Avainsana: parsakaali

  • Thaimaalainen kookos-kanakeitto – Lämmin talviruoka vihreällä currylla

    Thaimaalainen kookos-kanakeitto – Lämmin talviruoka vihreällä currylla

    Iloista itsenäisyyspäivän aattoa! Tänään pitäisi varmaankin julkaista jotain aiheeseen sopivaa ja suomalaisia ruokaperinteitä kunnioittavaa reseptiä, mutta aasialaisella mennään. Syystä, että tämä aivan ylihyvä Thaimaalainen kookos-kanakeitto on odotellut vuoroaan jo aivan liian pitkään, ja halusin sen vihdoin näin sopivan hetken tullen muidenkin kuin itseni iloksi näkyville laittaa.

    Ehkä emännässä istuu myös pieni kapinahenki. Kun tässä on jo vuoden verran SuomiSataa joka tuutista tullut ja viime viikkoina erityisen paljon, niin ei vaan enää jaksa. Isänmaata kunnioittavia ja juhlistavia reseptejä kyllä niitä kaipaaville netissä riittää seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

    Minä juhlistan tämän reseptin myötä helppoa ja maukasta arkiruokaa, joka sopii mielestäni erityisen hyvin vallitsevaan vuodenaikaan. Kun on kylmää, pimeää ja märkää, niin mausteinen ruoka lämmittää. Kehoa ja mieltä. Sisältää aimo annoksen mieltä lohduttavaa kermaisuutta sekä pikkasen keholle pikaista polttoainetta tarjoavaa  hiilihydraattia.

    Kesällä on kiva kokata kevyemmin, mutta talvisaikaan ainakin oma keho kaipaa jotain tuhdimpaa. Mieluiten melko terveellisessä muodossa. Mielen kanssa onkin sitten eri juttu. Sille tuntuu olevan se yksi ja sama, onko lautasella jotain terveellistä tai ei. Kunhan on hyvää.

    Thaimaalainen kookos-kanakeitto on Paleokeittiön kaikkien aikojen suosituimman reseptin, Aasialaisen kookos-kanakeiton lähiserkku. Kupista löytyy monta samaa, aasialaiselle keittiölle tyypillistä ainesosaa, mutta lopputulos on eri.

    Auringonkeltainen väri on vaihtunut vähintäänkin yhtä piristävään keväänvihertävään ja maku tulisempaan. Ainakin tällä kertaa. Kuumuutta voi kukin säädellä omien makumieltymysten mukaan käyttämällä vähän enemmän tai vähemmän currytahnaa. Sitä vihreää.

    Itse kyllä tykkäsin kuumasta liemestä kovasti kontrastina kokonaisuutta kivasti lempeydellään tasapainottaville kanalle ja nuudeleille.

    Ainesosalistakin on hippasen ”serkku keltaista” lyhyempi. Koska oikaisin ja käytin valmista currytahnaa sen sijaan, että olisin aivan alusta asti lähtenyt vääntämään.

    Keiton keskiössä tuttuun tapaan kana, kookoskerma sekä pehmeät riisinuudelit. Kasvista vähän enemmän. Koska parsakaali, jonka kanssa myös oikaisin. Oikeastaan pienen pakon edessä. Kaupan tuoreet parsakaalit eivät ostohetkellä näyttäneet kovin tuoreilta, joten marssin pakastealtaan luo ja poimin sieltä mukaani pussillisen valmiiksi pilkottuja vastaavia.

    Jos haluat oikaista vielä vähän lisää, niin keitto maistuu mainiosti ilman sitruunaruohoa ja kaffirlimetinlehtiäkin. Molempiahan löytyy jo valmiina vihreästä currytahnasta. Mutta jos syvempi ja ”sitrusmaisempi” lopputulos miellyttää, niin lykkää ihmeessä mukaan. Minä laitoin. Koska kaapissa molempia sattui olemaan.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Mausteinen parsakaalikeitto – Lämmin ja herkullinen!

    Mausteinen parsakaalikeitto – Lämmin ja herkullinen!

    Emäntä otti viikonloppuna jälleen kauhan kauniiseen käteen ja keitteli hiihtolomaviikkoakin silmällä pitäen iso kattilallisen tulista mausteista kasviskeittoa. Ja miksikäs ei, koska keitot ja mausteet edelleen maistuvat! Pääraaka-aine vain vaihtuu välillä =D

    Tällä kertaa kattilaan päätyi parsakaali. Ei ehkä maailman kauneinta keittoa ikinä, mutta maistuvaa. Ja tietysti hirmu terveellistä! Koska kurkuma ;)

    Eikä liene mitään sen parempaa kuin talsia ensin märässä lumituiskussa ja istahtaa sen jälkeen lämpöisen soppalautasen ääreen. Se vaan on… niin palkitsevaa. Suosittelen!

    Olen tässä talven mittaan keitellyt sosesopan, jos toisenkin. Ja taidanpa tehdä sen vielä uudelleen ennen kuin tuoreet salaatit syrjäyttävät helpot ja nopeat keitot. Sekin aika koittaa. Kohta!

    Tällä kertaa en soseuttanutkaan koko soppaa vaan jätin myös hampaille hieman töitä. Kannatti! Vaikka ei pehmeäksi keitetystä parsakaalista kauheasti riittänyt töitä hampaille, niin vähemmän mausteiset palaset tasapainottivat mukavasti tulista keittoa. Jos sileämpi soppa on enemmän sun juttu, niin ei muuta kuin koko satsi tehosekoittimeen.

    Tsekkaa myös Paleokeittiön pinaattiset parsakaalikeitot…

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Kolmen kaalin syyssalaatti: Raikas ja rouskuva vitamiinipommi

    Kolmen kaalin syyssalaatti: Raikas ja rouskuva vitamiinipommi

    Kolme kaalia yhdellä iskulla! Tämä on varmasti kaikkien kaalifanien unelma.

    Ja toisaalta aika hyvä juttu myös niille, joille kaali ei oikein uppoa. Koska kolmen kaalin syyssalaatin myötä ei tule vedeltyä pelkkää parsakaalia paljaaltaan vaan siinä samassa ja ihan ohi mennen suuhun sujahtavat myös lehti- ja ruusukaali.

    Kätsyä! Eikä vain kätsyä vaan myös aika kaunista. Syksy saapui myös kaalikuppiin!

    Bongasin marketista punaista lehtikaalia, ja sitähän oli saatava ja johonkin lykättävä.

    Pirtelö on aina varma paikka lehtikaalille. Samoin uuni, jonne olen sipsi-innostuksissani joskus lehtikaalit lykännyt. Ja saattaapi olla, että salaatista yli jääneet jämät päätyvät sinne tälläkin kertaa.

    Mutta nyt halusin poimia syksyn kaaleista kaikki ravinteet talteen ja nauttia ne tuoreeltaan. Ja mitä pirtelöön tulee, niin eikö kauniin purppuraisen kaalin pistäminen pirtelöön ole vähän tuhlausta? Kun se kuitenkin muistuttaa valmiina lähinnä kuravelliä. Ja vihreäkin toimii.

    Ei värillä kuitenkaan väliä! Eli jos purppurainen lehtikaali ei ole sun mieleen tai sitä ei ole saatavilla, niin vihreäkin istuu näiden kahden muun kaveriksi siinä missä punainenkin.

    Kolmen kaalin syyssalaatti on nopsa ja helppo valmistaa. Sen kun putsaa ja pilkkoo kaalit kuppiin! No ei ihan, mutta siinä se suurin työ varmasti on.

    Salaatissa on pari pientä jippoa. Ensimmäinen on lehtikaalin esikäsittely paremmin suuhun sopivaksi ja toinen on se, joka sitoo ainekset yhteen ja tekee salaatista salaatin. Nimittäin salaatinkastike.

    Moni ostaa salaatinkastikkeen kaikkine ylimääräisine aineineen valmiina, mutta mä suosittelen tekemään salaatinkastikkeen itse. Koska sekin on helppoa ja nopeaa, ja silloin tietää varmuudella, mitä kaikkea kastike on syönyt. Et tarvitse kuin muutamat perusainekset kaappiin. Näistä syntyy kastikkeen pohja, jota voi sitten maustaa mielensä mukaan.

    Nauti raikas kaalisalaatti lisukkeena tai täydennä ruokaisammaksi lounassalaatiksi! Vihjeet reseptissä. Minä olen tässä jo muutaman päivän ajan pupeltanut kaalisalaattia lempeästi kypsennetyn uunilohen kaverina, mutta veikkaisin sen sopivan parhaiten liharuokien ryydittäjäksi.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Helppo parsakaali-pinaattisosekeitto

    Helppo parsakaali-pinaattisosekeitto

    No nyt se on virallisesti täällä, syksy ja syyskuu. Viilenneiden säiden myötä on jälleen aika vaihtaa kylmät salaatit lämpimämpiin keitoksi. Ja kuten jo viime viikolla facessa ja instassa lupailin, niin helpolle sosesoppakuurillehan emäntä tässä heti syyskuun alkuun alkoi :)


    Takana on kivasti lämmittävä Mausteinen kukkakaalisosekeitto ja nyt vuorossa tämä Thomas Rode Andersenin Functional training -kirjan inspiroima Parsakaali-pinaattisosekeitto ennen Detox -sopan pariin siirtymistä.

    Ihanat parsakaalit on nähty aiemminkin Paleokeittiössä pellillä kera pinaatin. Resepti on Detox -sosekeiton ohella myös mukana parhaillaan Paleokaupassa myynnissä olevassa TehoPaleo28 -reseptivihkosessa (toinen on parhaillaan työn alla ;)). Myös Thomaksen Functional training – kirjan kamppis jatkuu vielä jokusen viikon :)

    Pidän paahdetuista sosekeitoista etenkin talvipakkasilla, jolloin paahteisuus antaa keitoille lisää syvyyttä. Maanläheistä makumaailmaa tukeva paahtaminen tekee kuitenkin kasviskeitoista tavallaan myös hieman tunkkaisia. Ja siksipä tämä, kutakuinkin samoista raaka-aineista tuoreina ja keittämällä/höyrystämällä valmistettu vaihtoehto tuntui yllättävänkin raikkaalta. Vaikka ei sitä välttämättä ole, ellei vertailukohtana ole tuota paahteista versiota.

    Siinä ne nyt alakuvassa ovat, parsakaali-pinaattisosekeitto by emäntä ja Thomas! On varmasti kauhean vaikea arvata, kumpi on kumman aikaansaannos, hah hah!

    Tämän keiton raaka-aineet ovat jokseenkin suoraan Functional training -kirjan ohjeesta. Tekotapa taasen poikkeaa hieman. Koska emäntä vaan tykkää oikoa ja yksinkertaistaa. Ja tällä ohjeella parsakaalisopasta tulikin oikein kelpo arkiruoka. On nimittäin yllättävän helppo ja nopea valmistaa.

    PARSAKAALI-PINAATTISOSEKEITTO inspired by THOMAS RODE ANDERSEN

    • 1 iso tai 2 pienempää parsakaalia (~600 g)
    • puoli rasiaa tuoretta pinaattia (~50 g)
    • kourallinen silolehtipersiljaa (tavallinenkin käy)
    • reipas luraus oliiviöljyä (tai avokado-/pähkinäöljyä)
    • 0,5 l kasvis-, kana- tai lihalientä (esim. Puljonki)
    • mausteeksi suolaa, rouhittua mustapippuria ja sitruunamehua maun mukaan
    • tarjoiluun esim. paistettua pekonia, tuoretta pinaattia, kevyesti kypsytettyä parsakaalia ja/tai karkeasti rouhittuja pähkinöitä
    1. Huuhtele ja pilko parsakaalit. Keitä pehmeiksi kana-, kasvis- tai lihaliemessä noin 10-15 minuuttia. Testaa kypsyys haarukalla.
    2. Pese tuore pinaatti ja persilja. Laita tehosekoittimeen kera kypsien parsakaalien ja keittoliemen. Surauta sileäksi sosekeitoksi. Lisää tarvittaessa esim. vettä tai muuta nestettä halutun koostumuksen aikaansaamiseksi.
    3. Lisää oliiviöljy, sitruunamehu sekä muut mausteet ja sekoita vielä tehosekoittimella.
    4. Tarjoile kera rapeaksi paistetun pekonin.

    Siinäpä se, hyvin helppo arkiruoka täynnä terveellisiä kasviksia! Parsakaalithan ovat parhaita juuri nyt! Kuten ovat muuten puolukatkin. Palaan vielä puolukoihin sekä tähän alla näkyvään paleoystävälliseen puolukka-kinuskipiirakkaan myöhemmin tällä viikolla. Eli jos käyt puolukkamettässä, niin ehkä kannattaa jättää osa puolukoista piirakan päällisiksi ;)

    Helppoa, kasvisvoittoista alkusyksyä Sinulle!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Duck plate

    Duck plate

    Duck plate on Paleokeittiössä vähintäänkin yhtä outo käsite kun duck face. En vieläkään ole oppinut ottamaan itsestäni töröhuulikuvia. Tuskin tulen koskaan oppimaankaan. What a loss! Mutta duck plate on nyt korkattu! Tuttavallisemmin ankkalautanen vaan. Tai ankkaa lautasellakin käy.

    Rohkaistun välillä kokkailemaan jotain uutta ja ennenkuulumatonta. Ankan rintafile lennähti lautaselle syystä, että halusin hieman venyttää rajojani ”kevätsiivoilijoiden” mukana. Ankan rintafileet olivat sopivasti tarjouksessa. Olen ehkä joskus saattanut saada ravintolassa ankkaa lautaselleni, mutta sitä on tapahtunut sen verran harvoin, että en todellakaan muista, olenko aiemmin haarukoinut ankkaa suuhuni vai en. Siitä olen kuitenkin aivan varma, että tätä siivekästä ei ole aiemmin paleokeittiössä nähty. No nyt on! Tämäkin nähty.

    Valitsin ensikertalaiseksi valmiiksi marinoidun ankan rintafileen. Ei ehkä se paras vaihtoehto, kun alastonta ankkaakin oli tarjolla. Mun mielestä oli kuitenkin jo aivan riittämiin haastetta siinä, että ylipäätään kävin lihatiskiltä yhden ankan pyytämässä, joten kipusin tällä kertaa matalimman aidan yli. Varmistin toki etukäteen, mitä marinadi oli syönyt ja ainoaksi ongelmaksi omassa ravitsemuksen viitekehyksessä totesin rypsiöljyn, jonka senkin kuivasin pois ennen paistamista. Marinadi oli valmistettu marketin omassa keittiössä.

    Sitten vaan pähkäilemään, jotta mitä tälle nyt sitten oikein tekisi?! Onneksi sain lihatiskin emännältä hyviä neuvoja ja loput kaivoin kaikkitietävästä googlesta. Ja näin mä sitten paistoin ankan kypsäksi! Ylikypäksi, heh…

    ANKAN RINTAFILE

    1. Ota rintafile huoneenlämpöön lämpiämään noin puoli tuntia ennen valmistusta.
    2. Poista ylimääräinen marinadi ja kuivaa ankka.
    3. Tee nahkapuolelle ristiviillot rasvan läpi lihaan saakka.
    4. Laita ankka kylmälle pannulle, pannu hellalle ja liesi kuumenemaan.
    5. Kun ankanrasva alkaa tirisemään kivasti, niin paistaa filettä molemmin puolin noin kolmisen minuuttia.
    6. Suolaa ja mustapippuroi file, kiedo folioon ja tyrkkää ~200 asteiseen uuniin kypsymään 10-15 minuutiksi.
    7. Ota nyytti uunista ja anna vetäytyä toiset 10 minuuttia.
    8. Siivuta ja asettele siivut kauniisti (?) lautaselle.

    Eka kerta on aina eka kerta! Kuten jo totesin, niin tämä ankka meni ylikypsäksi eikä kauniin punertavasta sisuksesta ollut tietoakaan. Taisin ihan vaan varmuuden vuoksi pitää filettä uunissa ~13 minuuttia. Kymmenen, ehkä vähempikin olisi riittänyt. Ensi kerralla ankan paistoon astetta viisaampana! Ihan hyvä file oli tämä, vaikka läpikypsää olikin. Ei ollut sen enempää kuivaa kuin sitkeääkään, mutta kyllähän siitä tietty mehevyys uupui.

    Ankalle kaveriksi valmistin paahteista parsakaali-pinaattipyrettä, joka valmistui kätevästi tällä ohjeella ja vähemmällä nesteellä (lihaliemi). Olivat oikein sopiva pari. Muutaman parsakaalikukinnon säästin soseuttamiselta ja pyöräyttelin ne nopeasti kypsäksi pannulle jääneessä ankanrasvassa. Hiukan suolaa ja mustapippuria päälle, ja siinä se! Päälle vielä vähän punaista chiliä terävöittämään ja kaunistamaan annosta.

    Vaikka kaikki ei aivan nappiin mennytkään, niin olen jälleen kerran ääretömän ylpeä itsestäni. Koska uskalsin astua mukavuusalueeni ulkopuolelle ja sain siinä samalla aikaiseksi jotain aika hyvää. Aika helposti ja nopeasti!

    Pitäiskö sunkin kokkeilla? ;)

  • Ihanat parsakaalit pellillä

    Ihanat parsakaalit pellillä

    Jonossa on ihan hirmuisen monta hyvää(?) reseptiä! Loogisinta lienee aloittaa viimeisimmästä? ;) Koska vielä muistan, mitä tuli laitettua ja miten. Pitäisi varmaan kirjoitella reseptit heti ylös, mutta vielä en ole oppinut. Ajatus kulkee sitä rataa, että laitan tämän huomenna blogiin. Tulee huominen, ylihuominen, seuraava viikko ja menee kuukausi tai kaksi. Katselen kauniita kuvia ja tajuan, että mulla ei enää ole hajuakaan miten tuon sopan keitin.

    Mutta tämän sopan muistan vielä! Koska olen tehnyt sitä kuluneella viikolla ihastuksissani jo kahteen otteeseen ja syönyt 7 päivää putkeen =D. Tämä sosesoppa on melko nopeatekoinen, äärettömän helppo, aivan superterveellinen ja mielettömän maukasta. Mun makuun. Äipälle kiikutin maistiaisia ja odotin ilahtunutta hihkuntaa sekä vuolaita ylistyksen sanoja, mutta ne jäivät kyllä saamatta, hah hah! ”Ihan hyvää, vähän kummallista ja aika hottia!” Eli totesin, että vika saattaa olla mussa. Mutta jälleen kerran suosittelen antamaan tälle sosesopalle mahdollisuuden. Pidätkö sinä siitä? En tiedä. Mutta et tiedä sinäkään ennen kuin kokeilet ;)

    Vaikka resepti on hyvin yksinkertainen, niin siinä on yksi salaisuus. Ja se salaisuus kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Muutoin lopputulos on jotain ihan muuta. Tämän ja monen muun sopan salaisuus piilee paahtamisessa. Tavallaan yksi työvaihe ja parikymmentä minuuttia lisää valmistusaikaa, mutta jokainen minuutti on odotuksen arvoinen.

    PAAHTEINEN PARSAKAALI-PINAATTISOSEKEITTO VALKOSIPULILLA

    • 2 keskikokoista parsakaalia
    • ~100-125 g pinaattia
    • 5-6 valkosipulinkynttä (voinee laittaa enemmänkin, omani olivat suhteellisen pulleita kynsiä)
    • macadamiaöljyä (tai jotain muuta kuumentamista hyvin sietävää öljyä esim. avokadoöljy, kookosöljy on olomuotonsa vuoksi hieman hankala)
    • reippaasti sormisuolaa (Maldon)
    • ~6-9 dl vettä tai liha-/kasvislientä
    • 1-1 1/2 dl kookosmaitoa tai -kermaa
    • maustamiseen maun mukaan himalajansuolaa, rouhittua mustapippuria ja chilijauhetta
    1. Pese parsakaali ja katko kukinnot varresta.
    2. Laita kukinnot ja valkosipulinkynnet kuorineen uunipellille. Pirskota (lue: kaada!) päälle runsaasti öljyä ja ripottele avokätisesti myöskin sormisuolaa.
    3. Laita koko komeus 200 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi tai kunnes parsakaalit ovat paahtuneet hieman ruskeiksi.
    4. Parsakaalien ja valkosipulien kypsyessä uunissa pese pinaatit valmiiksi.
    5. Kaada paahtuneet parsakaalit kattilaan. Lisää myös kuoritut valkosipulit. Kyllä, muista poistaa valkosipulien kuoret ennen kuin päätyvät kattilaan!
    6. Lisää kattilaan nestettä siten, että vain parsakaalien päät jäävät hieman pinnan yläpuolelle. Kiehauta, lisää pinaatti, vähennä lämpöä ja jätä kannen alle hiljallee porisemaan. Sekoita välillä ja tarkista pinaatin sekä parsakaalien kypsyys.
    7. Poista liedeltä kun parsakaalit ovat pehmeitä ja pinaatti on hajonnut sopan sekaan.
    8. Lisää chilijauhe, soseuta suurimmat palat, lisää kookosmaito ja soseuta sileäksi joko tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Keittoa on aika paljon, joten käytän itse sauvasekoitinta. Tehosekoittimeen täytynee laittaa ainakin parissa erässä.
    9. Maista valmiiksi soseutettua soppaa ja mausta mustapippurirouheella sekä himalansuolalla. Lisää tarvittaessa myös chilijauhetta, mutta muista, että chilin tulisuus ei välttämättä tule esiin heti vaan ajan kanssa. Seuraavan päivän soppa saattaakin olla yllättävän hottia! ;)
    10. Nauti sellaisenaan tai kera paistetun jauhelihan.

    Söin soppaa ensin lämminsavulohen kanssa. Koska aikaa oli, niin laitoin lautasen päivänvalossa kauniiksi. Soppa itsessään on hieman synkeänvärinen, joten lohi piristi kivasti annosta. Koristeeksi vielä oliiviöljyä, mustapippurirouhetta ja pienittyä parsakaalta. Annos kaipasi vielä jotain valkoista lisäpiristystä. Smetana- tai ranskankermasilmä olisi ollut The Juttu, mutta ainoa valkoinen, jota jääkaapista löytyi oli majoneesi. Sitä sitten.

    Kauniilta näyttää joo, mutta sanonpa suoraan, että lohi ei sitten passaa tämän sopan kanssa yhteen ollenkaan! Yhdistelmä oli karmea, mutta jälleen kerran sillä mentiin mitä oli. Lohta oli vielä palanen jäljellä ja se piti syödä pois. Söin siis lohen pois ja paistoin seuraavana päivänä sopan sekaan chilillä ja sipulilla ryyditettyä jauhelihaa. Ei niin kaunista vaan jopa synkeää etenkin keinovalon kelmeässä loisteessa. Sitä arjen ruokarealismia… Mutta hyvää oli! Parasta paahteinen parsakaali-pinaattisosekeitto on kuitenkin ihan sellaisenaan.

