Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Avainsana: valkosipuli

  • Valkosipulinen kukkakaali-herkkusienipaistos – Kasvisruokaa miehiseen makuun

    Valkosipulinen kukkakaali-herkkusienipaistos – Kasvisruokaa miehiseen makuun

    Maistuu kukkakaali miehekkäämmällekin miehelle kun kaveriksi pannulle laitetaan herkkusienien ohella vähän voita, valkosipulia ja luraus kermaa. Nauti kukkakaali-herkkusienipaistosta lounaaksi tai lisukkeena – sellaisenaan tai raakamakkaralla täydennettynä.

    katso resepti ▼

    Kun rommitryffeliset laskiaispullat on syöty ja Ystävänpäivän chiliset suklaakupit kumottu, niin johan maittaa jälleen terveempi arkiruoka.

    Kermassa haudutettu kukkakaali-herkkusienipaistos ei ehkä ole pannu kaikkein kevyimmästä päästä, mutta eipä pakkasten paukkuessa pidä ollakaan.

    Taisin jo aiemmin mainita, että talvella keho kaipaa kaiken punaisen, oranssin ja keltaisen ohella rasvaa. Kyllä se kevät keikkuen sieltä tulevi – ihan kohta. Ja kevään myötä myös kevyemmät kasvislautaset.

    Pääraaka-aineita tähän täyttävään kasvispannuun tarvitaan vain pari plus yksi. Keskiössä ovat kevyt kukkakaali, ruokaisa herkkusieni sekä makuprofiiliin tasapainoa ja syvyyttä tuova sipuli. Mausteena reippaasti valkosipulia, metsäisää timjamia sekä pikkasen rautaisaa persiljaa – jotta ei ruoka ihan ruskeaksi jäisi.

    Kelpaa maukas kasvispannu vaikka lounaaksi ihan sellaisenaan tai lisukkeeksi lihalle. Voisin kuvitella, että maistuisi etenkin riistaruoan kylkiäisenä.

    Jos kotona istuu mies, jonka mielestä kukkakaali on yhä kaninruokaa, niin ei muuta kuin herkkusienet pannulle kera kukkakaalin valkosipulisessa voissa paistumaan ja kermassa kypsymään.

    Kyllä, umamista kasvispaistosta leipäläpeen lapatessa tuli sen verran miesmäinen olo, että liitin pannun siltä istumalta Paleokeittiön äijäruokien alaheimoon.

    Jos pelkkä kasvisruoka lautasella kirvoittaa kommentteja, niin pannua on helppo täydentää proteiininlähteellä. Sen kun sekoittaa valmiiseen paistokseen vaikka kypsennettyä raakamakkaraa tai rapeaa pekonia. Ainakin bratwursti toimi aivan mainiosti seuraavan päivän pääaterian rikastuttajana.

    VALKOSIPULINEN KUKKAKAALI-HERKKUSIENIPAISTOS

    2 – 4 annosta (lounas / lisuke)

    • 200 g herkkusieniä viipaloituna
    • 1 pieni sipuli silputtuna
    • 1 pienen kukkakaalin kukinnot (400-500 g kokonaisena)
    • 30 g (reilu 2 rkl) voita (kirkastettua)
    • 1 rkl oliiviöljyä
    • 4 valkosipulinkynttä rutistettuna
    • ~1 tl tuoretta tai pakastettua timjamia
    • ½ dl kermaa (lehmän-, kookos- tai muuta kasvikermaa)
    • suolaa ja mustapippurirouhetta (⬅️ ei AIP) maustamiseen
    • 2 rkl tuoretta persiljaa silputtuna
    • (hieman vettä tarvittaessa)
    1. Silppua sipuli, perkaa ja pilko kukkakaali tasakokoisiksi kukinnoiksi, putsaa ja viipaloi herkkusienet.
    2. Paista herkkusieniä keskilämmöllä isohkossa, kuivassa kasarissa kunnes ovat vetäytyneet (neste haihtunut) ja muuttuneet mukavan ruskeiksi. Lisää voi sekä oliiviöljy. Sekoita.
    3. Lisää silputtu sipuli. Sekoita ja jatka paistamista kunnes sipuli on kuullottunut, ~5 min.
    4. Lisää kukkakaali. Jatka paistamista kunnes kukkakaali on saanut sieltä täältä hieman väriä, ~10 min.
    5. Lisää rutistetut valkosipulinkynnet sekä timjami. Jatka paistamista sekoitellen ~1 minuutti.
    6. Lisää kerma. Sekoita ja jätä kannen alle hautumaan miedolla lämmöllä, kunnes kukkakaali on sopivan kypsää (haarukkatesti, pieni purutuntuma ok). Lisää tilkka vettä, jos paistos näyttää ”kuivalta”.
    7. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.
    8. Siirrä pannu pois liedeltä ja sekoita joukkoon tuore persilja.
    9. Syö sellaisenaan tai käytä esim. lihan (riista) tai laatumakkaran lisukkeena.

    💡 Lihaisampi pannu? Sekoita joukkoon paistettua pekonia tai viipaloitua raakamakkaraa kypsennettynä, esim. bratwurstia.

    💡 Pikaisempi pannu? Esikypsennä keittämällä hetki kukkakaalia samalla kun herkkusienet kypsyvät pannulla.

    💡 Kauhistuttaako kerma tai noudatatko AIP ruokavaliota? Korvaa kookosmaidolla tai -kermalla, kasvis- tai lihaliemellä.

    Helpon herkullisia talvipäiviä Sinulle!

    Paleokeittiö - Terveempää ruokaa hyvällä maulla

    Paleokeittiön uudet reseptit sähköpostiin?

  • Aasialainen kaalilaatikko – Pehmeä uuniruoka itämaisilla mausteilla

    Aasialainen kaalilaatikko – Pehmeä uuniruoka itämaisilla mausteilla

    Aasialainen kaalilaatikko – risteytys suomalaista perinneruokaa ja aasialaista wokkia, jossa perinteiset kulinaristiset säännöt heitetään romukoppaan. Tämä resepti syntyi sattumalta, kun wokkipannun sijaan mielihalut johdattivatkin uunivuokaan. Lopputuloksena oli lohdullisen pehmeä ja sopivan tulinen kaalilaatikko, joka saa makunsa aasialaisista mausteista ja valmistustavasta.

    Tällä reseptillä olen varmasti rikkonut kaikkia mahdollisia kirjoitettuja ja kirjoittamattomia kulinaristisia sääntöjä, mutta who cares! Niin kauan kun lautasella on omaan mieleen aivan älyttömän hyvää ruokaa. Ei tässä mitään Michelin -tähtiä olla tavoittelemassa vaan kokkaamassa ihan tavallista, maistuvaa ja terveellistä arkiruokaa.

    En varsinaisesti lähtenyt aasialaista kaalilaatikkoa kokkailemaan, mutta siinä nyt vaan kävi näin. Vähän vaivihkaa ja vahingossa. Wokkipannua aloittelin ja kaalilaatikkoon päädyin.

    Kävi nimittäin niin, että siinä kaalinpäätä veitsellä pieneksi pistäessä alkoi pehmeäksi haudutettu kaali houkuttamaan rapsakkaa wokkia enemmän. Ei muuta kuin mielihaluja toteuttamaan ja ainekset ”wokkipannun” kautta uunivuokaan. Ei oikein ollut hajua, jotta mitä pitäisi tehdä tai mitä siitä tulisi. Vaiston varassa vaan eteenpäin.

    Lopussa kiitos seisoi. Tai lautasella odotti. Lohdullisen pehmeäksi hautuneena ja juuri sopivasti ”liekeissä”. On tässä viime aikoina nimittäin tullut hippasen liioiteltua tuon tulisuuden kanssa.

    Periaatteessa kyseessä on siis aivan tavallinen uunissa kypsennetty kaalilaatikko. Paitsi ettei ihan.

