Kukapa olisi uskonut, että kun viime huhtikuussa palasin 15 vuoden tauon jälkeen Tallinnaan, niin tulisin ramppaamaaan siellä alituiseen. Näin vaan pääsi käymään. Noin kuukausi sitten oli aika astua taas laivaan. Neljännen kerran vajaa vuoden sisään.

Tallinnaan on helppo ihastua. Ja sinne pääsee helposti. Halvalla. Ehkä painavin syy paluuseen on kuitenkin se, että vaikka reilussa vuorokaudessa ehtii nähdä ja kokea yllättävänkin paljon, niin aina pois tullessa tulee tunne, että paljon jäi vielä ja taas kerran näkemättä.

Tallinna on näyttäytynyt emännälle monissa eri olosuhteissa. On tullut koettua aurinkoisen kevätpäivän salamasiirtyminen lumimyrskyyn, keskikesän lempeä lämpö sekä elokuun hikinen helleaalto. Nyt oli palavan talvipakkasen vuoro.

Lähtiessä ilma Jätkäsaaren satamassa oli kuin talvimorsio; aurinkoinen ja kaunis valkoisissaan, mutta parisenkymmentä astetta pakkasen puolella. Avomerelle seilatessamme saimme kuitenkin pikaiseen jättää jäähyväiset pilviverhon taakse piiloutuvalle morsiolle. Tallinnan satamassa pakkasen lisäksi meitä tervehti ajoittain sakeaksikin yltynyt lumisade. Ei ihan sitä, mitä Ukko ylijumalalta tilattiin. Ehkä Ukon valta ei ulottunut lahden toiselle puolen.

Laivamatka sujui leppoisasti jäälauttojen geometristä arkkitehtuuria ihaillen ja jo perinteeksi muodostuneesta katkarapuleivästä nauttien. Taisi siinä jossain vaiheessa sujahtaa lasillinen laivan samppanjaakin kurkusta alas. Vaikka olin jo aiemmilla kerroilla vannonut, ettei laivan skumppaa enää ikinä. Ei vaan ole hintansa väärti. Ei ollut tälläkään kerralla.

Tallinna tarjoili taas monta huikeaa, mielen muistilokeroihin tallennettua kokemusta ja tärppiä tulevaisuuden varalle. Vaikuttavimmat elämykset löytyivät tällä kertaa ylellisen majoituksen tarjonneesta, viiden tähden hotelli Schlösslestä sekä hotellin yhteydessä toimivan ravintola Stenhusin tunnelmallisesta illallispöydästä. Näistä enemmän tarinaa ja omakohtaista kokemusta em. linkkien takaa.

Vanhakaupunki oli talvisessa asussaan kaunis. Kuten aina. Etenkin päivänä seuraavana lumisateen ollessa muisto vain. Ehkä jopa kesäistä kauniimpi… tai harmonisempi pastellisävyisten rakennusten päästessä vaaleassa ympäristössä paremmin oikeuksiinsa.

Kaupunki oli myös yllättävän tyhjä! En ole aiemmin vaellellut Vanhakaupungin kujilla yhtä vapaasti ja törmännyt Raatihuoneentorilla vain kouralliseen kanssakulkijoita.

Olimme pakkassäätä silmällä pitäen suunnitelleet ennalta sopivan reitin satamasta Vanhakaupungin ytimessä sijaitsevaa majapaikkaamme niin, että matkan varrelle osui tasaisin välein lämmittelypisteitä.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme sijaitsi vain muutaman askeleen päässä satama-alueelta. Vielä uutuuttaan kiiltävä kauppakeskus Nautica tarjosi meille lähinnä levähdyshetken lepotuoleilla. En oikein ole kauppakeskuksissa käyskentelevää tyyppiä. Ja kahvikupposenikin nautin mieluummin intiimimmässä ympäristössä.

Kauppakeskuksesta matka jatkui jo pitkään Tallinnan ”tämä-täytyy-nähdä” -listalla roikkuneeseen kohteeseen; vanhojen teollisuusrakennusten uutta elämää puhkuvaan Rotermannin kortteliin.

Rotermanni ei hyytävän kylmässä lumisateessa näyttäytynyt meille parhaimmillaan. Saimme kuitenkin alueen kartoitettua ja mielenkiintoisimmat paikat poimittua muistiin. Pikaisella piipahduksella selväksi kävi, että tänne piti palata. Paremmalla säällä. Ja ajalla. Sillä Rotermannista löytyy viehättävän ympäristön lisäksi myös monta mielenkiintoista ruokapaikkaa.

TOA – Aasialaisten makujen ystäville

TOA eli Taste of Asia tarjoaa raikkaita makuja Aasiasta; keittoja, salaatteja ja wokkeja sekä ison kasan erilaisia cocktaileja kohtuuhintaan. Myös alkoholittomana. Miltä kuulostaa esimerkiksi Matcha Spritz? Aika jännittävältä!

Cocktail -kulttuuri tuntuu muuten olevan kovasti nousussa. Myös meillä Suomessa. Vai onko se jo sitä kuuminta hottia? En tiedä. Viinit kolahtavat emäntään cocktaileja kovemmin.

Taptap – Olutta ja hodareita skandinaaviseen streettarityyliin

Nälkäisille Taptap tarjoaa tanskalaisen street food -kulttuurin inspiroimia Hot Dogeja. Janoisia hemmotellaan parinsadan pullon olutvalikoiman lisäksi useammalla hanaoluella, joita voi nautiskella paikan päällä tai napata vastapakattuna tölkissä mukaan. Oluet minä skippaan, mutta hodari kiinnostaa.

Ravintola PULL – Pihviä pöytään ja viiniä viereen!

Ehdottomasti emännän lempipaikka! Ainakin paperilla. On jokseenkin selvää, että seuravaalla Tallinnan reissulla meikäläisen löytää PULLin pöydästä.

Pitkään on tämäkin White Guiden suosittelema paikka roikkunut Tallinnan ravintolalistalla. Liian pitkään. Grillattu liha raikkaan salaatin kanssa nautittuna vaan natsaa. Jos viini kyljessä ei viehätä, niin lasiin saa myös terveysjuomaa; tuorepuristettuja hedelmä- ja kasvismehuja tai täyttävämpää pirtelöä.

FLAMM – Liekitettyä levyä viinibaarissa

FLAMMin erikoisuus on Ranskan Alsacen alueelta kotoisin oleva, ”liekeissä paistettu” suolainen piirakka, joka kootaan ohuen leipätaikinalevyn päälle. Kyseessä on selvästikin italialaisen pizzan ranskalais-saksalainen serkku!

Alsacesta tulee siis muutakin merkittävää kuin aromikasta valkoviiniä. Jota sitäkin FLAMMista saanee.

Leipomo-kahvila RØST – Tuoretta leipää ja komeita korvapuusteja

RØSTin kahvila olikin seuraava sopiva pysähdyspaikka. Kohmeinen keho ja matkaväsymyksen valtaama mieli kaipasivat jo jotain piristävää lämmikettä. Kahvi ja komea kanelipulla tulivat tarpeeseen.

RØSTin rosoisen intiimissä kahvilassa olikin mukava istuskella ja seurata leipien sekä leivonnaisten valmistusta. Paikka näytti olevan kovasti hipsterimäisen nuorison mieleen. Ja mikäs sielukkaassa kahvilassa pidempäänkin istuskellessa, kun santsikupit saa kaupan päälle!

Ja nämä RØSTin kanelipullat! Tuoreita ja maukkaita. Päältä rapsakoita ja sisältä ihanan pehmeitä. Yhtä hyviä kuin äipän vastaleivotut kanelipuustit. Melkein ;)

Kokokin oli iltapäivän kahvihetkeen juuri sopiva; ei pulla pienimmästä päästä, mutta ei järjetöntä suuruudenhulluuttakaan. Tiedättehän ne kissan kokoiset korvapuustit, joita täytyy mutustaa kaksin käsin ja tuntikaupalla?

R14 – Laatuviiniä ja ravintolaruokaa hulppeissa tiloissa

Korttelikierroksen jälkeen oli tarve taas hakeutua sisätiloihin. Tarkoitus oli käydä vaan tsekkailemassa, jotta miltä viinibaari R14 näyttää. Viinibaarin lisäksi kahden kerroksen korkuisesta, upeasta tilasta löytyi myös viinikauppa sekä tunnelmallista ravintolatilaa kahdessa kerroksessa. Ihastuin erityisesti paikan tyylikkääseen sisustukseen.

Tarkoitus oli tosiaan vain käydä katsomassa, mitä vaatimattoman oloisen ulko-oven toiselta puolen löytyi, mutta en lopulta aivan kuivin suin vierailusta selvinnyt.

Kyselin henkilökunnalta tällä hetkellä itseäni viinimaailmassa eniten kiehtovista alkuviineistä. Naturaaliviinien valikoima ei valitettavasti ollut hääppöinen, mutta kun hyllystä löytyi sisilialainen, Grillo -rypäleestä valmistettu Tenuta Gorghi Tondin Vivitis Bio -valkoviini vailla lisättyä sulfiittia, niin pakkohan sitä oli lasillinen ottaa. Huokeaan hintaan. Erittäin mielenkiintoinen, moniulotteinen viini, jota kannattaa käydä nappaamassa pullollinen kotiin tuomisiksi (hinta ~13 €).

Pelkistetyn tunnelmallinen R14 avarine tiloineen ja korkeine kaari-ikkunoineen teki vaikutuksen jo pelkällä olemuksellaan. On päivänselvää, että tänne on vielä palattava täysipainoisen illallisen merkeissä katsastamaan, mitä ravintolan ruokapuolella on tarjottavanaan.

Illan alkaessa hämärtää ja päivän kääntyessä jo ehtoopuolelle oli aika ottaa suunta kohti lämminhenkistä boutiquehotelli Schlössleä. Siellä meitä odotti vielä tunnelmallinen illallinen keskiaikaisen rakennuksen holvikaarien katveessa. Ja takkatulen loimussa.

Hotelli Schlösslestä ja ravintola Stenhusista olen kirjoitellut enemmän tarinaa enJOYn puolelle. Käy sieltä kurkkaamassa, mm. miksi olisin ehdottomasti halunnut yöpyä hotellihuoneessa numero 19, ja mitä tekemistä Kazimir Malevitšin tunnetulla ”Musta neliö” -maalauksella on pestolautasen kanssa!

Vielä yksi piipahduspaikka ja pikainen vinkki ennen kuin alkoi kotisatama kutsumaan emäntää takaisin Tallinnan turuilta ja toreilta.

Pegasus – Mutkatonta lounastamista sopuhintaan

Vanhakaupungissa sijaitseva ravintola Pegasus lienee monelle jo tuttu, mutta jos ei ole, niin suosittelen paikkaa etenkin kaikille mutkattoman ja hinta-laatusuhteeltaan aivan loistavan lounaan ystäville. Saatanpa Pegasuksesta jossain vaiheessa vielä ihan omankin jutun kirjuutella. Koska se sellaisen ansaitsee.

Emäntä kiittää, kuittaa ja jää taas kaipaamaan takaisin tuhansien tarinoiden ja tasokkaiden ravintoloiden Tallinnaan! So long, Babe!

facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje