Avainsana: Arvonta

  • Unelmaloma Espanjan kultarannikolla

    Unelmaloma Espanjan kultarannikolla

    Lomakausi on Suomessa kuumimmillaan, joten pysytäänpä lomatunnelmissa ja unelmamatkoissa vielä yhden postauksen verran.

    Ebookersin ”Unelmamatkakone” vei ajatukset tulevaisuuteen ja sai yllättäen kiinnostumaan kohteesta, jonka en edes tiennyt olevan unelmieni matkakohde.

    Joko olet käynyt tsekkaamassa, mihin päin maailmaa omat kiinnostuksen kohteesi ja unelmasi sinut veisivät?

    Vielä ehtii! Ja 14.7. saakka on mahdollisuus myös voittaa reissu omavalintaiseen unelmakohteeseen. Kysely ei montaa minuuttia vie ja se saattaa viedä sinut niinkin eksoottisiin kohteisiin kuin Osakaan tai Havaijille. Joten KLIK KLIK, tsekkailemaan!

    Haaveilu tulevasta matkasta sai miettimään myös menneitä reissuja. Ja unelmamatkoja yleensä.

    Elääkö unelmamatka vain mielikuvituksessa vai olenko onnistunut tekemään unelmista totta? Mitkä asiat tekevät unelmamatkan? Unelmoinko edelleen samanlaisista reissuista kuin kymmenen vuotta sitten?

    Kaikenlaisia ajatuksia pölähti päähän, mutta jotenkin jäin kiinni viimeisimpään ”kunnon lomareissuun”. Jopa siinä määrin, että kaivoin esiin vanhat reissukuvat muistelon tueksi.

    Siitä on jo miltei kaksi vuotta kun huljutin varpaitani La Pinedan hienohiekkaisissa rantavesissä. Mutta kuinka helppoa onkaan palata muistoissa noihin arvokkaisiin ja usein aika pieniinkin hetkiin, joita ehkä hieman yllättäen huomasin kaipaavani. Yllättäen siksi, että en ole niitä ihmisiä, jotka palaavat samoille seuduille uudelleen vaan suuntaan mieluummin kohti uusia kokemuksia. Ja maisemia.

    Kaikki tämän artikkelin kuvat ovat tuolta yhdeltä ja samaiselta Espanjan kultarannikolle suuntautuneelta reissulta.

    Jäi silloin aikanaan matkakertomus tallentamatta kun keskityin peräti kolmen postauksen verran viinitilavierailuun. Ensimmäisenä sellaisena se olikin koko matkan ehdoton kohokohta, mutta kyllä reissuun paljon muitakin hyviä hetkiä mahtui.

    Jos haluat tutustua kuviin syvimmin, niin klikkaa kuvagalleriat auki. Sieltä löytyy muutama kuvia selittävä sananen.

    Espanjan kultarannikko ei ehkä kuulosta maailman jännittävimmältä kohteelta vaan lähinnä turistien kansoittamalta pakettimatkalta. Sitä se itse asiassa olikin.

    Varasin äkkilähdön hetken mielijohteesta kun hommat alkoivat kotimaassa tökkiä ja tuntui, että nyt oli vaan päästävä äkkiä hetkeksi karkuun kaikkea.

    Kyse ei ollut mistään unelmamatkasta vaan kohtuullisen suppeasta listasta valittiin huonoista tai vähintäänkin keskinkertaisista vaihtoehdoista se paras. Tarkoituksena oli vaan vaihtaa maisemaa ja päästä rentoutumaan jonnekin, jossa aurinko vielä porotti ja aallot loiskuivat pitkin rantaviivaa.

    Saloun näyttävä, palmurivistön koristama rantabulevardi alkoi illan pimetessä keräämään kaikenlaisia lomakohteesta nauttivia kulkijoita, enimmäkseen englantilaisia. Alkuillasta ja pahimman turistikauden vedellessä jo viimeisiään oli bulevardilla vielä mukavasti tilaa nauttia yli 25 asteen lämmöstä.

    En vielä sinisten siipien saadessa kotimaan kentällä ilmaa alleen tiennyt, että edessä olisi unelmaloma.

    Lähdin reissuun vailla kummoisiakaan odotuksia. Eniten kiinnostivat etelän lämpö ja lepo.

    Suunnittelu on olennainen osa matkailua, mutta siihen ei tällä kertaa jäänyt aikaa. Asenteella ”Se vastaan otetaan, mitä vastaan tulee” lähdettiin ja pakattiin matkaan aimo annos avointa mieltä.

    Voiko tie tuntemattomaan viedä unelmamatkalle? Kyllä voi.

    Näin jälkeenpäin ajatellen matka Katalonian rannikolle oli unelmien täyttymys. Vaikka en sitä lähtiessä, enkä oikeastaan vielä paikan päälläkään sitä silloin tiennyt.

    Kyseessä ei ollut ruokamatka. Ei edes viinimatka, vaikka siitä sellainen loppujen lopuksi tuli. Vierailu noin 80 kilometrin päässä majapaikasta sijaitsevalle Pares Baltan viinitilalle järjestyi parin päivän varoitusajalla sopimalla käynnistä varsinaisesti vasta La Pinedasta käsin.

    Alueen ruokakulttuurilla olisi ollut paljonkin tarjottavaa aina Michelin -ravintoloita myöten. Matkapakettiin kuului kuitenkin puolihoito, jonka myötä aamun sekä illan aterioinnit tuli hoidettua kattavasti majapaikassa. Iltapäiväkahvin lisäksi tarvetta ei muuhun välitankkaukseen ollut. Edes reissupäivinä.

    Onneksi hotellin ruokatarjonta oli aivan älyttömän laaja ja monipuolinen. Eli kyllä siinä viikon aikana ehti jo pelkän hotelliruokailunkin kautta tutustua alueelle tunnusomaiseen keittiöön.

    Toki tarjolla oli myös pitsaa ja ranskalaisia ym. höttöä. Mutta valintakysymys. Itse keskityin mieluummin paikallisista raaka-aineista valmistettuihin, espanjalaisiin ruokalajeihin.

    Mikä teki ”tylsään” turistikohteeseen suuntautuneesta perusmatkapaketista unelmien matkan?

    Monipuolisuus. Kuten jo edellisessä postauksessa taisin avautua, niin arvostan matkalla monenlaista tekemistä. Ja olemista.

    Vaikka alunperin oli tarkoitus jumiutua hotellin altaalle kirja kainalossa akkuja lataamaan ja käväistä vain välillä virkistäytymässä upean rannan aalloissa, niin eihän siihen levoton sielu kyennyt.

    Jos istun useamman tunnin erittäin epämukavassa lentokoneessa, niin haluan nähdä ja kokea samalla mahdollisimman paljon. Kaikkea. Joten seikkailut kutsuivat jo ensimmäisen altaalla vietetyn päivän jälkeen.

    Ihminen lienee onnellisimmillaan kun asiat ovat tasapainossa; sopivasti uusia ärsykkeitä ja tylsiä hetkiä.

    Kutakuinkin plänillä ”Joka toinen päivä tukikohdan liepeillä ja joka toinen päivä tien päällä” mentiin. Tällä tavoin viikkoon sai mahtumaan yllättävän paljon. Kaikkea.

    Jos viinitilavierailu olikin koko reissun kiistaton kohokohta, niin lähes yhtä tärkeiksi nousivat päivän kulttuurimatka noin sadan kilometrin päässä sijainneeseen Katalonian pääkaupunkiin, Barcelonaan, ostoreissu läheiseen Saloun turistirysään sekä arkeologinen tutkimusmatka paahteiseen Tarragonaan. Kivoja pikkureissuja kaikki.

    Muutamat mielenkiintoiset paikat jäivät valitettavasti näkemättä, mm. läheiset Reusin kaupunki ja Katalonian ruokapääkaupungiksikin kutsuttu Cambrils.

    Cambrilsin missaaminen jäi kyllä hieman harmittamaan… Mutta toisaalta en kyllä vaihtaisi pois ”lököpäiviä” vailla minkäänmoisia aikatauluja ja muita suunnitelmia. Kokonaisuus ennen kaikkea. Ja se tasapaino.

    Rento poliisiratsu pitämässä pientä ”kahvipaussia” aivan Barcelonan ytimessä. Sanotaan, että valo on Barcelonassa poikkeuksellisen kaunis. Pitää paikkansa! Ainakin kuvatessa alkusyksyn valaistus tuntui olevan erilaista kuin muualla. Oletko huomannut?

    Jos kaikkia tapahtumarikkaita päiviä on mukava muistella, niin yhtälailla ne pienet ja omalla tavallaan aika arkisetkin hetket ovat painuneet elävinä mieleen.

    Rauhallisten aamujen rantalenkit paljain varpain tyhjällä rannalla auringonnousua ihaillen ja lokkien kirkunaa kuunnellen. Rantakivillä istuskelu samalla kalastajien puuhia seuraillen sekä iltapäivän kiireettömät kahvihetket ja iltaiset kävelyretket keskustan lämpöä hohkaavilla kaduilla.

    Ei hienojen hetkien tarvitse aina olla kovin ihmeellisiä.

    Myös ne hetket, jolloin kaikki ei mennyt ihan putkeen ovat saaneet muistoissa kultareunuksen.

    Viinitilavierailuun liittyi monta tuskaisaa hetkeä heti aamusta reissun loppuun saakka. Aamujunan myöhästyminen puolella tunnilla aiheutti stressaavan ketjureaktion kun myöhästyimme samalla myös jatkojunasta ja sovitusta tapaamisajasta. Paresbaltalaiset suhtautuivat tilanteeseen huomattavasti rennommin; olette paikalla kun olette ja jatketaan siitä.

    Myös kotimatkalla espanjalainen junamatkailu sai pulssin nousemaan. Valmiiksi katsottu linja olikin ”kesälomalla”, joten jäimme St. Vincent de Caldersin vaihtoasemalle ihmettelemään, jotta mites tästä nyt Salouhun ja sieltä takaisin La Pinedaan illan hämärtyessä päästäisiin.

    Aina asiat jollain tapaa selviävät, ja selviäisivät varmasti helpommin ilman turhanpäiväistä hätäilyä.

    Ratkaisu löytyi tällä kertaa junamatkasta Tarragonaan ja sieltä pienen eksymisen kautta jo tutuksi käyneellä bussilla suoraan hotellin eteen. Nyt kyllä seikkailu jo huvittaa, ja tapausta on hauska muistella. Silloin ei huvittanut. Yhtään.

    Streets of Tarragona. Tarragonan vanhan kaupungin tunnelmalliset kadut olivat ehdottomasti visiteeraamisen arvoisia. Kuten koko kaupunki, jonka väljällä Ramblalla viihdyin huomattavasti Barcelonan vastaavaa paremmin.

    Hauska on myös huomata, kuinka unelmat ovat vuosien varrella muuttuneet.

    Jos ennen janosin reissuilta ensisijaisesti täydellistä rantaa, punttisalia sekä muita liikuntamahdollisuuksia ja mahdollisimman paljon fyysisiä aktiviteetteja, niin nyt kaupungitkin ovat jo ”ihan okei” ja kohteita määrittää ensisijaisesti jännittävä ja ennenkokematon ruokakulttuuri. Viineineen. Asioita, joille en vielä viisi vuotta sitten antanut mitään arvoa.

    On tullut laskettua koskea Turkissa, vaellettua kivisiä ja kuumia kanjoneita Kreikassa, vietettyä öitä Amazonin viidakossa ja vierailtua Warao -intiaanien luona Venezuelassa.

    Olen lennellyt pienkoneella maiden ja merien yllä sekä ihaillut ilmasta käsin huikeita pöytävuoria ja Angel Fallsin lähes kilometrin korkuista vesiputousta. Kiipeillytkin putouksilla. En sentään Angel Fallsilla kuitenkaan.

    On ratsastettu kamelilla Tunisiassa ja elefantilla Thaimaassa, pelastettu kissanpentuja roskiksesta Kyproksella, bongattu kilpikonnia ja läksytetty hevosvaljakoiden omistajia Zakinthoksella. Tehty asioita, joita en enää tekisi.

    Edellisellä viittaan erityisesti eläinten raastavaan hyväksikäyttöön, joka matkailukohteissa on valitettavan yleistä. Niin kauan, kun turistit jaksavat hymyillä käsi tiikerin kaulalla ja käyttävät vuorille kapuamiseen omien jalkojen sijaan aasin jalkoja.

    Kissakaveri jahtipuuhissa Saloun hiljalleen pimenevässä illassa. Eläinystävän muistikortilta löytyy ehkä miljoona kuvaa erilaisista kaduilla elelevistä karvakuonoista.

    Niin se elämä menee eteenpäin. Ihminen kasvaa, kehittyy, valistuu ja viisastuu. Vanhat kiinnostuksen kohteet ja unelmat väistyvät uusien tieltä. Yhtäkkiä huomaa aiempien unelmien käyneen täysin merkityksettömiksi ja uusien tulleen tilalle.

    Tämän postauksen pointti taisi hukkua muistelmiin, mutta se se kai oli, että unelmamatkalle voi päätyä ihan vahingossa. Sitä ei välttämättä vielä paikan päällä ymmärrä, mutta jälkeenpäin ymmärtää.

    Maailman makeimpia rypäleitä maistelemassa biodynaamisesti viljellyillä Pares Baltan viinitarhoilla. Ekaa kertaa ikinä tuli rypäleitä suoraan köynnöksistä suuhun sujautettua. Harvinaista herkkua!

    Millaisia ajatuksia sulla on unelmamatkasta? Oletko huomannut unelmien muuttuneen? Voiko peruspakettimatka muuttua unelmien lomaksi? Kerro kommenteissa!

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

     

  • Voita oma, uniikki unelmamatka!

    Voita oma, uniikki unelmamatka!

    LOMA! Mikä ihana aihe! Ajatella, kirjoittaa, haaveilla, suunnitella… Ja LOMAMATKA! Aina vaan paranee.

    Vaikka Suomen kesä on eittämättä tarjoillut tänä vuonna parastaan, niin mieli halajaa maille vierahille. Kaipuu kaukomaille on ollut vahvasti läsnä jo jonkin aikaa ja olenkin miettinyt, jotta mihkä tästä syksymmällä singahtaisi.

    Vaikka kesä on ollut lämmin kuin vastalypsetty lampaanmaito ja kaunis kuin tuore morsio, niin vieraisiin vetää veri. Asianlaita on nimittäin niin, että kun yksinyrittäjänä pääsääntöisesti kotitoimistosta käsin töitä tekee, niin kotikulmilla on niistä vaikea irrottautua. Vaikka kalenterissa lukisi kissankokoisin kirjaimin L O M A.

    Reissua pohtiessa on haasteeksi yllättäen muodostunut valinnan vaikeus. Maailmalta löytyy niin monta mielenkiintoista ja vielä tutkimatonta kohdetta. Olen tässä nyt viime kuukausien aikana ollut matkalla ainakin Sisiliaan, Georgiaan, Albaniaan, Portugaliin ja aina yhtä viehättävään, joskin jo melko tuttuun Kreikkaan.

    Ebookersin ”matkakone” tipahtikin eteen kuin tilauksesta! En ole mikään maailman innokkain kyselyihin vastaaja ja alkuun suhtauduin koko ”matkakoneeseen” hieman varauksella. Olihan mulla jo monta hyvää kohdetta kartoitettuna ihan omasta takaa!

    ”Kokeile, niin tiedät!” on ollut mulla omana mottona ja neuvona muillekin jo pitkään. Minähän kokeilin! Jäin koukkuun, kokeilin useammankin kerran ja innostuin! Koska ”matkakoneen” avulla löysin aivan uuden kohteen, jonka olemassa olosta en tiennyt mitään. Tämä kohde löytyi puhtaasti omia intohimoja seuraamalla, joten voitanee aidosti puhua oikeasta unelmamatkasta.

    Nyt sinullakin on mahdollisuus löytää unelmien kohde, jota et ehkä vielä tiedä edes olevan olemassakaan! Klik klik, ebookersin ”matkakonetta” avaamaan ja valitsemaan sieltä itseä eniten kiehtovat asiat.

    ”Matkakone” on ihanan selkeä, lyhyt ja yksinkertainen. Valitset vain muutamista vaihtoehdoista itsellesi parhaiten sopivat, ja kone kertoo unelmakohteesi hotelleineen muutaman eri vaihtoehdon kera.

    Ja mikä parasta, niin voit olla se onnellinen, jonka unelmamatka toteutuu vailla pennin hyrrää! Osallistumalla ebookersin ”matkakoneen” yhteydessä järjestettävään arvontaan voit nimittäin voittaa unelmalomasi. Arvonta päätty jo 14.7., joten kannattaa osallistua heti. Ettei kesätouhujen keskellä unohdu.

    Ja vaikka ei voitto omalla kohdalle osuisikaan, niin ainakin emäntään iski vahvasti valtava inspiraatio, jota olen nyt hyödyntänyt tutustumalla uuteen kaupunkiin ja suunnittelemalla syksyn lomaa omaan unelmakohteeseeni.

    ”Matkakone” antaa kerralla muutamia vaihtoehtoja, joista valita mieleisensä. Oma kiinnostuksen kohteeni on tällä hetkellä hyvin vahvasti ruoka ja juoma, joten sillä liikkeelle.

    Seuraavassa kohdassa iskikin pieni tenkkapoo, kun piti valita ruoan ja viinin väliltä. Molemmat kiinnostavat, mutta kyllä ruoka vie vielä voiton. Joskin testailin myös millaisia viinikohteita kysely tarjoaisi.

    Kun kiinnostuksen kohde oli kiinnitetty, niin ruutuun lävähti neljä kaupunkia maailman eri kolkista. Yli kymmenen tunnin istuminen lentokoneessa ei tällä hetkellä jaksa innostaa, joten vaihtoehdoiksi jäivät San Sebastian ja Bologna.

    Täytyy tosin myöntää, että San Sebastianin jouduin googlaamaan, sillä mulla ei ollut hajuakaan, jotta mistä päin maailmaa sellainen kaupunki löytyisi. Veikkasin latinalaista Amerikkaa, mutta Pohjois-Espanjan Baskimaastahan tämä kuuluisa kulinaristien kaupunki löytyi.

    Tässä vaiheessa valinta kahden kaupungin välillä oli helppo. Bolognassa olen jo käynyt, joten seuraavaksi San Sebastianiin!

    Kuvat: Donostia-San Sebastian Turismo Flickr

    Kun matkakohde oli selvillä, niin seuraavaksi majoitustyypin valintaan. Itse kaipaan nyt helppoa ja huoletonta reissua, joten valitsin hotellin. Jälleen tarjolla oli useampi vaihtoehto, joista pääsee ennen seuravaa valintaa tsekkaamaan majapaikan tarkemmat tiedot.

    Oma valintani osui San Sebastianin vanhakaupungissa, sataman ja puistoalueen tuntumassa sekä kahden hienohiekkaisen rannan välissä sijaitsevaan neljän tähden hotelli Lasala Plazaan. Kriteerinä keskeinen sijainti lähellä kaikkea; vanhan kaupungin tunnelmaa, satamaa, biitsiä, ruokapaikkoja ja rannan puistoaluetta.

    Ou wau! San Sebastianissa kaikki tuntuu todellakin olevan täydellistä unelmaa!

    .
    Eivätkä hotellin sisätilatkaan hullummalta näytä. Merinäköalalla varustetusta huoneesta puhumattakaan.

    Ainoa miinus hotellissa oli aamiainen mielestäni kohtuullisen korkeaan lisähintaan.

    Kuvat: ebookers.fi

    Täytyy sanoa, että omalla kohdalla Ebookersin ”matkakone” osui täydellisen oikeaan. Loma San Sebastianissa olisi unelmien täyttymys.

    Vaikka kiinnostus ruokaa kohtaan johdatti mut tänne lähellä Ranskan rajaa, Biskajanlahden rannalla sijaitsevaan vajaan parinsadantuhannen ihmisen, espanjalaiseen gourmetkaupunkiin, niin yllättäen sieltä löytyi myös paljon muuta arvostamaani. Kyllä minä tykkään myös auringonlaskuista ja hienohiekkaisista rannoista.

    Rantoja San Sebastianin kaupungista löytyy peräti kolmin kappalein. Vaikka en enää rannoilla niin jaksakaan makoilla, niin paljain varpain vesirajan hiekassa aamutuimaan kävely on ehkä parasta mitä tiedän.

    Historiaakin alueella piisaa ja kaupungista on helppo piipahtaa myös naapurimaa Ranskan puolelle. Monta kärpästä yhdellä lennolla.

    Kuvat: Donostia-San Sebastian Turismo Flickr

    ”Matkakone” ehdottaa myös erilaisia, kiinnostuksen kohteeseen sopivia aktiviteetteja.

    Kokkauskurssien ja siideritehtaalla vierailun sijaan päädyin tällä kertaa valitsemaan gastronomisen kävelykierroksen vanhan kaupungin kaduilla ja kujilla. Niitä kärpäsiä. Jälleen.

    Alueen ruokatarjonnasta voisi kirjoittaa kokonaisen artikkelin, joten tyydyn tässä vain toteamaan San Sebastianin olevan Michelin -ravintoloiden tyyssija. Niitä löytyy alueelta peräti KYMMENEN! Joista kolme jopa kolmen tähden ravintoloita.

    Kuvat: Donostia-San Sebastian Turismo Flickr

    Kaikissa Michelin -ravintoloissa ei ole varaa syödä, mutta jos edes yhdessä tai parissa kävisi. Ruokakulttuuri kukoistaa kaupungissa, joten herkullista ruokaa on varmasti tarjolla edullisemmissakin paikoissa; tuoreita mereneläviä, kauden kasviksia… ja pintxosia.

    Innostuin San Sebastianista sen verran, että päädyin työstämään, jos en nyt ihan unelmakarttaa, niin matkaboardeja ainakin. Jo kuvia katsellessa löytyy leppoisa lomafiilis eikä kohdekaan pääse kesän edetessä painumaan unholaan.

    Tsekkailin myöskin valmiiksi jo lentoja. Ja hintoja. Ei ihan mahdoton. Neljän tähden majoitukselle.

    Lennot tosin ovat sikäli hieman haasteellinen juttu, että San Sebastianiin löytyi vain kahden välilaskun lentoja. Järkevämmiksi vaihtoehdoiksi jäivät suhteellisen lähellä sijaitseva Bilbao ja Biarritzin kenttä Ranskan puolella. Halpojen lentojen Barcelonakin lienee yksi vaihtoehto, mutta vaatii myös useamman tunnin junamatkailua.

    Sellaisen unelmamatkan ebookersin ”matkakone” mulle järjesti! Toivottavasti siitä tulee totta. Pian! Ja pääsen kertomaan, vastasiko San Sebastian koviin odotuksiin unelmamatkasta.

    Millainen on sun unelmamatka? Kokeile ”matkakonetta” ja kerro kommenteissa, mihin se sinut vie!

    Kaupallinen yhteistyö ebookers.fi (Expedia). Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

  • Hyvää elämää ja bataattia pannuun!

    Hyvää elämää ja bataattia pannuun!

    ”Mitä kuuluu Marja-Leena, I`m sorry…” En ole Marja-Leena, mutta Paleokeittiö on nyt ollut emännän elämässä niin paitsiossa, että tekee mieli lausua nuo Leevi & The Leavingsin klassikkobiisin sanat ihan itselleen. Emäntää taitaa vaivata paitsi bloggaus-, niin myös kokkauskammo…

    Täytyy tunnustaa, että en ole sitten reissusta kotiutumisen käynyt kertaakaan marketissa. Saati kokannut ihan oikeaa ruokaa. Lähikaupasta, josta ei yleensä löydy mitään kelposyötävää tuntuu nyt löytyvän kaikki, mitä tällä hetkellä hengissä pysymiseen tarvitsen. Tosin tässä on myös ollut kaikenlaisia ”häppeninkejä”, joiden yhteydessä olen saanut nauttia niin hyvästä ruoasta kuin juomastakin. Näitä ”häppeninki -kuulumisia” päivittelen lähinnä instagramiin, joten sieltä voivat kiinnostuneet käydä vapaasti kurkistamassa keittiön ulkopuolisia kuulumisia.

    Kuten kaikki tiedämme, niin elämässä on erilaisia vaiheita, ja vaiheesta toiseen siirtyminen vaatii monesti vähän pohdintaa ja vetäytymistä omiin ajatuksiin. Asiat täytyy laittaa päässä uuteen järjestykseen ennen kuin voi siirtyä täysillä eteenpäin elämään sitä elämää, joka juuri sillä hetkellä resonoi vahvimmin. Uskon, että en ole tällä hetkellä ajatusteni kanssa yksin. Maailma muuttuu vauhdilla, ja yksi jos toinenkin tuntuu nyt hakevan paikkaansa tässä maailmassa ja miettivän omaa osuuttaan siinä.

    Omat ajatukseni ovat viime viikkoina pyörineet ”Hyvä elämä” -teeman ympärillä. Mitä on HYVÄ ELÄMÄ? Mitä se mulle tarkoittaa? Mitä se MUILLE tarkoittaa? Tarkoittaako se tänään, tässä ja nyt jotain muuta kuin aiemmin? Onko jokin muuttunut? Mikä? Mitä puuttuu, mitä on liikaa, mikä on ”vanhaa”? Mikä on asioiden tärkeysjärjestys? Toteutuuko mielen arvojärjestys myös käytännössä?

    Joku varmasti miettii, että oh-hoh, nyt on emännälle iskenyt päälle oikein pahemman laatuinen ikäkriisi! :D On tai ei, niin muutos on mun mielestä aina hieno juttu, toivottavaa ja tervetullut. Ehkä tässä on vaan oltu liian pitkään paikoillaan… puuhailtu yhden ja saman viitekehyksen ympärillä?

    Toisaalta myös elämällä on omat näppinsä pelissä. Eteen on tullut sellaisia muutokseen pakottavia asioita, joita en olisi koskaan osannut aavistaa, ja jotka eivät viisi- tai kymmenvuotissuunnitelmiini kuuluneet. Tuttua varmasti tämäkin; elämä osaa yllättää!

    Tästähän saatiinkiin aika mukava aasinsilta ensi viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa järjestettäviin ”I love me” -messuihin, jonne tulen alkuviikosta facebookissa arpomaan The Ginger Peoplen Paleokeittiön vierailijoille tarjoamat vapaaliput. Jos sun kalenterissa lukee I LOVE ME, niin pidäpä Paleokeittiön facea silmällä! Sinne tai tännekin saa myös tulla pohtimaan, mitä ”hyvä elämä” ja ”I love me” sulle tarkoittavat :)

    Inkivääri-ihmisten tuotteista vielä vinkiksi pieni ei-maksettu mainos. Valikoimista löytyy useampikin kiva tuote (luomua!), mutta mun suosikki on ehdottomasti Aasialaisesta lihapullasalaatistakin löytyvä Sushi-inkivääri! Maistuu ihan sellaisenaankin. Ainakin näin inkiväärin ystävälle :)

    Jotta ei ihan menisi pelkäksi filosofoinniksi tämä postaus, niin kaivoinpa luonnoksista siellä jo kohta kuukauden päivät lojuneen, helpon ja hyvän arkiruokaohjeen. Kyseessä on jonkinlainen versio jo jokunen vuosi sitten enemmänkin harrastamistani paleopyttipannuista.

    Pyttiksestähän tykkää kaikki ja sen pyöräyttäminenkin tapahtuu kädenkäänteessä jopa keskellä arkiviikkoa. Eli ensi viikolla vaan pyttistä pöytään! Tai tarkemmin bataatti-jauhelihapaistosta, johon tuikkasin mukaan hieman vihreää mustakaalin muodossa.

    Pelkän suolan ja pippurin sijaan maustoin pyttiksen tällä kertaa todella mukavasti ”makean perunan” kylkeen sopivalla savuisella paprikajauheella. Tulisuuttakaan ei näillä keleillä sovi unohtaa! Sriracha toimii aina ja melkeinpä kaikkialla. Etenkin majoneesissa ;)

    JAUHELIHA-BATAATTIPAISTOS MUSTAKAALILLA

    3 annosta

    • ~400 g bataattia kuorittuna
    • ~400 g jauhelihaa
    • 1 iso sipuli
    • viitisen musta- tai lehtikaalin lehteä (~70-100 g)
    • savupaprikajauhetta maun mukaan
    • suolaa, rouhittua mustapippuria (+ ripaus caynnepippuria)
    • tarjoiluun srirachamajoneesia ja tuoretta persiljaa (+ paistettua kananmunaa)
    • paistamiseen kookosöljyä
    1. Esivalmistele; kuori ja kuutio bataatti, silppua sipuli, ruodi ja pilko musta-/lehtikaali.
    2. Kuullota sipulia hetki kasarissa. Lisää jauheliha. Ruskista, mausta ja siirrä sivuun.
    3. Paista bataattikuutioita hetki kookosöjyssä niin, että pinta hieman pehmenee ja kuutiot saavat vähän väriä.
    4. Lisää pannulle lehtikaali. Sekoita niin, että ”öljyyntyvät”. Lisää tilkka vettä ja jätä miedolla lämmöllä kannen alle kypsymään. Pehmenevät ”höyryssä” melko pikaseen, joten pidä silmällä, ettei tule muusia. Tarkista kypsyys haarukalla.
    5. Lisää lopuksi kasvisten joukkoon paistettu jauheliha, sekoita ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa mausteita. Etenkin suolaa saa laittaa melko reippaasti tasapainottamaan makeaa bataattia.
    6. Tarjoile kera sriracha -kastikkeella maustetun majoneesin ja tuoreen persiljan. Paista tarvittaessa kylkeen kananmunaa.

    Tosiaan lehtikaali toimii siinä missä mustakaalikin, mutta itse pidän enemmän tummanvihreästä ja pehmeämmästä mustakaalista.

    P.S. Pahoittelen blurria kuvamateriaalia. Kuvat tuli napsaistua hieman kiireessä ja siinä samassa unohtui kameran asetusten tarkistus. Mutta ei se näkö vaan se maku! Toivon, että vähän heikommatkin kuvat inspiroivat kokkailemaan ja kokeilemaan =)

    Maukkaita ruokahetkiä Sinunkin arkeesi!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Kevyt kala-kasvispannu

    Kevyt kala-kasvispannu

    Voihan turska! Jokseenkin näin ajattelen joka kerta kun omatunto soimaa, että sitä kalaakin olisi ihan hyvä kokkailla edes joskus. Kaikkea on tullut tässä vuosien aikana keiteltyä, mutta kotitekoiset kalaruoat ovat edelleen harvinaista herkkua emännän lautasella.

    Ennen kuin jatketaan kalan kanssa, niin pieni ilmoitusluontoinen asia tähän rakoon. Paleokeittiön facebook -sivun tykkääjälaskuri pyörähti tässä jokin aika sitten uudelle tuhatluvulle. Yli 5000 tykkääjää tuntuu kyllä aika hurjalta! Mutta olen siitä tietysti hurrrrrjan iloinen! En niinkään tuon luvun vuoksi, vaan siksi, että terveemmän kotiruoan kokkaus selvästikin kiinnostaa ihmisiä. Ihan mahtavaa!

    Uuden tuhatluvun kunniaksi järjestän facessa viikonlopun aikana pari arvontaa. Ensimmäinen on jo käynnissä! Käy ihmeessä osallistumassa ja saatat jo huomenna olla 25 paleoreseptiä rikkaampi =)

    Back to fish! En tiedä, mikä siinä kalassa on niin kauhean haastavaa. Tietysti tuore kala on aika hinnakasta. Ainakin ne lajikkeet, joita itse mieluiten lautaselle laittaisin. Antibioottikyllästettyä soijalohta saa kyllä halvallakin, ja lohi on jotenkin eväkkäistä se helpoin vaihtoehto valita, mutta ei tuota huonolaatuista kuraa kauhean usein viitsi pistää kitusiin…

    Olen aika ajoin haastanut itseni erilaisin teemaviikoin. Ehkäpä seuraavaksi vuorossa olisivat kalaviikot! Ainakin tämä kevyt kala-kasvispannu siitä turkasen turskasta osoittautui paitsi helpoksi ja aika nopsaksi valmistaa, niin myös yllättävän maukkaaksi kalaruoaksi. Ehkä näitä fisuja pitäisi vaan marinoida useammin.

    Eväkkäiden kanssa olen tosiaan kuin kala kuivalla maalla, joten apu on aina paikallaan. Tällä kertaa apu löytyi Sylvia Fountainin inspiroivasta Feasting at home -blogista (alkuperäinen resepti täällä). Sieltä löytyy muuten myös monta muuta kokeilemisen arvoista ruokaohjetta. Vink vink! Suosittelen!

    SITRUUNAINEN KALA-KASVISPANNU

    ~3 annosta

    • 350-450 g tuoretta turskaa fileinä (tai muuta vaaleaa kalaa)
    • 1 fenkoli
    • 1 isohko sipuli
    • 1 rasia (250 g) kirsikka- tai luumutomaatteja
    • 1 rkl oliiviöljyä
    • 1 sitruunan mehu
    • himalajansuolaa ja rouhitttua mustapippuria
    • 1 rkl kookosöljyä pannulle

    MARINADI

    • 3 rkl oliiviöljyä
    • 2-3 valkosipulinkynttä puristettuina
    • 1 luomusitruunan kuori raastettuna
    • ~1-2 rkl tuoretta timjamia
    • 1/2 – 1 tl himalajansuolaa
    • rouhittua mustapippuria
    1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
    2. Valmista kalalle marinadi sekoittamalla kaikki marinadin ainekset kalojen mentävässä kulhossa.
    3. Pilko turskafileet isohkoiksi paloiksi, lisää marinadikulhoon ja pyörittele hyvin marinadissa. Jätä kala huoneenlämpöön marinoitumaan siksi aikaa kun valmistat kasvikset.
    4. Siivuta sipuli ja fenkoli ohuiksi siivuiksi. Laita siivut tasaisesti reippaasti kookosöljyllä öljyttyyn, uuninkestävään pannuun tai vuokaan. Lisää kasvisten päälle 1 rkl oliiviöljyä sekä noin puolet sitruunamehusta. Ripottele päälle noin 3 hyppysellistä suolaa ja rouhi lisäksi hieman mustapippuria. Kaada lopuksi joukkoon tomaatit ja levitä ne tasaisesti sipuli-fenkolipedin päälle.
    5. Laita kasvispannu uuniin ~30-40 minuutiksi, kunnes fenkolit alkavat pehmenemään. Fenkoleihin saa jäädä hieman purutuntumaa. Sekoittele kasvispannua puolivälissä kypsennysaikaa.
    6. Ota pannu uunista ja lisää lopuksi marinoituneet kalapalat painellen niitä hieman tomaattien väliin. Laita pannu takaisin uuniin ~6-10 minuutiksi kalapalojen koosta riippuen. Itse pidin 8 minsaa ja sain sillä kalat hieman ylikypsiksi.
    7. Kaada koko komeuden päälle vielä lopuksi jäljellä oleva sitruunamehu sekä tuoretta timjamia. Nauti sellaisenaan tai vaikka riisin kera.

    Pidin kalapannusta kovasti! Kerrankin kalaa, josta löytyi reippaasti makua! Vaalea kala kun tahtoo monesti jäädä vähän mauttomaksi, mutta sitruuna ja timjami pelastivat tällä kertaa. Sitruuna aika usein pelastaa, mutta todennäköisesti myös kalapalojen pikaisella marinoinnilla oli oma osuutensa asiaan. Suolaakaan ei kannata kalaruoista unohtaa ;)

    Jostain syystä pidän itse enemmän ”tuoreesta” kalasta, mutta pakastekala käynee kalapannuun aivan yhtä hyvin.

    Maukkaan kalaisaa viikonloppua Sinulle!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Kesänmakea nektariini-halloumisalaatti

    Kesänmakea nektariini-halloumisalaatti

    Kesä ja kesäruoka! Parasta kesässä on parempien raaka-aineiden, maukkaamman ja ravinteikkaamman ruoan lisäksi ruoanlaiton helppous. Kesäinen salaatti kun syntyy käden käänteessä periaatteella pese, pilko ja syö!

    Jokunen viikko sitten tuli pyöräytettyä kesänmakea nektariini-halloumisalaattia parilla eri tyylillä.  Hieman enemmän ja vähän vähemmän pilkottuna. Vähemmän pilkottu näyttää paremmalta, mutta enemmän pilkotun syö helpommin ja säästää tiskeissä. Ainakin yhden veitsen verran ;)

    KESÄNMAKEA NEKTARIINI-HALLOUMISALAATTI

    • vauvapinaattia
    • rucolaa
    • nektariinia
    • halloumijuustoa
    • salaattisiemensekoitusta
    • paistamiseen hunajaa ja CocoVin kookosöljyä
    • kastikkeeksi balsamiviinietikkaa ja oliiviöljyä
    1. Grillaa tai paista noin sentin paksuiset halloumiviipaleet kookosöljyssä pannulla.
    2. Grillaa tai paista lohkottu nektariini hunajalla terästetyssä kookosöljyssä (1 rkl hunajaa + 1-2 rkl kookosöljyä).
    3. Kippaa lautaselle pinaatti-rucola -pedin päälle.
    4. Viimeistele balsamiviinietikalla, oliiviöljyllä ja salaattisiemenillä.
    5. Nauti lämpimänä.

    Lyhyestä virsi kaunis eli se on siinä! Mutta loppuun vielä pieni vinkkaus. Nimittäin kivan kesäistä arvontaa pukkaa pikapuoliin! Jos Paleokeittiön facebook -sivu ei ole sulle vielä tuttu, niin nyt kannattaa viimeistään käydä klikkaamassa ”tykkää” -nakkulaa. Koska kohta neljän tonnin arvonta!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Tilaa uutiskirje!