Jonossa on ihan hirmuisen monta hyvää(?) reseptiä! Loogisinta lienee aloittaa viimeisimmästä? ;) Koska vielä muistan, mitä tuli laitettua ja miten. Pitäisi varmaan kirjoitella reseptit heti ylös, mutta vielä en ole oppinut. Ajatus kulkee sitä rataa, että laitan tämän huomenna blogiin. Tulee huominen, ylihuominen, seuraava viikko ja menee kuukausi tai kaksi. Katselen kauniita kuvia ja tajuan, että mulla ei enää ole hajuakaan miten tuon sopan keitin.

Mutta tämän sopan muistan vielä! Koska olen tehnyt sitä kuluneella viikolla ihastuksissani jo kahteen otteeseen ja syönyt 7 päivää putkeen =D. Tämä sosesoppa on melko nopeatekoinen, äärettömän helppo, aivan superterveellinen ja mielettömän maukasta. Mun makuun. Äipälle kiikutin maistiaisia ja odotin ilahtunutta hihkuntaa sekä vuolaita ylistyksen sanoja, mutta ne jäivät kyllä saamatta, hah hah! ”Ihan hyvää, vähän kummallista ja aika hottia!” Eli totesin, että vika saattaa olla mussa. Mutta jälleen kerran suosittelen antamaan tälle sosesopalle mahdollisuuden. Pidätkö sinä siitä? En tiedä. Mutta et tiedä sinäkään ennen kuin kokeilet ;)

Vaikka resepti on hyvin yksinkertainen, niin siinä on yksi salaisuus. Ja se salaisuus kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Muutoin lopputulos on jotain ihan muuta. Tämän ja monen muun sopan salaisuus piilee paahtamisessa. Tavallaan yksi työvaihe ja parikymmentä minuuttia lisää valmistusaikaa, mutta jokainen minuutti on odotuksen arvoinen.

PAAHTEINEN PARSAKAALI-PINAATTISOSEKEITTO VALKOSIPULILLA

• 2 keskikokoista parsakaalia
• ~100-125 g pinaattia
• 5-6 valkosipulinkynttä (voinee laittaa enemmänkin, omani olivat suhteellisen pulleita kynsiä)
• macadamiaöljyä (tai jotain muuta kuumentamista hyvin sietävää öljyä esim. avokadoöljy, kookosöljy on olomuotonsa vuoksi hieman hankala)
• reippaasti sormisuolaa (Maldon)
• ~6-9 dl vettä tai liha-/kasvislientä
• 1-1 1/2 dl kookosmaitoa tai -kermaa
• maustamiseen maun mukaan himalajansuolaa, rouhittua mustapippuria ja chilijauhetta

1. Pese parsakaali ja katko kukinnot varresta.
2. Laita kukinnot ja valkosipulinkynnet kuorineen uunipellille. Pirskota (lue: kaada!) päälle runsaasti öljyä ja ripottele avokätisesti myöskin sormisuolaa.
3. Laita koko komeus 200 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi tai kunnes parsakaalit ovat paahtuneet hieman ruskeiksi.
4. Parsakaalien ja valkosipulien kypsyessä uunissa pese pinaatit valmiiksi.
5. Kaada paahtuneet parsakaalit kattilaan. Lisää myös kuoritut valkosipulit. Kyllä, muista poistaa valkosipulien kuoret ennen kuin päätyvät kattilaan!
6. Lisää kattilaan nestettä siten, että vain parsakaalien päät jäävät hieman pinnan yläpuolelle. Kiehauta, lisää pinaatti, vähennä lämpöä ja jätä kannen alle hiljallee porisemaan. Sekoita välillä ja tarkista pinaatin sekä parsakaalien kypsyys.
7. Poista liedeltä kun parsakaalit ovat pehmeitä ja pinaatti on hajonnut sopan sekaan.
8. Lisää chilijauhe, soseuta suurimmat palat, lisää kookosmaito ja soseuta sileäksi joko tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Keittoa on aika paljon, joten käytän itse sauvasekoitinta. Tehosekoittimeen täytynee laittaa ainakin parissa erässä.
9. Maista valmiiksi soseutettua soppaa ja mausta mustapippurirouheella sekä himalansuolalla. Lisää tarvittaessa myös chilijauhetta, mutta muista, että chilin tulisuus ei välttämättä tule esiin heti vaan ajan kanssa. Seuraavan päivän soppa saattaakin olla yllättävän hottia! ;)
10. Nauti sellaisenaan tai kera paistetun jauhelihan.

Söin soppaa ensin lämminsavulohen kanssa. Koska aikaa oli, niin laitoin lautasen päivänvalossa kauniiksi. Soppa itsessään on hieman synkeänvärinen, joten lohi piristi kivasti annosta. Koristeeksi vielä oliiviöljyä, mustapippurirouhetta ja pienittyä parsakaalta. Annos kaipasi vielä jotain valkoista lisäpiristystä. Smetana- tai ranskankermasilmä olisi ollut The Juttu, mutta ainoa valkoinen, jota jääkaapista löytyi oli majoneesi. Sitä sitten.

Kauniilta näyttää joo, mutta sanonpa suoraan, että lohi ei sitten passaa tämän sopan kanssa yhteen ollenkaan! Yhdistelmä oli karmea, mutta jälleen kerran sillä mentiin mitä oli. Lohta oli vielä palanen jäljellä ja se piti syödä pois. Söin siis lohen pois ja paistoin seuraavana päivänä sopan sekaan chilillä ja sipulilla ryyditettyä jauhelihaa. Ei niin kaunista vaan jopa synkeää etenkin keinovalon kelmeässä loisteessa. Sitä arjen ruokarealismia… Mutta hyvää oli! Parasta paahteinen parsakaali-pinaattisosekeitto on kuitenkin ihan sellaisenaan.

Jos muuten vielä mietit, että miksi tykkäillä Paleokeittiön fb-sivusta, niin sieltä mm. löytyy enemmänkin näitä kuvia ”Arjen ruokarealismista”. Arjen ruokarealismi nimittäin sisältää kaiken sen, mitä blogi ei sisällä. Koska arki ei aina ole kovin kaunista. Arjen ruokarealismia -taulu myös Paleokeittiön Pinterestissä.Saa seurailla! On siellä muutakin ;)