Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Avainsana: marinadi

  • Kanafajitat ja tomaattisalsaa salaatinlehdeltä

    Kanafajitat ja tomaattisalsaa salaatinlehdeltä

    Long time, no recipe! Mutta josko nyt vihdoin saisi pukattua ihmisten ilmoille tämän, jo jonkusen viikon luonnoksissa lojuneen kanafajitan sekä tomaattisalsan ohjetta.

    Koska long time, no post, niin aloitellaanpa uutisista, joita niitäkin on kertynyt emännän ”laiskotellessa” vino pino.

    Paleokeittiön uusimmat uutiset on ulkona!

    Uusimmilla uutisilla tarkoitan tietysti viikko sitten ilmestynyttä huhtikuun uutiskirjettä. Jos et ole Paleokeittiön Uutisia saanut tai ehtinyt vielä käydä katsomassa mm. Yrttisen pannufrittatan reseptiä (kuva alla), niin klikkaapa tätä linkkiä.

    Tilaamalla Paleokeittiön Uutiset omaan postilaatikkoosi viimeistään TÄNÄÄN sunnuntaina 15.4.2018 osallistut myös punaisen palmuöljyn arvontaan! Ai mikä punainen palmuöljy? Noh, se selviää tietysti täältä kera Kongolaisen kanakastikkeen.

    Ja sitten meillä on vielä PALEOKOKIT! Eli facebookissa toimiva ryhmä kaikille terveemmän ruoan ystäville. Huhtikuun ruokahaasteessa teemana ovat viherpirtelöt. Sinne siis poimimaan vihreitä pirtelövinkkejä tai vinkkaamaan muille omasta suosikkipirtelöstä!

    Tässä kai ne tämän hetken tärkeimmät uutiset. Loput löytyvät sieltä uutiskirjeestä.

    Kanafajitat syntyivät viikonloppuna sellaisena, kun mieli teki jotain mättöä, mutta järki harasi vastaan. Christina Aguileraa mukaillen ”My mind`s saying let’s go, but my sense is saying no.”. Kuulostaako tällainen raastava sisäinen ristiriita tutulta? Näitä päiviä vaan tulee. Onneksi myös menee. Siitä sitten kompromissia kehittelemään, jotta sekä mieli, että keho saataisiin molemmat tyytyväisiksi.

    Perinteiset tortillaan käärityt fajitakset ovat mun mielestä mättöruokaa. Mutta kun tortillat heivaa hiiteen ja korvataan parilla salaatinlehdellä, niin tilanne on jo kokonaan toinen. ”Pienestä kii, se on niin pirun pienestä kii…”. Jotenkin näin veisaa myös Edelmannin Samuli. Heh, kylläpäs mua tänään laulattaa ;)

    Tästähän tuli ihan täyttä paleota! No okei, täysrasvaiselle smetanalle annoin periksi. Maissilettuja en fajitakseen kaipaa, mutta jotain mausteisuutta tasapainottavaa maitotuotetta kaipaan kyllä. Jätä pois, jos aiheuttaa fyysisiä tai henkisiä hiertymiä tai korvaa sopivalla kasvispohjaisella tuotteella.

    Kotikeittiössä valmistetut fajitat ovat tuntuneet musta aina jotenkin työläiltä; on niin montaa eri sorttia laitettavana… Mutta kun pistää tuumasta toimeen, niin saa monesti todeta olleensa kuvitelmiensa kanssa aivan väärässä.

    Fajitat syntyvät kohtuuhelposti ja nopeasti. Kasvisten pilkkomiseen menee suurin vaiva. Ja aika. Koko prosessi kulkee yksinkertaistettuna jotenkin näin…

    1. Kanat kappaleiksi ja marinoitumaan.
    2. Tomaattisalsa maustumaan.
    3. Paprikat ja sipulit suikaleiksi.
    4. Kanat pannulle ja pois.
    5. Kasvikset pannulle ja kanat sekaan.
    6. Fajitasten kokoaminen ja tuhoaminen.

    Helppoa! Jos maustamisen osalta haluaa päästä vähemmällä, niin ei muuta kuin marketista valmista fajita- tai tacomaustetta messiin.

    KANAFAJITAT TOMAATTISALSALLA

    2-3 annosta

    • 2  kananrintaa (~300 g) pilkottuna
    • 1 tl kuivattua oreganoa
    • 1 tl juustokuminaa
    • ½ – 1 tl chilijauhetta
    • ½ – 1 tl savupaprikajauhetta
    • ½ – 1 tl suolaa
    • 2 + 2 rkl punaista palmuöljyä (tai muuta marinointiin ja paistamiseen passaavaa rasvaa)
    • 1-2 valkosipulinkynttä rutistettuna
    • 2 rkl limenmehua
    • 2 punasipulia puolirenkaiksi suikaloituna
    • 2-3 eri väristä paprikaa suikaloituna
    • tomaattisalsaa, avokadoa, salaatinlehtiä ja tuoretta korianteria tarjoiluun (+ smetana tai creme fraiche tmv.)
    1. Pilko broilerin rintafileet. Laita palat litran minigrip -pussiin tai sopivaan astiaan. Lisää öljy, kuivamausteet, rustistetut valkosipulin kynnet sekä limen mehu. Sekoita hyvin ja jätä marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Valmista sillä välin tomaattisalsa (ohje alla) ja suikaloi punasipulit sekä paprikat.
    2. Paista kanapalat marinadeineen kypsiksi pannulla. Siirrä sivuun.
    3. Lisää pannulle tarvittaessa öljyä. Paista paprikat sekä punasipulit pehmeiksi. Lisää lopuksi pannulle vielä valmiiksi paistetut kanat sen verran, että lämpiävät. Sekoita.
    4. Kokoa fajitakset. Laita pari vahvalehtistä salaatinlehteä alustaksi, esim. Cosmopolitan- ja roomansalaattia. Kuvissa keräsalaatinlehtiä, jotka toimivat, mutta kestävät vähän huonommin sormiruokailua. Lado päälle kana-paprika-sipuliseosta ja tomaatisalsaa. Viimeistele kuutioidulla avokadolla ja tuoreella korianterilla (+ smetana). Syö sormin tai käytä apuvälineitä.

    TOMAATTISALSA

    • 3-4 tomaattia
    • 1 pieni tai puolet isommasta sipulista
    • nippu tuoretta korianteria
    • 1 jalopeno
    • 1 valkosipulinkynsi
    • 1 limen mehu
    • oliiviöljyä
    • maustamiseen rouhittua mustapippuria ja suolaa
    1. Kuutioi tomaatit, pieni jalopeno ja silppua sipuli sekä tuore korianteri sopivaan astiaan. Lisää rutistettu valkosipulinkynsi, limen mehu ja oliiviöljy. Sekoita.
    2. Mausta mustapippurirouheella ja ripauksella suolaa. Sekoita ja jätä peitettynä jääkaappiin maustumaan. Säilyy hyvin jääkaapissa myös päivään seuraavaan.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

  • Chimichurria grillattuun kukkakaaliin

    Chimichurria grillattuun kukkakaaliin

    Vielä ehtii nipin napin pistää viimeistä vinkkiä juhannuskokkailuun ennen kuin emäntä ja koko Suomen kansa ryntää jussin viettoon. Sääkin näyttää olevan melko perussettiä eli aurinko paistaa, ukkonen jyrähtelee ja rakeita tulloo!

    Jos pistät juhannuksena tai tässä kesän mittaan tulta grilliin, niin suosittelen pistämään sinne myös kukkakaalia. Ihan tolkuttoman hyvää, vaikka alkuun kukkakaalien grillausta vähän epäilin.

    Helppoa myös! Kukkakaali vaan siivuiksi, päälle sipaisu öljyä ja paloja grillin lämmössä kääntelemään. Lopuksi ripaus laatusuolaa ja kaalia suuhun. Paitsi jos haluat jotain paljasta kukkakaaliakin herkullisempaa. Keep reading!

    Isot ”kukkakaalipihvit” ovat näyttäviä, mutta pienehköstä kukkakaalista ei valitettavasti montaa isoa pihviä irtoa. Myös hajoamisvaara siivuja grillissä käännellessä on suurempi kuin pienempiä kukintoja käsitellessä. Niiden siivuttaminen onnistuu siinä missä isommankin ja näyttävät kivoilta salaattien komponentteina.

    Kukkakaalien lisäksi tuli tuossa eräänä iltana lykättyä grilliritilälle muutakin.

    Katkarapu-vuohenjuustosalaatin väsäämisestä ylitse jääneet pyrstölliset katkaravut pistin tikkuihin ihan sellaisenaan. Kanavartaisiin sen sijaan sujahtivat chimichurri -marinoitujen rintapalojen lisäksi punasipulia ja kirsikkatomaatteja. Mums!

    Koko grilliaterian kruunasi jo kanojen marinointiin käyttämäni yrttinen chimichurrikastike, jolla kannattaa valella vartaita myös paistovaiheessa.

    Tämä eteläisen Ameriikan lahja ruokamaailmalle sopii mainiosti kaiken grillatun kaveriksi, vaikka sitä kai yleisimmin punaiselle lihalle suositellaan. Toimii siis mainiosti myös kukkakaalin kanssa.

    Chimichurria löytyy maailmalta paria eri laatua, punaista ja vihreää. Vihreä, chimichurri verde lienee se tunnetumpi.

    Ehkä tässä kesän mittaan ehtii vielä serkku punaistakin testaamaan. Vihreääkin vähän perusreseptistä tuunasin eli seuraavalla ohjeella mentiin ja onnistui oikein oivallisesti.

    YRTTINEN CHIMICHURRI -KASTIKE

    • 1½ dl oliiviöljyä
    • ~3 rkl balsamiviinietikkaa (tai sitruunamehua)
    • 1 ruukku lehtipersiljaa pieneksi silputtuna
    • 1 ruukku korianteria pieneksi silputtuna
    • 2-3 valkosipulinkynttä rutistettuna
    • 1-2 punaista chilipalkoa pieneksi pilkottuna
    • ½ tl savupaprikajauhetta
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria
    1. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua.
    2. Säilytä tarvittaessa suljetussa lasipurkissa, viileässä.
    3. Käytä marinointiin, grillaukseen ja/tai tarjoiluun grillattujen ruokien kanssa.

    Valmista kastiketta kannattaa aina maistaa ja tuunata omien mieltymysten mukaan. Makuun, ja esimerkiksi viinietikan ja oliiviöljyn suhteeseen vaikuttavat niiden alkuperäinen makumaailma. Esimerkiksi oliiviöljyt ovat hyvin erilaisia; toiset ruohoisempia tai pähkinäisempiä kuin toiset.

    Sama pätee etenkin balsamiviinietikoihin, joista löytyy sekä hapokkaampaa, että makeampaa mallia. Jos hapokkaammasta viinietikasta valmistettuun kastikkeeseen kaipaa hieman lisää makeutta, niin se onnistuu lisäämällä tilkkanen hunajaa.

    Äärettömän herkullista ja oikein rentoa juhannusta kaikille Paleokeittiön vierailijoille!

     

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

  • Lauantain uhrilampaat

    Lauantain uhrilampaat

    Viikko sitten lauantaina oli aika tarttua TehoPaleo30 -ryhmän viimeisen viikon haastetehtävään. Mun kohdalla se tarkoitti lammasta pöytään!

    Lampaan- tai karitsanliha on mun suurta herkkua. Jos syön ravintolassa ja listalta jotain maukasta lammasta löytyy, niin valinta osuu mieluummin siihen kuin nautaan. Nauta is so normal! Mutta osin siis siksi, että pidän hyvin valmistetusta lampaasta ja koska en valmista ole valmistanut lammasta kotona.

    Meillä ei ole koskaan kotikotona syöty lammasta. Lampaanliha on purukumia, täynnä ikäviä yllätyksiä ja maistuu villasukilta. Sä olit niin väärässä, Äiti kulta! Jopa kotona valmistettu lammas voi olla täydellisen mureaa ja maistua maukkaalta =)

    Ennen kuin sain lammasta pöytään, piti se ensin metsästää. Lähdin metsälle kohti marketin tuorelihatiskiä. Ei tarttunut pässi pyydykseen siellä.

    Koska valmistin lammasta nyt ensimmäistä kertaa, niin halusin pelata varman päälle. Jotta voisin valmistaa sitä joskus toistekin. Jos eka kerta on karmea kokemus, niin samaan hommaan ei ihan heti lähde uudelleen. Siksipä valitsin uhriksi sisäfileen. Sen kanssa en vaan voisi epäonnistua! Tai ainakin se olisi hippasen hankalampaa ;)

    Marketin lihatiski tarjoili tuoreena vain ulkofilettä, joten se siitä. Ja koska ulkofileellä oli hintaa päälle neljäkymppiä kilolta, niin SE SIITÄ! Jatkoin jahtia pakastealtaalle ja sieltä sain kuin sainkin tähtäimeeni uusi-seelantilaisen lambin. Puoli kiloa sisäfilettä kolmenkymppiä kilolta, kiitos!

    Kotona kohmeinen lammas yön yli jääkaappiin sulattelemaan lihassäikeitä. Aamusta näkyvimpien kalvojen teurastus ja marinadin tekoon. Tuo kalvojen poisto taisi olla tämän keikan haasteellisin vaihe.

    Marinadin sovelsin pienestä, sievästä päästäni periaatteilla jotain happoa, jotain öljyä, vähän minttua ja valkosipulia, suolat ja pippurit siihen päälle. Tämä osio kaipaa hieman tuunausta; vähemmälläkin hapolla olisi selvitty. Fileet pussiin, marinadit sekaan ja taas odoteltiin ehkä 7-8 tuntia.

    MINTTU-VALKOSIPULIMARINADI LAMPAALLE

    • 1 dl oliiviöljyä
    • 1 dl sitruunamehua (ensi kerralla vähempikin riittää ;))
    • 3 mintunvarren lehdet silputtuna
    • 2 valkosipulinkynttä puristettuna
    • rouhittua mustapippuria
    • hippasen himalajan suolaa (varsinainen suolaus vasta paistamisen jälkeen Maldonilla)

    Loppu sujuikin leikiten. Ja valmisteluihin nähden nopsaan. Tuntia ennen h-hetkeä lammaspussi pois jääkaapista huoneenlämpöön lämmittelemään. Ylimääräisten marinadien poisto ja fileiden kuivatus, josta matka jatkui kuumana tirisevälle pannulle. Pari minuuttia paistoa puolin ja toisin, lihat hetkeksi folion alle lepäilemään ja lautaselle.

    I made it! Ylitin itseni ja odotukseni. Kaveriksi rapeita bataattiranskalaisia ja lammasta nassuun seuraavat kolme päivää. Kehtaisin tarjota muillekin =)