All posts tagged: parsakaali

Thaimaalainen kookos-kanakeitto | paleokeittio.fi

Thaimaalaista kookos-kanakeittoa talveen

Jos kehosi kaipaa sisäistä lämmikettä ja mielesi lohdullista täyteläisyyttä, niin kokkaa ihanan kermaista ja sopivan tulista, parsakaalilla sekä riisinuudeleillä täydennettyä Thaimaalaista kookos-kanakeittoa. Aasialainen kookos-kanakeitto ei nimittäin petä. Koskaan.

Virkistävän vihreä salaatti | paleokeittio.fi

Virkistävän vihreä salaatti sopii kevääseen

Mulla on uusi lempparisalaatti! Nimittäin tämä vahvasti vihreä kevätsalaatti, josta ei monipuolisuutta puutu. On kurkkua ja parsakaalia, hernettäkin parissa eri muodossa. Vielä vähän silmusalaattia kaunistamassa annosta sekä avokadoa, siemeniä ja fetajuustoa lisäämässä salaatin ruokaisuutta. Koko homman laittaa mukavasti yhteen vahvasti sitruunainen salaatinkastike. Hyvää, helppoa ja raikkaan VIHREÄÄ!

Mausteinen parsakaalikeitto | paleokeittio.fi

Mausteinen parsakaalikeitto

Emäntä otti viikonloppuna jälleen kauhan kauniiseen käteen ja keitteli hiihtolomaviikkoakin silmällä pitäen iso kattilallisen mausteista kasviskeittoa. Tällä kertaa kattilaan päätyi parsakaali. Ei ehkä maailman kauneinta keittoa ikinä, mutta maistuvaa. Ja tietysti hirmu terveellistä!

Kolmen kaalin syyssalaatti | TehoPaleo -reseptit 2/15

Kolmen kaalin syyssalaatti

Kolme kaalia yhdellä iskulla! Tämä on varmasti kaikkien kaalifanien unelma. Ja toisaalta aika hyvä juttu myös niille, joille kaali ei oikein uppoa. Koska kolmen kaalin syyssalaatin myötä ei tule vedeltyä pelkkää parsakaalia paljaaltaan vaan siinä samassa ja ihan ohi mennen suuhun sujahtavat myös lehti- ja ruusukaali. Kätsyä! Eikä vain kätsyä vaan myös aika kaunista. Syksy saapui myös kaalikuppiin!

Helppo parsakaali-pinaattisosekeitto | paleokeittio.fi

Helppo parsakaali-pinaattisosekeitto

No nyt se on virallisesti täällä, syksy ja syyskuu. Viilenneiden säiden myötä on jälleen aika vaihtaa kylmät salaatit lämpimämpiin keitoksi. Takana on kivasti lämmittävä Mausteinen kukkakaalisosekeitto ja nyt vuorossa tämä Thomas Rode Andersenin Functional training -kirjan inspiroima Parsakaali-pinaattisosekeitto.

Duck plate

Duck plate on Paleokeittiössä vähintäänkin yhtä outo käsite kun duck face. En vieläkään ole oppinut ottamaan itsestäni töröhuulikuvia. Tuskin tulen koskaan oppimaankaan. What a loss! Mutta duck plate on nyt korkattu! Tuttavallisemmin ankkalautanen vaan. Tai ankkaa lautasellakin käy. Rohkaistun välillä kokkailemaan jotain uutta ja ennenkuulumatonta. Ankan rintafile lennähti lautaselle syystä, että halusin hieman venyttää rajojani ”kevätsiivoilijoiden” mukana. Ankan rintafileet olivat sopivasti tarjouksessa. Olen ehkä joskus saattanut saada ravintolassa ankkaa lautaselleni, mutta sitä on tapahtunut sen verran harvoin, että en todellakaan muista, olenko aiemmin haarukoinut ankkaa suuhuni vai en. Siitä olen kuitenkin aivan varma, että tätä siivekästä ei ole aiemmin paleokeittiössä nähty. No nyt on! Tämäkin nähty. Valitsin ensikertalaiseksi valmiiksi marinoidun ankan rintafileen. Ei ehkä se paras vaihtoehto, kun alastonta ankkaakin oli tarjolla. Mun mielestä oli kuitenkin jo aivan riittämiin haastetta siinä, että ylipäätään kävin lihatiskiltä yhden ankan pyytämässä, joten kipusin tällä kertaa matalimman aidan yli. Varmistin toki etukäteen, mitä marinadi oli syönyt ja ainoaksi ongelmaksi omassa ravitsemuksen viitekehyksessä totesin rypsiöljyn, jonka senkin kuivasin pois ennen paistamista. Marinadi oli valmistettu marketin omassa keittiössä. Sitten vaan pähkäilemään, jotta mitä tälle nyt …

Ihanat parsakaalit pellillä

Jonossa on ihan hirmuisen monta hyvää(?) reseptiä! Loogisinta lienee aloittaa viimeisimmästä? ;) Koska vielä muistan, mitä tuli laitettua ja miten. Pitäisi varmaan kirjoitella reseptit heti ylös, mutta vielä en ole oppinut. Ajatus kulkee sitä rataa, että laitan tämän huomenna blogiin. Tulee huominen, ylihuominen, seuraava viikko ja menee kuukausi tai kaksi. Katselen kauniita kuvia ja tajuan, että mulla ei enää ole hajuakaan miten tuon sopan keitin. Mutta tämän sopan muistan vielä! Koska olen tehnyt sitä kuluneella viikolla ihastuksissani jo kahteen otteeseen ja syönyt 7 päivää putkeen =D. Tämä sosesoppa on melko nopeatekoinen, äärettömän helppo, aivan superterveellinen ja mielettömän maukasta. Mun makuun. Äipälle kiikutin maistiaisia ja odotin ilahtunutta hihkuntaa sekä vuolaita ylistyksen sanoja, mutta ne jäivät kyllä saamatta, hah hah! ”Ihan hyvää, vähän kummallista ja aika hottia!” Eli totesin, että vika saattaa olla mussa. Mutta jälleen kerran suosittelen antamaan tälle sosesopalle mahdollisuuden. Pidätkö sinä siitä? En tiedä. Mutta et tiedä sinäkään ennen kuin kokeilet ;) Vaikka resepti on hyvin yksinkertainen, niin siinä on yksi salaisuus. Ja se salaisuus kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Muutoin lopputulos on jotain ihan muuta. Tämän ja monen muun …

Raaka kesäkurpitsavuoka

Ituhippi tässä hei! Ensin taloon tulivat viherpirtelöt nokkosineen ja voikukkineen, sitten raaka Äitienpäivän suklaakakku ja nyt raaka kesäkurpitsavuoka, jota kansantajuisemmin voisi myös lasagneksi kutsua. Kuka olisi uskonut?! Bodarista raakaruokailijaksi. En minä ainakaan! =D Mutta niin siinä käy kun elämä heittelee. Ja se on hienoa. Muutos on aina parempi kuin paikalleen jämähtäminen. Muutoin tämä(kin) viikonloppu on mennyt stabiileissa merkeissä. Kuumeen kourissa taas kärvistellään. Kun yrjöstä pääsin, niin lentsu iski. Kesäflunssa on karmea. Makaat pää ja kroppa jäässä, ja tuijottelet ikkunan läpi aurinkoa nenä sisä- ja ulkopuolelta kipeänä keskellä räkäpaperien valtaamaa, siivotonta kämppää. Ja odotat. Odotat, että tunnit kuluvat ja että huomenna on jo parempi päivä. Muuhunkaan musta ei ole. Aika menettää merkityksensä, on aivan sama onko yö tai päivä. On samalla äärettömän tylsää ja levoton olo. Koska ”pitäisi” -asioiden lista vaan kasvaa köllötellessä. Eilisen suurin ponnistus oli tämä raaka kesäkurpitsakeko, josta suurin osa odottaa edelleen syöjäänsä jääkaapissa. Ensin hieman koosta riippuen 2-3 kesäkurpistaa juustohöylällä siivuiksi. Mulla oli pieniä luomukesäkurpitsoita, joten niitä taisi mennä peräti neljä kappaletta. Siemeniset sisukset jätin käyttämättä. Myös koristeporkkanasuipaleet syntyvät siinä samalla. Kuorimaveitsellä …

Porkkana kohtaa parsakaalin

Kevät toi, kevät toi pork-ka-nan! Ja parsakaalin. Hieno kasvis, mutta jos olet joskus vetänyt tonnikala- tai parsakaaliöverit, niin tiedät, etteivät nämä kaverit hetkeen viihdy lautasella. Parsakaali lienee pysynyt riittävän kauan pois nenän edestä, kun se näin kevään korvalla alkoi taas maistumaan. Muutenkin tämä kevät on kummallista aikaa; mieliteot muuttuvat ja keho kaipaa tonneittain tuoreita kasvikunnan edustajia. Ja kyllä, mun keho todellakin puhuu mulle! Muustakin kuin suklaasta ;) Toivon, että jokainen saisi kohdallaan kokea sen hienon tunteen, kun keho kertoo mitä se on vailla. Tai mistä tuli vedettyä överit ;) Porkkana ja parsakaali joutuivat siis samaan kattilaan. Kasari olisi varmaankin ollut paras vaihtoehto, mutta isompi kattilakin toimi hyvin. Paremmin kuin mun halpis vinksinvonksin kasari…. PARSAKAALI-PORKKANAHÖYSTÖ 3 annosta (bongattu alkujaan Valion sivuilta =O) ~400 g parsakaalia ~300 g porkkanoita ~50 g meijerivoita 1/2 dl vettä himalajansuolaa Provencen yrttimaustetta tuoretta persiljaa Tikuta porkkanat ja parsakaalin varsiosat. Pilko kukinnot sopivan pieniksi paloiksi. Sulata voi laakeassa kattilassa, lisää parskaali- ja porkkanatikut kattilaan ja kuullota keskilämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää kattilaan tilkka vettä ja parsakaalikukinnot. Peitä kannella ja anna hautua sopivan kypsiksi. …