Facebook on hyvä. Ja huono. Facessa hyvää ovat sen helppous, nopeus, interaktiivisuus ja ajankohtaisuus. Huonoa… no se sama ajankohtaisuus! Sieltä on nimittäin melkein mahdotonta löytää jotain tiettyä vanhempaa postausta. Tai ainakin se on ison vaivan takana.
Mutta siinä, missä face on huono, on taas blogi hyvä! Täältä on vaivatonta löytää etsimänsä käyttämällä hakua tai selaamalla kategorioita. Siksipä on syytä taltioida parhaimmat reseptit tänne. Vaikka ne olisi jo aiemmin facebookissa julkaistu. Kuten tämä viikonlopun pirteä kirpeän vihreä mehu, joka syntyi vähän sattumalta, kun jääkaappiin nuupahtaneista kasviksista piti päästä eroon.
Kasvikset ovat muuten aika hauskoja. Niistä saa ihanan värikkäitä aterioita. Oli kyseessä sitten kiinteämpää purtavaa, pirtelöä tai mehua. Katsokaa nyt tätäkin hehkuvan vihreää lasillista! Sanoisin, että siinä on kasvis poikineen melko houkuttelevassa muodossa.
Mutta oikeastaan se varsinainen hauskuus löytyy vielä enemmän mausta kuin väreistä. Olen vääntänyt varmasti satoja erilaisia mehuja ja pirtelöitä, ja jotenkin ne maut vaan tuntuvat aina natsaavan yhdistelmästä huolimatta. Juuri siksi parhaat päivänsä nähneet kasvikset on helppo hyödyntää nestemmäisenä cocktailina. Ja juu, kyllä olen onnistunut jokusen vähemmän maittavan yhdistelmänkin aikaiseksi saamaan. Mutta onnistumisia on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin täydellisiä epäonnistumisia. Persiljanjuuri taitaa olla ainoa, jota en enää koskaan lykkää mehun sekaan =D
KIRPEÄN VIHREÄ OMENA BASILIKALLA
- 1/2 kurkku
- 2 Granny Smith -omenaa kuorittuna
- 1 lime
- 1/2 rasiaa pinaattia
- kourallinen basilikaa
- hieman himalajansuolaa
Pese, pilko, kuori tarvittaessa ja anna mehupuristimen hoitaa loput. Parhainta lasipillillä nautittuna! Toimii hyvin myös ilman basilikaa, mutta basilika antaa sellaisen kivan…. öööööh, basilikamaisen vivahteen ;)
Viikonloppuna tuli pyöräytettyä toinenkin jämämehu. Se ei kuitenkaan aivan yltänyt blogitaltioinnin tasolle. Mutta jämätulppaanit olivat kauniita! Tänään ne ovat fyysiseti entistä räjähtäneemmässä kuosissa, mutta jaksavat silti viehättää. Koen jonkinlaista luopumisen tuskaa. Muutenkin suhteeni tulppaaneihin liikkuu siellä viha-rakkaussuhteen kategoriassa. Rakastan tulppaaneja, mutta vihaan sitä, että niistä riittää iloa kovin vähäksi aikaa. Onneksi iloa voi aina pidentää säilyttämällä kuihtuneita kukkasia kipossa kunnes kyllästys iskee, hah hah!
Viime viikon kolmen tonnin arvonnan yhteydessä kyselin Paleokeittiön fb-tykkääjiltä, että miksi he Paleokeittiöstä tykkäävät. Ja kyllä, luin kaikki 246 kommenttia! Kävi melko selväksi, että resepteistähän se suurin osa tykkää. No mistäs muustakaan, kun kyse on ensisijaisesti jonkin sortin ruokablogista. Valtavirran mielestä ehkä rajoittuneesta sellaisesta, mutta ruokaa se on rajoittunutkin ruoka! Itse asiassa tässä rajoittuneessa ruoassa saattaa olla enemmän ruokaa kuin kaiken kattavassa. Mutta kyllä siellä tykättiin vähän muustakin, esim. paleosta ja terveellisemmästä ruoasta =)
Poimin muutamia eniten ilahduttaneita kommentteja talteen. Syystä, josta jo postauksen alussa kitisin. Jotta nämä arvokkaat kommentit eivät hukkuisi ja unohtuisi facebookin postausvirtaan. Täältä voin nyt tarpeen tullen käydä tankkaamassa motivaatiota, kun reseptien raapustelu ja kuvien räpsiminen alkaa tuntua turhalta. Iso kiitos vielä kaikille kommenttinsa jättäneille! Ne ilahduttivat ”yksinäistä” bloggaajaa kovasti =)
Kivvoo helmikuun viimeistä viikkoa Sinulle!
