Aurinkoisena aukeni aikainen aamu, kun lauantaina pistin kamat kasaan ja suuntasin vain puolentoista kuukauden jälkeen takaisin Tallinnaan. Make a wish and it might come true… Näin kävi mulle.

Käväisin huhti-toukokuun taitteessa ensimmäistä kertaa reilun 15 vuoden tauon jälkeen eteläisen naapurimme viehättävässä pääkaupungissa. Tallinn had me at hello, ja lupasin itselleni, että seuraavaan visiittiin ei kuluisi 15 vuotta. Eikä kulunut.

Ei kulunut kuukauttakaan, kun sain Visit Tallinnilta kutsun tulla juhlistamaan sata vuotiasta isänmaatamme Tallinnan tarjoamien juhlatapahtumien merkeissä. Olin kutsusta otettu ja äärettömän kiitollinen. Olen edelleen, sillä viikonloppu tapahtumineen oli hyvin spesiaali.

Mitä tapahtui Tallinnassa ei edellenkään jää Tallinnaan vaan aion paljastaa tässä matkakertomuksessa ja sitä seuraavissa ravintolakatsauksissa sinulle kaiken. Ja vähän enemmän ;)

Viikonlopun aiheena oli siis 100-vuotisjuhlavuotta viettävä Suomi, joten kipusimme auringossa paistattelevan, Suomi100 -logoin koristellun Eckerö Linen M/S Finlandian kannelle.

Viimeksi palasimme myrskyisässä räntäsäässä, mutta nyt edessä aukeni sinisenä hohtava ulappa kovin kauniina. Laiva oli täpösen täynnä ja ihmiset paistattelivat aamua lämpöisellä aurinkokannella. Taustalla soi rento reggae ja tyyni ilma lupaili tasaista merimatkaa.

Ajattelin parkkeerata itsenikin lämpöiselle kannelle kesäsäästä nauttimaan, mutta laivan lähtiessä liikkeelle tulin hyvin pian toisiin aatoksiin ja suuntasin takaisin Loungen suojaan.

Rauhallisessa Loungessa oli tarjolla pikkupurtavaa ja juomaa koko matkan ajan. Se tulikin tarpeeseen, sillä pelkällä kahvikupillisella tuli aikainen aamu aloitettua.

Nälkä alkoi jo laivan lipuessa satamasta ilmoittelemaan heräämisestään. Pieni sämpylä, pala juustoista kasvismunakasta sekä marjoin ja myslein höystetty naturaalijogurtti paikkasivat pian tilanteen.

Aamupalan jälkeen lähdin tutustumaan Eckerö Market & Parfymerian tarjontaan.

Koska kyseessä oli Suomi100 -teemamatka, niin luonnollisesti tutkailin Suomi100 -tuotteiden näkyvyyttä laivalla. Sinisiä Suomi100 -lätkiä näkyikin siellä täällä, ja olipa näille koottu ihan oma hyllynsäkin. Säästin hajuvesiostokset paluumatkalle, mutta hyvin näyttivät tekevän ainakin alkoholijuomat kauppansa.

Jos jotain olisin Eckeröltä toivonut, niin Suomi100 -tuotteiden hyödyntämistä tarjoilussa. Etenkin näin ”virallisena” juhlaviikonloppuna myös Loungessa. Saatavilla oli vain perusvalikoima, joten siiryimme loppumatkasta nauttimaan juhlaskumpat Bar Naissaaren puolelle. Tännekin olisi voinut jotain kamppista kehitellä… että vink vink vaan Eckerön ja Suomi100 -yhteistyökumppaneiden suuntaan.

Kaiken kaikkiaan kaksi ja puolituntinen matka sujui rennosti ja yllättävän pikaiseen. Suosittelen kyllä lämpimästi Lounge -paikkaa, jos haluaa matkustaa rauhallisemmissa tunnelmissa. Kustantaa parisenkymppiä ja sisältää snack buffetin sekä juomat hanaviineineen.

Stressiä pukkasi pintaan vain ahtaan T1-terminaalin tungoksessa, mutta sekin asia on nyt korjaantunut kun Eckerö on siirtynyt liikennöimään uudesta, avarasta T2-terminaalista.

Tallinna otti meidät vastaan yhtä aurinkoisena ja taivas sinisenä kuin taakse jäänyt Helsinki.

Älä anna yllä olevan kuvan hämätä. Kuva on pilviseltä sunnuntailta, sillä tässä vaiheessa ei ollut aikaa jäädä napsimaan hotellikuvia. Pikainen sisäänkirjautuminen vain Radisson Blu Olümpiaan ja kamat 16. kerrokseen. Aurinko, Telliskiven luova alue ja Tallinnan Street Food Festarit odottivat!

Melkein naurattaa, kuinka tutuksi Telliskiven alue on kaikkiaan kokonaiset kolme päivää kestäneen Tallinnan matkailuni aikana käynyt. Mutta mikäs siinä, Telliskivessä tapahtuu! Ja siellä sekä lähiympäristössä on paljon kaikkea tutkittavaa.

Nyt Telliskivessä vietettiin katuruoka- ja -taidefestareita. Juhlaviikonlopun kunniaksi mukana oli myös Soome 100 toiduala, jonka puitteissa suomalaiset katuruoan edustajat esittelivät ja tarjoilivat annoksiaan.

Katuruoka- ja taidefestareista omaa raporttia tulossa, joten ei tässä aiheesta tämän enempää.

Olen mainostanut tätä tuotetta aiemminkin ja teen sen taas. Koska Mjukin kurkumakombuchaa on vaan pakko saada kun matkaa Tallinnaan!

Mjukin valikoimasta löytyy kurkuman lisäksi myös naturellia eli maustamatonta kombuchaa sekä inkiväärin ja mintun makuiset vaihtoehdot. Minttu on vielä maistamatta, mutta näistä muista eksoottinen kurkuma on emännän ehdoton suosikki. Kylmänä kupliva kombucha maistuikin erityisen hyvältä paahteisessa auringossa.

Tiedätkö, mikä tuo vempain yllä on? Minä en olisi tiennyt, ellei sitä olisi kerrottu. Ehkä viereinen kuva antaa aiheesta osviittaa ;)

Kyseessä on kahvipaahtimo. Tai laite, jolla kahvipapuja paahdetaan. Tosin tässä pikkuruisessa huoneessa ei laitteen lisäksi paljon muuta ollutkaan, joten kyllä tätä voi kahvipaahtimoksi kutsua.

Tämä laite, tai sen käyttäjä paahtaa ehkä maailman parhainta kahvia! Ainakin parasta, jota omalle tielle on toistaiseksi osunut.

Pikainen piipahdus siis ravintola Trühvelissä, kun kerran Telliskivessä oltiin ja tuo Brickin kahvipaahtimo tilojen yhteydessä sijaitsee.

Oikein viehättävän oloinen kahvila-ravintola, johon ei tällä kertaa ollut aikaa tutustua sen enempää kuin katsastaa paahtimo ja napata paketti guatemalalaista Brickiä mukaan.

Valitettavasti itse paahtaja ei ollut paikalla, joten en myöskään päässyt sen syvemmin kahvin valmistuksen saloihin perehtymään. Ehkä ensi kerralla, sillä tätä nykyä hankimme pyhäkahvit näköjään Tallinnasta.

Telliskivestä matka jatkui Viron historiallisen museon tiloihin Maarjamäen talliin.

Vaihdoin vain taksimatkalla katuruokafestareilla tarpeelliset lenkkarit vaaleanpunaisiin korkkareihin, ja olin valmis 100 esinettä Suomesta -näyttelyn avajaisiin.

Paikalla olikin arvovaltaista väkeä, sillä presidenttimme tyylikäs puoliso, Jenni Haukio avasi näyttelyn.

En ole koskaan ollut mikään Jensku -fani, mutta kyllä hänen esiintymisensä ja puheensa tilaisuudessa teki vaikutuksen. Siinä on nainen paikallaan edustamaan Suomea!

Olen mediasta, ja etenkin mediakuvista saanut aivan vääränlaisen käsityksen presidentin rouvasta. Todellisuudessa hän oli paitsi äärettömän tyylikäs, niin myös hyvin rento ja vapautunut.

Avajaisten kunniaksi nautimme lasillisen kuohujuomaa. Tarjolla oli myös pientä purtavaa Uudenmaan Marttojen valmistamasta pettuleivästä makeampiin, suklaadipattuihin mansikoihin ja värikkäisiin pikku-macaronseihin.

Myös ainakin Suomen Ruohonjuurista löytyvät, virolaisen Hey Day:n kylmäpuristetut ja pastöroimattomat luomumehut maistuivat auringon lämmittämällä tallinvintillä.

Jos ikäni olisi salaisuus, niin olisi riskaabelia julkaista yllä oleva kuva.

Tästä 100 esinettä Suomesta -näyttelyn ”esineestä” saa nimittäin helposti emännän syntymävuoden selville. Täytyy vaan tietää minä vuonna tyttöjen Jamekset saapuivat Suomeen. Tai käväistä Tallinnan näyttelyssä. Näyttely on avoinna koko kesän eli elokuun 20. päivään saakka ehtii.

Näyttelyn ajatuksenahan on esitellä jokin esine kultakin Suomen itsenäisyyden vuodelta. Idea on itse asiassa aika kiva! Ainakin meidän seurueellamme riitti hupia kun tarkastelimme erilaisia esineitä toistemme syntymävuosilta.

Lupasinkin ilomielin vaihtaa syntymävuotta WTD Natan kanssa; Natalle farmarit, emännälle Vuokko Nurmesniemen suunnittelema naispapinkaapu ;D

Tunti siinä ehdittiin avajaisten jälkeen hotellilla suihkutella lämpimän päivän pölyt viemäriin, vaihtaa vaatteita ja laittaa nassua uuteen uskoon iltaa varten.

Seuraavaksi ohjelmassa oli päivän päätapahtuma, Suomi100 -ilmaiskonsertti Vapaudenaukiolla.

Seurueemme sai Visit Tallinnin ja Suomen Viron Instituutin vieraana nauttia suomalaisten ja virolaisten artistien kolmetuntisesta yhteiskonsertista ylelliseksi katetulta Varblasen VIP-terassilta.

Taas kilisteltiin 100 vuotiaan kunniaksi ja nautiskeltiin oikein herraspiirien tyyliin maistuvista alkupaloista, ruokaisista salaateista, lämpimästä kattauksesta sekä kesäisestä kakusta kera juomien.

Sanoisin, että oikea luksuselämys, joka illan mittaa muuttui vain aiempaa ainutlaatuisemmaksi.

Suomi 100 -konsertti oli koko juhlavuoden päätapahtuma Virossa. Seurasimme sitä pääasiassa screeniltä, mutta käväisinpä myös VIP-katsomossa katselemassa aukion menoa ja Scandinavian Music Groupin esiintymistä.

Viron artisteista en tunnistanut muita kuin Tere Perestroika -kappaleen esittäjä, punkrokkari Villu Tammen.

Suomalaisista artisteista äärettömän taitava Saara Aalto oli tietysti The Juttu Vesa-Matti Loirin jouduttua perumaan esiintymisensä. Mutta ei hätää! Kuulimme kyllä Jean-Pierre Kuselan naurulaulun konsertin toisen juontajan, Jan Uuspõldin esittämänä.

Suurimman vaikutuksen minuun tekivät kuitenkin saamelaisen rap -artisti Ailu Vallen pohjoissaameksi esitetyt kappaleet.

Oli myös kiva kuulla, kuinka artistit esittivät kappaleita eri aikakausilta naapurimaan kielellä; suomalaiset viroksi ja virolaiset suomeksi. Vaikka tässä sukulaiskielillä viestitäänkin, niin ei ainakaan itselleni ole eesti keel mitenkään helppoa. Sana sieltä, toinen täältä menee kyllä pienellä päättelykyvyllä jakeluun, mutta eihän sitä oikeasti ymmärrä.

Jos et ollut paikalla ja meni suora konsertti Yle Areenastakin ohi, niin konserttitaltiointi nähdään televisiosta 24.6. klo 12. Oikein sopivaa ohjelmaa juhannuslauantaille!

Tämän rivistön takaa oli turvallista seurata konserttia. Politseita vilisi alueella tavallista enemmän, erityisesti VIP-tilojen ympäristössä.

Syykin selvisi jo ehti konsertin alkumetreillä kun Suomen presidenttipari ja Viron presidentti Kersti Kaljulaid saapuivat seuraamaan konserttia VIP-katsomoon, jonka siniköysien takaa sain itsekin etuoikeutetusti yllä olevan kuvan napsaista.

Kyllähän mä tiesin, että molempien maiden presidentit sekä aiemmin päivällä ystävällismielisen jalkapallo-ottelun merkeissä toisistaan mittaa ottaneet pääministerit saapuisivat paikalle. Suomi voitti! Toivottavasti rehellisin keinoin ;)

Mutta sitä en tiennyt, että saisimme nauttia konsertista samoissa tiloissa arvovaltaisten vieraiden kanssa. Yllätys oli melkoinen kun he kaikki edustavina ja tyylikkäinä saapuivat terassille.

