Tervetuloa Paleokeittiön suklaaviiko(i)lle!
Jos eilen aloitettiin arki terveemmillä kuppiruoilla, niin tänään on hyvä palata jo takaisin pääsiäisen löysäpipoisempiin tunnelmiin. Suklaahan on aika olennainen osa pääsiäistä, eikö? Useimmiten pääsiäissuklaat nautitittanee munien muodossa kera kivojen pikku ylläreiden. Minä olen yleensä nauttinut pääsiäispyhien aikaan vuosittaisen mignonmunani, mutta tällä kertaa jäi mignon väliin. Koska tarjolla oli jotain paaaaljon parempaa! Nimittäin Seed and Bean -luomusuklaita!
”We’ve got the story behind us: we are the real thing,” he says, proud to be the only fairly traded, organic chocolate to be given 100 per cent accreditation in the Good Shopper guide. Even the wrappers are compostable. (Steve Rudkin, Seed and Bean -yrityksen omistaja ja perustaja)
Joko nämä käsintehdyt, luononmukaiset ja reilun kaupan eettiset makusuklaat Englannista ovat sulle tuttuja? Mulle elämäni ensimmäinen Seed and Bean -suklaalevy osui käteen kuukausi sitten paikallisen marketin uutta luomukäytävää ihastellessa. Valikoima oli sen verran kattava, että suklaahyllyn edessä kului tovi, jos toinenkin, kunnes käteen viimein tarttui Seed and Beanin 72 %:nen chili and lime -levy. Koska chili. Eikä ollut kuulkaas laimeeta tämä chilisuklaa! Useimmat chilisuklaat ovat tuottaneet hienoisen pettymyksen kun ei sitä chiliä vaan suussa kuulu. Nyt olen vihdoin löytänyt chilisuklaan, johon ei tarvitse pettyä! Joten kaikki chilin (ja suklaan) ystävät, hoi! Käykääs poimimassa kunnon chilisuklaata!
Tähän väliin pieni paljastus. Mä syön suklaata. Paljon. Vähän joka päivä. Melkein joka päivä. Useimmiten ostan suklaani valmiina, mutta jos ei suklaata ole kun sitä mieli tekee, niin sitä tehdään. Nautin suklaani tummana. Pääasiassa 80-100 %:lla kaakaopitoisuudella, mutta kyllä 70%:kin arkisuklaaksi käy.
Olinkin aika onnesta sykkyrällä kun sain kasan Seed and Bean -suklaita maisteltavaksi. Ei tarvitse enää marketin hyllyllä arpoa, jotta minkä levyn nappaa. Omat suosikit löytyivät näistä melko helposti, vaikka vaihtelu on aina virkistävää.
The chocolate is hand-made in artisan kitchens in Northampton, in batches of 45 litres. ”And we only use real fruit, never a “flavour”, never a “hint of”,’ Steve says. (Steve Rudkin, Seed and Bean -yrityksen omistaja ja perustaja)
Mutta mikäs sen parempi tapa viettää pääsiäistä kuin istua yhdessä perheen kesken maistelemaan makusuklaita! Maisteluraadissa lisäkseni istuivat siis isukki ”ei-tummaa-suklaata-mulle” sekä äippä, jolle kelpaavat kyllä tummatkin suklaat, mutta ei mielellään 70 %, hah hah! Noh, nyt on sekin päivä nähty ja koettu, että isukki ihan vapaaehtoisesti ottaa tummaa suklaata jopa lisää! Oon aika ylpee siitä… <3
Aloitimme maistelun helpoimmasta päästä eli alle 70 %:sta, mutta yli 55 %:sta. Nämä ovat mukana tässä ensimmäisessä postauksessa. Tuhdimpaa tavaraa luvassa sitten seuraavassa.
Kookoksella ja vadelmalla maustettu 66 %:sta suklaata povasin isukin suosikiksi tämän ensimmäisen kierroksen osalta. Olin oikeassa, vaikka vadelmaksi ei iskä marjaa ilman apuja tunnistanutkaan. Veikkasi mansikaksi tai viinimarjaksi. Musta suklaassa maistui vadelma mukavan voimakkaasti, joskin omiin makunystyröihin tarttui myös makeus. Kookosta ei meistä oikein kukaan kuitenkaan löytänyt. Paitsi että koostumukseltaan oli tämä huoneenlämpöisenä selvästi muita levyjä pehmeämpi.
Jos et oikein ole vielä päässyt tummasuklaiden makuun, niin tästä on hyvä aloittaa!
58 %:sta espressosuklaasta kahvi löytyi kaikkien kohdalla heti! Maku oli nimenomaan kahvipapumainen ja koostumus jauhetuista pavuista hieman rakeinen. Valmistuksessa oli selkeästi käytetty ehtaa tavaraa. Tämä kelpasi kaikille, vaikka kahvipavun maku oli voimallinen ja suklaa siksi muita ”kitkerämpi”. Voin kertoa, että yllätys oli suuri kun isukin käsi hakeutui uudelleen hamuamaan espressosuklaan paloja.
Musta tämä on lähes täydellinen välipalasuklaa! Pari palaa riittää tyydyttämään samalla sekä suklaanhimoa, että kahvinjanoa.
Kolmas maistelun kohde oli sitruunalla ja kardemummalla maustettu 58 %:nen suklaa. Tämä oli näistä ”kevyemmistä” suklaista mun ehdoton suosikki, ja sainkin tästä idea lisätä kardemummaa myös pääsiäisen paleompiin sitruunapaloihin. Toimii!
Itse tunnistin kardemumman välittömästi, mutta muille tunnistaminen tuotti hieman hankaluuksia. Maku oli tuttu, mutta sen määrittäminen ei ollut aivan helppoa. Jotain maustetta veikkasivat vanhukset ja maun paljastaessani molemmat huokailivat, että ”Aaaaa…, niinpä tietenkin, kardemummaa!”. Maun pitäisi olla pullanpurijoille hyvinkin tuttu äipän leipomuksista.
Kardemumman maku oli sen verran dominoiva, että sitruunaa oli hieman haastavampi löytää. Varsinkin kun on tottunut käyttämään sitruunaa melkein päivittäin. Mutta tässä oli nyt sellainen suklaa, jonka kaverina olisi ollut mukava nauttia kuppi kahvia. Johtuneeko tuosta pulla-assosiaatiosta vai mistä ;)
Ensimmäisen erän viimeiseksi maistoimme myös 58 %:sta inkiväärisuklaata. Sitruunan ohella inkivääri on mun lemppari. Tuoretta inkivääriä kuluu etenkin mehuissa.
Myös inkiväärin tunnistaminen tuotti alkuun vaikeuksia ja maku tuleekin ehkä selvimmin esiin chilin tavoin vasta lämmittävässä jälkimaussa. Iskä ei kuulemma voinut tunnistaa inkivääriä, koska ei ole sellaista koskaan syönytkään, hah hah! Äippä kuitenkin paljasti, että kyllä sitä tulee välillä vähän ruokiin lisättyä ;).
Näin sujui meidän ensimmäinen suklaatasting -sessio. Suklaat tuntuivat kelpaavan yllättävän hyvin myös muille kuin suklaaholistille. Näistä neljästä isukin suosikiksi päätyi ei-niin-yllättäen vadelma-kookos. Mun ja äipän suosikki oli kardemumma-sitruuna. Mikä on sun suosikki? Sitä kannattaa alkaa miettimään jo nyt, sillä tulen sitä vielä myöhemmin tällä viikolla Paleokeittiön synttäriarvonnan tiimoilta facebookissa tiedustelemaan. Saattaa olla, että joku muukin saa vielä suun suklaiseksi! ;)
Mistä näitä Seed and Bean -suklaita Suomessa saa? Omani löysin tosiaan paikallisesta Cittarista, mutta käy tarvittaessa tsekkaamassa jälleenmyyntipaikat maahantuojan sivuilta.
Btw, Seed and Bean -suklaalevyt on makeutettu ruokosokerilla.
Suklaat saatu makutestiä varten maahantuojalta.
