Avainsana: Green Room

  • Poimintoja Gastro Helsinki 2016 -tapahtumasta

    Poimintoja Gastro Helsinki 2016 -tapahtumasta

    Postauksen pääaiheena on Gastro Helsinki, mutta aloitellaanpa asiaa päivän tärkeimmällä uutisella eli Paleokeittiö avasi ”ovensa” ja emäntä julkaisi ensimmäisen postauksen keittiön emäntänä tasan viisi vuotta sitten! Kreisiiiiii! Niin ne vuodet vaan vilahtaa. Tähän hätään ei aiheesta kuitenkaan ilmoitusta enempää. Muutaman rivin lisää voi käydä lukaisemassa facen puolelta.

    Paleokeittiö 5 vuotta | paleokeittio.fi

    Emäntä ”piipahti” siis viime viikolla Gastro Helsinki -tapahtumassa bongailemassa ja maistelemassa horeca -alan tarjontaa. Ja sitähän riitti! Samaan syssyyn vielä ViiniExpo ja voin kertoa, että koivet eivät reilun kuuden tunnin talsimisen jälkeen kiittäneet.

    Mutta emäntä kiitti! Hienoja tapahtumia molemmat ja mainio tilaisuus päästä moikkaamaan vanhoja tuttuja yhteistyökumppaneita sekä tutustumaan uusiin alan ihmisiin, heidän tuotteisiinsa ja palveluihinsa.

    Alunperin en aikonut rustata tapahtumasta facebook -postausta enempää, mutta kameraan oli tallentunut sen verran kuvamateriaalia ja kassiin esitteitä, että päädyin sitten kuitenkin tekemään tällaisen pikaisen läpileikkauksen muutamien mielenkiintoisten poimintojen kera. Tapahtuma on tosiaan suunnattu alan ammattilaisille, joten ihan kaikkea kuvissa näkyvää ei välttämättä ole suoraan kuluttajien saatavilla.

    1. Järvikylä on tuonut markkinoilla nämä ihanat, pikkuiset krassit eli microsalaatit. Aivan mahtavia lisämaun antajia ja kauniita koristeita annoksiin. Maistoin retiisiä ja lehtikaalia, ja etenkin retiisi teki vaikutuksen. Näitä tullaan todennäköisesti kevään edetessä näkemään myös Paleokeittiössä. Koska ihania!
    2. Kaskein marjan osastolla huomio kiinnittyi lähinnä näihin värikkäisiin marjapurkkeihin. Tarjolla oli ainakin marjajauheita, mutta sen verran tunkua, että en lähemmin jäänyt tuotteisiin tutustumaan.
    3. Riiputettua lihaa! Isosti! Koska paleo. Tämä kuva Lihatukku Tammisen osastolta ihan vaan sen vuoksi, ettei emäntää aleta kaiken kasvissosekeittotehtailun jälkeen pitämään täysin vegenä ;)
    4. Ja hampurilainen. Ei hajuakaan, mihin hampurilaiskuva liittyy, mutta kyllähän hamppari kunnon pihvillä täytyy aina muistekortille tallentaa, jos sellainen jossain vastaan tulee. Koska pipo löysällä ;)

    1. Good hemp – paras hamppujuoma tähän asti! Tässä ihan kelpo, kasviperäinen maitovaihtoehto lehmänmaidolle. Maistoin kookoksen makuista ja oli sen verran hyvää, että olisi mennyt vaikka janojuomana. Sain yhden purkin vielä mukaani, joten eiköhän tästä jotain reseptiäkin jossain vaiheessa pukkaa. Mutta toimii esim. pirtelöissä, ”muroissa” ja kaakaossa.
    2. Kahvidiggarit hoi! Tai ainakin ne, jotka tykkäävät nauttia kahvinsa pehmeän kermaisella, mutta maidottomalla vaahdolla. Blue Diamondin Almond Breeze Barista Blend -mantelimaito toi kyllä kahvimukiin ripauksen luksusta. Suosittelen! Eikä mikään tietenkään estä laittamasta tätä hippasen tavallista kermaisempaa mantelimaitoa muuallekin. Vaikka siihen smoothieen tai chiapuddinkiin.
    3. Jos edellä esittelin messupäivän parhaat kahveet, niin tässä sitten parhaat teet – Higher Living -luomuyrttiteet. Vaihtoehdoista löytyy varmasti jokaiselle jotakin ja jollekin montakin. Maistoin ja tykkäsin kovasti! En vaan enää muista mitä maistoin… :D Ja näitähän saanee luontaistuotekaupoista ja ehkä ihan K-marketistakin. Ainakin joistain.
    4. Ja sitten ilouutisia kaikille kasviproteiinien kannattajille! Kasviperäisten proteiinijauheiden ongelmahan heraproteiiniin verrattuna on usein huomattavasti matalampi proteiinipitoisuus. Nyt on markkinoilla tai ainakin Suomenkin markkinoille tulossa tämä Good Hemp -protskujauhe, jonka proteiinipitoisuus on peräti 90%! En tiedä, mistä saa, mutta jos kiinnostaa, niin lupaan selvittää. Ja jos kiinnostuneita löytyy enemmänkin, niin ehkä saamme hyvän kimppatilausdiilin Paleokeittiöön. Joten pistäkäähän kiinnostuneet viestiä tulemaan!

    1. Juomaosastolla jatketaan! Päivän virkistävimmän juoman tarjosi Ekokauppa Ekolon muistaakseni vihreä teen -makuinen Karma Kombucha -juoma. Aijai! Niin virkistävä, sokeroimaton ja pastöroimaton kevyesti poreileva juoma täynnä terveellisiä probiootteja ja elintärkeitä entsyymejä! Joko olet maistanut? Maistoin myös Karman viikuna-sitruunavesikefiiriä. Vesikefiiriä olen tehtaillut lähinnä itse, mutta jos oma tehdas ei pyöri, niin tässä hyvä valmis vaihtoehto. Tosin itse taisin pitää kombuchasta pikkasen enemmän ;)
    2. Sitten mielenkiintoinen uusi tuttavuus, jonka nimi kiinnitti ensimmäisenä huomioni. Minimeijerin Pohjoisen voimajuoma, sen täytyy olla jotain eksoottista. Lehmän kuvan ei kannata antaa hämätä, sillä kyseessä ei ole maito vaan ennemminkin mehu, joka tosin on valmistettu herasta ja maustettu variksenmarjalla ja puolukalla. Yllättävän hyvä ja makea mehu ottaen huomioon, että tuotteeseen ei ole lisätty sokeria. Kannattaa maistaa, jos vastaan tulee.
    3. Messuilta löytyi myös Paleokeittiön vierailijoille tutun Frooshin osasto, jonka edustalla kävi hirmuinen kuhina kun ihmiset yrittivät valita maistiaisista omaa suosikkiaan. Paleokeittiön raadin suosikit ovat jo selvillä, joten itse tyydyin tällä kertaa vaihtamaan vain kuulumisia ihanien Froosh -ihmisten sekä erään samanhenkisen ex-missimme kanssa.
    4. Aloe vera on myös eräs ihmeellinen kasvi tässä maailmassa, joka hoitaa kehoa paitsi ulkoisesti, niin myös sisäisesti. Maistelin NOBEn sitruunaista sekä verigreipillä (sokeriton) maustettuja aloe vera -juomia, ja vaikka sitruunajuomassa on käytetty makeutukseen sokeria, niin oli se silti suosikkini. Ihanan raikas juoma, jossa pidin erityisesti niistä pienistä aloe vera -biiteistä.

    1. Kaikenlaisia raakasuklaita on tässä vuosien aikana maisteltu ja monet itsekin väännetty, mutta täytyy sanoa, että en ole vielä löytänyt jo klassikoksi nousseen Ombarin voittanutta! Tämäkin silkkisen sileä hyvä herkku löytyi osastolta.
    2. Samassa osoitteessa maistelin myös näitä raakasuklaakuorrutteisia luomucashewpähkinöitä, jotka myöskin lienevät parhaimpia tähän asti tielle osuneista. Monissa raakasuklaapäällysteisissä pähkinöissä on jokin outo, hieman kitkerä maku, mutta nämä olivat kyllä suussasulavan hyviä.
    3. Pikkuruinen Good Supplyn osasto taisi tarjota emännälle eniten mielenkiintoisia juttuja samojen seinäkkeiden sisällä. Vaikka en ole mikään erityinen sipsien ystävä, niin innostuin valtavasti näistä Eat Realin kvinoa -sipseistä. Eivät olleet aivan täyttä kvinoaa vaan mukana oli muutama ei-niin-paleo-raaka-aine, mutta sanoisin, että tästä löytyy nyt se parempi vaihtoehto myös sipsien ystäville. En tosiaan ole sipsejä syönyt aikoihin, mutta uskaltaisin väittää, että jos ei tietäisi, niin ei näitä kyllä pystyisi perinteisistä sipseistä erottamaan. Olivat kyllä todella hyviä! Ainakin nämä aurinkokuivatulla tomaatilla ja valkosipulilla maustetut.
    4. Leaderin osastolla kävin maistamassa snack -patukoita, joiden pohjana ei ollutkaan tahmea taateli vaan kuivattu aprikoosi. Mukavaa vaihtelua! Ja aprikoosi-sitruuna-inkivääri -patukka oli namia!