My 15 minutes of being paparazzi! En ole paparazzi parhaimmasta päästä, koska mua suoraan sanottuna nolottaa heilua kameran kanssa ihmisten edessä. Oli kyseessä sitten tavan pulliaiset tai julkisuuden henkilöt.

Tätä ainutlaatuista tilaisuutta en kuitenkaan aikonut missata, joten pyyhälsin muiden, itse asiassa aika harvojen paikalla olleiden kameramiesten ja -naisten vanavedessä lähietäisyydelle tallentamaan tilanteita muistikortille.

Eivätpä nuo näyttäneet kameroiden tasaisesta naksutuksesta olevan moksiskaan. Siitä se sitten emäntäkin rohkaistui.

Kaiken kaikkiaan fiilis terassilla oli vielä arvovaltaisten vieraiden saavuttuakin lämmin ja rento. Ihmiset olivat sopivasti juhlatuulella Tallinnan aurinkoisessa kesäillassa. Viihdyin!

Auringonsäteiden alkaessa hipoa vehreiden puiden latvuksia ja illan vähitellen hämärtyessä oli hieno konserttikokemus päätöksessään. Oli aika jättää jäähyväiset Varblasen vieraanvaraiselle terassille ja siirtyä Tallinnan hiljalleen viilenevässä illassa eteenpäin.

Welcome to the jungle!

Illan päätteeksi siirryimme vielä illastamaan läheiseen Parrot MiniBar -ravintolaan. Ravintola on upouusi tulokas Tallinnan monipuolisessa ravintolaskenessä, ja toimii vielä toistaiseksi eräänlaisella ”koeajalla”. Makee mesta sinulle, joka kaipaat ravintolakokemukselta jotain muutakin kuin hyvää ja laadukasta ruokaa.

Parrot MiniBarista lisää omassa artikkelissa, joten pysykäähän taas kuulolla kulinaristit ja ainutlaatuisten ravintolaelämysten metsästäjät! Tämä paikka tarjosi meille kaikille, kokeneemmillekin ravintolakävijöille melkoisen yllätyksen.

Päivä oli tapahtumarikas ja aikainen aamuherätys painoi silmäluomia jo pitkälti ennen puolen yön. Korkkareissa koikkelehtiminen kipuili myös moiseen tottumattoman emännän jaloissa, joten illallisen jälkeen oli mitä mainioin ajatus suunnata suoraan hotellille Olümpian pehmoisten lakanoiden väliin ennen seuraavan päivän seikkailuja.

Good morning, Tallinn!

Näin komeat näkymät tervehtivät Suomi100 -juhlijaa seuraavana aamuna pimennysverhot hotelli-ikkunan edestä kiskaistuani. Pientä pilviharsoa alkoi jo kerääntyä Tallinnan taivaalle, mutta muuten sää oli oikein mukava; tyyni ja lämmin.

Vaikka aloitimme seuraavan päivän ohjelmaosuuden pitkälti puolen päivän jälkeen, niin ”omaa aikaa” ei ohjelman väliin  kovin paljoa jäänyt.

Sen verran kuitenkin, että kattavan hotelliaamiaisen jälkeen ehdimme tallustelemaan vehreän, vaaleanpunaisten puiden koristaman puiston läpi luonnonkosmetiikkaostoksille läheiseen Solaris -kauppakeskukseen.

Puistot, pienetkin ovat kyllä kaupunkimiljöön parasta antia. Kesällä. Kauniilla ilmalla ;)

Sunnuntain ohjelma sijoittui Kadriorgin vehreään kaupunginosaan. Päivä kokonaisuudessaan oli edellistä rennompi, ja mikäs sen parempi aloitus kuin pitkä lounas kaupunginosan nimikkoravintolassa, ravintola Kadriorgissa.

Myös ravintola Kadriorgista on tulossa omaa artikkelia. Terveyspainotteisesta ja -vaikutteisesta ruoasta sekä modernista ravintoympäristöstä kiinnostuneiden kannattaakin pysyä Paleokeittiössä ;)

Muutaman sadepisaran saattelemana suunnistimme upean Kadriorgin puiston läpi kohti Viron taidemuseo Kumua. Minä olisin mielelläni jäänyt tutkimaan hulppeaa puistoa lähemminkin, mutta valitettavasti aikamme ei tällä kertaa siihen riittänyt.

Voisin kuvitella, että puistossa viihtyisivät kaltaiseni luontoa ja rauhaa arvostavan lisäksi myös lapsiperheet. Siellä kun näyttäisi olevan kaikenlaista mielenkiintoista tutkittavaa ”Joutsenlammesta” muotoon leikattuihin puihin ja näyttäviin palatseihin. Alueelta löytyy myös japanilaisen maisema-arkkitehti Masao Sonen suunnittelema Japanilainen puutarha.

Jos ei omia jalkoja tai taksia halua käyttää, niin paikalle pääsee kätevästi raitiovaunulla numero 3.

Puistossa myös tapahtuu! Esimerkiksi 22.7. vietetään Kadriorgin syntymäpäivää ilmaisten puistotapahtumien merkeissä. Alueen museoihin pääsee tutustumaan tällöin myös edullisemmin.

21.-22.9. puolestaan sanotaan heipat kesälle Valo kulkee Kadriorgissa -tapahtuman myötä. Tällöin puistossa syttyvät tuhannet kynttilät ja valoinstallaatiot elävöittävät puistoa runsaan musiikkitarjonnan kera. Mahtaa olla komiaa! Ehkä täytyy lähteä paikan päälle katsomaan.

Jos Kadriorgiin suunnistaa, niin samalla kannattaa käydä tsekkaamassa suomalaisen arkkitehtuurin tyylinnäyte, arkkitehti Pekka Vapaavuoren kynästä lähtöisin oleva Kumu. Sinne mekin menimme Kumun näyttelyihin tutustumaan. Joskin jo itse rakennus on neuvostohenkisine sisäpihoineen vaikuttava ja kokemisen arvoinen.

Kumun nykytaiteen galleriassa on par`aikaa meneillään mm. erään Viron mielenkiintoisimman kuvanveistäjän Anu Põderin näyttely ”Hauraus on urheutta”. Kyseessä on Põderin töiden ympärille rakennettu ryhmänäyttely, joka…

…kysyy, miten 1900- ja 2000-luvun naistaiteilijat ovat kuvanneet kehoaan ja subjektiuttaan ympäröivässä maailmassa. Mikä yhdistää eri maiden ja sukupolvien taiteilijoita, jotka eivät ole koskaan tavanneet toisiaan eivätkä aina tunne toistensa tuotantoa, mutta kysyvät samankaltaisella muotologiikalla samankaltaisia kysymyksiä?

Mikäs sen mielenkiintoisempaa ja jotenkin aina yhtä ajankohtainen aihe kuin nainen ja naisen kokemus kehosta. Suosittelen!

Kuvassa yllä kaksi minusta mielenkiintoisinta Põderin työtä sekä yksityiskohta maalauksesta, jonka tekijää en tietenkään muistanut panna muistiin.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin päättyi tämäkin reissu Eckerö Linen buffetpöytään kera muiden matkaa kanssamme jakaneiden Blonditiinan ja WTD Natan. Käykääpä tsekkailemassa, kuinka leidit omasta puolesta reissun kokivat! Sieltä varmasti irtoaa lisää hyviä vinkkejä ja ehkä jotain erilaista näkemystä Tallinnan matkailuun.

Loppuun kiitokset tämän matkan mahdollistajille eli Visit Tallinnille, Suomen Viron Instituutille ja Eckerö Linelle. Erityiskiitos jälleen matkamme suunnittelusta vastanneelle ja meitä koko matkan ajan tyylikkäästi emännöinneelle, Visit Tallinnin markkinointijohtaja Mall Ojalle.

Ruokajuttuja on vielä reissulta takataskussa ja laittelen niitä mahdollisimman pikaseen, jotta kaikki Tallinnaan suuntaavat lomalaiset saisivat vinkkiä seikkailuihinsa. Uusia juttuja odotellessa kannattaa tsekata vielä aikaisemmat kokemukset, jotka löytyvät kätevimmin #emäntätallinnassa -tägin alta.

P.S. Jos jokin asia askarruttaa, kaipaat kokemuksia, selvennystä tai lisäinfoa, niin KYSY!

Yhteistyössä Visit Tallinn, Suomen Viron Instituutti ja Eckerö Line.
Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa