Pizzan paistosta on jo parisen viikkoa aikaa, mutta yritänpä palautella mieleen ajatuksia ja ohjeita ajan takaa.
Miksi paleoemäntä leipoo pizzaa? Todettakoon aivan ensimmäiseksi, että en ole ns. paleoimisen kannalla eli että jokaisesta epäterveellisestä herkusta väännetään paleoversio, joka ei loppupeleissä kuitenkaan yllä alkuperäisversion tasolle. Syön mieluummin ”aitoa kamaa” harvemmin. Välillä täytyy kuitenkin rajoja vähän venyttää ;). Enkä yrityksistä huolimatta kyennyt keksimään tälle tuotokselle mitään muuta yhtä kuvaavaa nimeä kuin pizza. Ehdotuksia?
Pizzaa olen viimeksi tehnyt kolme vuotta sitten ja syönyt 2,5 vuotta sitten. Silloin puolikkaan ihan oikeaa turkkilaisen paistamaa pizzaa keskellä yötä jostain hulinoista kotiutuessani. Joku voisi kuvitella, että en pidä pizzasta… wrong! Rrrrrakastan hyvää pizzaa siinä missä useimmat muutkin meistä, mutta en vain pidä siitä olosta ja niistä lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksista, joista saan ”nauttia” seuraavat kaksi viikkoa suolaisen vehnäletun jälkeen.
Mutta niin, miksi pizzaa? Samoista syistä kuin silloin kolme vuotta sitten. Joulupöydän savukalkkuna oli aivan älyttömän hyvää, mutta kun sitä viikon verran päivittäin sellaisenaan pupeltaa, niin alkaa vähitellen ilmaantua nielemisvaikeuksia. Pizzaan on kätevä upottaa melkein mitä tahansa, joten sinne savukalkkunat siis.
Koska kaikki kalkkunanjämät eivät vielä yhteen pizzaan mahtuneet, niin tein perään vielä toisenkin. Enkä ihan vaan pelkän kalkkunan vuoksi vaan siksi, että tämä pizza oli hurrrrrjan hyvää! Laskin, että yhdellä pizzanväännöllä valmistuu kolmen päivän pizzat. No väärin laskin. Ensimmäinen erä riitti tasan kahdeksi päiväksi. Toisesta, samanlaisesta sentään riitti jo kolmeen päivään. 2 + 3 = 5. Kyllä, emäntä eli kokonaiset viisi päivää pizzalla, hah hah! Onneksi pizzanpaisto on mun mittakaavassa suhteellisen työlästä puuhaa, joten tuskinpa sitä nyt ihan heti tulee väsättyä. Ehkä uudeksi vuodeksi 2015.
Mutta hei! Nyt ilouutinen kaikille niille ravintovalmennettaville, joiden ensimmäinen kysymys on ollut erittäin huolestunut, jopa kauhunsekainen kiljahdus ”Enkö mä saa ENÄÄ KOSKAAN syödä PIZZAA?!”. Tämä menee ehdottomasti sinne ”useimmin kysytyt kysymykset” -kategoriaan ja vie vielä sielläkin kirkkaasti voiton. Huoli pizzasta on paleolle siirtymisen yhteydessä kova.
Kenenkään ei tarvitse elää koko loppuelämäänsä ilman pizzaa, jos ei niin halua. Ei edes ilman sitä aitoa ja oikeaa turkkilaisen paistamaa täytettyä vehnälettua. Mutta tässäpä on nyt oiva vaihtoehto pizzanpitäjille, jotka eivät kuitenkaan halua kuormittaa kehoa gluteenilla. Kyseessä on siis gluteeniton ja sokeriton, mutta ei juustoton, kananmunaton tai kasvikseton pizza. Rasvattomastakaan en perusta, vaikka öljyttömänä rasvaakin tässä versiossa lienee kohtuullisen vähän.
Edellisestä kokeilusta oli mieleen painunut pizzan ”raskaisuus”. Nyt halusin jonkun kevyemmän vaihtoehdon, joka käytännössä tarkoitti mantelijauhoista luopumista. Ystävämme Google käteen ja aika pian selvisi, mikä pizza on maailman paleopiireissä ehdoton hitti. Se on kukkakaalipizza! Kyllähän siinä hetki tuli epäröityä, mutta what the hell! Let`s give it a try! Kannatti. Kokeilla. Koska tuloksena oli ehkä maukkainta pizzaa ever! Tai sitten mä olen ehtinyt jo unohtaa miltä aito, oikea, hyvä pizza maistuu =D
Tein molemmat pohjat täysin samoista raaka-aineista, jokseenkin samoilla ainesosien määrillä ja metodilla. Siitäkin huolimatta ensimmäinen onnistui mielestäni paremmin. Pohja pysyi paremmin koossa ja lopputulos oli kaikin puolin jotenkin mehevämpi.
Toisen kohdalla oikaisin vain yhdessä asiassa. Homman nopeuttamiseksi käytin korkeampia paistolämpötiloja. Ehkä kärsivällisyys palkitaan. Myös pizzanpaistossa. Toinen mahdollisuus on, että en ehkä malttanut esikeittää kukkakaaliriisiä riittävän kauan.
PALEOYSTÄVÄLLINEN KUKKAKAALIPIZZA
Pohja
- ~1 l kukkakaaliriisiä
- 1 kananmuna
- 1 prk pehmeää vuohenjuustoa
- ~1 tl suolaa
- ~1 tl pizzamaustetta
- Surauta tai raasta kukkakaali ”riisiksi”. Itse käytin tällä kertaa Wilfan tehosekoitinta, jolla homma sujui suhteellisen näppärästi kun hieman hioin ensin tekniikkaa. Aiemmin kukkakaalin riisiyttäminen ei ollut multa tehosekoittimella sujunut vaan käytin raastinta. Vika ei näemmä ollutkaan tehosekoittimessa vaan sen käyttäjässä.
- Lisää kukkakaaliriisi kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja keitä pehmeäksi, mutta älä muusiksi ~5-10 minuuttia vähässä vedessä (vettä ~2,5-3 cm kattilan pohjalla).
- Valuta suurimmat vedet lävikössä. Ennen sitä kannattaa kukkakaali huuhtoa seuraavaa vaihetta silmällä pitäen kylmässä vedessä.
- Painele mahdollisimman paljon vettä pois lävikössä, jonka jälkeen ota avuksi puhdas, ohut keittiöliina, harsokangas tai vastaava. Kaada kukkakaaliriisi kankaan keskelle, taittele nyytiksi ja lähde kangasta kiertäen puristamaan kukkakaali mahdollisimman kuivaksi. Vettä irtoaa paljon! Mitä kuivempi kaali, sen parempi.
- Kuivat kaalit kulhoon, perään yksi karkeasti vatkattu kananmuna, vuohenjuusto, suola ja pizzamauste. Vaivaa sekaisin tasaiseksi taikinaksi.
- Aseta taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja painele haluttuun muotoon noin sentin paksuiseksi levyksi.
- Esipaista ~35-40 minuuttia 200 asteessa uunin keskitasolla .
Päälliset ovat vapaasti valittavissa. Itse päällystin pizzan seuraavilla ainesosilla…
Täytteet
- tomaattipyrettä + luomuketsuppia
- savukalkkunaa
- tuoretta ananasta
- ricottaa tai mozzarellaa (pallo)
- paprikaa
- kookosöljyssä kuullotettua sipulia (työläämpää, mutta parempaa kuin raaka ;))
- tuoretta persiljaa
- (paahdettuja pinjansiemeniä; oli jämiä, niin heitin sekaan)
Lataa päälliset esipaistetun pohjan päälle ja laita ylätasolle paistumaan ~5-10 minuutiksi tai kunnes pizza näyttää valmiilta. Käytin juustona ensin ricottaa ja sitten mozzarellaa, koska en halunnut mitään suolaista juustoa jo melko suolaisen kalkkunan rinnalle. Mozzarella toimi paremmin kuin ricotta.
Viimeistele valmis pizza tuoreella persiljalla. Nauti vastavalmistuneena ja lämmitä seuraavana päivänä! Yhdestä satsista riittää hyvin kolmeen isohkoon annokseen pääruoaksi. Välipaloiksi useammin.
Parhaita pizzapäiviä! Laittakaahan kokemuksianne tulemaan kommenttiosastoon tai feissariin, jos uskaltaudutte tätä mainiota versiota kokeilemaan! Näyttää aika hyvältä, eikö näytäkin? ;)
Iso kiitos tästä ihanasta pizzaohjeesta. Uskalsin kokeilla tätä ja rakastuin totaalisesti, tämä on tullut jäädäkseen meidän perheeseen. Itsellänikin on Wilfan tehosekoitin, mutta raastamishommiksi meni. :) Miten käytit sekoitinta?
Kiva, että maistui, Tiina! Pikkasen työlästähän kukkakaalipohjan vääntäminen on, mutta ehdottomasti vaivan arvoista =). Alla Paleokeittiön fb-sivuilta poimittu ohje kukkakaalin ”riisiyttämiseksi” WIlfan avulla…
”Leikkaat kukkakaalista kukinnot ja pienit ne sopivan kokoisiksi. Heität sen jälkeen Wilfaan. Käytä jäänmurskatoimintoa ja lisää kukintoja yksi kerrallaan kannen pienestä aukosta. Kannattaa vähän suojata kädellä, jotta eivät muruset lennä ympäriinsä. Tyhjennä välillä ja tee toinen satsi. Mä pilkoin kukkakaalin kolmessa erässä eli kaavin välillä valmiit riisit kulhoon.”
Eli ensin kone jäänmusrska -toiminnolla käyntiin ja sen jälkeen sopivaan tahtiin kukintoja syöttöaukosta sisään. Kokeile, onnistuuko!
Itse teen isossa erässä, kokonainen kukkakaali mahtuu hyvin pilkottuna. Sitten vain pari desiä vettä ja surrur. Laitan kokonaisen kukkisen kanssa 4 dl. Lävikön kautta mikroon 6-8 min (määrästä riippuen) ja voila, valmis harso/keittiöpyyhepuristeluun :)
Kiitos vinkistä, HM! Mutta eikö siitä tule ”riisin” sijaan pirtelöä kun laittaa vettä mukaan tehosekottimeen? =O Kyllähän tuohon mahtuisi keskikokoinen kukkakaali kerralla, mutta ongelmana on ollut lähinnä se, että terät nostavat kaalit ylös ja pyörivät ihan hulluna tyhjää =D