Tervehdys taas vanhempieni koneelta! Kuten Paleokeittiön fb -kaiffarit jo tietävätkin, niin emäntä breikkaa tässä nyt jonkin aikaa. Ja breikkaamisella en valitettavasti tarkoita villisti lattialla päällään pyörimistä tai ”fifteen minutes of fame” -tyylistä läpimurtoa vaan aika totaalista taukoa. Yhdestä, jos toisestakin asiasta. En omasta tahdosta vaan jonkin korkeamman voiman tahdosta. Tai sitten ihan vaan fysiikan lakien takia ;)
Uskollinen kumppanini hyvässä ja pahassa, iloissa ja suruissa, työssä ja vapaa-ajalla, IHAN KAIKESSA nimittäin otti ja kilahti totaalisesti 8 vuoden ja kahden kuukauden yhteiselon jälkeen. Kyllä, puhun siitä yhdestä ja ainoasta tietokoneesta, jonka olen tänään toimittanut tietsikoiden sairaalaan saamaan ensiapua ja ehkä jotain isompaakin kirurgista toimenpidettä varten. Toivotaan, että konelääkäri saa kaverin vielä elytettyä, enkä joudu tässä hautaamaan paitsi rautaa kylmää, niin myös kahdeksan vuotta elämästäni.
Okei, nyt olin vähän ylidramaattinen, mutta fiilikset ovat tässä muutamat viime päivät olleet hieman dramaattiset =D. Varmuuskopiota löytyy kyllä, mutta ei ihan kaikesta (mistä pitäisi!), eikä aivan viimeisimmistä tuotoksista. En vielä halua vastoin parempaa tietoa spekuloida mahdollisia menetyksiä, mutta tällä hetkellä olo on kuin pahemmastakin muistivammasta kärsivällä. Vähän niinkuin olisi yksi lohko poistettu aivoista kokonaan. Ja niinhän asia tavallaan onkin. Ei tietoa menneestä, eikä sen puoleen tulevastakaan. Kyllä, mun koko elämä on siinä matolaatikossa! Myös tiedot siitä, missä pitäisi olla, mihin aikaan ja kenen kanssa seuraavan puolen vuoden osalta. Melko pelottavaa…, kuten varmasti jokainen vastaavassa tilanteessa ollut hyvin tietää. Ja muistaa. En ole itsekään ensikertalainen ;)
Yritän välttää panikointia, pysyä rauhallisena ja olla stressaamatta asioista. Koska kaikki järjestyy kyllä. Ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Mutta tottakai harmittaa ihan vietävästi! Paitsi, että tunnen itseni täysin eristetyksi koko muusta maailmasta, niin moni tärkeä projekti seisoo. Mukana hyvässä vauhdissa ollut PäinPaleota12, joka taas siirtyy ja siirtyy =(. Myös kyselyn tuloksia syyhyttäisi päästä tutkimaan ja analysoimaan. Raporttiakin lupasin =)
Mutta on tilanteessa jotain positiivistakin! Aikaa on! On ollut aika ravisuttavaa huomata, kuinka tietokone hallitsee mun elämää ja kuinka iso osa se ihan jokapäiväistä tekemistä on. Kuten jo mainitsin, niin tuo melko mitättömän oloinen laatikko on paitsi kiinteä osa mun työtä ja yritystä, niin vähintäänkin yhtä tärkeä osa vapaa-aikaa, harrastuksia ja sosiaalista elämää. Mutta aikaa on! Aikaa on myös hääriä keittiössä. Ja vaikka pidän keittiössä puuhastelusta ihan sinällään, niin silti tuntuu, että iso osa kokkailun ilosta puuttuu. Ja se ilo on jakamisen ilo.
Emäntä breikkaa, mutta will be back! Joku päivä, jossain mittakaavassa. Toivottavasti mahdollisimman pian! Tuhojen korjaaminen ja järjestely vienee taas oman aikansa, mutta niitä on turha miettiä nyt. Niitä voi miettiä huomenna, kun dianoosi selviää.
PALEOKEITTIÖ 