Menin merta edemmäs kalaan! Sanotaan, ettei merta edemmäs kalaan kannata lähteä. Olen asiasta toista mieltä. Menen enemmän kuin mielelläni merta edemmäs. Etenkin paljon positiivisia ruokakokemuksia tarjonneeseen Tallinnaan.

Olinkin erittäin mielissäni kun kutsu kävi tutustumaan kesän kynnyksellä avattuun, merellisiin herkkuihin erikoistuneeseen The Seafood Bar Tallinnaan.

Paristakin eri syystä. Koska suunnitelmissa oli kesäretki eteläiseen naapuriin anyway, ja koska merenelävät ovat kelluneet learn-to-love -listallani jo pidemmän aikaan. Ja koska kaksi kärpästä yhdellä iskulla on aina parempi kuin yksi kärpänen kahdella.

Moni kollega oli ehtinyt The Seafood Baria ihmettelemään ennen emäntää. Olin lukenut juttuja ja katsellut kauniita kuvia mielenkiinnolla, joten osasin odottaa, mitä tuleman piti. Paitsi että en osannut. Nämäkään kuvat eivät tee oikeutta ravintolan merelliselle tunnelmalle. Se täytyy omin silmin nähdä ja kokea.

The Seafood Barin sijainti on aivan loistava Vanhakaupungin porteilla kaikkien tuntemia kukkakojuja vastapäätä. Ravintola on Tallinnan ensimmäinen näin kokonaisvaltaisesti mereneläviin keskittyvä ravintola. Tilat jakautuvat peräti neljään, jopa viiteen erityyppiseen, joista jokainen varmasti löytää sen hetkiseen tunnelmaan ja säähän sopivimman.

Ravintolaa lähestyttäessä ensimmäisenä vastassa on Virukadulle levittäytyvä terassi, jossa on mukava nautiskella ulkoilmasta kadun elämää seuraten. Itse kaipaan aterialle enemmän ruokarauhaa, joten mulle terassi toimisi parhaiten lasillisen nauttimiseen kera pienen annoksen tuoreita mereneläviä.

Ravintola toimii kahdessa kerroksessa. Ulko-ovien takaa aukeaa eräänlainen aulatila, joka toimii ensisijaisesti baarina. Varsinainen ravintolasali löytyy yläkerrasta. Kuten ravintolan nimikin kertoo, niin kyseessä on sekä ravintola, että baari, josta viinilasillisten lisäksi löytyy myös vino pino erilaisia cocktaileja; margaritan ja mojiton lisäksi myös olutta ja väkevämpiä juomia.

Ensimmäisen kerroksen ”aulabaari” on kuin meren raikas tuulahdus. Pidän valkoisesta (ja kulmikkaasta ;)), joten tilan ilme kirkkaansinisine tehosteväreineen toimi mielestäni mainiosti. Huomio kiinnittyi valkoisia posliinikaloja uiskentelevaan mobiiliin sekä kekseliäästi lautasista koottuun, kalansuomuja muistuttavaan takaseinään.

Toisen kerroksen ravintolasali yllätti rennolla, mutta yksityiskohtaisella, viimeistellyllä ja viimeisen päälle mietityllä sisustuksellaan. Vanhat tiiliseinät luovat tilaan mukavan lämpimän tunnelman. Sinänsä ei kai pitäisi olla enää yllättynyt, sillä Tallinnassa ravintolamiljööt ovat hanskassa ja tukevat loistavasti ravintoloiden ilmapiiriä ja toiminta-ajatusta.

Suunnittelijataustani vuoksi kiinnitän ehkä tavallista enemmän huomiota tilallisiin ja sisustuksellisiin seikkoihin, mutta uskon vaikutuksen tavoittavan myös tavan tallaajan. Koska tunne. Ja tunteen vaikutus kokonaisvaltaiseen kokemukseen.

Olen aiemminkin toitottanut, kuinka pelkkä erinomainen ruoka ei enää riitä. Mitä enemmän päästään ns. ihon alle, sen lähtemättömämpi vaikutus.

Myöskään kaunis ulkokuori ei yksinään sykähdytä. Kuoren sisällä täytyy sykkiä sydän, ja se oli asia, joka The Seafood Barin kohdalla jäi eniten mietityttämään. Sykkiikö kuoren alla aito sydän vai kiertääkö veri koneen voimin? Kyseessä on hyvin nuori ravintola, jonka sydän lienee vielä kehitysvaiheessa ja vahvistunee toimintakuukausien ja -vuosien kerääntyessä.

Syvällinen aloitus =D Ehkä palailen takaisin maanpinnalle ennen kuin filosofinen tie vie taivaisiin.

Pidän ajatuksesta, että saman katon alla toimii varsinaisen ravintolan lisäksi baarimainen tila, jossa voi kipaista lasillisella tai nauttimassa pienen annoksen tuoreita mereneläviä kera raikkaan kuplajuoman.

Emme tällä kertaa jääneet baariin vaan kipusimme portaat ylös ravintolasaliin, josta sieltäkin löytyy tunnelmaltaan pari erinoloista tilaa sinisine plyysisohvineen ja Välimeren bistroissa tuttuine, intiimeine pöytäryhmineen.

Koska ilta-aurinko vielä kauniin kesäpäivän jäljiltä lämmitti, niin me suuntasimme viehättävän ravintolasalin sijaan sisäpihan rauhalliselle terassille. Mereneläviä ulkoilmassa! Täydellistä! Eikä yhtään haitannut, vaikka tämä terassi oli vielä vähän keskeneräinen.

Ennen terassille siirtymistä huomioni kiinnittyi portaikon ja ravintolasalin taideteoksiin.

Jo ennen ravintolaan astumista olin pannut merkille upean, ravintolakyltin vieressä sisääntulijoita tervehtineen, pronssisen saksiniekan. Saksiniekan kohdalla ei ollut epäilystäkään, etteikö kyseessä ollut aiemmin päivällä tapaamani, paikallisen kuvanveistäjä ja taiteilija Tauno Kangron työ.

Taunon töitä löytyi lisää sisätiloista, mm. alakuvassa vasemmalla näkyvä viikinkiveneiden seinäinstallaatio. Hienoa, että The Seafood Barissa on panostettu uniikkiin, ravintolan teemaa tukevaan taiteeseen! Arvostan!

Tilallisesti ja toiminta-ajatukseltaan Tallinnan Seafood Bar teki vaikutuksen, mutta vatsan täytettä ja janon sammuttajaa ravintola-baarista kai ensisijaisesti tullaan hakemaan. Mites Seafood Barin ruoka?

Ruoan mainostetaan olevan tuoretta, kuten merenelävien tuleekin olla. Ja siellähän sitä oli kaikenlaista eväkästä ja muuta mönkijää kylmänä höyryävässä jääaltaassa, enkä kokenut aiheessa aterian jälkeen moittimista.

Tosin täytyy muistaa, että rima asettautuu kohilleen aiempien kokemusten perusteella. Vaikka olen maistanut todella maukkaita mereneläviä, niin koen edelleen olevani näiden suhteen aika noviisi. Mutta tällä kokemuksella, ja niin kauan kun en ole suoraan merestä nostettua kampasimpukkaa kitusiini pistänyt, niin tykkäsin kyllä.

Ennen kuin The Seafood Barin antimia päästiin maistelemaan, piti tietysti valita, jotta mitä lautaselleen haluaa laitettavan.

Täytyy myöntää, että laajan listan eteen saatuani meinasi sormi mennä suuhun ja olin hieman hämmentynyt. Tuntui helpoimmalta aloittaa viinilistasta, josta koko aterian kattavaksi ruokajuomaksi valikoitui aivan loistava Gautheron Chablis! Toimi sekä sellaisenaan, että läpi aterian. Jopa jälkiruokana. Vahva suositus tälle. Ei ole viini edullisimmasta päästä, mutta jos pikkasen haluaa panostaa ruoan lisäksi myös juomaan, niin pistäpä tämä muistiin.

Takaisin laajaan listaan. Onneksi mulla oli mahdollisuus keskustella ravintolan edustajan kanssa, jotta kykenin ymmärtämään listaa paremmin.

Olin todellakin hukassa lähtökohtani aterialle ollessa tavanomaisessa alku-, pää- ja jäkiruoka-ajattelussa. Jos kuitenkin muistaa, että The Seafood Bar toimii sekä ravintolana, että baarina, niin listassakin alkaa olla järkeä; vaihtoehtoja eri tilanteisiin. Ja vaihtoehtoja eri valmistustapoihin. Ne kaikki löytyvät listalta. Voit siis valita ahvenesi kokonaisena tai fileenä, grillattuna tai höyrytettynä jne.

