Avainsana: bataattiranskalaiset

  • Rapeat bataattiranskalaiset & pekoniset pinaatti-vuohenjuustokanarullat – Herkullinen ateria!

    Rapeat bataattiranskalaiset & pekoniset pinaatti-vuohenjuustokanarullat – Herkullinen ateria!

    Täytetyt kanarullat pekonikääreellä ovat kaiketi jonkinlainen klassikko. Klassikko tai ei, mutta tulipa nyt ensimmäistä kertaa väännettyä näitä maistuvia nyyttejä Paleokeittiössä.

    Oikein passelia arkiruokaa, jota olen vältellyt, koska olen kuvitellut rullien käärimisen jotenkin työlääksi.

    Noh, olihan siinä vähän väkertämistä, mutta oikeastaan aika mukavaa sellaista. Ja lopputulos kyllä palkitsi väkertämisen. Pekoni ja kana kun ovat eräs näistä kuuluisista match made in heaven -yhdistelmistä.

    Väliin vielä vähän tuoretta pinaattia ja vuohenjuustoa, ja aina vain paranee! Eivätkä bataattiranutkaan kylkiäisinä yhtään pöllömpi vaihtoehto olleet.

    Rapeat ranskalaiset bataatit näkivät ensi kertaa päivänvalon Paleokeittiössä jo neljä vuotta sitten. Silloin olivat vielä harvinaista herkkua. Nyt jo aika yleinen vaihtoehto serkku perunaiselle. Niin se maailma muuttuu ja menee eteenpäin.

    En nähnyt syytä vaihtaa aikanaan toimivaksi todettua reseptiä vaan vanhoilla metodeilla mentiin. Mutta päivitetäänpä nyt ohje samalla helpommin luettavaan muotoon ja pistetään vielä muutama vinkki viereen!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Lauantain uhrilampaat

    Lauantain uhrilampaat

    Viikko sitten lauantaina oli aika tarttua TehoPaleo30 -ryhmän viimeisen viikon haastetehtävään. Mun kohdalla se tarkoitti lammasta pöytään!

    Lampaan- tai karitsanliha on mun suurta herkkua. Jos syön ravintolassa ja listalta jotain maukasta lammasta löytyy, niin valinta osuu mieluummin siihen kuin nautaan. Nauta is so normal! Mutta osin siis siksi, että pidän hyvin valmistetusta lampaasta ja koska en valmista ole valmistanut lammasta kotona.

    Meillä ei ole koskaan kotikotona syöty lammasta. Lampaanliha on purukumia, täynnä ikäviä yllätyksiä ja maistuu villasukilta. Sä olit niin väärässä, Äiti kulta! Jopa kotona valmistettu lammas voi olla täydellisen mureaa ja maistua maukkaalta =)

    Ennen kuin sain lammasta pöytään, piti se ensin metsästää. Lähdin metsälle kohti marketin tuorelihatiskiä. Ei tarttunut pässi pyydykseen siellä.

    Koska valmistin lammasta nyt ensimmäistä kertaa, niin halusin pelata varman päälle. Jotta voisin valmistaa sitä joskus toistekin. Jos eka kerta on karmea kokemus, niin samaan hommaan ei ihan heti lähde uudelleen. Siksipä valitsin uhriksi sisäfileen. Sen kanssa en vaan voisi epäonnistua! Tai ainakin se olisi hippasen hankalampaa ;)

    Marketin lihatiski tarjoili tuoreena vain ulkofilettä, joten se siitä. Ja koska ulkofileellä oli hintaa päälle neljäkymppiä kilolta, niin SE SIITÄ! Jatkoin jahtia pakastealtaalle ja sieltä sain kuin sainkin tähtäimeeni uusi-seelantilaisen lambin. Puoli kiloa sisäfilettä kolmenkymppiä kilolta, kiitos!

    Kotona kohmeinen lammas yön yli jääkaappiin sulattelemaan lihassäikeitä. Aamusta näkyvimpien kalvojen teurastus ja marinadin tekoon. Tuo kalvojen poisto taisi olla tämän keikan haasteellisin vaihe.

    Marinadin sovelsin pienestä, sievästä päästäni periaatteilla jotain happoa, jotain öljyä, vähän minttua ja valkosipulia, suolat ja pippurit siihen päälle. Tämä osio kaipaa hieman tuunausta; vähemmälläkin hapolla olisi selvitty. Fileet pussiin, marinadit sekaan ja taas odoteltiin ehkä 7-8 tuntia.

    MINTTU-VALKOSIPULIMARINADI LAMPAALLE

    • 1 dl oliiviöljyä
    • 1 dl sitruunamehua (ensi kerralla vähempikin riittää ;))
    • 3 mintunvarren lehdet silputtuna
    • 2 valkosipulinkynttä puristettuna
    • rouhittua mustapippuria
    • hippasen himalajan suolaa (varsinainen suolaus vasta paistamisen jälkeen Maldonilla)

    Loppu sujuikin leikiten. Ja valmisteluihin nähden nopsaan. Tuntia ennen h-hetkeä lammaspussi pois jääkaapista huoneenlämpöön lämmittelemään. Ylimääräisten marinadien poisto ja fileiden kuivatus, josta matka jatkui kuumana tirisevälle pannulle. Pari minuuttia paistoa puolin ja toisin, lihat hetkeksi folion alle lepäilemään ja lautaselle.

    I made it! Ylitin itseni ja odotukseni. Kaveriksi rapeita bataattiranskalaisia ja lammasta nassuun seuraavat kolme päivää. Kehtaisin tarjota muillekin =)

  • Ranskalaiset bataatit

    Ranskalaiset bataatit

    Tässä ne nyt viimein ovat! Saanko esitellä, ensimmäistä kertaa Paleokeittiössä ever… bataattiranskalaiset!

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Bataatti kun ei ole makeutensa vuoksi aikoihin viihtynyt Paleokeittiössä. Enkä koe minkäänlaista himoa rasvaisia ranskalaisiakaan kohtaan. Mutta joskus kannattaa unohtaa rajoittuneisuutensa ja kokeilla jotain uutta. Melko helppoa ja yllättävän hyvää! Toivotan ranskalaiset tervetulleiksi toistekin. Ensi kerralla ehkä palsternakasta…

    Tapoja valmistaa bataattiranskalaisia on varmasti yhtä monta kuin emäntääkin. Pyrin imitoimaan rapeita ranskalaisia. Siinä osin onnistuinkin. Suurin ongelma ilmeni todennäköisesti omassa tehokkuudessa. Tikutin noin puolitoista isoa bataattia, jotka eivät mahtuneetkaan yhdelle uunipellille. Ja kun normiuuniin peltejä tökkää kaksi päällekkäin, niin ei homma oikein toimi optimaalisesti. Toiset olivat rapeita alta, toiset päältä.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Kuori bataatit ja pilko ne veitsellä melko ohuiksi tikuiksi viileään vesiastiaan. Nosta tikkubataatit uunipellille ja kuivaa ne huolellisesti. Itse käytin tähän imukykyistä talouspaperia. Tosin olin hieman laiska, enkä jaksanut kääntää ja kuivata toiseltakin puolen vaan annoin leivinpaperin hoitaa hommansa sen minkä se siihen kykeni.

    Kuivauksen jälkeen laita noin ruokalusikallinen kookosöljyä riittävän isoon pakastepussiin. Sulata juoksevaksi joko ennen pussiin menoa tai sen jälkeen, kuten itse tein. Kiinteä kookosöljy pussiin ja pussi hetkeksi kuumaan veteen. Olomuodon vaihto on hetkessä siististi valmis ilman lisätiskiä. Tämän jälkeen bataatit öljyiseen pussiin ja shake, shake, shake! Kääntele ja hiero öljyä tikkujen täydeltä. Öljysin puolitoista bataattia kolmessa erässä. Ja lisäilin kookosöljyä pussiin joka satsin välissä.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Ylempänä kuivatut tikut, alempana öljytyt tikut matkalla 225 asteiseen uuniin noin 25-30 minuutiksi. Jos haluat rapeita ranskalaisia, niin varmista, etteivät tikut ole liian tiheästi kiinni toisissaan! Tällöin ne lähinnä höyryttyvät kypsiksi. Ja veteliksi. Kiertoilmauuni voi olla asia erikseen, mutta normiuuniin suosittelen laittamaan vain yhden pellin kerrallaan. Tarkkaile tikkuja parinkymmenen minuutin jälkeen. Ota uunista ulos kun ne ovat kauniisti ruskettuneita.

    Alustana käytin leivinpaperia, mutta myös alumiinifolion päällä olen nähnyt uuniranskalaisia ”grillattavan”.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Tsadaa! Rapeat bataattiranskalaiset ovat täällä! Maustamiseen suolaa, ehkä rouhittua mustapippuriakin. Tai mitä nyt kunkin mieli tekee. Itse käytin rouheampaa Maldon -suolaa ja silpuin päälle suosikkiyrtti persiljaa. Olivat hyviä, mutta jäänevät harvinaisiksi vieraiksi Paleokeittiössä syystä, että seuraavana päivänä lämmitetyt ranskalaiset ovat kaikkea muuta kuin rapeita. Pyrin kuitenkin aina valmistamaan useamman päivän ateriat kerralla. Yhtenä päivänä rapeita bataattiranskalaisia, kahtena seuraavana vähemmän rapeita, mutta ihan syötäviä kyllä.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Syö sellaisenaan, mieluiten jonkin proteiinilähteen kylkiäisenä. Kalkkunan rintafilepihvit ja luomumajoneesi toimivat bataattiranskalaisten kanssa mainiosti. Mummmms! =)