Kuvassa on bataatti. Uunista ulos tullut uunibataatti. Se perinteisen perunan makeampi serkku, jonka voi tuikkaista uuniin kuin Rosamundan konsanaan. Ei, se ei ole yhtään sen vaikeampaa. Se on vaan oranssi. Ihan niin kuin kurpitsa. Myös maultaan, makea kuin kurpitsa.

Mikä vitsi on vääntää postausta ehkä yhdestä maailman yksinkertaisemmasta reseptistä? Öljyä niskaan, suolaa, pippuria ja muutamat kuivatut yrtit perään. Foliota ympärille ja uuniin. Sitten odotellaan. Ja odotellaan… ja… odotellaan. Välissä tökitään hieman haarukalla; uppoaako vai ei? Kun uppoaa, niin bataatit uunista ulos.

Mutta niin.. se vitsi. Se vitsi piilee siinä, mitä varten reilut puolitoista vuotta sitten Paleokeittiön pistin pystyyn; tarjotakseni valmennettaville esimerkkejä omasta elävästä paleoelämästä. Helpottaakseni omaa elämääni. Ja heidän elämäänsä. Vähentääkseni kitinää elämässäni. On huomattavasti helpompaa komentaa valmennettavat Paleokeittiöön kuin alkaa luettelemaan kerta toisensa jälkeen, yhä uudestaan ja uudestaan samoja esimerkkejä ruoista, joita paleo -ideologiaan pohjaava voisi syödä. Se oli alunperin tämän blogin tarkoitus. Ja se on sitä edelleen. Myöhemmin olen huomannut Paleokeittiön palvelevan mainiosti myös itseäni. Silloin kun en keksi, mitä sitä tänään söisi.

Uunibataatti on oiva esimerkki äärettömän helposta ja yksinkertaisesta paleokokkauksesta. Keep it simple! Ja säästyt ainakin muutamalta harmaalta hiukselta. Ei syöminen ole vaikeaa. Paleosyöminenkään ei ole vaikeaa. Oli päässä sitten vähän pienempi tai hippasen löysempi paleopipo. Haastavinta hommassa on uusien tapojen opettelu. Eivät tavat itsessään. Kuten olen niin monesti aiemminkin todennut, niin ihminen pyrkii tasapainoon. Asiassa, jos toisessakin. Muutos keikuttaa venettä. Ihminen vastustaa jo lähtökohtaisesti muutosta. Oli se sitten hyvä tai huono muutos. Muutokseen täytyy sopeutua ja sopeutuminen kuluttaa voimavaroja, syö energiaa. Me viekkaat laiskiaiset! Yritetään päästä elämässä helpolla. Se on sekä hemmetin hyvä, että huono juttu. Ilman tuota viekkautta emme ehkä olisi tänään täällä.

Siinäpä sitä. Vaihteeksi. Avautumista. Ja bataatista se kaikki lähti =D

Oma suhteeni bataattiin on nykyään siiman ohut. Kuten kurpitsa, niin myös bataatti sellaisenaan ei liian makeana enää istu luontevasti tähän suuhun. Kukkakaalilla laimennettuna ja soseeksi surautettuna toimii hippasen paremmin, mutta ei enää mikään suurin herkku tämäkään. Olen kasvanut bataatista ulos. Siitä huolimatta yritän sitä silloin tällöin ruokavaliooni ujuttaa. Koskaan ei tiedä, mihin suuntaan maailma ja makuaisti ovat muuttuneet.

Tästä satsista söin neljännesbataatin. Sain vatsani joko fyysisistä tai henkisistä syistä kipeäksi ja vaihdoin bataatit paleoliittiseen kermasipuliin. Mutta vaihtoehto tämäkin! Erityisesti Sinulle, jolle makea vielä maistuu.