon mukaan, vaikka ryhmässä ei juuri nyt mitään tapahdukaan.

Tämäkin tämän päivän pääasia on jo ehtinyt roikkua aikansa luonnoksissa vielä muutaman muun mehun seurana. Bye Cuba, hello Mexico! Teki mieli huuta kun nostin kyseisen cocktailin huulilleni. Ay caramba, nyt maistuu salsa! Niin kuin vähän aina tahtoo tehdä, kun tomaatit pistetään pieniksi. Myös Bloody Mary tai lähinnä Virgin Mary käväisi ohuesti mielessä. Kiitos teille, kaverukset selleri ja tomaatti!

Päätähtinä loistivat tällä kertaa tosiaan punaposkinen tomaatti ja särpäkkä selleri. Valkosipulikin, jos niin haluaa. Tomaatti ei ole mun paras ystävä, mutta silloin tällöin tulee siihenkin sorruttua. Pienissä määrin ja harvoin ihan ok, pidemmän päälle säännöllisesti ei-niin-ok. Tuore tomaatti pisti jo pienenä posket ruvelle ja suupielet halkesivat haavaumista. En minä, eikä sen enempää tainut äitikään tietää, että keho huusi jo silloin. Kuuroille korville kaikui. Kypsennettynä kelpaa paremmin.

Tomaatissa väitetään olevan paljon hyviä juttuja, mutta koisokasvi se on siinä missä perunakin. Lykopeeni taitaa olla tomaatin tunnetuin antioksidantti syöpää ehkäisevine ominaisuuksineen. Myös kaliumia löytyy, C-vitamiinia ja porkkanan tunnetuksi tekemää beetakaroteenia. Tomaatin ainesosat paitsi toimivat syövän torjujina, niin myös tukevat verenkiertoelimistön ja luuston terveyttä. Jossain taisi Alzheimerkin joskus vilahtaa. Ehkä ylimääräisen rasvakudoksen ehkäisykin. Mutta ei sitten muu. Ehkäisy.

Varsi- tai lehtiselleri vilahtaa Paleokeittiön pirtelöissä ja mehuissa usein. Melkein päivittäin tulee muutama varsi hyödynnettyä. Siitäkin huolimatta, että luomuna sitä harvoin löytää ja tehotuotetun väitetään olevan myrkkyjä tupaten täynnä. Saatan siis kuolla tai vähintäänkin sairastua selleriin. Sellerin (silikaattit) vahvistavat niveliä, valtimoita, luita ja muita tukikudoksia. Selleri sisältää pitkän listan erilaisia antioksidantteja, joten rikkinäinen levy toistaa taas itseään; verenkiertoelimistö, tulehdukset, vatsa, suolisto, syövät jne. Luontaisena diureettina selleri sopii hyvin myös ylimääräistä nestettä vastaan taisteleville. Vitamiineista ja kivennäisaineista kannattanee vielä nostaa esiin tärkeä K-vitamiini sekä A-vitamiini ja molybdeeni.

Riittäisiköhän tämä tietopaketti tällä kertaa. Munhan EI pitänyt lähteä listaamaan näitä ollenkaan, heh…