Jamie sai rinnalleen uuden tyttöystävän. Saanko esitellä Wilfan!
Parikymmentä vuotta uskollisesti palvellut Moulinex sekoitti tällä viikolla viimeiset pirtelöt kun monitoimikoneen kannuosa sanoi sopimuksensa irti ja alkoi vuotaa. Tällä hetkellä en tule millään toimeen ilman päivittäisiä pirtelöitä (flunssan vika), joten hätäpäissäni tilasin itselleni budjettiin sopivan, tehokkaan, norjalaisen Wilfan. Josta en muuten ollut ennen googlettamista koskaan kuullutkaan. Päätin kuitenkin hätätilanteessa luottaa muutamiin netistä löytyneisiin positiivisiin käyttäjäkokemuksiin ja katsoa, mihin Wilfasta on. Päätökseen eniten vaikuttivat hinnan lisäksi 1,8-litrainen kannu ja tehokas 1200 watin moottori. Jos olen ollut tähän saakka tyytyväinen 600 wattiseen Moulinexiin, niin eiköhän Wilfakin asiansa ajaisi.
Nyt on kymmenkunta pirtelöä ajettu Wilfalla ja tyytyväinen olen ollut. Ihanan, kermaisia marjapirtelöitä! Ja uusia ideoita toi Wilfa tullessaan. Wilfa ON tehokas ja erityistä kiitosta ansaitsevat valmiiksi ohjelmoidut smoothie- ja puhdistustoiminnot. Vain napin painallus ja Wilfa hoitaa hommat.
Muutamilta yllätyksiltäkään en ole välttynyt. Ensinnäkin tämä tyttö on melkoisen kovaääninen. Kuulunee asiaan, kun tehoja on näinkin paljon. Ensimmäisillä käyttökerroilla onnistuin myös roiskauttamaan puhdistusvedet pitkin seiniä. Tästä ehkä suurin miinus. Kannen täyttöaukon ”kuppi” ei nimittäin ole tiivis ja kun puhdistusohjelma päräyttää täydellä voimalla käyntiin, niin vedet roiskaisevat ”kupin” reunoilta kohti kattoa. Nyt olen oppinut jo pistämään käden suojaksi. Lisäksi varsinainen kansi istuu sen verran tiukassa, että välillä olen äheltänyt muutaman minuutin saadakseni kannen auki. Toisaalta ihan hyvä asia, mutta kiireessä äheltäminen jurppii jonkin verran. Muutamien päivien käytön jälkeen voin kyllä lämpimästi suositella Wilfaa. Katsotaan, miten pidemmällä aikavälilllä käy, mutta tässä vaiheessa sanoisin hinta-laatusuhteen olevan harvinaisen kohdallaan.
Sitten ehkä tämän hetken suosikkipirtelöön, joka syntyi vähän vahingossa ja pakon sanelemana kun karpalot olivat päässeet loppumaan. Isukin poimimat puolukat korvasivat karpalot ja taas ajelehdittiin hetken aikaa pilvenhattaralla. Tosin vaniljaisesta ”mustikkavaahdosta” on viime päivinä noussut ”Katkeralle appelsiinille” varteenotettava kilpailija. Palannen mustikkasuuhun myöhemmin.
”Katkera appelsiini” sai nimensä facebook -ristiäisissä. Jos joku ei muuten ole vielä tietoinen, niin Paleokeittiön tapahtumia voi seurailla myös UNIQ Performancen facebook -sivulla. Huutelin siellä nimiehdotusten perään ja esiin pompsahti ”Bitter orange”, joka taipui mun flunssaisessa päässä ”Katkeraksi appelsiiniksi”. Kirpeä appelsiini kuulosti niin tavanomaiselta ja tylsältä… Esikuvana ”katkeralle” toimi serkku ”jouluinen”.
Kiikutin ”katkeraa” maistiaisiksi myös muutamille uudehkoille miesvalmennettavilleni. Tuomiosta en nyt oikein päässyt selville, koska miehistä ei vaan ota selvää. Kokonaiskokemukseen tosin saattoi myös vaikuttaa hieman stydimpi alkudrinkki ”Vihreää taikaa”. Sen osalta mielipiteet tulivat jokseenkin selväksi =D
KATKERA APPELSIINI
- 1 appelsiini
- viipale sitruunaa
- palanen inkivääriä
- pieni kourallinen cashew -pähkinöitä
- ~100 g puolukoita
- 1/2 tl kanelia
- vähän kookoshiutaleita
- hippunen himalajansuolaa
- pari desiä vettä
Ainekset blenderiin ja paloiksi!
