Avainsana: kukkakaalipizza

  • Kaikkea kaalista! – Paleokeittiön viimeinen kaaliviikko

    Kaikkea kaalista! – Paleokeittiön viimeinen kaaliviikko

    Hei hou, elokuun loppu häämöttää parin päivän päässä ja elokuun mennessä on aika sanoa jäähyväiset myös kaaliviikoille. Mutta ei ihan vielä! Uusiakin kaalireseptejä oli tarkoitus kaaliviikoille kyhätä, mutta kun on nyt ollut vähän kaikenlaista, you know… =D

    Viikonloppuna sain kuitenkin jotain uutta kaalista aikaiseksi. Postausta pukkaa vielä myöhemmin tällä viikolla. Mukana myös vuohenjuusto, joten vuohenjuustodiggarit hoi, pysykääs kanavalla! ;)

    Mutta nyt, vielä kerran KAALI! Tai kuusi kertaa kaali ;) Ohjeisiin otsakkeiden kautta.

    Kolmen kaalin syyssalaatti

    https://c2.staticflickr.com/6/5836/22383730660_956614b0a2_b.jpg

    Kolme kaalia yhdellä iskulla! Tämä on varmasti kaikkien kaalifanien unelma. Ja toisaalta aika hyvä juttu myös niille, joille kaali ei oikein uppoa. Koska kolmen kaalin syyssalaatin myötä ei tule vedeltyä pelkkää parsakaalia paljaaltaan vaan siinä samassa, ja ihan ohi mennen suuhun sujahtavat myös lehti- ja ruusukaali. Kätsyä!

    Lehtikaali-pekonikeitto on luolamiehen hernesoppaa

    https://farm8.staticflickr.com/7284/16523620206_80eef2ac4b_b.jpg

    Yllätys oli iloinen, kun kauhaisin tätä herneetöntä keittoa ja jostain mielen sopukoista nousi muistikuva, että hei, tältähän se maistui! Hernekeitto! Jos mielesi tekee siis hernekeittoa, mutta paleopipoa kiristää tai vatsa pistää kaikin mahdollisin keinoin hanttiin, niin suosittelen kokeilemaan hyvää ja helppoa lehtikaali-pekonikeittoa

    Tahmainen ruusukaali-pekonipannu

    https://paleokeittio.fi/wp-content/uploads/2014/11/pa183673.jpg?w=840

    Ruusukaali-pekonipannu! Niin yksinkertaista ja niin hyvää! Tahmaista ja makeaa, sellaisenaan tai lisukkeeksi. Kelpaa luolaäijillekin ;)

    Äijämäinen punakaalisalaatti

    https://farm3.staticflickr.com/2949/15162266058_17b64ec552_b.jpg

    Syksy! Punakaali! Dude food! Ja kauden kasvikset. Näistä on tämä kattaus koottu. Äijäruoka on syksyllä parhaimmillaan. Siitä saa mukavasti energiaa päivän puuhiin. Kohtuullisen vähällä vaivalla.

    Paleoystävällinen kukkakaalipizza

    https://paleokeittio.fi/wp-content/uploads/2014/11/pb244236.jpg?w=840

    Ilouutinen kaikille ravintovalmennettaville, joiden ensimmäinen kysymys on ollut erittäin huolestunut, jopa kauhunsekainen kiljahdus ”Enkö mä saa ENÄÄ KOSKAAN syödä PIZZAA?!”. Tässäpä on oiva vaihtoehto pizzanpitäjille, jotka eivät halua kuormittaa kehoa gluteenilla. Kyseessä on siis gluteeniton ja sokeriton, mutta ei täysin juustoton, kananmunaton tai kasvikseton pizza.

    Toscanalainen jauheliha-kasviskeitto

    https://farm8.staticflickr.com/7422/13389663515_8fd1f52074_o.jpg

    Kuluneiden kahden viikon aikana olen viettänyt useita pieniä hetkiä Toscanan auringon alla. Fyysisesti olen kyllä ollut Suomessa, mutta näille pienille mielikuvareissuille olen matkannut lautasen kautta. Törmäsin marketissa mustakaaliin. Tuohon tummaan kaunottareen, johon olen tutustunut jenkki- ja aussisivustoilla, ja josta olen uneksinut jo pitkään. Siinä se nökötti nenän alla, joten ei muuta kuin pari pakettia kainaloon ja ribollitan kaltaisen keiton valmistuspuuhiin!

    Kivaa vikaa kaaliviikkoa Sinulle!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Paleoystävän talvipizza

    Paleoystävän talvipizza

    Perjantai on perinteisesti pizzapäivä. Mutta kyllä maanantaikin voi olla! Itse asiassa maanantaipizza piristää päivää kummasti ja antaa siinä samalla kivasti potkua uuteen viikkoon. Etenkin, kun tästä pizzasta riittää vielä keskelle viikkoakin =)

    Pizzaa ei ole Paleokeittiössä leivottu hetkeen. Melkein vuoteen, jos tarkkoja ollaan. Ja tänään muistin jälleen miksi. Siksi, että pizzan vääntäminen on työlästä. Kun kaiken työstää miltei alkutekijöistä valmiiksi paleopizzaksi, niin se ON työlästä. Voisiko joku ystävällinen taho alkaa valmistamaan kukkakaalipohjia pizzoihin? Pääsisi huomattavasti helpommalla. Tosin tänään homman tavallista työläämmäksi teki myös täytteiden esikäsittely. Mutta oh boy, se oli niin vaivan arvoista!

    Yllä talvinen pizza ennen uunia, alla juustoraasteen, uunin ja muiden härpäkkäiden jälkeen.

    Pohjan resepti on vanha tuttu, joten en ala sitä tähän uudelleen rustaamaan. Se kun löytyy vain yhden klikkauksen takaa, täältä. Mutta täytteistä aion kirjoittaa muutaman sanasen. Koska siitä se idea koko pizzan paistoon lähti, villisialla taitetusta hirvimakkarasta, jota viikonloppuna sain äipältä pätkän ja toisenkin. Se toinen taisi olla kuitenkin puhdasta villisikaa. Itse kaadettua. Tai siis perhetuttumme kaatamaa. Niin kuin se hirvikin. Ja siinä ne nyt ovat, sulassa sovussa keskenään pizzan päällä. Tähtinä loistaen. Kyllä, se riistamakkara oli juurikin tämän pizzan juju. Olisi pitänyt vaan ymmärtää enemmän laittaa.

    Toinen kantava ajatus oli talvi. Halusin jollain tapaa talvista pizzaa. Mielestäni siinä kohtuu hyvin onnistuinkin. Paitsi raaka-ainevalintojen suhteen, niin myös niiden käsittelyssä. Olisihan se nyt ollut aivan liian helppoa vain pilkkoa ja siivuttaa, kun voi paistaa ja kuullottaakin.

    TALVISEN PIZZAN TÄYTTEET PALEOYSTÄVÄLLISEEN TAPAAN

    • luomutomaattipyrettä (koska maku)
    • luomuketsuppia (koska happo)
    • Herefordin savupaprikalla, cayennepippurilla (koska tuli), mustapippurirouheella ja suolalla maustettua, paistettua jauhelihaa
    • kookosöljyssä kuullotettua ja hunajalla karamellisoitua punasipulia (koska makeus)
    • kuullotettua fenkolia
    • pikaisesti paistettua paprikaa (koska nälkä ;))
    • tuoreita, oransseja miniluumutomaatteja puolitettuna
    • hirvi-villisikamakkaraa siivutettuna (koska tähti!)
    • vuohenjuustosiivuja
    • gouda -juustoraastetta
    • päälle tuoretta salviaa ja granaattiomenan siemeniä

    Työläämmäksi talvisen pizzan tekivät neljä eri paistovaihetta. Ensin punasipulien kuullotus ja makeutus hunajalla. Seuraavaksi siivutettu fenkoli omassa erässä ja punainen paprika omassaan. Viimeiseksi vielä jauhelihan paistaminen ja maustaminen ennen täytteiden kasaamista esipaistetun pizzapohjan päälle. Loppu olikin leikkiä vaan, kun odottelin kymmenisen minuuttia täytteiden lämpiämistä ja juuston sulamista. Hieman kauemminkin olisi voinut odotella, jotta juusto olisi saanut vähän väriä. Jos ei nälkä ;)

    Ja jälkkäriksi vielä täyteläistä ja kosteaa supersuklaakakkua kera kärsimyshedelmän sisuksen. Mutta se onkin jo toinen tarina, johon palaan vielä. Facessa voinee ennen blogautusta käydä kuolaamassa kuvia ;)

    Ja hei, Paleokauppakin on nyt virallisesti auki! Käy tutustumassa! Ovi kauppaan käy suoraan tästä ja kaupan faceen voipi klikkailla samaa kyytiä tästä. Kauppatavaran määrä ei vielä päätä huimaa ja facekin aktivoituu tässä hiljalleen, kun emäntä kerkiää taas roikkumaan sillä suunnalla enemmän. Mutta laatu korvaa määrän! Näin olen kuullut sanottavan ;). Ja arvontaakin pukkaa! Ihan kohta. Siellä Paleokaupan feisbuukissa.