Vaikka tavallaan tajuan systeemin, niin ehkä silti toivoisin jotain yksinkertaisempaa. Listaa tai listan esitystapaa. Monesti vähempi on enempi ja kaikille kaikkea ajattelu menee metsään. Keskity vahvuuksiin ja karsi loput. Ehkä niitä vahvuuksia vielä tässä vaiheessa kartoitetaan… Mutta sinänsä on aihetta antaa kiitosta monipuolisesta merenelävien valikoimasta. Kaikkea löytyy kaloista hummeriin ja muihin saksikkaisiin. Tarjolla on niin mätiä, lonkeroita kuin äyriäisiäkin. Inspiraatiota on ammennettu useasta maailman eri kolkasta ja keittiöstä – niin Välimeri kuin Aasiakin ovat vahvasti läsnä.

Listan lisäksi saimme eteemme tabletit, joista selata annoskuvia. Olin edelleen lievän hämmennyksen vallassa. Miten tämä toimii ja what`s the point?! En itse koe tarpeelliseksi nähdä annosta etukäteen. Kunhan tiedän raaka-aineet ja valmistustavan. Musta on kiva nähdä annos vasta kun se eteeni kannetaan. Koska odotus ja yllätysmomentti. Nyt tuntui olevan liian paljon häslinkiä ennen kuin päästiin itse asiaan.

Mietityttämään jäi myös sellainen vaihtoehto, että mitä jos annos lautasella ei olekaan kuten kuvassa? Jos jotain puuttuu, jotain on liikaa tai asettelu toisenlainen? Mieleen tulee esim. hampurilaisravintoloiden upeat kuvat ja mainokset, joiden tuloksena kädessä on milteinpä poikkeuksetta iso pettymys.

Noh, tämä tablettisysteemi on kokeilussa ja kokemuksia kerätään. Toisaalta ymmärrän myös, että jollekin voi olla tärkeää nähdä, mitä tilaa.

Aloitin aterian tuoreella, jääkulhosta tarjotulla kampasimpukkacarpacciolla, jota koristi wakame -levä. Ehkä näitä meren ja rantojen kasviksia voisi hyödyntää enemmänkin?

Aloitin parhaalla, sillä kampasimpukka osoittautui koko aterian parhaaksi annokseksi. Tätä olisin syönyt mielelläni enemmänkin. Suosittelen! Vaikka vain kevyeksi palaksi viinilasin kylkeen.

Kampasimpukoista jatkoin tuoreeseen tonnikalaan eli tonnikalatartariin. Tykkäsin tästäkin. Tuoreet ovat The Seafood Barilla selvästikin hallussa.

Olisin toivonut alkuun vielä rakastamaani lohisashimia, mutta tarjoilija sai mut vakuuttuneeksi, ettei kannata. Koska se on ihan samaa kuin sushipaikoissa saa. Whaaaat?! Tarkoittaako tämä, että sashimihimon yllättäessä kannattaa kalaravintolan sijaan suunnata sushipaikkaan?

Oikein harmitti ravintolan puolesta tarjoilijan käytös. Valitettavasti näitä pettymyksiä tuli illan aikana muitakin. En nyt paneudu näihin kömmähdyksiin tässä sen enempää. Haluaisin kovasti pistää töksäytykset kiireen piikkiin, mutta en sitä hyvällä tahdollakaan kykene tekemään. Ehkä tarjoilun palvelupuoli paranee ravintolan vanhetessa ja kokemuksen karttuessa, mutta kehottaisin panostamaan tarjoiluhenkilökunnan sekä palvelu- että ruokatietouskoulutukseen pikapikaa.

Ja joo, tiedän, että saatan olla tavallista hankalampi ja vaativampi asiakas, koska kokemusta varsin loistavista ravintoloista on kerääntynyt kivasti. Viittaan siis jo aiemmin mainitsemaani aiempien kokemusten asettamaan rimaan, jota on jatkuvasti vaikeampi ylittää.

Seuralaiselle maistui alkuun katkarapu-caesarsalaatti, jonka kastike sai kiitosta. Maistoin itse yhden katkiksen. Kelpasi kyllä.

Mutta perussettiä sanoisin. Ja perussetti on se, mitä ymmärsin The Seafood Barin aika pitkälti haluavankin tarjota; fokus ja kunnioitus pääraaka-aineessa, muuta yksinkertaisemmin ja vähän vähemmän.

Sinänsä kyllä pidän ideasta, jossa pääraaka-ainetta kunnioitetaan ja annetaan sille mahdollisuus loistaa. Keep it simple, but tasty. Ei piiloutumista lisukkeiden lomaan.

Minä jatkoin ennen pääruokaan siirtymistä vielä lämpimällä alkuruoalla eli lautasellisella haudutettuja sinisimpukoita. Hyvä valinta! Entisenä äyriäiskammoisena natustelen simpukoita nykyään mielelläni ja kannustan muitakin arkajalkoja aloittamaan vaikka näistä. Näihin tulee himo!