    1. Leaderiltä vielä sellaisia uutisia, että ovat tässä lähiaikoina lanseeraamassa uuden tuotteen kaikille raakasuklaan ystäville. Mielenkiintoista! Saapi nähdä löytyykö jo Ombarille vastusta ;) Sen enempää mistään tietämättä voisin veikata, että vastusta löytynee ainakin hinnan puolesta.
    2. Ja jäätelöö! Erilaisten juomien ohella myös jäätelöt olivat erittäin kattavasti esillä. Lieneekö tämä vuodenaika vai mikä? Tai jostain syystä vaan nämä upeat jäätelökojut sattuivat kiinnittämään emännän huomion ;)
    3. Luomujäätelö Jymy lienee jo useimmille tuttu, mutta oletko jo maistanut uusinta Jymyä, ihanan raikasta ja pääsiäiseenkin mukavasti passaavaa sitruunaa? Tykkäsin! Ja suosittelen, jos kirpeät maut kolahtavat sunkin makupalettiin ja keho maitotuotteita muutaman jätskilusikallisen verran kestää ;)
    4. Caminiton artesaanijäätelöt olivatkin itselleni tuttuja jo viime vuoden Food Labin Tötterö -jätskibaarista. Mutta nyt näitä herkkuja saa myös pienissä pikareissa, joka onkin hieno homma, jos jätskihammasta kolottaa. Ei tarvitse välttämättä ostaa sitä puolen litran purkkia, joka tulee kuitenkin syötyä kannesta kanteen.

    1. Eräs messujen iloisimmista yllätyksistä oli suosikkipannuni, SCANPANin osasto! Jos haluat panostaa kestävään laatupannuun ja muuhun ruoankypsennysastiastoon, niin valitse Scanpan. Itse en enää muihin pannuihin suostu investoimaan. Eikä ole kyllä Scanpanin jälkeen tarvinnutkaan. Maksaa ehkä pikkasen enemmän kuin moni muu ”vastaava” tuote, mutta eipähän tarvitse olla ihan heti uutta pannua hankkimassa.
    2. Tämä ei nyt ole paleota, mutta koska Paleokeittiöön ovat tervetulleita myös muiden ruokaideologioiden edustajat, niin heitä ajatellen poimin messuilta nämä palkokasvipohjaiset Explore cuisine -luomupastat. Ja voin kyllä suositella satunnaiseen käyttöön myös peruspaleoisteille. Ovat mun mielestä kuitenkin parempi vaihtoehto kuin vehnäpastat. Ja jälleen kerran niin hyviä ja aidon pastan makuisia, että en ainakaan itse osaisi erottaa perinteistä ja linssipastaa toisistaan. Myös Green Roomilaisten loihtima supersimppeli pastakastike oli todella maukasta! Sain reseptinkin, mutta tietysti olen jo ehtinyt sen unohtaa. Kookosmaito- tai -kermapohjaista se oli joka tapauksessa.
    3. Tää tyyppi oli vaan niin söpö, että oli pakko tallentaa kameraan. Highland -lihat ovat selvästi nousussa myös Suomessa. Ja hyvä niin :)
    4. Tässä viimeisessä kuvassakaan ei oikein ole mitään sen kummempaa pointtia :D. Aika alkoi jo loppumaan ja emännän piti kiirehtiä vielä ViiniExpon puolelle, joten napsaisin vaan ohi juostessa nopeasti kuvan tästä kauniista messuosastosta. Yhtään en tiedä kenen oli tai mistä oli kyse. Ehkä joku osaa kertoa?

    Sellaiset olivat Gastro -messut näin vähän väljempiä paleolasien läpi tutkailtuna. Ihailtavan paljon löytyi tätä terveemmän puolen matskua! Kovasti olin odottanut pääseväni maistamaan ötökkätuotteita, mutta en vaan löytänyt osastoa, vaikka siitä monelta kysyinkin. Ja sitten ei vaan enää ehtinyt jatkaa etsintöjä. Noh, ehkä jauhomatojen ja heinäsirkkojen aika tulee vielä ;)

    Jos ViiniExpon poiminnat kiinnostavat, niin niistä löytyypi matskua facen puolelta, täältä ja täältä.

    Artikkelin kuva- ja tekstisisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Kesäinen Key lime pie -mousse avokadosta (G, M, V)

    Kesäinen Key lime pie -mousse avokadosta (G, M, V)

    Kesä ja Key lime pie! Kuulostaa aika passelilta yhdistelmältä. Raikas lime ja kuuma kesä! Raikas lime on jo täällä, mutta missä se kuuma kesä oikein viipyy?!

    Oli kesä tai ei, niin pistinpä pienen koekeittiön viime viikonloppuna pystyyn erästä pientä jätskiprojektia silmällä pitäen ja lähdin kokeilemaan avokadopohjaista Key lime pie -moussea. Näitä avokadomoussejahan on Paleokeittiössä nähty aiemminkin. Tsekkaa vaikka se ensimmäinen, aito ja alkuperäinen raakasuklaamousse, aurinkoinen appelsiini-suklaa mousse tai persimonilla piristetty suklaamousse.

    Kaakao toimii mukavasti avokadon aisaparina, mutta mites limetti? Onko siinä riittävästi potkua peittämään moussen avokadomaista makua? No onhan siinä! Kirpeän limetin ja makean, kondensoidun kookoskerman makuliitto toimii vallan mainiosti. Ja kun heitin päälle vielä hieman kookoskermavaahtoa sekä paleomurua pureskeltavaa ja lisämakeutta tuomaan, niin setti alkoi jo hipoa makutaivaita.

    Eli limestä, paleomurusta ja kookosnektarilla makeutetusta, kondensoidusta kookoskermasta on tämä hyvä kesäherkku tehty!

    Kokeilin ensimmäistä kertaa ever makeutukseen kookospalmujen kukinnoista saatavaa kookosnektaria. Ensin tuota tummempaa versiota ja sittemmin vaaleaa. Kookosnektari on kelpo luonnollinen makeuttaja, mutta ei valitettavasti toiminut aivan täydellisesti tässä kombinaatiossa hienoisen kitkeryyden vuoksi. Mutta jatketaan testailuja vielä toisaalla. Vaahterasiirappi tai hunaja olisivat todennäköisesti toimineet tähän tarkoitukseen paremmin. Mutta ei tämä huono vaihtoehto ollut! Moussen vanhetessa kitkeryyskin tuntui häviävän. Tai ehkä uuteen makuun totuttelu vaan vaatii aikansa.

    Koko koreuteen tarvitsee kokata oikeastaan kolme eri komponenttia; avokadopohjaista lime”tahnaa”, kondensoitua kookoskermaa sekä mantelijauhoista valmistettua paleomurua.

    KONDENSOITU KOOKOSKERMA

    ~3,5 dl

    • 4 dl kookoskermaa
    • 0,5 dl kookosnektaria, vaahterasiirappia tai hunajaa
    1. Lämmitä kookoskerma kattilassa kiehuvaksi. Ole varovainen! Kookoskerma kiehuu aika ärhäkästi ja roiskauttaa helposti yli kattilan laitojen. Suosittelen käyttämään hieman miedompia kuumennuslämpötiloja.
    2. Lisää kiehuvaan kookoskermaan makeutus ja anna kiehua miedolla lämmöllä, hiljalleen kokoon noin puolisen tuntia välillä sekoittaen. Älä jätä ilman valvontaa liedelle! Kondensoitu kookoskerma on valmista kun seos on paksuuntunut ja sitä on kattilassa ~1/3 vähemmän kuin alkutilanteessa.
    3. Jäähdytä hyvin esim. jääkaapissa.

    PALEOMURU

    1. Sekoita kaikki ainekset keskenään niin, että koostumuksesta tulee murumainen. Lisää tarvittaessa mantelijauhoja tai kookosöljyä halutun koostumuksen aikaansaamiseksi.
    2. Kypsennä kullanruskeaksi ja ”rapeaksi” kuivalla pannulla tai uunissa. Varo polttamasta. Palanut paleomuru ei maistu hyvältä ja kun kypsyminen alkaa, niin se voi tapahtua yllättävänkin nopeasti.
    3. Säilytä tarvittaessa huoneenlämmössä, tiiviissä lasiastiassa.

    KEY LIME PIE -MOUSSE

    3-4 annosta

    • 1 kypsä avokado
    • ~2,5 dl kondensoitua kookoskermaa kylmänä (voi laittaa enemmänkin, jos haluaa makeamman version)
    • ~0,5 dl limen mehua
    • yhden limen kuori raastettuna
    • 1/2 – 1 tl vanijajauhetta
    • hyppysellinen himalajansuolaa
    1. Pese luomuttomat limet esim. ruokasoodalla, raasta kuori ja purista mehut.
    2. Mittaa kaikki muut ainekset paitsi limen kuori tehosekoittimeen ja surauta sileäksi mousseksi.
    3. Sekoita limen kuoriraaste lopuksi manuaalisesti moussen joukkoon.
    4. Tarjoile heti tai seuraavana päivänä jääkaapissa yön yli seisseenä vaahdotetun kookoskerman ja paleomurun kera. Koristele annos rouhituilla pistaasipähkinöillä ja limenkuorisuikalein.

    Kun tuota kondensoitua kookoskermaa jäi hiukan ylitse, niin laitoin sitä vielä hieman valmiiseen annokseen moussen päälle ja pyöräytin muutaman kerran hammastikulla. Näkyy kuvissa vaaleanruskeina kohtina.

    Sen verran vielä vinkkiä makeutuspuoleen, että valittu makeutusaine vaikuttaa valmiin moussen väriin. Jos mielii kivemman vihreää moussea, niin kannattanee käyttää makeutukseen värittömämpää hunajaa.

    Oli oikein hyvää moussena, mutta ehkä vielä parempaa viileänä jäätelönä. Tämä jäätelö syntyi kätevästi nestetypen avulla. Resepti tosin oli hieman eri kondensoidun kookoskerman puuttuessa. Musta Key lime pien tekee nimenomaan kondensoitu lehmän tai kookospähkinän maito/kerma, joten ehkä tämä aivan loistava jäätelö olisi lähempänä limejädeä. Mukana myös ehkä hieman yllättävä avokado =)

    Helteisiä juhannuspäiviä lienee turha toivotella, joten josko toivottaisin sen sijaan vaikka…

    Valoisia ja raikkaita keskikesän öitä!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Tilaa uutiskirje!

    Kookosnektareista kiitos Green Roomille, kookosöljystä CocoVille ja jätskitestailuista Food Labille.
  • Seed and Bean -luomusuklaat, osa 2 + ARVONTA

    Seed and Bean -luomusuklaat, osa 2 + ARVONTA

    Jatketaan käsintehtyjen, reilun kaupan Seed and Bean -luomusuklaiden maistelua, mutta aloitetaan pienellä, iloisella ilmoitusasialla. Paleokeittiö täytti nimittäin tuossa jo viime kuun puolella kokonaiset neljä vuotta!

    Näihin neljään vuoteen mahtuu aika huikea henkilökohtainen sekä blogin kehityskaari, mutta säästän teidät tällä kertaa nostalgisilta muisteloilta, ja kerron vain, että tämä synttäripostaus kannattaa lukea loppuun saakka. Sillä lopussa kiitos seisoo! Ja tällä kertaa kiitos seisoo ARVONNAN muodossa! Jos meidän kolmihenkinen maisteluryhmä sai suun täydeltä suklaata, niin nyt sinullakin on mahdollisuus voittaa mahan täydeltä magiaa =)

    Ensimmäisessä osassa aloitimme Seed and Bean -suklaiden ”lempeämmistä”, alle 70% kaakaota sisältävistä suklaalevyistä. Seuraavaksi siirryimme ”tuhdimpien” suklaiden pariin. Joskin kaikki ei aina maistu siltä, miltä etiketin perusteella kuvittelisi maistuvan ;)

    There’s no good reason for chocolate. What I’ve learned is that there are two types of people. Those with receptors in the brain open to the cocoa and the serotonin, get a small hit from that. Then there are the people who like it because of the sugar and fat hit. You’re born with it or you’re not(Steve Rudkin, Seed and Bean -yrityksen omistaja ja perustaja)

    72 %:nen hamppuöljyllä ja kurpitsansiemenillä täydennetty suklaa maistui lempeämmältä kuin kukaan meistä osasi odottaa. En tiedä, johtuuko hamppuöljystä vai Dominikaanisessa tasavallassa tuotetusta kaakaosta. Kannattaa tosiaan huomata, että Seed and Bean -suklaissa on käytetty eri puolilla maailmaa kasvatettua kaakaota. En ole niin suuri suklaa- tai kaakaotuntija (vielä ;)), että kykenisin kertomaan aiheesta tarkemmin, mutta oletan, että eri valmistajien kaakaot maistuvat eriltä. Samoin kuin eri kahvilajikkeet. Toiset ovat helpompia ja toiset kitkerämpiä. Seed and Beanin kaakaot tulevat siis Dominikaanieista, Equadorista sekä Länsi-Afrikasta.

    Noh, tämä kurpitsansiemen + hamppuöljy yhdistelmä oli yllättävän helppo. Maultaan. Siis syötävyydeltä. Kuivatut kurpitsansiemenet rouskuivat kivasti hampaissa, ja ne oli tietysti helppo tunnistaa suklaan seasta. Hamppuöljy olikin hankalampi. Hamppu sinänsä oli vanhemmilleni täysin uusi tuttavuus. ”Jollekin ruoholle tämä maistuu”, arvuutteli iskä, hahhhahhh! Itselleni maku on tuttu hamppuproteiinista ja hampunsiemenistä, vaikka hamppusuklaata maistoin vain pienen, supermakean palan Lähiruoka- ja luomumessuilla.

    Sinänsä tämä oli hauska levy, että en alkuun kauheasti maulle lämmennyt, mutta mitä useamman palan päivien mittaa suuhuni pistin, niin sitä paremmalta se maistui. Mun mielestä tämäkin on hyvä vaihtoehto sellaiselle, joka aloittelee tummien suklaiden kanssa. Ei yhtä makea kuin vadelma, mutta lempeä.

    72 %:nen minttusuklaa ja selvä peli! Kellekään ei jäänyt epäselväksi, mitä tämä suklaa oli saanut kaverikseen, hah hah! Jo pelkkä tuoksu oli niin minttuinen, että jokainen tiesi, mitä tuleman pitää ennen kuin pala ehti edes suuhun saakka. Minttusuklaa on aina hyvä ja varma valinta! Sellainen turvallinen.

    Suklaa oli nyt selkeästi tummaa, mutta mintun raikkaus taannee sen, että maistuu tottumattomammallekin. Näistä kolmesta kaakaoisemmasta vaihtoehdosta oli minttu kaikkien suosikkisuklaa =)

    70 % savustettua, cornwallilaista merisuolaa sisältävä suklaa oli ehkä maullisesti kaikista haastavin. Itselleni suolainen suklaa oli toki jo tuttu, mutta vanhukset sitä pyörittelivät suussa tovin, jos toisenkin makua etsien. Suolaisen maun tunnistaa helpoiten, jos palaan sattuu joku sopivan suuri kide osumaan. Selkeimmin ehkä kutenkin vasta siinä vaiheessa kun suklaa on sulanut pienten suolakiteiden ympäriltä pois. Savuisuutta emme sinänsä suklaasta tai suolasta löytäneet. Ehkä sen olisi tunnistanut, jos olisi ollut savustamaton vaihtoehto selkeänä vertailukohtana.

    Haasteellisuudella en tarkoita, että suolasuklaa olisi ollut pahaa. Mutta mun mielestä tämä vaihtoehto sopinee parhaiten jo tummasuklaaseen tottuneelle, sekä sellaiselle, joka hakee suklaasta jotain vähän enemmän. Sitä maullista haastavuutta. Kicksejä! Esimerkiksi itselleni oikein oiva vaihtoehto pieneen, arkiseen hemmotteluhetkeen =)

    Loppuun vielä lyhyt yhteenveto meidän perheen suosikeista! Ja sen jälkeen te pääsette kertomaan facebookissa omanne! =)

    Alle 70 %:sta mun ja äipän suosikki oli sitruuna-kardemumma. Isukki päätyi odotetusti kookos-vadelmaan, vaikka ei mikään kookoksen ystävä olekaan. Mutta kookostahan olikin tuosta levystä maullisesti vaikea löytää.

    Yli 70 %:n osalta lopputulos oli yksimielinen. Kaikki valitsivat näistä kolmesta vaihtoehdosta suosikiksi tutun ja turvallisen mintun, hah hah!

    Kaikkien seitsemän maistellun eri maun osalta iskän suosikiksi nousi… noh, se kookos-vadelma ;). Äipälle maistui parhaiten tumma minttu ja mulle sitruuna-kardemummaa, kiitos! Tosin aiemmin maistamani 72 %:nen chili-lime on kyllä aika kova vastus kardemummalle ;)

    SYNTTÄRIARVONTA powered by Seed & Beans!

    Kerro tämän artikkelin facebook -postauksessa, mikä on Suomessa saatavista Seed and Bean -suklaista sun suosikkisi! Siis se yksi yli muiden. Jos et ole vielä maistanut Seed and Bean -luomusuklaita, niin kerro vaihtoehtoisesti, mitä makua mieluiten haluaisit maistaa =)

    Arvonta-aika alkaa NYT ja jatkuu viikonlopun yli aina maanantain loppuun saakka. Jos suklaa yhtään sytyttää, niin kannattaa käydä osallistumassa. Kaikkien kommenteissa suosikkimakunsa paljastaneiden kesken arvotaan nimittäin suklainen Seed and Bean -yllätyspaketti! Mums!

    Loppuun vielä pitkä lista, josta valita. Eli listattuna kaikki toistaiseksi Suomen markkinoilla myynnissä olevat Seed and Bean -suklaalevyt tummimmasta vaaleimpaan.

