Tässä ne nyt viimein ovat! Saanko esitellä, ensimmäistä kertaa Paleokeittiössä ever… bataattiranskalaiset!

Bataatti kun ei ole makeutensa vuoksi aikoihin viihtynyt Paleokeittiössä. Enkä koe minkäänlaista himoa rasvaisia ranskalaisiakaan kohtaan. Mutta joskus kannattaa unohtaa rajoittuneisuutensa ja kokeilla jotain uutta. Melko helppoa ja yllättävän hyvää! Toivotan ranskalaiset tervetulleiksi toistekin. Ensi kerralla ehkä palsternakasta…

Tapoja valmistaa bataattiranskalaisia on varmasti yhtä monta kuin emäntääkin. Pyrin imitoimaan rapeita ranskalaisia. Siinä osin onnistuinkin. Suurin ongelma ilmeni todennäköisesti omassa tehokkuudessa. Tikutin noin puolitoista isoa bataattia, jotka eivät mahtuneetkaan yhdelle uunipellille. Ja kun normiuuniin peltejä tökkää kaksi päällekkäin, niin ei homma oikein toimi optimaalisesti. Toiset olivat rapeita alta, toiset päältä.

Kuori bataatit ja pilko ne veitsellä melko ohuiksi tikuiksi viileään vesiastiaan. Nosta tikkubataatit uunipellille ja kuivaa ne huolellisesti. Itse käytin tähän imukykyistä talouspaperia. Tosin olin hieman laiska, enkä jaksanut kääntää ja kuivata toiseltakin puolen vaan annoin leivinpaperin hoitaa hommansa sen minkä se siihen kykeni.

Kuivauksen jälkeen laita noin ruokalusikallinen kookosöljyä riittävän isoon pakastepussiin. Sulata juoksevaksi joko ennen pussiin menoa tai sen jälkeen, kuten itse tein. Kiinteä kookosöljy pussiin ja pussi hetkeksi kuumaan veteen. Olomuodon vaihto on hetkessä siististi valmis ilman lisätiskiä. Tämän jälkeen bataatit öljyiseen pussiin ja shake, shake, shake! Kääntele ja hiero öljyä tikkujen täydeltä. Öljysin puolitoista bataattia kolmessa erässä. Ja lisäilin kookosöljyä pussiin joka satsin välissä.

Ylempänä kuivatut tikut, alempana öljytyt tikut matkalla 225 asteiseen uuniin noin 25-30 minuutiksi. Jos haluat rapeita ranskalaisia, niin varmista, etteivät tikut ole liian tiheästi kiinni toisissaan! Tällöin ne lähinnä höyryttyvät kypsiksi. Ja veteliksi. Kiertoilmauuni voi olla asia erikseen, mutta normiuuniin suosittelen laittamaan vain yhden pellin kerrallaan. Tarkkaile tikkuja parinkymmenen minuutin jälkeen. Ota uunista ulos kun ne ovat kauniisti ruskettuneita.

Alustana käytin leivinpaperia, mutta myös alumiinifolion päällä olen nähnyt uuniranskalaisia ”grillattavan”.

Tsadaa! Rapeat bataattiranskalaiset ovat täällä! Maustamiseen suolaa, ehkä rouhittua mustapippuriakin. Tai mitä nyt kunkin mieli tekee. Itse käytin rouheampaa Maldon -suolaa ja silpuin päälle suosikkiyrtti persiljaa. Olivat hyviä, mutta jäänevät harvinaisiksi vieraiksi Paleokeittiössä syystä, että seuraavana päivänä lämmitetyt ranskalaiset ovat kaikkea muuta kuin rapeita. Pyrin kuitenkin aina valmistamaan useamman päivän ateriat kerralla. Yhtenä päivänä rapeita bataattiranskalaisia, kahtena seuraavana vähemmän rapeita, mutta ihan syötäviä kyllä.

Syö sellaisenaan, mieluiten jonkin proteiinilähteen kylkiäisenä. Kalkkunan rintafilepihvit ja luomumajoneesi toimivat bataattiranskalaisten kanssa mainiosti. Mummmms! =)