    Aasialaiset maut erottavat laatikon luonnollisesti siitä supisuomalaisesta, mutta poikkeamaa löytyy myös valmistustavasta sekä riisin, ja sen myötä myös nesteen puuttumisesta. Sopii siis vähän tiukemmallakin pipolla viljatonta linjaa noudattavalle.

    Porkkanaa toiset kaalilaatikkoon laittavat, mutta paprika, inkivääri ja valkosipuli lienevät jo eksoottisempaa kamaa. Samoin kuin viimeistelyyn käyttämäni, aika perinteinen aasialainen maustekastike kera chilin, kalakastikkeen ja limetin. Mehevyyden takaamiseksi lurautin sekaan myös hieman kookosmaitoa.

    Valmistus ei ole sen vaikeampaa kuin wokkaaminen yleensäkään, mutta aikaa vierähtää pikaista wokkausta enemmän kaalin muhiessa vähintään tunnin verran uunissa. Sen aikaa kannattaa kuitenkin odotella, jos perinteisen kaalilaatikon pehmeydestä tykkää.

    Ainoa harmitus tämän spontaanin kokeilun yhteydessä oli ainesten vähyys. Olisi samalla voinut isommankin satsin uuniin lykätä, mutta alunperin wokkaukseen varaamani ainekset eivät tämän isompaan laatikkoon venyneet.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.

    katso & TILAA RESEPTIVIHKONEN

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Subscribe to get access to the rest of this post and other subscriber-only content.

  • Keltainen kasvissosekeitto kanalla – Puhdistava ja ravitseva detox-keitto

    Keltainen kasvissosekeitto kanalla – Puhdistava ja ravitseva detox-keitto

    Tuli tuossa ”Paleopuhdistajan selviytymissetin” yhteydessä mainittua Detoxkeitto, jonka ohjetta lupasin ehkä linjoille laittaa. Joten laitetaan se nyt sitten samantien!

    Resepti sinänsä on melkein yhtä vanha kuin emäntä, mutta on aiemmin julkaistu vain valmennuksien yhteydessä. On siis jo aikakin näin hyvän sopan nähdä päivänkajo. Tämä on nimittäin se ensimmäinen resepti, jonka kaivan esiin kun keho ja ruokavalio kaipaavat pientä puhdistusta.

    Vaikka reseptin ydin on ”se vanha tuttu juttu”, niin hieman se on vuosien varrella jalostunut. Tällä kertaa eräs muutoksista oli paistoöljyn vaihtuminen kookosöljystä uuteen lemppariin, ravinteikkaaseen ja ehkä vielä vähän vähemmän tunnettuun punaiseen palmuöljyyn. Me likes! Kuumuutta hyvin sietävänä on aivan mainio paistoöljy. Antaa kivasti ruokiin myös vähän väriä eikä mieto makukaan ole yhtään hullumpi.

    Kasvisten lisäksi keittelin valmiin keiton sekaan proteiinilähteeksi ja vatsantäyttäjäksi kanankoipia. Sain siinä samalla homemade kanaliemet pakastimeen ja kertaan seuraavaan.

    Käytännössä Detoxkeitto ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin kasviksista kasaan keitetty sosekeitto, jossa on mukana kaikenlaista sipulia, vähäkalorista kaalia, painonpudottajalle hyödylliseksi todettua varsiselleriä sekä antioksidanttipommi porkkanaa. Näitä peruskasviksia on sitten täydennetty terveyttä tukeville mausteilla – kurkumalla, tuoreella inkiväärillä, valkosipulilla ja sitruunalla.

    Jo aiemmin mainitsemaani kanalientäkään ei sovi ikääntyvän emännän unohtaa. Kasvisruokailijat voivat hyvin korvata kanaliemen vedellä tai kasvisliemellä, mutta minä yritän pitää lihaliemien avulla hurjaa vauhtia veltostuvan ihon edes jollain tapaa kurissa (gelatiini → kollageeni).

    Auttaako? En tiedä. Pelaan varman päälle ;) Suolisto ja niveletkin kuulemma tykkäävät. Lue tarvittaessa lisää ja poimi Kotitekoisen kanaliemen ohje linkin takaa. Tai muista mukaan ainakin viinietikka!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Ihanat parsakaalit pellillä

    Ihanat parsakaalit pellillä

    Jonossa on ihan hirmuisen monta hyvää(?) reseptiä! Loogisinta lienee aloittaa viimeisimmästä? ;) Koska vielä muistan, mitä tuli laitettua ja miten. Pitäisi varmaan kirjoitella reseptit heti ylös, mutta vielä en ole oppinut. Ajatus kulkee sitä rataa, että laitan tämän huomenna blogiin. Tulee huominen, ylihuominen, seuraava viikko ja menee kuukausi tai kaksi. Katselen kauniita kuvia ja tajuan, että mulla ei enää ole hajuakaan miten tuon sopan keitin.

    Mutta tämän sopan muistan vielä! Koska olen tehnyt sitä kuluneella viikolla ihastuksissani jo kahteen otteeseen ja syönyt 7 päivää putkeen =D. Tämä sosesoppa on melko nopeatekoinen, äärettömän helppo, aivan superterveellinen ja mielettömän maukasta. Mun makuun. Äipälle kiikutin maistiaisia ja odotin ilahtunutta hihkuntaa sekä vuolaita ylistyksen sanoja, mutta ne jäivät kyllä saamatta, hah hah! ”Ihan hyvää, vähän kummallista ja aika hottia!” Eli totesin, että vika saattaa olla mussa. Mutta jälleen kerran suosittelen antamaan tälle sosesopalle mahdollisuuden. Pidätkö sinä siitä? En tiedä. Mutta et tiedä sinäkään ennen kuin kokeilet ;)

    Vaikka resepti on hyvin yksinkertainen, niin siinä on yksi salaisuus. Ja se salaisuus kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Muutoin lopputulos on jotain ihan muuta. Tämän ja monen muun sopan salaisuus piilee paahtamisessa. Tavallaan yksi työvaihe ja parikymmentä minuuttia lisää valmistusaikaa, mutta jokainen minuutti on odotuksen arvoinen.

    PAAHTEINEN PARSAKAALI-PINAATTISOSEKEITTO VALKOSIPULILLA

    • 2 keskikokoista parsakaalia
    • ~100-125 g pinaattia
    • 5-6 valkosipulinkynttä (voinee laittaa enemmänkin, omani olivat suhteellisen pulleita kynsiä)
    • macadamiaöljyä (tai jotain muuta kuumentamista hyvin sietävää öljyä esim. avokadoöljy, kookosöljy on olomuotonsa vuoksi hieman hankala)
    • reippaasti sormisuolaa (Maldon)
    • ~6-9 dl vettä tai liha-/kasvislientä
    • 1-1 1/2 dl kookosmaitoa tai -kermaa
    • maustamiseen maun mukaan himalajansuolaa, rouhittua mustapippuria ja chilijauhetta
    1. Pese parsakaali ja katko kukinnot varresta.
    2. Laita kukinnot ja valkosipulinkynnet kuorineen uunipellille. Pirskota (lue: kaada!) päälle runsaasti öljyä ja ripottele avokätisesti myöskin sormisuolaa.
    3. Laita koko komeus 200 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi tai kunnes parsakaalit ovat paahtuneet hieman ruskeiksi.
    4. Parsakaalien ja valkosipulien kypsyessä uunissa pese pinaatit valmiiksi.
    5. Kaada paahtuneet parsakaalit kattilaan. Lisää myös kuoritut valkosipulit. Kyllä, muista poistaa valkosipulien kuoret ennen kuin päätyvät kattilaan!
    6. Lisää kattilaan nestettä siten, että vain parsakaalien päät jäävät hieman pinnan yläpuolelle. Kiehauta, lisää pinaatti, vähennä lämpöä ja jätä kannen alle hiljallee porisemaan. Sekoita välillä ja tarkista pinaatin sekä parsakaalien kypsyys.
    7. Poista liedeltä kun parsakaalit ovat pehmeitä ja pinaatti on hajonnut sopan sekaan.
    8. Lisää chilijauhe, soseuta suurimmat palat, lisää kookosmaito ja soseuta sileäksi joko tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Keittoa on aika paljon, joten käytän itse sauvasekoitinta. Tehosekoittimeen täytynee laittaa ainakin parissa erässä.
    9. Maista valmiiksi soseutettua soppaa ja mausta mustapippurirouheella sekä himalansuolalla. Lisää tarvittaessa myös chilijauhetta, mutta muista, että chilin tulisuus ei välttämättä tule esiin heti vaan ajan kanssa. Seuraavan päivän soppa saattaakin olla yllättävän hottia! ;)
    10. Nauti sellaisenaan tai kera paistetun jauhelihan.

    Söin soppaa ensin lämminsavulohen kanssa. Koska aikaa oli, niin laitoin lautasen päivänvalossa kauniiksi. Soppa itsessään on hieman synkeänvärinen, joten lohi piristi kivasti annosta. Koristeeksi vielä oliiviöljyä, mustapippurirouhetta ja pienittyä parsakaalta. Annos kaipasi vielä jotain valkoista lisäpiristystä. Smetana- tai ranskankermasilmä olisi ollut The Juttu, mutta ainoa valkoinen, jota jääkaapista löytyi oli majoneesi. Sitä sitten.

    Kauniilta näyttää joo, mutta sanonpa suoraan, että lohi ei sitten passaa tämän sopan kanssa yhteen ollenkaan! Yhdistelmä oli karmea, mutta jälleen kerran sillä mentiin mitä oli. Lohta oli vielä palanen jäljellä ja se piti syödä pois. Söin siis lohen pois ja paistoin seuraavana päivänä sopan sekaan chilillä ja sipulilla ryyditettyä jauhelihaa. Ei niin kaunista vaan jopa synkeää etenkin keinovalon kelmeässä loisteessa. Sitä arjen ruokarealismia… Mutta hyvää oli! Parasta paahteinen parsakaali-pinaattisosekeitto on kuitenkin ihan sellaisenaan.

    Jos muuten vielä mietit, että miksi tykkäillä Paleokeittiön fb-sivusta, niin sieltä mm. löytyy enemmänkin näitä kuvia ”Arjen ruokarealismista”. Arjen ruokarealismi nimittäin sisältää kaiken sen, mitä blogi ei sisällä. Koska arki ei aina ole kovin kaunista. Arjen ruokarealismia -taulu myös Paleokeittiön Pinterestissä.Saa seurailla! On siellä muutakin ;)

  • Mehuviikko – Salsa in my mug

    Mehuviikko – Salsa in my mug

    Arki yllätti emännän! Tänäkin vuonna. Työt vievät mennessään, eikä keittiöön oikein meinaa ehtiä. Tai malttaa. Ei sen enempää tekemään ruokaa kuin kirjoittelemaankaan sen tekemisestä. Arkistossa odottaa vanhoja juttuja vino pino ja mielessä vähintäänkin yhtä vino pino uusia. Ajatus oli viikonlopun aikana pistää pizzaa jakoon ja keritä vielä siinä ohessa leipasemaan paleoliittista brownieta, mutta saas kattoa nyt. Ensin työt, sitten huvit! Ja etenkin browniet ;)

    Tylsä tilanne. Hippasen voisi taas pistää lisää aikaa jakoon. Energiaa onkin piisannut, mutta jossain vaiheessa sekin loppuu, ellei ennätä tankkaamaan lisää. Kauden alku ja useampi toinen projekti tulilla. Eiköhän tämä taas kuukaudessa tasaannu. Hiukan harmikseni joudun kyllä nyt toteamaan, että PäinPaleota12 saa vielä odottaa. Aikaisintaan ensi kuussa ehtinen paneutua asiaan. Tylsää sekin. Koska intoa ja hyviä, uusia ajatuksia aiheen tiimoilta piisaisi. Toivottavasti sitä piisaa vielä helmikuussakin. Näin uskon, joten edelleen saa ilmoittautua joukkoon mukaan, vaikka ryhmässä ei juuri nyt mitään tapahdukaan.

    Tämäkin tämän päivän pääasia on jo ehtinyt roikkua aikansa luonnoksissa vielä muutaman muun mehun seurana. Bye Cuba, hello Mexico! Teki mieli huuta kun nostin kyseisen cocktailin huulilleni. Ay caramba, nyt maistuu salsa! Niin kuin vähän aina tahtoo tehdä, kun tomaatit pistetään pieniksi. Myös Bloody Mary tai lähinnä Virgin Mary käväisi ohuesti mielessä. Kiitos teille, kaverukset selleri ja tomaatti!

    Päätähtinä loistivat tällä kertaa tosiaan punaposkinen tomaatti ja särpäkkä selleri. Valkosipulikin, jos niin haluaa. Tomaatti ei ole mun paras ystävä, mutta silloin tällöin tulee siihenkin sorruttua. Pienissä määrin ja harvoin ihan ok, pidemmän päälle säännöllisesti ei-niin-ok. Tuore tomaatti pisti jo pienenä posket ruvelle ja suupielet halkesivat haavaumista. En minä, eikä sen enempää tainut äitikään tietää, että keho huusi jo silloin. Kuuroille korville kaikui. Kypsennettynä kelpaa paremmin.

    Tomaatissa väitetään olevan paljon hyviä juttuja, mutta koisokasvi se on siinä missä perunakin. Lykopeeni taitaa olla tomaatin tunnetuin antioksidantti syöpää ehkäisevine ominaisuuksineen. Myös kaliumia löytyy, C-vitamiinia ja porkkanan tunnetuksi tekemää beetakaroteenia. Tomaatin ainesosat paitsi toimivat syövän torjujina, niin myös tukevat verenkiertoelimistön ja luuston terveyttä. Jossain taisi Alzheimerkin joskus vilahtaa. Ehkä ylimääräisen rasvakudoksen ehkäisykin. Mutta ei sitten muu. Ehkäisy.

    Varsi- tai lehtiselleri vilahtaa Paleokeittiön pirtelöissä ja mehuissa usein. Melkein päivittäin tulee muutama varsi hyödynnettyä. Siitäkin huolimatta, että luomuna sitä harvoin löytää ja tehotuotetun väitetään olevan myrkkyjä tupaten täynnä. Saatan siis kuolla tai vähintäänkin sairastua selleriin. Sellerin (silikaattit) vahvistavat niveliä, valtimoita, luita ja muita tukikudoksia. Selleri sisältää pitkän listan erilaisia antioksidantteja, joten rikkinäinen levy toistaa taas itseään; verenkiertoelimistö, tulehdukset, vatsa, suolisto, syövät jne. Luontaisena diureettina selleri sopii hyvin myös ylimääräistä nestettä vastaan taisteleville. Vitamiineista ja kivennäisaineista kannattanee vielä nostaa esiin tärkeä K-vitamiini sekä A-vitamiini ja molybdeeni.

    Riittäisiköhän tämä tietopaketti tällä kertaa. Munhan EI pitänyt lähteä listaamaan näitä ollenkaan, heh…

    SALSA IN MY MUG

    1 annos, iso

    • 2 isohkoa, kypsää (luomu)tomaattia tai 3 pienempää
    • 2 perusporkkanaa tai 1 isompaa
    • 1-2 sellerinvartta
    • 1/2 – 1 limetti
    • 1-2 valkosipulinkynttä
    • nippu tuoretta persiljaa
    • hieman himalajansuolaa

    Samat kikat toimivat edelleen; pese, pilko ja purista! Kuori myös tarvittaessa. Ainakin porkkana, lime ja valkosipuli.

    Eihän se niin kovin kauniilta koristeista huolimatta näytä. Mutta maistuu kyllä ihan hyvältä =)

  • Mehuviikko – Hot hottis shot

    Mehuviikko – Hot hottis shot

    Mehuviikko ei nyt ihan suju suunnitelmien mukaan, mutta jatkuu! Sikäli homma on aivan reilassa, että edelleen puristan vähintään lasillisen mehua päivässä. I`m a juice addict! Postaukset vaan tulevat hieman viiveellä. Silloin kun kerkiää. Haitanneeko tuo mittään! Ei kai.

    Pistetääs lempeät purppurat ja vihreät hetkeksi sivuun, ja jotain hottiakin hotimpaa tulemaan. Hot shot on kuulkaas tujua kamaa, josta olen aivan liekeissä! Kirjaimellisesti.

    Tästä pikku drinksusta ei oikein voi nostaa esiin mitään varsinaista pääraaka-ainetta, sillä kaikki ainekset ovat mielestäni tasavertaisia. Hot shot toimii paitsi pimeiden talviaamujen loistavana silmien avaajana ja vilpoisten iltojen varpaiden lämmittäjänä, niin myös oivana flunssan karkoittajana. Se nimittäin sisältää oikeastaan kaikki oleelliset ylimääräisten pöpöjen karkoitukseen sopivat luonnolliset raaka-aineet; sitruunaa, inkivääriä, valkosipulia ja cayennepippuria. Vain raakahunaja puuttuu, mutta mikäänhän ei estä lisäämästä sitä joukkoon hieman tulisuutta taittamaan. Saattaapa tuo toimia myös detox ja läskinpurkushottina? En vanno vaan oletan.

    Mitä nämä ainekset sisältävät ja miten toimivat? Sitruuna sisältää tietysti hurjasti hyvää C-vitamiinia (toimii hyvin myös säilöntäaineena as we all know). Se ehkäisee ja hoitaa tulehduksia, edistää ruoansulatusta ja tehoaa pahoinvointiin. Syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia unohtamatta. Ja tietysti sitruuna on myös voimakkaasti elimistöä alkalisoiva aines.

    Tuore valkosipuli on voimakas luonnon antibiootti ja erilaisten mikrobien täystuho. Sillä on myös todettu olevan antihistamiinisia vaikutuksia ja lisäksi se sitruunan tavoin ehkäisee syöpää. Surprise ;)

    Inkivääri on aivan loistava apu ruoansulatukselle ja se myös puhdistaa elimistöä. Inkivääriä käytetään sitruunan tavoin myös luonnollisena pahoinvointilääkkeenä. Se on voimakas antioksidantti, jolla on erilaisia elimistön tulehdustiloja hoitava ja ennaltaehkäisevä vaikutus. Inkivääri myös lämmittää mukavasti. Se on vähän niinkuin luonnon omaa rommia ;)

    Cayenne on hieman ristiriitainen raaka-aine. Sillä on terveyteen positiivisia vaikutuksia, mm. tulehdusten ehkäisijänä ja kivunlievittäjänä, vastustuskyvyn voimistajana ja vatsan bakteerien tasapainoittajana, mutta se muiden chilipaprikoiden tapaan kuuluu koisokasveihin, jotka joissakin tapauksissa saattavat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos koisokasvit ovat ongelmallisia, niin myös cayennepippuri kannattaa jättää sivuun.

    HOT SHOT

    2 annosta (~4 cl/annos)

    • 1 sitruuna (kuorittu)
    • ~sentin pätkä tuoretta inkivääriä
    • 1-2 valkosipulinkynttä
    • ripaus jauhettua cayennepippuria
    • hieman himalajansuolaa

    Kuori, paloittele ja pistä puristimeen! Mausta ripauksella suolaa ja cayennepippuria. Kumoa kurkkuun välittömästi pohojanmaan kautta. Kampaa lopuksi pystyyn noussut tukka takaisin paikalleen ;)

    P.S. Palaan vielä uudella, hieman spesifisemmällä postauksella PP12 -projektiin! Edellinen kun oli melkoisessa kiireessä ja ajatuspaljoudessa väsätty (monta rautaa jne. ;)). Tiedän, että tästä valmennuksesta tulee ihan huippu juttu! Olen aiheen tiimoilta intoa ja ideoita täynnä, ja ne täytyy nyt ehdottomasti päästä jakamaan. Jos PP12 -valmennus kiinnostaa, niin klikkaa itsesi PP12 K14 facebook -ryhmään! Ryhmään liittyminen ei vielä sido valmennukseen, mutta toimii helppona tiedotuskanavana ennen varsinaisen valmennuksen alkua. Welcome to make the change of your life!

  • Lauantain uhrilampaat

    Lauantain uhrilampaat

    Viikko sitten lauantaina oli aika tarttua TehoPaleo30 -ryhmän viimeisen viikon haastetehtävään. Mun kohdalla se tarkoitti lammasta pöytään!

    Lampaan- tai karitsanliha on mun suurta herkkua. Jos syön ravintolassa ja listalta jotain maukasta lammasta löytyy, niin valinta osuu mieluummin siihen kuin nautaan. Nauta is so normal! Mutta osin siis siksi, että pidän hyvin valmistetusta lampaasta ja koska en valmista ole valmistanut lammasta kotona.

    Meillä ei ole koskaan kotikotona syöty lammasta. Lampaanliha on purukumia, täynnä ikäviä yllätyksiä ja maistuu villasukilta. Sä olit niin väärässä, Äiti kulta! Jopa kotona valmistettu lammas voi olla täydellisen mureaa ja maistua maukkaalta =)

    Ennen kuin sain lammasta pöytään, piti se ensin metsästää. Lähdin metsälle kohti marketin tuorelihatiskiä. Ei tarttunut pässi pyydykseen siellä.

    Koska valmistin lammasta nyt ensimmäistä kertaa, niin halusin pelata varman päälle. Jotta voisin valmistaa sitä joskus toistekin. Jos eka kerta on karmea kokemus, niin samaan hommaan ei ihan heti lähde uudelleen. Siksipä valitsin uhriksi sisäfileen. Sen kanssa en vaan voisi epäonnistua! Tai ainakin se olisi hippasen hankalampaa ;)

    Marketin lihatiski tarjoili tuoreena vain ulkofilettä, joten se siitä. Ja koska ulkofileellä oli hintaa päälle neljäkymppiä kilolta, niin SE SIITÄ! Jatkoin jahtia pakastealtaalle ja sieltä sain kuin sainkin tähtäimeeni uusi-seelantilaisen lambin. Puoli kiloa sisäfilettä kolmenkymppiä kilolta, kiitos!

    Kotona kohmeinen lammas yön yli jääkaappiin sulattelemaan lihassäikeitä. Aamusta näkyvimpien kalvojen teurastus ja marinadin tekoon. Tuo kalvojen poisto taisi olla tämän keikan haasteellisin vaihe.

    Marinadin sovelsin pienestä, sievästä päästäni periaatteilla jotain happoa, jotain öljyä, vähän minttua ja valkosipulia, suolat ja pippurit siihen päälle. Tämä osio kaipaa hieman tuunausta; vähemmälläkin hapolla olisi selvitty. Fileet pussiin, marinadit sekaan ja taas odoteltiin ehkä 7-8 tuntia.

    MINTTU-VALKOSIPULIMARINADI LAMPAALLE

    • 1 dl oliiviöljyä
    • 1 dl sitruunamehua (ensi kerralla vähempikin riittää ;))
    • 3 mintunvarren lehdet silputtuna
    • 2 valkosipulinkynttä puristettuna
    • rouhittua mustapippuria
    • hippasen himalajan suolaa (varsinainen suolaus vasta paistamisen jälkeen Maldonilla)

    Loppu sujuikin leikiten. Ja valmisteluihin nähden nopsaan. Tuntia ennen h-hetkeä lammaspussi pois jääkaapista huoneenlämpöön lämmittelemään. Ylimääräisten marinadien poisto ja fileiden kuivatus, josta matka jatkui kuumana tirisevälle pannulle. Pari minuuttia paistoa puolin ja toisin, lihat hetkeksi folion alle lepäilemään ja lautaselle.

    I made it! Ylitin itseni ja odotukseni. Kaveriksi rapeita bataattiranskalaisia ja lammasta nassuun seuraavat kolme päivää. Kehtaisin tarjota muillekin =)