    • Seed & Bean 72% Auringonkukansiemen & Hamppuöljy
    • Seed & Bean 72% Laventeli
    • Seed & Bean 72% Mandariini & Inkivääri
    • Seed & Bean 72% Minttu
    • Seed & Bean 72% Chili & Lime
    • Seed & Bean 70% Cornishin merisuola
    • Seed & Bean 66% Kookos & Vadelma
    • Seed & Bean 58% Espresso
    • Seed & Bean 58% Sitruuna & Kardemumma
    • Seed & Bean 58% Sisilian hasselpähkinä
    • Seed & Bean 58% Inkivääri
    • Seed & Bean 30% Valkosuklaa Sitruuna & Unikonsiemen
    Suklaat saatu makutestiä varten maahantuojalta. Kiitos Green Room =)

    Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

  • Suklaatasting: Seed and Bean -luomusuklaat, osa 1

    Suklaatasting: Seed and Bean -luomusuklaat, osa 1

    Tervetuloa Paleokeittiön suklaaviiko(i)lle!

    Jos eilen aloitettiin arki terveemmillä kuppiruoilla, niin tänään on hyvä palata jo takaisin pääsiäisen löysäpipoisempiin tunnelmiin. Suklaahan on aika olennainen osa pääsiäistä, eikö? Useimmiten pääsiäissuklaat nautitittanee munien muodossa kera kivojen pikku ylläreiden. Minä olen yleensä nauttinut pääsiäispyhien aikaan vuosittaisen mignonmunani, mutta tällä kertaa jäi mignon väliin. Koska tarjolla oli jotain paaaaljon parempaa! Nimittäin Seed and Bean -luomusuklaita!

    ”We’ve got the story behind us: we are the real thing,” he says, proud to be the only fairly traded, organic chocolate to be given 100 per cent accreditation in the Good Shopper guide. Even the wrappers are compostable. (Steve Rudkin, Seed and Bean -yrityksen omistaja ja perustaja)

    Joko nämä käsintehdyt, luononmukaiset ja reilun kaupan eettiset makusuklaat Englannista ovat sulle tuttuja? Mulle elämäni ensimmäinen Seed and Bean -suklaalevy osui käteen kuukausi sitten paikallisen marketin uutta luomukäytävää ihastellessa. Valikoima oli sen verran kattava, että suklaahyllyn edessä kului tovi, jos toinenkin, kunnes käteen viimein tarttui Seed and Beanin 72 %:nen chili and lime -levy. Koska chili. Eikä ollut kuulkaas laimeeta tämä chilisuklaa! Useimmat chilisuklaat ovat tuottaneet hienoisen pettymyksen kun ei sitä chiliä vaan suussa kuulu. Nyt olen vihdoin löytänyt chilisuklaan, johon ei tarvitse pettyä! Joten kaikki chilin (ja suklaan) ystävät, hoi! Käykääs poimimassa kunnon chilisuklaata!

    Tähän väliin pieni paljastus. Mä syön suklaata. Paljon. Vähän joka päivä. Melkein joka päivä. Useimmiten ostan suklaani valmiina, mutta jos ei suklaata ole kun sitä mieli tekee, niin sitä tehdään. Nautin suklaani tummana. Pääasiassa 80-100 %:lla kaakaopitoisuudella, mutta kyllä 70%:kin arkisuklaaksi käy.

    Olinkin aika onnesta sykkyrällä kun sain kasan Seed and Bean -suklaita maisteltavaksi. Ei tarvitse enää marketin hyllyllä arpoa, jotta minkä levyn nappaa. Omat suosikit löytyivät näistä melko helposti, vaikka vaihtelu on aina virkistävää.

    The chocolate is hand-made in artisan kitchens in Northampton, in batches of 45 litres. ”And we only use real fruit, never a “flavour”, never a “hint of”,’ Steve says. (Steve Rudkin, Seed and Bean -yrityksen omistaja ja perustaja)

    Mutta mikäs sen parempi tapa viettää pääsiäistä kuin istua yhdessä perheen kesken maistelemaan makusuklaita! Maisteluraadissa lisäkseni istuivat siis isukki ”ei-tummaa-suklaata-mulle” sekä äippä, jolle kelpaavat kyllä tummatkin suklaat, mutta ei mielellään 70 %, hah hah! Noh, nyt on sekin päivä nähty ja koettu, että isukki ihan vapaaehtoisesti ottaa tummaa suklaata jopa lisää! Oon aika ylpee siitä… <3

    Aloitimme maistelun helpoimmasta päästä eli alle 70 %:sta, mutta yli 55 %:sta. Nämä ovat mukana tässä ensimmäisessä postauksessa. Tuhdimpaa tavaraa luvassa sitten seuraavassa.