    Talvisia pizzan paistopäiviä, Sinulle!

  • Paleoystävällinen pizza

    Paleoystävällinen pizza

    Pizzan paistosta on jo parisen viikkoa aikaa, mutta yritänpä palautella mieleen ajatuksia ja ohjeita ajan takaa.

    Miksi paleoemäntä leipoo pizzaa? Todettakoon aivan ensimmäiseksi, että en ole ns. paleoimisen kannalla eli että jokaisesta epäterveellisestä herkusta väännetään paleoversio, joka ei loppupeleissä kuitenkaan yllä alkuperäisversion tasolle. Syön mieluummin ”aitoa kamaa” harvemmin. Välillä täytyy kuitenkin rajoja vähän venyttää ;). Enkä yrityksistä huolimatta kyennyt keksimään tälle tuotokselle mitään muuta yhtä kuvaavaa nimeä kuin pizza. Ehdotuksia?

    Pizzaa olen viimeksi tehnyt kolme vuotta sitten ja syönyt 2,5 vuotta sitten. Silloin puolikkaan ihan oikeaa turkkilaisen paistamaa pizzaa keskellä yötä jostain hulinoista kotiutuessani. Joku voisi kuvitella, että en pidä pizzasta… wrong! Rrrrrakastan hyvää pizzaa siinä missä useimmat muutkin meistä, mutta en vain pidä siitä olosta ja niistä lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksista, joista saan ”nauttia” seuraavat kaksi viikkoa suolaisen vehnäletun jälkeen.

    Mutta niin, miksi pizzaa? Samoista syistä kuin silloin kolme vuotta sitten. Joulupöydän savukalkkuna oli aivan älyttömän hyvää, mutta kun sitä viikon verran päivittäin sellaisenaan pupeltaa, niin alkaa vähitellen ilmaantua nielemisvaikeuksia. Pizzaan on kätevä upottaa melkein mitä tahansa, joten sinne savukalkkunat siis.

    Koska kaikki kalkkunanjämät eivät vielä yhteen pizzaan mahtuneet, niin tein perään vielä toisenkin. Enkä ihan vaan pelkän kalkkunan vuoksi vaan siksi, että tämä pizza oli hurrrrrjan hyvää! Laskin, että yhdellä pizzanväännöllä valmistuu kolmen päivän pizzat. No väärin laskin. Ensimmäinen erä riitti tasan kahdeksi päiväksi. Toisesta, samanlaisesta sentään riitti jo kolmeen päivään. 2 + 3 = 5. Kyllä, emäntä eli kokonaiset viisi päivää pizzalla, hah hah! Onneksi pizzanpaisto on mun mittakaavassa suhteellisen työlästä puuhaa, joten tuskinpa sitä nyt ihan heti tulee väsättyä. Ehkä uudeksi vuodeksi 2015.

    Mutta hei! Nyt ilouutinen kaikille niille ravintovalmennettaville, joiden ensimmäinen kysymys on ollut erittäin huolestunut, jopa kauhunsekainen kiljahdus ”Enkö mä saa ENÄÄ KOSKAAN syödä PIZZAA?!”. Tämä menee ehdottomasti sinne ”useimmin kysytyt kysymykset” -kategoriaan ja vie vielä sielläkin kirkkaasti voiton. Huoli pizzasta on paleolle siirtymisen yhteydessä kova.

    Kenenkään ei tarvitse elää koko loppuelämäänsä ilman pizzaa, jos ei niin halua. Ei edes ilman sitä aitoa ja oikeaa turkkilaisen paistamaa täytettyä vehnälettua. Mutta tässäpä on nyt oiva vaihtoehto pizzanpitäjille, jotka eivät kuitenkaan halua kuormittaa kehoa gluteenilla. Kyseessä on siis gluteeniton ja sokeriton, mutta ei juustoton, kananmunaton tai kasvikseton pizza. Rasvattomastakaan en perusta, vaikka öljyttömänä rasvaakin tässä versiossa lienee kohtuullisen vähän.

    Edellisestä kokeilusta oli mieleen painunut pizzan ”raskaisuus”. Nyt halusin jonkun kevyemmän vaihtoehdon, joka käytännössä tarkoitti mantelijauhoista luopumista. Ystävämme Google käteen ja aika pian selvisi, mikä pizza on maailman paleopiireissä ehdoton hitti. Se on kukkakaalipizza! Kyllähän siinä hetki tuli epäröityä, mutta what the hell! Let`s give it a try! Kannatti. Kokeilla. Koska tuloksena oli ehkä maukkainta pizzaa ever! Tai sitten mä olen ehtinyt jo unohtaa miltä aito, oikea, hyvä pizza maistuu =D

    Tein molemmat pohjat täysin samoista raaka-aineista, jokseenkin samoilla ainesosien määrillä ja metodilla. Siitäkin huolimatta ensimmäinen onnistui mielestäni paremmin. Pohja pysyi paremmin koossa ja lopputulos oli kaikin puolin jotenkin mehevämpi.

    Toisen kohdalla oikaisin vain yhdessä asiassa. Homman nopeuttamiseksi käytin korkeampia paistolämpötiloja. Ehkä kärsivällisyys palkitaan. Myös pizzanpaistossa. Toinen mahdollisuus on, että en ehkä malttanut esikeittää kukkakaaliriisiä riittävän kauan.

    PALEOYSTÄVÄLLINEN KUKKAKAALIPIZZA

    Pohja

    • ~1 l kukkakaaliriisiä
    • 1 kananmuna
    • 1 prk pehmeää vuohenjuustoa
    • ~1 tl suolaa
    • ~1 tl pizzamaustetta
    1. Surauta tai raasta kukkakaali ”riisiksi”. Itse käytin tällä kertaa Wilfan tehosekoitinta, jolla homma sujui suhteellisen näppärästi kun hieman hioin ensin tekniikkaa. Aiemmin kukkakaalin riisiyttäminen ei ollut multa tehosekoittimella sujunut vaan käytin raastinta. Vika ei näemmä ollutkaan tehosekoittimessa vaan sen käyttäjässä.
    2. Lisää kukkakaaliriisi kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja keitä pehmeäksi, mutta älä muusiksi ~5-10 minuuttia vähässä vedessä (vettä ~2,5-3 cm kattilan pohjalla).
    3. Valuta suurimmat vedet lävikössä. Ennen sitä kannattaa kukkakaali huuhtoa seuraavaa vaihetta silmällä pitäen kylmässä vedessä.
    4. Painele mahdollisimman paljon vettä pois lävikössä, jonka jälkeen ota avuksi puhdas, ohut keittiöliina, harsokangas tai vastaava. Kaada kukkakaaliriisi kankaan keskelle, taittele nyytiksi ja lähde kangasta kiertäen puristamaan kukkakaali mahdollisimman kuivaksi. Vettä irtoaa paljon! Mitä kuivempi kaali, sen parempi.
    5. Kuivat kaalit kulhoon, perään yksi karkeasti vatkattu kananmuna, vuohenjuusto, suola ja pizzamauste. Vaivaa sekaisin tasaiseksi taikinaksi.
    6. Aseta taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja painele haluttuun muotoon noin sentin paksuiseksi levyksi.
    7. Esipaista ~35-40 minuuttia 200 asteessa uunin keskitasolla .

    Päälliset ovat vapaasti valittavissa. Itse päällystin pizzan seuraavilla ainesosilla…

    Täytteet

    • tomaattipyrettä + luomuketsuppia
    • savukalkkunaa
    • tuoretta ananasta
    • ricottaa tai mozzarellaa (pallo)
    • paprikaa
    • kookosöljyssä kuullotettua sipulia (työläämpää, mutta parempaa kuin raaka ;))
    • tuoretta persiljaa
    • (paahdettuja pinjansiemeniä; oli jämiä, niin heitin sekaan)

    Lataa päälliset esipaistetun pohjan päälle ja laita ylätasolle paistumaan ~5-10 minuutiksi tai kunnes pizza näyttää valmiilta. Käytin juustona ensin ricottaa ja sitten mozzarellaa, koska en halunnut mitään suolaista juustoa jo melko suolaisen kalkkunan rinnalle. Mozzarella toimi paremmin kuin ricotta.

    Viimeistele valmis pizza tuoreella persiljalla. Nauti vastavalmistuneena ja lämmitä seuraavana päivänä! Yhdestä satsista riittää hyvin kolmeen isohkoon annokseen pääruoaksi. Välipaloiksi useammin.

    Parhaita pizzapäiviä! Laittakaahan kokemuksianne tulemaan kommenttiosastoon tai feissariin, jos uskaltaudutte tätä mainiota versiota kokeilemaan! Näyttää aika hyvältä, eikö näytäkin? ;)