Nyt eletään jo kolmatta TehoPaleo -viikkoa, mutta palataanpa pikaisesti vielä kakkosviikon loppupuolelle.
Kaikki ei aina suju kuten Strömsössä, joten TehoPaleokin otti viime viikolla hieman iskua. Ateriakuvia ei tuolta ajalta ole (koska paleoliittista ateriointiakaan ei ollut), mutta tarjoilenpa tässä samalla muutamia otoksia näistä yli-ihanista veijareista, jotka kyllä liittyvät viime viikon tapahtumiin. Tai eivät oikeastaan. Kävin nimittäin täydentämässä pakastimen laatulihavarastoja luottolihantoimittajani luona. Olisin mielelläni käynyt tapaamassa ”vanhoja tuttuja”, mutta valitettavasti he eivät halunneet tavata mua ja pysyivät visusti piilossa. Oli siis tyytyminen näiden ”pikkuisten” seuraan. Aiheesta voi lukea lisää täältä.
Koska elämä TehoPaleolla on niin äärettömän helppoa, niin päätin lisätä hieman haastetta vaihtamalla TehoPaleon hetkeksi TehoPuhdistuksen kautta TehoPaastolle. Tosi Tehokasta! Eihän sitä ihminen nyt joka päivä ruokaa tarvitse! Syöminen kuormittaa ilmastoa ja kasvattaa hiilijalanjälkeä. Ja ties mitä! TehoPuhdistukseen kuului reilut 38 astetta kuumetta sekä vatsalaukun ja suoliston totaalityhjennys. Sitä voitanee kutsua kansanomaisemmin myös termillä vatsatauti, ja siihen olennaisena osana kuuluu luonnollisesti vuorokauden nestepaasto. Vai onko se nesteettömyyspaasto? Ruoasta, etenkin kiinteästä sellaisesta tulee mielellään pidäyttäytyä useammankin päivän. Edelleen, jokseenkin viikko ensioireiden jälkeen on ateriarytmi hieman hakusessa. Mutta paranemaan päin. Sekin.
Eikä siinä vielä kaikki! No ei tietystikään, koska ongelmat tuppaavat tipahtamaan taivaalta niskaan kaikki samaan aikaan.
Siinä vaiheessa kun nestemäinen ruoka alkoi jälleen pysyä sisällä ja maistua, niin rakas Wilfa potkaisi tyhjää. Jep, pirtelöiden valmistusprosessin olennainen osa hajosi roiskauttaen kookoskermat pitkin PaleoKeittiön seiniä. Sieltä sitä löytyy varmaan vieläkin. Wilfa lepäilee nyt hetken laakereilla uutta kannuosaa odottaessani. Onneksi 20 vuotta vanha Moulinex löytyi edelleen kaapista. Tosin siinäkin on oma kannuosa rikki, mutta sain Äipältä lainaksi vastaavan. Eihän se mikään Wilfa ole, mutta pyörittää kyllä pirtelöt tähän hätään.
Wilfasta vielä sen verran, että soitto maahantuojalle korjasi asian nopeasti ja ystävällisesti. Uusi kannu on tosiaan jo matkalla kotia kohti. Kyseessä oli valmistusvialliseen erään osunut kannu, joten uuden kanssa pitäisi elo jatkua entistä ehompana. Voin siis edelleen suositella Wilfaa tehokkaana tehosekoittimena, jossa hinta on sopivasti kohdallaan. Lisää plussaa annettakoon toimivasta asiakaspalvelusta. Kiitos vaan sinne! Edelleen uskallan pienen haaverin jälkeen haaveilla Wilfan mehupuristimesta =)
Ja jos siellä joku pohtii, että menikö mun siivousprojekti nyt keturalleen, niin ei mennyt. Tarkoitus ei tietystikään ollut suorittaa näin perusteellista puhdistusta, mutta TehoPaleon viitekehyksessä ollaan visusti pysytty. Hieman taudin jälkimainingeissa haikailin perjantaisuklaan perään, mutta siihenkin löytyi viikonloppuna lääkettä. Joka maistui. Hieman liiankin hyvin. Joten nyt pidättäydyn toistaiseksi myös siitä. TehoPaleollahan ei herkutella! Joka päivä. Tai tavallaan joo… ;)
Hold your horses! Paljastus tulossa! Aikanaan.