    Jos muuten vielä mietit, että miksi tykkäillä Paleokeittiön fb-sivusta, niin sieltä mm. löytyy enemmänkin näitä kuvia ”Arjen ruokarealismista”. Arjen ruokarealismi nimittäin sisältää kaiken sen, mitä blogi ei sisällä. Koska arki ei aina ole kovin kaunista. Arjen ruokarealismia -taulu myös Paleokeittiön Pinterestissä.Saa seurailla! On siellä muutakin ;)

  • Raaka kesäkurpitsavuoka

    Raaka kesäkurpitsavuoka

    Ituhippi tässä hei! Ensin taloon tulivat viherpirtelöt nokkosineen ja voikukkineen, sitten raaka Äitienpäivän suklaakakku ja nyt raaka kesäkurpitsavuoka, jota kansantajuisemmin voisi myös lasagneksi kutsua. Kuka olisi uskonut?! Bodarista raakaruokailijaksi. En minä ainakaan! =D Mutta niin siinä käy kun elämä heittelee. Ja se on hienoa. Muutos on aina parempi kuin paikalleen jämähtäminen.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Muutoin tämä(kin) viikonloppu on mennyt stabiileissa merkeissä. Kuumeen kourissa taas kärvistellään. Kun yrjöstä pääsin, niin lentsu iski. Kesäflunssa on karmea. Makaat pää ja kroppa jäässä, ja tuijottelet ikkunan läpi aurinkoa nenä sisä- ja ulkopuolelta kipeänä keskellä räkäpaperien valtaamaa, siivotonta kämppää. Ja odotat. Odotat, että tunnit kuluvat ja että huomenna on jo parempi päivä. Muuhunkaan musta ei ole. Aika menettää merkityksensä, on aivan sama onko yö tai päivä. On samalla äärettömän tylsää ja levoton olo. Koska ”pitäisi” -asioiden lista vaan kasvaa köllötellessä.

    Eilisen suurin ponnistus oli tämä raaka kesäkurpitsakeko, josta suurin osa odottaa edelleen syöjäänsä jääkaapissa.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Ensin hieman koosta riippuen 2-3 kesäkurpistaa juustohöylällä siivuiksi. Mulla oli pieniä luomukesäkurpitsoita, joten niitä taisi mennä peräti neljä kappaletta. Siemeniset sisukset jätin käyttämättä. Myös koristeporkkanasuipaleet syntyvät siinä samalla. Kuorimaveitsellä ehkä helpommin kuin juustohöylällä?

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    PARSAKAALI-TOMAATTIPESTO

    • aurinkokuivattuja tomaatteja 6-10 kpl (koosta riippuen)
    • oliiviöljyä notkistamiseen
    • pienen parsakaalin kukinto
    • yksi pieni valkosipulinkynsi
    • mausteeksi suolaa ja mustapippuria (yrttejä)
    • (vettä notkistamiseen)

    Käytin kuivia aurinkokuivattuja tomaatteja, joten lisäsin niihin oliiviöljyä. Tämä meni nyt hieman oman tiukemman TehoPaleon ulkopuolelle, koska olin päättänyt elää kuukauden ilman koisokasveja. Tähän asti siinä tuskatta onnistuinkin.

    Wilfa on edelleen telakalla, joten käytin ehkä hippasen epäkäytännöllistä sauvasekoitinta tahnojen valmistamiseen. Ainekset vaan teho- tai sauvasekoittimella sileäksi. Näistä tuli nyt todellakin tahnamaisia. Levitystä olisi helpottanut löysempi koostumus eli ensi kerralla vettä sekaan.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    CASHEWTAHNA

    • ~100 g cashewpähkinöitä
    • 1-2 valkosipulinkynttä
    • reilu tl sitruunamehua
    • maustamiseen kuivattua rosmariinia (1 tl), suolaa ja rouhittua mustapippuria
    • (2-3 rkl hiutalehiivaa)
    • vettä notkistamiseen

    Valmistusmetodi sama kuin edellä. Pähkinöitä liotin ehkä puolisen tuntia. Tahnat voi laittaa jääkaappiin maustumaan ennen keon kasaamista.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Sitten vaan kerroksittain kesäkurpitsaa, pestoa ja cashewtahnaa. Tahnat levisivät kyllä melko hyvin kun hieman paineli kesäkurpitsasiivuja. Kesäkurpitsat olisi voinut myös latoa ristiin, mutta hyvin sujui näinkin, kun laitoin hieman limittäin.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Viimeisen kerroksen päälle lätkäisin vielä viimeiset cashewtahnat, johon sai kivasti kiinnitettyä koristeet. Koristeena persiljaa, parsakaalinkukintoja ja porkkanasuipaleita. Sekä matkasta pudonnut ruukkuneilikan kukka ;)

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Hyvää oli, vaikka ruoka ei tilanteesta johtuen oikein maistunutkaan. Melko tuhtia tavaraa, joten pienempikin pala kyllä riittää. Sanoisin, että tästä satsista riittää hyvin kolmeen annokseen. Saattaa olla parasta heti tuoreeltaan nautittuna. En ole tarkistanut, mutta voipi olla, että mukavan rapsakat kesäkurpitsat ovat yön aikana vettyneet.

    Jotenkin tämä annos vei muistoissa mukanaan vuoden takaiseen Riian reissuun ja siellä Raw Gardenin punajuuriravioileihin. Jos joku Riikaan tässä kesällä matkaa, niin kannattaa ehdottomasti käydä nautiskelemassa Raw Gardenin herkkuja, vaikka ei ituhippi olisikaan =)

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • Porkkana kohtaa parsakaalin

    Porkkana kohtaa parsakaalin

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Kevät toi, kevät toi pork-ka-nan! Ja parsakaalin. Hieno kasvis, mutta jos olet joskus vetänyt tonnikala- tai parsakaaliöverit, niin tiedät, etteivät nämä kaverit hetkeen viihdy lautasella. Parsakaali lienee pysynyt riittävän kauan pois nenän edestä, kun se näin kevään korvalla alkoi taas maistumaan.

    Muutenkin tämä kevät on kummallista aikaa; mieliteot muuttuvat ja keho kaipaa tonneittain tuoreita kasvikunnan edustajia. Ja kyllä, mun keho todellakin puhuu mulle! Muustakin kuin suklaasta ;) Toivon, että jokainen saisi kohdallaan kokea sen hienon tunteen, kun keho kertoo mitä se on vailla. Tai mistä tuli vedettyä överit ;)

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Porkkana ja parsakaali joutuivat siis samaan kattilaan. Kasari olisi varmaankin ollut paras vaihtoehto, mutta isompi kattilakin toimi hyvin. Paremmin kuin mun halpis vinksinvonksin kasari….

    PARSAKAALI-PORKKANAHÖYSTÖ 3 annosta (bongattu alkujaan Valion sivuilta =O)

    • ~400 g parsakaalia
    • ~300 g porkkanoita
    • ~50 g meijerivoita
    • 1/2 dl vettä
    • himalajansuolaa
    • Provencen yrttimaustetta
    • tuoretta persiljaa

    Tikuta porkkanat ja parsakaalin varsiosat. Pilko kukinnot sopivan pieniksi paloiksi. Sulata voi laakeassa kattilassa, lisää parskaali- ja porkkanatikut kattilaan ja kuullota keskilämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää kattilaan tilkka vettä ja parsakaalikukinnot. Peitä kannella ja anna hautua sopivan kypsiksi. Mausta suolalla ja yrteillä.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Yksinkertainen on! Paitsi terveellistä, niin myös parasta. Turha kikkailu pois ja nauti aidoista, puhtaista, luonnollisista mauista. Yksinkertainen on helppoa. Ja varmaa. Tiedät mitä syöt. Jos itse valmistat.

    Parsakaali-porkkanahöystön kaveriksi pääsi jälleen nopea ja helppo, sipulilla täydennetty jauheliha. Maustamiseen hieman suolaa ja pippuria, ja se on siinä! Kolmeksi päiväksi. Tuoretta salaatinlehdykkääkin oli, mutta ei vielä tässä vaiheessa siellä, missä sen olisi pitänyt olla. Eli lautasella. Kera oliiviöljy- ja balsamiviinietikkapisaroiden. Kaipaako joku ihan oikeasti tunkkaista riisiä, pottua tai pastaa lautaselle kun vaihtoehtona on värikäs, ravinteikas ja kevyt kasvis?! Tiedän vastauksen. Kaipaa.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA