Avainsana: gluteeniton herkku

  • Nektariini-mustikkapaistos – Helppo ja gluteeniton herkku makeannälkään!

    Nektariini-mustikkapaistos – Helppo ja gluteeniton herkku makeannälkään!

    Heissulivei, emäntä on palannut reissultansa! Takana on jälleen yksi antoisa reissu Tallinnaan, josta taas riittää tarinaa ja vinkkejä etenkin Tallinnan ruokatarjonnasta kiinnostuneille.

    Reissu meni kivasti. Helteinen sää helli ja sitä rataa. Mutta kotiinpaluu ei sitten sujunutkaan yhtä auvoisasti. Ensin myöhästyin raitiotien korjausten vuoksi junasta ja seuraavaksi totesin jääviileäkaapissa olevan lämpöä sellaiset 25 astetta. Plussaa.

    Päätti kapistus hajota sopivasti reissun aikana. Ei muuta kuin kassikaupalla ruokaa roskikseen, neuvottelut vakuutusyhtiön kanssa ja uuden jääkaapin hankintaan. Siinähän se haihtui reissuväsymys ja sujui perjantaipäivä vähemmän aurinkoisissa tunnelmissa. Tässä nyt kolmatta päivää jo elelen ilman jääkaappia ja voin kertoa, että jääkaappi on varsin upea keksintö. Toivottavasti jo alkuviikosta saadaan uusi kaappi taloon…

    Sellaisia kuulumisia täältä ennen päivän pääaihetta eli pikaisen mustikka-nektariinipaistoksen ohjetta. Paistokset on syöty jo aikaa sitten ja ohje odotellut sopivaa naputteluhetkeä puolentoista viikon verran. Hyvää kannattaa odottaa, mutta jos tuoreista mustikoista aikoo paistoksen pyöräyttää, niin aikaa ei ole kovin paljoa enää hukattavaksi! Onneksi onnistuu myös pakastemustikoista.

    Tämän paistoksen tekaisin kuitenkin vastapoimituista marjoista jotka säästin ihan varta vasten kun ämpärillisen panin pakkaseen. Thank god, pakastin sentään toimii! Kyllä olisi ollut harmin paikka kantaa vastapoimitut mustikatkin kaatikselle.

    Paistos on ihan superhelppo! Ja oikein mainio pika-apu makeanhimoon. Se terveempi vaihtoehto. Silloin, kun sellainen riittää. Aina ei riitä.

    Kyseessä on oikeastaan pohjaton piirakka, jolle rapsakkuutta ja pureskeltavaa antaa pähkinöin höystetty paleomuru. Siis mantelijauhoista ja kookosöljystä hierottu murotaikinan viljaton versio, joka mun mielestä toimii varsin mainiosti. Olen sitä käyttänyt paistoksissa aiemminkin, mm. pohjattomassa raparperipiiraassa ja kuningatarpaistoksessaSopii tarvittaessa myös pohjaksi.

    Pistetäänpä pidemmittä puheitta paistosta peliin!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Helppo sokeriton hunajamarenki – Luonnollisesti makea herkku!

    Helppo sokeriton hunajamarenki – Luonnollisesti makea herkku!

    Paleokeittiön koekeittiöstä päivää! Olen aiemminkin testaillut sokeritonta marenkia, mutta NYT, muutamien yritysten ja erehdysten kautta syntyi paras ohje tähän saakka.

    Valmistuskin on huomattavasti helpompaa kuin heinänteko; muutamalla hassulla raaka-aineella, vatkaimella ja uunilla pärjää. Niin kuin marengin kanssa yleensäkin tahtoo pärjätä ;)

    Nämä pikkuruiset marenkimakeiset loihdin alunperin erääseen jälkkäriin koristeeksi. Kun en kaupasta sopivia löytänyt. Ja hyvä niin. Muutoin olisi jäänyt tämäkin hyvä resepti testaamatta.

    Jälkkärin osalta sen sijaan homma ei ihan sujunut suunnitelmien mukaan. Siitä tuli fiasko, johon ei halunnut koskea kukaan ja joka lopulta päätyi  roskikseen. Elämä on. Mutta marengit onnistuivat! Ja maistuivat kiitosten kera muillekin.

    Mitä sokerittomuuteen tulee, niin en halua huijata ketään. Valkoisen sokerin korvasin hunajalla, joka sekin voidaan sokerien kategoriaan lukea. On kuitenkin luonnollisempi vaihtoehto kuin se perinteinen, puhdistettu sokeri, jota marenkiin tavallisesti tuupataan.

    Olen luokitellut melkeinpä kaikki Paleokeittiön ohjeet sokerittomiksi. Se on eri asia kuin makeuttamaton. Sokerittoman voisi vääntää pidemmin muotoon ”vailla valkoista, tai puhdistettua sokeria”.

    Makeutukseen käytän yleensä nk. ”parempia” tai luonnollisempia vaihtoehtoja, esim. kuivattuja hedelmiä, vaahterasiirappia tai kookossokeria. Tai hunajaa. Kuten tässä tapauksessa. Valkoista sokeria tai keinotekoisesti valmistettuja makeutusaineita en käytä. Ellei ole ihan pakko. Harvoin on. Eikä ihan heti muistu mieleen, milloin olisi ollut.

    Nämä hunajaiset marenkinapit päätyivät loppujen lopuksi herkkupurkkiin, josta niitä on muutaman viikon ajan napsittu yllättävään makeantarpeeseen. Alkuun hieman harmittelin valkoisen sijaan kullankiiltoiseksi muuttunutta väriä, mutta itse asiassa nuo vienosti kullalle kiiltävät napperoiset ovat lasisessa herkkupurkissa oikein viehättäviä. Rakenne on marenkimaisen rapsakka ja keveä. Joskin suuhun sulaessa hunajainen sitkous saattaa paljastua.

    Entä se maku? No se on tietysti mukavan hunajainen! Hippusen olisi voinut vaniljaa marenkimassaan lisätä, mutta alkuperäistä tarkoitusta ajatellen se tuntui tarpeettomalta.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Raakasuklaamansikat Äidille – Helppo terveempi herkku Äitienpäivään

    Raakasuklaamansikat Äidille – Helppo terveempi herkku Äitienpäivään

    Jatketaan eilisen äitienpäivän tunnelmissa näiden kauniiden kuvien siivittämänä. Mikä sopisikaan paremmin äitienpäivään kuin tuoreet, makeat mansikat yhdistettynä ylelliseen raakasuklaaseen? Tänä vuonna vanilja vaihtui tässä herkussa täyteläiseen raakasuklaaseen, ja pieni Fresita-pullo toi keväistä tunnelmaa kirsikan- ja omenankukkien keskelle. Nämä raakasuklaaseen dipatut mansikat saivat vielä herkullista lisäväriä ja makua rouhituista pakastekuivatuista mansikoista – täysin paleotyyliin!

    Vähän vielä eilistä Äitienpäivää. Lähinnä näin kivojen kuvien muodossa.

    Keväiset koristelut – Mansikat ja kirsikankukat Äitienpäivänä

    Tuoreet mansikat, kirsikankukat ja Äitienpäivä ne yhteen soppii! Yhdistelmä on tuttu jo viime vuodelta. Tänä vuonna vaan vaihdoin vaniljan raakasuklaaseen. Ja hei, pieni Fresita -pullo on kuin tehty kirsikan- ja omenankukille!

    Helppo raakasuklaakuorrutus mansikoille

    Raakasuklaaseen dipatut mansikat saivat vähän lisäväriä rouhituista, pakastekuivatuista mansikoista. Sopii paitsi näköön, niin myös makuun. Ja on niiiiin paleota! ;)

    Palaan tähän raakasuklaan ohjeeseen myöhemmin (napsahtavan raakasuklaan ohje nyt täällä!), sillä mielessä on vielä toinen suklainen herkkupala, jossa aion hyödyntää samaa ohjetta. Raakasuklaareseptejä on pilvin pimein ja jokaisella varmasti mieleisensä, mutta tähän tarkoitukseen tarvittiin nyt suklaata, joka toimii valumatta myös huoneenlämmössä. Ja sehän toimi! Napsahtaa myös haukatessa makeasti. Vähän niinkuin temperoitu suklaa tekee. Mutta tämäpä ei olekaan temperoitu, vaan huomattavasti helpommalla metodilla valmistettu.

    Kirsikankukkia oli Äitienpäivän kunniaksi paitsi pullossa, niin myös puut vaaleanpunaisina. Nää on niin upeita! Voisin tuijotella tuntitolkulla kirsikankukkien huojuntaa lempeässä kevättuulessa sinitaivas taustanaan. Tosin tällä kertaa sinitaivaalle oli eksynyt myös muutama ilmavirtojen mukana purjehtiva pilvenhattara.

    Heh, onnistuinpa ikuistamaan kameraani myös tällaisen kivan ja kiireisen pörröperän =)

    Villivihreää koristeluun – käenkaalin raikkautta

    Ettei nyt ihan vaaleanpunaisiksi tunnelmiksi menisi tämä kuvapläjäys, niin pistetään joukkoon vähän valkoista ja vihreää. Luulin valkovuokkomättääksi, mutta kukkien lähempi tarkastelu osoitti kyseessä olevan harvinaisen laajan ja tiheän käenkaali- eli ketunleipäyhdyskunnan. Ihan loistava, jo lapsesta tuttu villivihannes naposteluun, salaatteihin ja koristeeksi. Oletko maistanut?

    Ihania, vaaleanpunaisia ja valkoisia päiviä Sinunkin viikkoosi!

                

  • Sitruunapalat vol. 2 – Gluteeniton ja maidoton sitruunaleivonnainen vapun ja pääsiäisen herkuksi

    Sitruunapalat vol. 2 – Gluteeniton ja maidoton sitruunaleivonnainen vapun ja pääsiäisen herkuksi

    Kun sitruunapiirakan makuun pääsee, niin siitä ei pääse irti! Ainakaan jos sattuu olemaan kaltaiseni lemon lover, hah hah!

    Ensimmäiset sitruunapiirakan palat tuli leipaistua viikko sitten. Niissä jäi kuitenkin kaivelemaan, että olivatko ne niin simppeleitä kun tuli mainostettua. Lisäksi muutamat ovat kyselleet mantelipohjaisen piirakan perään, ja koska se jo alunperin oli suunnitelmissa, niin ei muuta kuin mantelijauhokauppaan ja uutta, paleoystävällistä; gluteenitonta ja maidotonta sitruunatorttua tulille!

    Tällä kertaa pohjana Pian tehopaleolaisten kesken jakama Paleo lemon bars -ohje, jota ihan vähän tuunailin omiin tarpeisiini sopivammaksi. Lisäsin pohjan taikinaan mausteeksi hieman kardemummaa ja pienensin taikinan määrää omaan, noin 20×15 sentin vuokaan sopivammaksi. Täytteen kohdalla mentiin alkuperäisen ohjeen mukaan ja musta sitä tuli oikein sopivasti pohjaan nähden.

    SITRUUNAISEMMAT SITRUUNAPALAT VOL. 2

    12 pientä palaa

    Pohja

    • 2 dl + 1 rkl mantelijauhoa (alkup. 2,4 dl)
    • 2 rkl kookosöljyä
    • 2 tl vaahterasiirappia (alkup. 1 tl)
    • 1/2 tl jauhettua kardemummaa
    • hieman suolaa
    1. Lämmitä uuni 180 asteiseksi.
    2. Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään niin, että lopputuloksena on murumainen taikina. Lisää tarvittaessa mantelijauhoa.
    3. Painele taikina kookosöljyllä voideltuun 20 x 15 cm:n vuokaan. Paista uunissa ~10-12 min tai kunnes pohja paistuu kullanruskeaksi.
    4. Anna jäähtyä ennen kuin lisäät täytteen. (Tämä ei liene aivan välttämätöntä, mutta tavoittelin samanlaista keksimäistä pohjaa kuin aiemmin siinä kuitenkaan onnistumatta =D)

    Täyte

    • 1 1/2 tl raastettua sitruunankuorta (2 sitruunaa)
    • 1,2 dl sitruunamehua (2 sitruunaa)
    • 2 kananmunaa
    • 0,5 dl vaahterasiirappia (alkup. 0,6 dl)
    • 0,6 dl mantelijauhoa
    •  tl leivinjauhetta
    • 1/2 tl suolaa
    1. Mittaa kulhoon munat, raastettu sitruunankuori, sitruunamehu ja vaahterasiirappi. Vispilöi varovasti tasaiseksi massaksi.
    2. Sekoita toisessa kulhossa keskenään mantelijauhe, leivinjauhe ja suola.
    3. Yhdistä seokset varovasti käsipelillä vatkaten.
    4. Kaada täyte pohjan päälle. Kypsennä uunissa ~10-15 minuuttia kunnes täyte on jähmettynyt.
    5. Anna jäähtyä. Parasta yön yli jääkaapissa seisotettuna (pohja jämäköityy).
    6. Leikkaa paloiksi ja koristele unikonsiemenin sekä sitruunankuorisuikalein.

    Kumpi oli simppelimpi? Väittäisin, että tämä, koska selvisin pelkällä vispilällä. Aiemmassa vatkasin pohjan sähkövatkaimella. Muuten aika samaa kaliiperia valmistuksen osalta molemmat.

    Kummasta pidin enemmän? Öööööh… pidin ensimmäisen piirakan keksimäisestä pohjasta ja jämäkämmästä koostumuksesta. Tällä kertaa pohja jäi pehmeäksi ja koostumus oli kokonaisuudessaankin ”mössöisempi” ja hajoavampi, joten palojen leikkaaminen oli hieman haasteellista. Paloittele vasta hyvin jääkaapissa ”kylmettynyt” piirakka. Muuten menee lusikkahommiksi.

    Maun puolesta tämä oli kuitenkin parempi. Kardemumma toi kivan lisän, eikä hunajainen maku häirinnyt. Tosin aikaisemmassa hunajan makeus taisi häiritä vain itseäni. Maistattelin piirakkaa pitkin kyliä ja muiden mielestä siinä maistui… sitruuna! Daaaaaa! Kyllähän siinä kirpeä sitruunakin maistui, mutta mun huomion vei hunaja. Noh, tässä kakkosversiossa ei sitä ongelmaa ollut. Se oli kirpakan sitruunainen! Joillekin ehkä jopa too much… ;)

    Sanoisin, että täydellinen paleoystävällinen sitruunatorttu löytyy jostain näiden kahden välimaastosta. Tämän toisen arvioisin ensimmäistä paleoystävällisemmäksi vedoten makeutuksen vähäisempään määrään. Nyt on kuitenkin emännän sitruunapalat hetkeksi leivottu, mutta ehkä sitä vielä jossain vaiheessa täytyy lähteä tavoittelemaan täydellistä sitruunapiirakkaa ;)

    Sitten vaan mukavaa pääsiäisen jatkoa ja vähitellen vappua odottelemaan. Ensi viikolla Paleokeittiössä tarjolla kuitenkin jotain ihan muuta kuin juhlapyhiä! Tulevasta saattaa saada jotain vihiä sieltä instagrammista ;)