    Kookoksella ja vadelmalla maustettu 66 %:sta suklaata povasin isukin suosikiksi tämän ensimmäisen kierroksen osalta. Olin oikeassa, vaikka vadelmaksi ei iskä marjaa ilman apuja tunnistanutkaan. Veikkasi mansikaksi tai viinimarjaksi. Musta suklaassa maistui vadelma mukavan voimakkaasti, joskin omiin makunystyröihin tarttui myös makeus. Kookosta ei meistä oikein kukaan kuitenkaan löytänyt. Paitsi että koostumukseltaan oli tämä huoneenlämpöisenä selvästi muita levyjä pehmeämpi.

    Jos et oikein ole vielä päässyt tummasuklaiden makuun, niin tästä on hyvä aloittaa!

    58 %:sta espressosuklaasta kahvi löytyi kaikkien kohdalla heti! Maku oli nimenomaan kahvipapumainen ja koostumus jauhetuista pavuista hieman rakeinen. Valmistuksessa oli selkeästi käytetty ehtaa tavaraa. Tämä kelpasi kaikille, vaikka kahvipavun maku oli voimallinen ja suklaa siksi muita ”kitkerämpi”. Voin kertoa, että yllätys oli suuri kun isukin käsi hakeutui uudelleen hamuamaan espressosuklaan paloja.

    Musta tämä on lähes täydellinen välipalasuklaa! Pari palaa riittää tyydyttämään samalla sekä suklaanhimoa, että kahvinjanoa.

    Kolmas maistelun kohde oli sitruunalla ja kardemummalla maustettu 58 %:nen suklaa. Tämä oli näistä ”kevyemmistä” suklaista mun ehdoton suosikki, ja sainkin tästä idea lisätä kardemummaa myös pääsiäisen paleompiin sitruunapaloihin. Toimii!

    Itse tunnistin kardemumman välittömästi, mutta muille tunnistaminen tuotti hieman hankaluuksia. Maku oli tuttu, mutta sen määrittäminen ei ollut aivan helppoa. Jotain maustetta veikkasivat vanhukset ja maun paljastaessani molemmat huokailivat, että ”Aaaaa…, niinpä tietenkin, kardemummaa!”. Maun pitäisi olla pullanpurijoille hyvinkin tuttu äipän leipomuksista.

    Kardemumman maku oli sen verran dominoiva, että sitruunaa oli hieman haastavampi löytää. Varsinkin kun on tottunut käyttämään sitruunaa melkein päivittäin. Mutta tässä oli nyt sellainen suklaa, jonka kaverina olisi ollut mukava nauttia kuppi kahvia. Johtuneeko tuosta pulla-assosiaatiosta vai mistä ;)

    Ensimmäisen erän viimeiseksi maistoimme myös 58 %:sta inkiväärisuklaata. Sitruunan ohella inkivääri on mun lemppari. Tuoretta inkivääriä kuluu etenkin mehuissa.

    Myös inkiväärin tunnistaminen tuotti alkuun vaikeuksia ja maku tuleekin ehkä selvimmin esiin chilin tavoin vasta lämmittävässä jälkimaussa. Iskä ei kuulemma voinut tunnistaa inkivääriä, koska ei ole sellaista koskaan syönytkään, hah hah! Äippä kuitenkin paljasti, että kyllä sitä tulee välillä vähän ruokiin lisättyä ;).

    Näin sujui meidän ensimmäinen suklaatasting -sessio. Suklaat tuntuivat kelpaavan yllättävän hyvin myös muille kuin suklaaholistille. Näistä neljästä isukin suosikiksi päätyi ei-niin-yllättäen vadelma-kookos. Mun ja äipän suosikki oli kardemumma-sitruuna. Mikä on sun suosikki? Sitä kannattaa alkaa miettimään jo nyt, sillä tulen sitä vielä myöhemmin tällä viikolla Paleokeittiön synttäriarvonnan tiimoilta facebookissa tiedustelemaan. Saattaa olla, että joku muukin saa vielä suun suklaiseksi! ;)

    Mistä näitä Seed and Bean -suklaita Suomessa saa? Omani löysin tosiaan paikallisesta Cittarista, mutta käy tarvittaessa tsekkaamassa jälleenmyyntipaikat maahantuojan sivuilta.

    Btw, Seed and Bean -suklaalevyt on makeutettu ruokosokerilla.

    Suklaat saatu makutestiä varten maahantuojalta.

    Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!