Avainsana: sipuli

  • Kongolainen kanapata maapähkinävoilla – Makumatka Afrikan sydämeen (G, M)

    Kongolainen kanapata maapähkinävoilla – Makumatka Afrikan sydämeen (G, M)

    Terveiset Kongosta! Fyysisesti en ihan Kongoon asti ole matkannut, mutta teinpä tutkimusmatkan trooppisille, päiväntasaajan leveysasteille näin lautaselta käsin. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Pohjois-Afrikan keittiötä on jonkin verran tullut tutkittua, mutta nyt tarjoutui oiva tilaisuus sukeltaa syvemmälle Afrikan sydämeen. Ruokamatkailu lautaselta käsin, mikä ihana ja äärettömän helppo sekä edullinen tapa tutustua maailman eri kulttuureihin!

    No mutta, kuinka päädyin Keski-Afrikkaan?

    Kongoon emännän vei punainen palmuöljy. PALMUÖLJY?! Miten palmuöljy istuu paleoon tai terveelliseen ruokavalioon ylipäätään?! Sitä minäkin hetken ihmettelin,  että mitähän hittoa, kun paria palmuöljypulloa emännälle testiin tarjottiin. Lupasin kuitenkin ottaa asiasta selvää ja palata aiheeseen, jos kyseessä jotain omaan maailmaan istuvaa olisi. Tähän saakka kun olen tutkinut etiketit tarkasti ja palauttanut jokseenkin kaikki palmuöljyä sisältävät tuotteet pikaisesti kaupanhyllylle.

    Luulo ei ole tiedon väärti, sanotaan. Sanonta piti paikkansa tälläkin kertaa. Punainen palmuöljy osoittautui kaikin puolin mielenkiintoiseksi ja mielekkääksi tuotteeksi, joka on ainakin toistaiseksi syrjäyttänyt muut suosimani paistorasvat; kookosöljyn sekä kirkastetun voin.

    Afrikkaan pääsin palmuöljyllä syystä, että siellähän se palmu kasvaa. Kasvaa monessa muussakin paikassa, mutta Länsi- ja Keski-Afrikasta on punainen palmuöljy kotoisin. Siellä se on sademetsissä viihtynyt villinä vuosituhannet.

    Villistä palmuöljystä voitanee tänä päivänä vain haaveilla, mutta tämä punainen tuotetaan edelleen tuosta samaisesta alkuperäisestä lajikkeesta (Elaeis Guineensis). Viljely tosin tapahtuu tänä päivänä kattavammin Kaakkois-Aasian, Indonesian ja Malesian mailla, mutta viljellään öljypalmua edelleen myös jonkin verran mm. Nigeriassa sekä ehkä vähän yllättäen Kolumbiassakin.

    Ei liene yllätys, että emäntä tykkää aidosta ja alkuperäisestä. Siksi halusin keittää kokoon kastikkeen, jossa punainen palmuöljy pääsisi näyttämään potentiaalinsa muodossa, jossa sitä on perinteisesti käytetty. Samalla tarjoutui myös oiva tilaisuus tutustua tarkemmin kovasti kiehtovaan keski-afrikkalaiseen keittiöön.

    Monille varmasti tulee palmuöljystä mieleen korkeasti prosessoitu, länsimaiden tarpeisiin tehotuotettu, ravinneköyhä tuote, jonka viljelymaat tuhoavat arvokkaat sademetsät vauhdittaen ilmastomuutosta ja vieden samalla orangeilta sekä Sumatran tiikereiltä kodit. Niin tuli mullekin sama ajatus mieleen. Tätä maailmassa tapahtuu, joten sitä ei sovi sivuuttaa eikä asialta silmiä sulkea. Ilokseni voin kuitenkin kertoa, että jotkut öljyt tuotetaan mahdollisimman hyvin ihmiset, eläimet sekä luonto huomioiden. 

    Jos itse tuotteesta puhutaan, niin palmuöljyllä ja palmuöljyllä on eroa. Tätä en itse ollut aiemmin tajunnut vaan hylännyt muitta mutkitta kaiken, jossa sana ”palmuöljy” mainittiin. Vähän sama asia kuin kookosöljyn ja munkkien paistamiseen käytettävän kookosrasvan kohdalla. Mahdollisimman luonnolliset eli vähän ja hellävaraisesti käsitellyt öljyt ovat lähtökohtaisesti aina parempi vaihtoehto kuin voimakkaasti puhdistetut tai muutoin, usein öljyjen luontaisten ominaisuuksien muuttamiseksi prosessoidut ”rasvavalmisteet”.

    Punaisen palmuöljyn läpikuultavan punainen väri kertoo omaa tarinaansa. Kyseessä on hienovaraisesti käsitelty, ravinteikas öljy. Itse asiassa punainen palmuöljy on rasvoista ravinnerikkain, ja se säilyy kookosöljyn tavoin rasvahapporakenteeltaan stabiilina korkeissakin lämpötiloissa (savuamispiste 230 astetta). Teknisesti siis aivan loistava paisto- ja grillausöljy!

    Mitä ravinteisiin tulee, niin punainen palmuöljy sisältää runsaasti terveysvaikutuksiltaan tunnettuja, mm. solujen hapettumista ehkäiseviä antioksidantteja. Esimerkiksi porkkanasta ja tomaatista tuttuja, rasvaliukoisia A-vitamiinin esiasteita eli karotenoideja (mm. lykopeeni sekä alfa- ja beetakaroteeni), E-vitamiinia (tokotrienolit) sekä ihoa ja aivoja hellivää ubikinonia (koentsyymi Q10). Väristähän sen jo näkee, että kyseessä on vahvasti porkkanaan viittaava tuote. Itse asiassa itselleni öljyn ulkonäöstä tulikin ensimmäisenä mieleen aikanaan aurinkorannoilla ruskettumisen edistämiseen käyttämäni porkkanaöljy.

    Mitä punaisen palmuöljyn rasvahappoprofiiliin tulee, niin tyydyttyneiden rasvahappojen osuus on kookosöljyn tavoin kohtalaisen suuri. Palmuöljy muuttuukin nestemmäisestä puolikiinteään muotoon alle 24 asteen lämpötilassa. Tätä ei siis kannata säikähtää. Öljy ei ole pilalla vaan se muuttuu lämpötilan kohotessa jälleen nestemäiseksi. Säilytys huoneenlämmössä.

    Punainen palmuöljy on monikäyttöinen ja maultaan mieto. Maku on pikkasen pähkinäinen ja emännän suussa jopa hieman herneeseen vivahtava. Ruoanlaittoon sitä käytetään trooppisen Afrikan lisäksi Kaakkois-Aasiassa sekä Etelä-Amerikassa (Brasilia). Sopii paistamisen ja grillauksen lisäksi marinadeihin, leivontaan, friteeraukseen sekä salaatinkastikkeeksi. Tai vaikka majoneesiin, jolle antanee kivasti väriä. Itse olen toistaiseksi käyttänyt lähinnä kaikkeen pannulla paistamiseen, mutta testannut myös sekä salaatissa, että marinadissa. Toimii!

    Kaiken kaikkeaan erittäin varteenotettava ruokaöljy, jota kannattaa kokeilla. Nyt on helppo aloittaa testaus vaikka tästä kongolaisesta, maapähkinävoilla maustetusta ja äärettömän herkullisesta kanapadasta, jossa punaisella palmuöljyllä on taustatietojeni mukaan keskeinen rooli. Itse asiassa niin keskeinen, että jos homman olisi aivan autenttisesti tehnyt ja perinteitä orjallisesti noudattanut, niin palmuöljynkin olisi ehdottomasti pitänyt olla afrikkalaista. Noh, malesialaisella mentiin ja hyvää oli. Tosin tuttuun tapaan vähän muutenkin perinteitä viilasin paremmin suomalaiseen kotikeittiöön istuvaksi.

    Palmuöljyssä marinoitu, pannulla paistettu ja pehmeäksi haudutettu, maapähkinäinen kanapata osoittautui erittäin hyväksi ensiretkeksi Keski-Afrikkaan. Jessus, mitä herkkua! Vaikka taas alkuun hieman maapähkinävoita kanakastikkeessa epäilin… Kunnes muistin satay -kastikkeen kera tarjoiltava kanavartaat.

    Muamba Nsusu on Kongon jokialueelta kotoisin oleva perinteikäs pata, muhennos tai kastike. Oma paksuhko kastike taisi olla sekoitus näitä kaikkia. Afrikassa ei ole niin nokonuukaa, joten lihaksi kelpaa melkein mikä tahansa. Kana oli helppo ja nopeasti kypsyvä vaihtoehto krokotiilille tai puhvelille. Mutta myös nauta, lammas, vuohi ja riistaliha eli käytännössä kaikki käy. Jopa kala.

    Kasviksiakin on kastikkeessa kivasti. Vai miltä kuulostaa sipuli, porkkana, tomaatti ja tuore pinaatti? Mausteeksi vielä vähän paprikaa, sitruunaa, juustokuminaa sekä terveysmausteena kunnioitettua kurkumaa.

    Ja sitten se maapähkinävoi, jonka täydellistä palkokasvittomuutta noudattavat voinevat korvata jollain muulla pähkinävoilla. Tosin maapähkinän maku on aika omaleimainen, mutta itse voisin ajatella kokeilevani korvikkeena esim. cashew -voita.

    Valmistus on helppoa ja kanan kanssa kohtalaisen nopeaa. Oman aikansa ottaa ”padan” haudutus sekä lihan marinointi, mutta senkin voi tehdä jo etukäteen. Hätätilassa puolisen tuntiakin riittää.

    Maku oli mun mielestä juuri sitä, mitä kuvittelen afrikkalaisen ruoan olevan. Alkuun sitruunan ja tomaatin ansiosta jopa hieman hapokas, joka kuitenkin taittui kastikkeen ”kypsyessä”. Makeutta maapähkinästä ja kivasti lempeää tulisuutta chilistä sekä jalopenosta. Tulisuutta voi lisäillä tuuppamalla sekaan vähän isommin chiliä tai lisäämällä lopuksi cayennepippuria. Mutta musta tämä oli juuri sopiva; ei liikaa liekehtimistä.

    Lopputuloksena maukas ja ruokaisa kastike, jossa on oikeastaan kaikki; kiva kirjo kasviksia, sopivasti proteiinia ja ravinteikasta rasvaa. Paristakin eri lähteestä. Sekä aivan mahtava VÄRI! Tarjoillaan Afrikassa perinteisesti fufun kera, mutta minä menin nyt basmatiriisillä. Myös jamssi ja kettobanaani ovat Muamba Nsusun kotiseuduilla tavallisia lisukkeita, mutta eipä ole ihan ihmeellistä, että muhennosta nautitaan ihan vaan sellaisenaan vailla minkäänlaisia kylkiäisiä.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Kevyt kala-kasvispannu

    Kevyt kala-kasvispannu

    Voihan turska! Jokseenkin näin ajattelen joka kerta kun omatunto soimaa, että sitä kalaakin olisi ihan hyvä kokkailla edes joskus. Kaikkea on tullut tässä vuosien aikana keiteltyä, mutta kotitekoiset kalaruoat ovat edelleen harvinaista herkkua emännän lautasella.

    Ennen kuin jatketaan kalan kanssa, niin pieni ilmoitusluontoinen asia tähän rakoon. Paleokeittiön facebook -sivun tykkääjälaskuri pyörähti tässä jokin aika sitten uudelle tuhatluvulle. Yli 5000 tykkääjää tuntuu kyllä aika hurjalta! Mutta olen siitä tietysti hurrrrrjan iloinen! En niinkään tuon luvun vuoksi, vaan siksi, että terveemmän kotiruoan kokkaus selvästikin kiinnostaa ihmisiä. Ihan mahtavaa!

    Uuden tuhatluvun kunniaksi järjestän facessa viikonlopun aikana pari arvontaa. Ensimmäinen on jo käynnissä! Käy ihmeessä osallistumassa ja saatat jo huomenna olla 25 paleoreseptiä rikkaampi =)

    Back to fish! En tiedä, mikä siinä kalassa on niin kauhean haastavaa. Tietysti tuore kala on aika hinnakasta. Ainakin ne lajikkeet, joita itse mieluiten lautaselle laittaisin. Antibioottikyllästettyä soijalohta saa kyllä halvallakin, ja lohi on jotenkin eväkkäistä se helpoin vaihtoehto valita, mutta ei tuota huonolaatuista kuraa kauhean usein viitsi pistää kitusiin…

    Olen aika ajoin haastanut itseni erilaisin teemaviikoin. Ehkäpä seuraavaksi vuorossa olisivat kalaviikot! Ainakin tämä kevyt kala-kasvispannu siitä turkasen turskasta osoittautui paitsi helpoksi ja aika nopsaksi valmistaa, niin myös yllättävän maukkaaksi kalaruoaksi. Ehkä näitä fisuja pitäisi vaan marinoida useammin.

    Eväkkäiden kanssa olen tosiaan kuin kala kuivalla maalla, joten apu on aina paikallaan. Tällä kertaa apu löytyi Sylvia Fountainin inspiroivasta Feasting at home -blogista (alkuperäinen resepti täällä). Sieltä löytyy muuten myös monta muuta kokeilemisen arvoista ruokaohjetta. Vink vink! Suosittelen!

    SITRUUNAINEN KALA-KASVISPANNU

    ~3 annosta

    • 350-450 g tuoretta turskaa fileinä (tai muuta vaaleaa kalaa)
    • 1 fenkoli
    • 1 isohko sipuli
    • 1 rasia (250 g) kirsikka- tai luumutomaatteja
    • 1 rkl oliiviöljyä
    • 1 sitruunan mehu
    • himalajansuolaa ja rouhitttua mustapippuria
    • 1 rkl kookosöljyä pannulle

    MARINADI

    • 3 rkl oliiviöljyä
    • 2-3 valkosipulinkynttä puristettuina
    • 1 luomusitruunan kuori raastettuna
    • ~1-2 rkl tuoretta timjamia
    • 1/2 – 1 tl himalajansuolaa
    • rouhittua mustapippuria
    1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
    2. Valmista kalalle marinadi sekoittamalla kaikki marinadin ainekset kalojen mentävässä kulhossa.
    3. Pilko turskafileet isohkoiksi paloiksi, lisää marinadikulhoon ja pyörittele hyvin marinadissa. Jätä kala huoneenlämpöön marinoitumaan siksi aikaa kun valmistat kasvikset.
    4. Siivuta sipuli ja fenkoli ohuiksi siivuiksi. Laita siivut tasaisesti reippaasti kookosöljyllä öljyttyyn, uuninkestävään pannuun tai vuokaan. Lisää kasvisten päälle 1 rkl oliiviöljyä sekä noin puolet sitruunamehusta. Ripottele päälle noin 3 hyppysellistä suolaa ja rouhi lisäksi hieman mustapippuria. Kaada lopuksi joukkoon tomaatit ja levitä ne tasaisesti sipuli-fenkolipedin päälle.
    5. Laita kasvispannu uuniin ~30-40 minuutiksi, kunnes fenkolit alkavat pehmenemään. Fenkoleihin saa jäädä hieman purutuntumaa. Sekoittele kasvispannua puolivälissä kypsennysaikaa.
    6. Ota pannu uunista ja lisää lopuksi marinoituneet kalapalat painellen niitä hieman tomaattien väliin. Laita pannu takaisin uuniin ~6-10 minuutiksi kalapalojen koosta riippuen. Itse pidin 8 minsaa ja sain sillä kalat hieman ylikypsiksi.
    7. Kaada koko komeuden päälle vielä lopuksi jäljellä oleva sitruunamehu sekä tuoretta timjamia. Nauti sellaisenaan tai vaikka riisin kera.

    Pidin kalapannusta kovasti! Kerrankin kalaa, josta löytyi reippaasti makua! Vaalea kala kun tahtoo monesti jäädä vähän mauttomaksi, mutta sitruuna ja timjami pelastivat tällä kertaa. Sitruuna aika usein pelastaa, mutta todennäköisesti myös kalapalojen pikaisella marinoinnilla oli oma osuutensa asiaan. Suolaakaan ei kannata kalaruoista unohtaa ;)

    Jostain syystä pidän itse enemmän ”tuoreesta” kalasta, mutta pakastekala käynee kalapannuun aivan yhtä hyvin.

    Maukkaan kalaisaa viikonloppua Sinulle!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Laiskan emännän lounasmuffinssit

    Laiskan emännän lounasmuffinssit

    En tiedä, onko ilmassa nostalgiaa vai silkkaa laiskuutta, mutta paleopyttiksen ohella viime viikolla tekivät paluun munamuffinssit. Koska ne ovat helppo ratkaisu arkeen; helppoa valmistaa ja vielä helpompaa syödä. Melko kätevä lounas, sanoisin!

    Toisaalta kaipasin myös jotain uutta munarintamalle, jolla on jollain tapaa tökkinyt jo jonkin aikaa. Jotain muuta kuin paistettua, keitettyä tai banskupannareita.

    Uunikin sattui olemaan sopivasti lämpimänä eksoottisen uunilohen valmistuessa siinä samalla. Pari kärpästä, yksi isku! Kolmen päivän isku. Hmmmm… ehkä tämä viittaa siihen laiskuuteen. Tai positiivisemmin tehokkuuteen. Suomalaisessa yhteiskunnassa tai luterilaisen kirkon jäsenenä kun ei sovi olla laiska! Laiskuus on syntiä suurta! ;)

    PEKONISET MUNAMUFFINSSIT (6 kpl)

    Munamassa

    • 5 luomumunaa
    • luraus kookosmaitoa-/tai kermaa
    • himalajansuolaa

    Vatkaa sekaisin tasaiseksi massaksi. Suolan kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä pekoni ei ole kaikkein suolattomin raaka-aine. Itse taisin olla vähän liiankin tarkkana ;)

    Pekoni-sipuli-paprikatäyte

    • 1 rasia luomupekonia (~120 g)
    • 1 pieni punainen paprika
    • 1 iso tai 2 pienempää sipulia
    • mustapippurirouhetta
    • tuoretta persiljaa
    • kirsikkatomaatteja
    • vuokien voiteluun kookosöljyä

    Pilko pekonit, sipulit ja paprikat kuutioiksi. Kypsennä pekoni- ja sipulisilppu pannulla. Lisää myöhemmässä vaiheessa mukaan myös paprika. Mausta mustapippurilla. Anna seoksen jäähtyä ja kaada munamassan sekaan. Sekoita ja lisää mukaan myös silputtu persilja.

    Voitele silikonivuoka ja annostele massa vuoan kuppeihin. Täytteen voi myös annostella ensin vuokiin ja kaataa sen jälkeen munamassaa päälle. Näin saattanee saada tasaisemmin täytettä joka muffinssiin. Lisää pinnalle kirsikkatomaattilohkoja/-viipaleita. Kypsennä 175 asteisessa uunissa ~20 minuuttia. Kypsyys kannattaa tarkistaa hammastikulla.

    Nauti lämpimänä tai kylmänä. Yksi riittää hyvin välipalalle, kaksi esim. avikadolla täydennettynä pääaterialle.

  • Kiire-elämän eväät

    Kiire-elämän eväät

    Bye bye, pääsiäinen!

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Tervetuloa kiire.

    Kulunut viikko toi yllättäen kiireitä. Eikä asiaa ole yhtään helpottanut rikkinäinen ”riksa”. Kiireinen viikko toi tullessaan myös kiire-eväät, jotka eivät tälläkään kertaa löytyneet subbarista, mäkkäristä tai marketin einestiskiltä. Hiukan kuitenkin oioin turvautumalla hetkellisesti purkkiruokaan. Kiitos vaan kommentoijalle, joka muistutti tämänkin herkun olemassa olosta. Muutoin tuskin olisin osannut siihen turvautua. Kiireviikkoa se kuitenkin helpotti oleellisesti. Ei tarvinnut juurikaan löytää aikaa hellan edessä heilumiseen.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Kaikilla meillä on joskus kiire. Kuulen kiireestä työssäni jatkuvasti. Kiire on este (tai se ensimmäinen selitys?) ruokavalion repsahtamiseen. Ehkä kiire hankaloittaa optimaalisia valintoja, mutta aina löytyy suhteellisen hyviä kompromisseja. Ilman leipää. Jogurttia ja muroja. Mäkkäriä tai mikromössöä.

    Itse turvauduin kiireen keskellä entistä enemmän nopeisiin ja ravitseviin pirtelöihin. Lisää vatsatäytettä toi päivän virallisella ykkösaterialla nautittu tonnikalasalaatti. Smetanalusikallisella, avokadon puolikkaalla ja luomumunalla. Kolme kärpästä yhdellä kokkauksella.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Illallisen virkaa hoiti jauheliha; paistettu jauheliha kera kookoskermaan valmistetun punaisen kermasipulin. Vihreää kylkeen, oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa päälle. Edelleen kolmen kärpäsen taktiikalla. Kolmen päivän eväät valmiiksi 45 minuutissa. Se tekee 15 minuuttia päivää kohden. Sori kaverit, mutta en hyvällä tahdollakaan usko, etteikö jokaiselta löydy varttia päivässä sapuskan valmistamiseen. Yhtä kauan aikaa menee mäkkärin jonossa tai kaupan kassalla.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Ja ne pirtelöt. Ne valmistuvat kymmenessä minuutissa. Hiukan vaan viikonloppuun viitseliäisyyttä ja miettimään, millä murkinalla viikosta selviää. Yksi iso markettireissu ja tarvittaessa pari pienempää lähikaupan täydennystä. Pakastinkin on keksitty. Ja siellä odottaa tällä hetkellä sellainen yllätys, jota en vielä viikko sitten osannut odottaa. Kiireaikataulussa väännetty sekin.

    Jos mä pystyn, niin pystyt säkin! Mukavia pikaruokahetkiä Sinullekin, kiireinen ihminen! =)

  • Kermasipuli versio Paleo

    Jauhelihapihvin ja kermaisen sipulin liitto on miltei yhtä taivaallinen kuin mustaherukan ja mintun. Tavallisesti venytän paleorajoja sen verran, että haudutan kuullotetun sipulin kermassa. Niin juuri, siinä lehmän kermassa. TehoPaleolla piti kuitenkin olla tarkkana, joten korvasin kiltisti kuohukerman kookoskermalla. Hippasen olin maun suhteen ensin epäileväinen, mutta maistamisen myötä epäilyt hälvenivät kuin aamusumu kesäisessä auringonpaisteessa. Kookoskerma täyttää tehtävänsä loistokkaasti kerman korvaajana myös sipulin kanssa! Eihän se vaatinut kuin hitusen rohkeutta. Jatkan kookoksen viitoittamalla tiellä! Kokeile sinäkin! =)

    (lisää…)

  • Sipuli ja gorilla

    …kävelivät torilla. Hoh hoh hoo! No ei nyt ihan sipuli ja gorilla, mutta sipuli ja pekoni. En tiedä, mistä moista fraasia päähän pukkas. Loma on tehnyt tehtävänsä, kun tosikko vitsailee ;)

    No mutta, tämä oli jälleen jonkinlainen jämäruoka. Ja pikaruoka siinä samalla. Jääkaappiin oli jäänyt pari palaa Pajuniemen läskistä luomupossun siipaletta ja pala Valion Auraa, joista molemmista oli jo vähän niinku aika hankkiutua eroon. Ennen kuin hankkiutuisivat kaapista vastaan kävellen itse itsestään eroon.

    Pannulle pekonit ja sipulit sulassa sovussa tirisemään. Hetkeksi sivuun munakasmassan tieltä (1 luomumuna + 3 valkuaista + 1 rkl smetanaa + mausteet) ja takaisin kun munakas alkaa muistuttaa munakasta. Päälle murustettua homejuustoa ja pikaruoka on valmis. Hotkis!

  • Vielä yksi jämävinkki

    Vielä yksi jämävinkki

    Jääkaapista löytyi jo parhaat päivänsä nähneet kaalinpää ja palanen paprikaa. Koska viime viikon teemana oli ”jämät hyötykäyttöön”, niin oli näillekin keksittävä parempi vaihtoehto kuin roskis. Inhoan ruoan heittämistä roskikseen. Aika harvoin sitä nykyään enää joutuu tekemään. Maito- ja leipäkaudella useammin. Mutta koska hippasen nahistuneiden vihannesten nakertaminenkaan ei ole kivaa, niin johonkin nämä oli piilotettava. Piilotin tällä kertaa jauhelihapihvien sisään. Osui ja upposi! Jauhelihapihveihinhän voi piilotella vaikka mitä ylläreitä. Onnistuneesti. Yleensä ;)

    Pilkotut kaalit ja paprikat vaan pannulla pehmeiksi ja jauhelihataikinan sekaan. Taikina sinänsä on vanha tuttu…

    • 400 g Hereford -jauhelihaa (pakastimesta suoraan tilalta hankittua)
    • 1 luomumuna
    • smetanapurkin jämät (lisää jämiä! =))
    • tuoretta valkosipulisilppua
    • suolaa, rouhittua mustapippuria ja hippasen chilijauhetta
    Kaikki sekaisin ja hetkeksi pannulle kypsymään. Puolen kääntö vaan välissä ja valmista tuli! Kivasti antaa kaali mehevyyttä ja paprika pureskeltavaa. Kaveriksi riittävät tuoreet vihannekset ja ihan paras kermasipuli =)

       


    P.S. Luokittelin semipaleoksi. Täyspaleota kaipaavat voivat korvata ne pari ruokalusikallista smetanaa kookoskermalla. Toimii aivan yhtä hyvin.

  • Suu makiaksi – sipulista

    Suu makiaksi – sipulista

    Onko jauhelihapihville parempaa kaveria kuin makeaksi kuullotettu sipuli? On! Makeaksi haudutettu kermasipuli! Hyvää helposti ja ripaus luksusta arkiseen ateriaan. Me likes!

    Renkaiksi viipaloidut sipulit pannulle aidon voin tai kookosöljyn sekaan. Itse taisin käyttää kirnuvoita.

    Kuullotetaan sipulit pehmeiksi.

    Lisätään joukkoon aitoa kermaa. Käytin tavallista kuohukermaa, en laktoosittomaksi prosessoitua. Parin isohkon sipulin kaveriksi riittää vajaa desi kermaa. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa myös kääntää lämmöt miedolle.

    Heilutellaan ja annetaan kerman saostua ”kastikkeeksi”. Lopuksi vielä mausteet, hippasen suolaa ja rouhittua mustapippuria. Siinä se! Helppo herkku! =)

  • Sipulinen kinkkumunakas

    Aamiaiseksi helppoa, hyvää perusmättöä! Munakkaaseen voi luottaa. Aina. Muut tarpeet sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään. Tällä kertaa sieltä löytyi jostain syystä harvemmin nähtyä kinkkua. Yritän vielä muistella mitä lajiketta… Noh, enpä muista enää. Mutta jotain, jossa oli valmistusaineet ja lihat suhteellisen kohillaan.

    Tällainen variaatio tällä kertaa…

    • munakasmassa, jossa 2 luomumunaa + 2 valkuaista + kookoskermaa + suolaa ja pippuria
    • sipulikuutioita pakasteena
    • kinkkuleikkelettä 3 tai 4 siivua suikaloituna
    • kirsikkatomaatteja
    Ensin sipulit kuullottumaan pannulle kookosöljyyn. Perään kinkkusuikaleet. Tovi käristystä ja munakasmassa sekä tomaatit mukaan. Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä kauniilta. Ennen lautaselle päätymistä illuusio täydellisestä munakkaasta kuitenkin hajosi. Pannulle.