Kategoria: Suolaiset herkut

  • Paleoliittinen savulohi-parsapiiras

    Paleoliittinen savulohi-parsapiiras

    En tiedä, mistä tämä ajatus piirakan pyöräyttämisestä taas lähti. Mä kun olin jo niin päättänyt, että nyt loppuu kokkaaminen tai ainakin herkkujen leipominen siksi aikaa, kunnes oma TehoPaleo™ -proggis on viety loppuun. Hah hah! Ja katinkontit! Niin vaan löysin itseni jälleen perjantaina kookosjauhopöllystä.

    Minkäänlaista piirakkaa en ole aiemmin leiponut, en sen enempää vehnäjauhosta kuin mistään muustakaan. Paitsi joskus nuoruusvuosina juhannuspiirakkaa, johon taikina haettiin kaupan pakastealtaasta. Mutta uusia juttuja on kiva kokeilla. Ja vielä kivempaa on, kun jos ne onnistuvat. Tämä onnistui! Tällä kertaa ;)

    PALEOLIITTINEN PIIRAKKAPOHJA

    • ~3 dl rasvaa (käytin CocoVin kookosöljyä, mutta ghee tai meijerivoikin kelvannevat ja tekevät todennäköisesti pohjasta maukkaamman ;))
    • 3 luomumunaa
    • ~2,5 dl kookosjauhoja
    • reilu 1 tl himalajansuolaa
    1. Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää joukkoon öljy. Jatka vatkaamista, kunnes kaikki ovat ihan sekaisin. Jos munat ovat kylmiä, niin kookosöljy jähmettyy ja taikinasta tulee jo tässä vaiheessa ”kokkareista”. Ei haittaa! Mutta suosittelen sähkövatkainta ;)
    2. Lisää joukkoon pienissä erissä kookosjauho ja suola. Tarkkaile taikinan koostumusta ja käytä tarvittaessa ohjetta enemmän kookosjauhoja.
    3. Painele taikina tiiviisti piirakkavuokaan. Taikina on rasvaista, joten en itse voidellut vuokaa (eikä pohja siihen tarttunut). Huomaa, että taikina on tavanomaista piirakkataikinaa löysempää ja vaatii hieman enemmän kärsivällisyyttä työstöön kun tahtoo tarttua sormiin ja irrota vuoasta. Mutta I did it, joten you can do it too!
    4. Viimeistele pohja rei`ittämällä se haarukalla. En tiedä, onko välttämätöntä, mutta näin tein. Varmuuden vuoksi.
    5. Esipaista pohja 200 asteessa ~7-10 minuuttia uunin keskitasolla. Ota pois uunista ja anna jäähtyä hieman ennen kuin lisäät täytteet ja tuikkaat piirakan takaisin uuniin.

    Käytin ~24 senttistä vuokaa, josta jäi taikinaa hieman ylitse. En raaskinut heittää lopputaikinaa pois, joten painelin sen muffinssivuokien pohjalle. Näistä syntyikin mukavat kakkukupit, joihin palaan myöhemmin.

    Pohjasta tulee muuten kypsyessä ihanan mureaa ja etenkin kakkukuppien kohdalla toi mieleen vahvasti Fasun marjapiiraat. Tiedättehän ne, joissa on taikinakansi päällä ja joita saa ostaa kahden kappaleen pakkauksissa.

    Seuraavaksi täytteiden kimppuun! Täytteenä käytin lämminsavulohta, tankoparsaa ja kookosöljyssä kevyesti kuullotettua purjosipulia. Mausteeksi vielä kasa kapriksia ja reippaasti tuoretta tilliä, niin avot!, piirakka on munamaitoa ja kypsennystä vailla valmis!

    Täytteeksi voi laittaa mitä kukin haluaa, mutta mulla oli vuorossa kalapäivät, joten lohella mentiin. Ja parsa nyt vaan on tähän aikaan vuodesta niin ajankohtainen, että sitä voi laittaa joka paikkaan.

    SAVULOHI-PARSAPIIRAKAN TÄYTTEET

    • reilulla kädellä ruodotonta lämminsavulohta
    • 3-4 tankoparsaa
    • 1 laihahko purjosipulin varsi
    • ~2 tl pieniä kapriksia
    • kourallinen tuoretta tilliä
    • (+ CocoVin kookosöljyä kuullotukseen)
    1. Esikeitä parsa ja kuullota hyvin pesty, renkuloitu purjosipuli.
    2. Lado ainekset piirakkapohjan päälle.

    Ostin lämminsavulohta hieman alta puolen kilon kimpaleen, josta jäi piirakan jälkeen jämät vielä yhteen lohisalaattiin. Tämän perusteella veikkaisin, että lohta upposi piirakkaan ~300-350 grammaa.

    En itse esikeittänyt parsaa, mutta totesin jälkeenpäin, että olisi ehkä pitänyt… Parsaa laitoin sekä täytteeseen paloiteltuna, että koristeeksi kokonaisina tankoina piirakan päälle.

    Ylemmissä kuvissa piirakka matkalla uuniin, alemmassa aika valmiina suuhun.

    PALEOLIITTINEN MUNAMAITO

    • 5 luomumunaa
    • ~ 1 dl kookosmaitoa
    • puolikkaan sitruunan mehu
    • maustamiseen himalajansuolaa ja mustapippurirouhetta
    1. Vatkaa kaikki ainekset sekaisin ja kaada piirakan päälle.
    2. Kypsennä piirakka 170 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia tai kunnes munamaito on sopivasti hyytynyt. Keskeltä hieman kostea on hyvä =)

    Nauti lämpimänä tai lämmitettynä. Sellaisenaan tai vihreän salaatin kyljessä. Ulkoilmassa ja aurinkoisessa säässä, tietenkin ;)

    Parhaita paleoliittisia piirakkapäiviä, Sinulle!

  • Paleoystävällinen pizza

    Paleoystävällinen pizza

    Pizzan paistosta on jo parisen viikkoa aikaa, mutta yritänpä palautella mieleen ajatuksia ja ohjeita ajan takaa.

    Miksi paleoemäntä leipoo pizzaa? Todettakoon aivan ensimmäiseksi, että en ole ns. paleoimisen kannalla eli että jokaisesta epäterveellisestä herkusta väännetään paleoversio, joka ei loppupeleissä kuitenkaan yllä alkuperäisversion tasolle. Syön mieluummin ”aitoa kamaa” harvemmin. Välillä täytyy kuitenkin rajoja vähän venyttää ;). Enkä yrityksistä huolimatta kyennyt keksimään tälle tuotokselle mitään muuta yhtä kuvaavaa nimeä kuin pizza. Ehdotuksia?

    Pizzaa olen viimeksi tehnyt kolme vuotta sitten ja syönyt 2,5 vuotta sitten. Silloin puolikkaan ihan oikeaa turkkilaisen paistamaa pizzaa keskellä yötä jostain hulinoista kotiutuessani. Joku voisi kuvitella, että en pidä pizzasta… wrong! Rrrrrakastan hyvää pizzaa siinä missä useimmat muutkin meistä, mutta en vain pidä siitä olosta ja niistä lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksista, joista saan ”nauttia” seuraavat kaksi viikkoa suolaisen vehnäletun jälkeen.

    Mutta niin, miksi pizzaa? Samoista syistä kuin silloin kolme vuotta sitten. Joulupöydän savukalkkuna oli aivan älyttömän hyvää, mutta kun sitä viikon verran päivittäin sellaisenaan pupeltaa, niin alkaa vähitellen ilmaantua nielemisvaikeuksia. Pizzaan on kätevä upottaa melkein mitä tahansa, joten sinne savukalkkunat siis.

    Koska kaikki kalkkunanjämät eivät vielä yhteen pizzaan mahtuneet, niin tein perään vielä toisenkin. Enkä ihan vaan pelkän kalkkunan vuoksi vaan siksi, että tämä pizza oli hurrrrrjan hyvää! Laskin, että yhdellä pizzanväännöllä valmistuu kolmen päivän pizzat. No väärin laskin. Ensimmäinen erä riitti tasan kahdeksi päiväksi. Toisesta, samanlaisesta sentään riitti jo kolmeen päivään. 2 + 3 = 5. Kyllä, emäntä eli kokonaiset viisi päivää pizzalla, hah hah! Onneksi pizzanpaisto on mun mittakaavassa suhteellisen työlästä puuhaa, joten tuskinpa sitä nyt ihan heti tulee väsättyä. Ehkä uudeksi vuodeksi 2015.

    Mutta hei! Nyt ilouutinen kaikille niille ravintovalmennettaville, joiden ensimmäinen kysymys on ollut erittäin huolestunut, jopa kauhunsekainen kiljahdus ”Enkö mä saa ENÄÄ KOSKAAN syödä PIZZAA?!”. Tämä menee ehdottomasti sinne ”useimmin kysytyt kysymykset” -kategoriaan ja vie vielä sielläkin kirkkaasti voiton. Huoli pizzasta on paleolle siirtymisen yhteydessä kova.

    Kenenkään ei tarvitse elää koko loppuelämäänsä ilman pizzaa, jos ei niin halua. Ei edes ilman sitä aitoa ja oikeaa turkkilaisen paistamaa täytettyä vehnälettua. Mutta tässäpä on nyt oiva vaihtoehto pizzanpitäjille, jotka eivät kuitenkaan halua kuormittaa kehoa gluteenilla. Kyseessä on siis gluteeniton ja sokeriton, mutta ei juustoton, kananmunaton tai kasvikseton pizza. Rasvattomastakaan en perusta, vaikka öljyttömänä rasvaakin tässä versiossa lienee kohtuullisen vähän.

    Edellisestä kokeilusta oli mieleen painunut pizzan ”raskaisuus”. Nyt halusin jonkun kevyemmän vaihtoehdon, joka käytännössä tarkoitti mantelijauhoista luopumista. Ystävämme Google käteen ja aika pian selvisi, mikä pizza on maailman paleopiireissä ehdoton hitti. Se on kukkakaalipizza! Kyllähän siinä hetki tuli epäröityä, mutta what the hell! Let`s give it a try! Kannatti. Kokeilla. Koska tuloksena oli ehkä maukkainta pizzaa ever! Tai sitten mä olen ehtinyt jo unohtaa miltä aito, oikea, hyvä pizza maistuu =D

    Tein molemmat pohjat täysin samoista raaka-aineista, jokseenkin samoilla ainesosien määrillä ja metodilla. Siitäkin huolimatta ensimmäinen onnistui mielestäni paremmin. Pohja pysyi paremmin koossa ja lopputulos oli kaikin puolin jotenkin mehevämpi.

    Toisen kohdalla oikaisin vain yhdessä asiassa. Homman nopeuttamiseksi käytin korkeampia paistolämpötiloja. Ehkä kärsivällisyys palkitaan. Myös pizzanpaistossa. Toinen mahdollisuus on, että en ehkä malttanut esikeittää kukkakaaliriisiä riittävän kauan.

    PALEOYSTÄVÄLLINEN KUKKAKAALIPIZZA

    Pohja

    • ~1 l kukkakaaliriisiä
    • 1 kananmuna
    • 1 prk pehmeää vuohenjuustoa
    • ~1 tl suolaa
    • ~1 tl pizzamaustetta
    1. Surauta tai raasta kukkakaali ”riisiksi”. Itse käytin tällä kertaa Wilfan tehosekoitinta, jolla homma sujui suhteellisen näppärästi kun hieman hioin ensin tekniikkaa. Aiemmin kukkakaalin riisiyttäminen ei ollut multa tehosekoittimella sujunut vaan käytin raastinta. Vika ei näemmä ollutkaan tehosekoittimessa vaan sen käyttäjässä.
    2. Lisää kukkakaaliriisi kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja keitä pehmeäksi, mutta älä muusiksi ~5-10 minuuttia vähässä vedessä (vettä ~2,5-3 cm kattilan pohjalla).
    3. Valuta suurimmat vedet lävikössä. Ennen sitä kannattaa kukkakaali huuhtoa seuraavaa vaihetta silmällä pitäen kylmässä vedessä.
    4. Painele mahdollisimman paljon vettä pois lävikössä, jonka jälkeen ota avuksi puhdas, ohut keittiöliina, harsokangas tai vastaava. Kaada kukkakaaliriisi kankaan keskelle, taittele nyytiksi ja lähde kangasta kiertäen puristamaan kukkakaali mahdollisimman kuivaksi. Vettä irtoaa paljon! Mitä kuivempi kaali, sen parempi.
    5. Kuivat kaalit kulhoon, perään yksi karkeasti vatkattu kananmuna, vuohenjuusto, suola ja pizzamauste. Vaivaa sekaisin tasaiseksi taikinaksi.
    6. Aseta taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja painele haluttuun muotoon noin sentin paksuiseksi levyksi.
    7. Esipaista ~35-40 minuuttia 200 asteessa uunin keskitasolla .

    Päälliset ovat vapaasti valittavissa. Itse päällystin pizzan seuraavilla ainesosilla…

    Täytteet

    • tomaattipyrettä + luomuketsuppia
    • savukalkkunaa
    • tuoretta ananasta
    • ricottaa tai mozzarellaa (pallo)
    • paprikaa
    • kookosöljyssä kuullotettua sipulia (työläämpää, mutta parempaa kuin raaka ;))
    • tuoretta persiljaa
    • (paahdettuja pinjansiemeniä; oli jämiä, niin heitin sekaan)

    Lataa päälliset esipaistetun pohjan päälle ja laita ylätasolle paistumaan ~5-10 minuutiksi tai kunnes pizza näyttää valmiilta. Käytin juustona ensin ricottaa ja sitten mozzarellaa, koska en halunnut mitään suolaista juustoa jo melko suolaisen kalkkunan rinnalle. Mozzarella toimi paremmin kuin ricotta.

    Viimeistele valmis pizza tuoreella persiljalla. Nauti vastavalmistuneena ja lämmitä seuraavana päivänä! Yhdestä satsista riittää hyvin kolmeen isohkoon annokseen pääruoaksi. Välipaloiksi useammin.

    Parhaita pizzapäiviä! Laittakaahan kokemuksianne tulemaan kommenttiosastoon tai feissariin, jos uskaltaudutte tätä mainiota versiota kokeilemaan! Näyttää aika hyvältä, eikö näytäkin? ;)

  • Häivähdys purppuraa

    Häivähdys purppuraa

    Ensin niitä ihasteltiin aurinkoisen päivän valossa.

    Sitten ne pestiin, kuivattiin ja revittiin kappaleiksi.

    Jonka jälkeen ne valeltiin yltäpäältä CocoVilta saadussa kookosöljyssä.

    Ja taas ihasteltiin. Tällä kertaa kirkasvalolampun valossa.

    Sitten ne leviteltiin uunipellille, maustettiin Maldon -suolalla ja chilijauheella, ja tuikattiin reiluksi 10 minuutiksi 175 asteiseen uuniin.

    Tämän jälkeen niiden annettiin jäähtyä ja rapsakoitua lautasella.

    Sitten kauniin purppuraisesta punaisesta lehtikaalista valmistetut, makoisat sipsit syötiin.

    The end of story.

  • BurgeriPerjantai

    BurgeriPerjantai

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Joillakin se on PizzaPerjantai. Mä olen vietellyt tässä kesän mittaan muutamaan otteeseen BurgeriPerjantaita. Vähän niinkuin paleo style. Inspiksestä kiitos valmennettavalleni, joka alkukesästä vinkkasi tähän osoitteeseen.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Vaikka omat burgerit menivät semipaleon puolelle, niin bataattiburgerit ovat oiva alusta myös täyspaleoliittisille burgereille. Miettii vain hieman tarkemmin, jotta mitä sinne burgerin väliin tökkää. Mainiot valmismajoneesit sekä valkosipulilla ja basilikalla maustettu chilikastike koituivat tällä kertaa täysverisen paleoburgerin tuhoksi. Kastikkeet näyttelevät hampurilaisessa ehkä määrällisesti pientä, mutta sitäkin merkittävämpää roolia. Täytteet tekevät hampurilaisen! Ilman majoneesia ja ”ketsuppia” hampurilainen ei ole hampurilainen! Se on bataattiin jemmattu jauhelihapihvi ;)

    KAHDEN MAJONEESIN BATAATTIBURGERI (2 kpl)

    • 1 pullea bataatti
    • 2 jauhelihapihviä
    • tuoretta salaattia, tomaattia ja kurkkua
    • luomumajoneesia (Kavli)
    • sweet chili -majoneesi (Prisman irto)
    • basilika ja valkosipulimaustettua chilikastiketta (= chilimaustettu tomaattikastike ala Felix)
    • rouhittua mustapippuria ja Maldon -suolaa
    • tuoretta persiljaa tai ruohosipulia
    • kookosöljyä bataattien kypsentämiseen

    Pese pullea bataatti ja leikkaa siitä noin sentin paksuisia siivuja. Kuorilla tai ilman. Olen kokeillut molempia ja päätynyt jatkossa versioon ilman kuoria. Kypsennä kookosöljyllä voidellut bataattikiekot uunissa (225 astetta, 15-20 min tai kunnes ovat pehmeitä) tai paista kookosöljyllä pehmeiksi pannussa. Pienempi satsi valmistuu kätevästi pannussa, isompaan tarvitaan uunipelti.

    Valmista myös jauhelihapihvit, jos niitä ei valmiina löydy. Itse olen käyttänyt edellispäivän jämäpihvejä eli pihvien valmistuksesta ei ole enää tässä vaiheessa tarvinnut huolehtia. Pannulle tai uuniin vaan bataattien viekkuun lämmittelemään.

    Kokoa burgerit esimerkiksi seuraavasti…

    Lautaselle bataattikiekko numero yksi. Mausta rouhitulla mustapippurilla ja suolalla.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Päälle tuore ja rapea salaatti.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Salaatin päälle majoneesit, tomaatti ja kurkkuviipaleet. Itse suosin kesäaikaan avomaankurkkua.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Lätkäise päälle lämmin jauhelihapihvi ja chilikastike.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Katoksi mustapippurilla ja suolalla maustettu bataattikiekko numero kaksi. Koko komeus varmistetaan hammastikulla ja koristellaan tuoreella persiljalla tai ruohosipulisilpulla, jos sitä sattuu kaapista tai pihalta löytymään. Say cheese! Ja nauti! =)

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • Ruttulehti uunissa

    Ruttulehti uunissa

    Ruttulehti pirtelössä on jo muutamia vuosia vanha juttu. Mutta samainen ruttulehti uunissa on mulle jotain uutta! Pitihän sitäkin kokeilla kun uuni oli kaalilaatikon jäljiltä vielä lämmin.

    Niin ne kaaliviikot vaan jatkuvat! Uskokaa tai älkää, niin olen viimeisen kahden viikon aikana väsännyt paitsi ruttulehtiä, niin myös kaali-jauhelihapadan, kaalilaatikon ja vielä kaalikeitonkin. Kaali on mahtavaa! Kahteen viimeiseen palataan vielä ;)

    Lehtikaalisipsit syntyvät helposti. Pese ja kuivaa lehdet huolellisesti. Leikkaa vahvimmat ruodot pois ja pilkot lehdykät sopiviksi suupalasiksi. Hiero kaalinpalasiin kookosöljyä ja mausta suolalla. Itse käytin iHerbista tilaamaani kelpillä ja dulsella (merileviä) maustettua merisuolaa.

    Asettele raa`at sipsit uunipellille ja ”kuivata” 175 asteessa kymmenisen minuuttia. Tai itseasiassa niin kauan, että sipsit näyttävät ja tuntuvat kuivilta (reunat alkavat rusehtamaan). Ainakin mun uuni paistaa hieman epätasaisesti, joten pelti kannattaa kääntää puolivälissä. Tästä huolimatta uunin takaseinää lähinnä olleet sipsit ruskettuivat enemmän kuin etualalla olleet. Ja näin ollen maistuivat myös hieman kitkeriltä ja palaneilta. Sipsien valmistumista kannattaa pitää silmällä, sillä ne palavat todella nopeasti.

       

    Ensimmäiset lehtikaalisipsit maisteltuani ihmettelin, että mitä ihmettä näistä nyt kohkataan! Eivät kai nämä voi olla jonkun mielestä ihan aidosti ja oikeasti hyviä?! En ole, enkä ole koskaan ollut sipsi-ihmisiä, joten pistin ajatukset aluksi sen piikkiin.

    Mutta kas kummaa! Sitä myöden kun sipsilautanen tyhjeni, niin alkoivat myös sipsit maistua! Lautasellisen tyhjenemiseen taisi kulua pari päivää, mutta viimeistä mutustaessani olin hieman harmissani, että pääsivät jo loppumaan =D

    Oletko jo kokeillut lehtikaalisipsejä? Mitä mieltä olit; peittoavatko nämä terveyssipsit perinteiset perunalastut? Muuten kuin terveysarvoiltaan ;)

  • Kalkkunainen pizza

    Jouluhan alkoi tästä.

    Savustetusta siipikinkun puolikkaasta, joka myös kalkkunana tunnetaan. Kuusi kiloa helttakuningattaren lihaa ei aivan joulupyhinä uponnut, joten joulu jäi jääkaappiin ja jatkui siitä heti arjen alettua tässä muodossa.

    Kalkkunainen semipaleo pizza

    Pellilliseen pizzapohjaa tarvitset…

    • 4 luomumunaa
    • 10 dl mantelijauhetta (/-jauhoa)
    • 3-4 rkl oliiviöljyä
    • reilu teelusikallinen Himalajan suolaa

    Riko ensin munat ja vatkaa rakenne tasaiseksi. Lisää muut aineet. Vaivaa taikinaksi. Levitä mahdollisimman ohuelti pellille. Esipaista 200 asteessa kymmenisen minuuttia. Lisää täytteet ja pistä takaisin uuniin 10-15 minuutiksi.

    Täytteinä tällä kertaa…

    • tomaattipyrettä
    • savustettua kalkkunaa
    • punasipulia
    • paprikaa
    • tuoretta ananasta
    • sinihomejuustoa
    • juustoraastetta

    Juustoton pizza ei vaan ole pizzaa, joten semipaleolla mentiin. Kannattaa myös huomata, että mantelijauhoista väännetty pizza täyttää aivan eri tavalla kuin vehnäjauhovelisensä. Itse sorruin ainakin ensimmäisen maistiaisen osalta aivan liian suureen palaan ja ei-toivottuun ähkyyn.

    Myös peurapaistia jäi savukalan ohella joulupöydästä iso kimpale jääkaappiin. Jatkojalostuksen tuotokset seuraavassa postauksessa!