Sinänsä ei Seafood Barin sinisimpukoista jäänyt mitään erityistä mieleen. Olen syönyt aivan loistavia sinisimpukoita, joten siinä mielessä sanoisin, että perussettiä tämäkin. Maistuivat, mutta sellaista tunnetta ei jäänyt, että juuri näiden takia on pakko palata ravintolaan.

Pääruoaksi halusin ehdottomasti lonkeron, sillä mielessä oli vielä tämän kesän Taste of Helsinki -tapahtuman aivan loistava annos, joka sai mut ihastumaan mustekalaan ensipuraisulla.

Oli pari vaihtoehtoa, joista valita. Suosituksesta päädyin lopulta kreikkalaisen sijaan espanjalaiseen, Galician tyyliin valmistettuun mustekalaan. Jälleen hyvin simppeliä; pääosassa lonkero, mukana pari perunaa sekä salaatinlehtiä, joita en itse asiassa olisi edes kaivannut. Lonkero riitti mainiosti.

Annos ei aivan yltänyt aiemmin nauttimani tasolle, mutta veikkaan, että sen voittaminen tuleekin olemaan vaikeaa ravintolalle kuin ravintolalle ;)

Seuralainen valitsi pääruoaksi kokonaisena grillatun kalliomeriahvenen, joka oli kyllä kivasti kypsennetty. Kala kaipasi lisää suolaa, mutta kuten ravintolan edustajan kanssa keskustelimme, niin on parempi pitää suolatasot matalina kuin tarjota tönkkösuolattua kalaa. Suolaa ja muita mausteita saa aina lisää, ei pois. Varsin fiksua siis, sillä suolan tarve on ihmisillä hyvin erilainen.

Pöydissä piti olla suolaa ja pippuria, joista lisätä, mutta ainakaan meidän pöydässämme ei näitä tällä kertaa ollut (pyytämällä saa). Tilanne saattoi olla toinen ravintolasalissa. En huomannut katsoa. Tästä tulikin vielä mieleeni, että pöydässä oli kyllä tuiki tarpeellinen talouspaperirulla. Hyvä niin, mutta olisin kaivannut vielä jonkinlaista lautasliinaa suojaamaan vaatteita. Etenkin simpukoiden kanssa tahtoo monesti rapatessa vähän roiskua.

Kaloissa tosiaan on mahdollisuus valita joko kokonainen tai filee. Hieno homma, sillä tässäkin asiassa taitaa löytyä pari eri koulukuntaa. Täytyy myöntää, että itse kallistun maun kustannuksella herkästi helpommin syötävän fileen puoleen. Kunnostautumisen paikka!

Kakkuvoittoisen jälkiruokalistan skippasimme tällä kertaa. Jälkkäriasiaa pohtiessani tulin muutenkin tulokseen, että merellisen aterian jälkeen suu kaipaisi kakkujen sijaan jotain kevyttä ja raikasta. Itselleni riittäisi lasillinen laatusamppanjaa, jonka tällä kertaa kuitenkin korvasi tuo aivan mainio Chablis.

The Seafood Bar Tallinn oli kokonaisuudessaan positiivinen kokemus ja tervetullut tulokas Tallinnan ravintolamaailmaan. Erityisesti pidin ravintolaympäristöstä sekä sen merenherkkuihin keskittyvästä, moniulotteisesta toiminta-ajatuksesta sekä raaka-aineajattelusta. Pientä viimeistelyä vielä toimintaan ja huomio tarjoiluhenkilökuntaan, niin puitteet alkavat olla kohillaan. Sitten olisi enää saatava se sydän sykkimään ;)

Menisinkö uudelleen? Ehdottomasti! Kyllä hyvä, yksinkertainen ruoka ja terveelliset merenelävät ilman turhaa höttöä houkuttelevat. Luonnollisesti kiinnostaa myös The Seafood Barin kehittyminen kohti vallitsevaa viimeisteltyämpää ravintolakokemusta.

Emäntä kiittää lämpimästi The Seafood Baria tutustumiskäynnistä, keittiömestari Dmitry Fomenkoa ja muuta henkilökuntaa kaikin puolin antoisasta kokemuksesta ja valaisevista keskusteluista! Toivottavasti tapaamme pian uudelleen!

Yhteistyössä The Seafood Bar Tallinn, VIP Viru Apartments ja Bulevardin Viestintä.
Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa