Avainsana: suklaa

  • Seed and Bean -luomusuklaat, osa 2 + ARVONTA

    Seed and Bean -luomusuklaat, osa 2 + ARVONTA

    Jatketaan käsintehtyjen, reilun kaupan Seed and Bean -luomusuklaiden maistelua, mutta aloitetaan pienellä, iloisella ilmoitusasialla. Paleokeittiö täytti nimittäin tuossa jo viime kuun puolella kokonaiset neljä vuotta!

    Näihin neljään vuoteen mahtuu aika huikea henkilökohtainen sekä blogin kehityskaari, mutta säästän teidät tällä kertaa nostalgisilta muisteloilta, ja kerron vain, että tämä synttäripostaus kannattaa lukea loppuun saakka. Sillä lopussa kiitos seisoo! Ja tällä kertaa kiitos seisoo ARVONNAN muodossa! Jos meidän kolmihenkinen maisteluryhmä sai suun täydeltä suklaata, niin nyt sinullakin on mahdollisuus voittaa mahan täydeltä magiaa =)

    Ensimmäisessä osassa aloitimme Seed and Bean -suklaiden ”lempeämmistä”, alle 70% kaakaota sisältävistä suklaalevyistä. Seuraavaksi siirryimme ”tuhdimpien” suklaiden pariin. Joskin kaikki ei aina maistu siltä, miltä etiketin perusteella kuvittelisi maistuvan ;)

    There’s no good reason for chocolate. What I’ve learned is that there are two types of people. Those with receptors in the brain open to the cocoa and the serotonin, get a small hit from that. Then there are the people who like it because of the sugar and fat hit. You’re born with it or you’re not(Steve Rudkin, Seed and Bean -yrityksen omistaja ja perustaja)

    72 %:nen hamppuöljyllä ja kurpitsansiemenillä täydennetty suklaa maistui lempeämmältä kuin kukaan meistä osasi odottaa. En tiedä, johtuuko hamppuöljystä vai Dominikaanisessa tasavallassa tuotetusta kaakaosta. Kannattaa tosiaan huomata, että Seed and Bean -suklaissa on käytetty eri puolilla maailmaa kasvatettua kaakaota. En ole niin suuri suklaa- tai kaakaotuntija (vielä ;)), että kykenisin kertomaan aiheesta tarkemmin, mutta oletan, että eri valmistajien kaakaot maistuvat eriltä. Samoin kuin eri kahvilajikkeet. Toiset ovat helpompia ja toiset kitkerämpiä. Seed and Beanin kaakaot tulevat siis Dominikaanieista, Equadorista sekä Länsi-Afrikasta.

    Noh, tämä kurpitsansiemen + hamppuöljy yhdistelmä oli yllättävän helppo. Maultaan. Siis syötävyydeltä. Kuivatut kurpitsansiemenet rouskuivat kivasti hampaissa, ja ne oli tietysti helppo tunnistaa suklaan seasta. Hamppuöljy olikin hankalampi. Hamppu sinänsä oli vanhemmilleni täysin uusi tuttavuus. ”Jollekin ruoholle tämä maistuu”, arvuutteli iskä, hahhhahhh! Itselleni maku on tuttu hamppuproteiinista ja hampunsiemenistä, vaikka hamppusuklaata maistoin vain pienen, supermakean palan Lähiruoka- ja luomumessuilla.

    Sinänsä tämä oli hauska levy, että en alkuun kauheasti maulle lämmennyt, mutta mitä useamman palan päivien mittaa suuhuni pistin, niin sitä paremmalta se maistui. Mun mielestä tämäkin on hyvä vaihtoehto sellaiselle, joka aloittelee tummien suklaiden kanssa. Ei yhtä makea kuin vadelma, mutta lempeä.

    72 %:nen minttusuklaa ja selvä peli! Kellekään ei jäänyt epäselväksi, mitä tämä suklaa oli saanut kaverikseen, hah hah! Jo pelkkä tuoksu oli niin minttuinen, että jokainen tiesi, mitä tuleman pitää ennen kuin pala ehti edes suuhun saakka. Minttusuklaa on aina hyvä ja varma valinta! Sellainen turvallinen.

    Suklaa oli nyt selkeästi tummaa, mutta mintun raikkaus taannee sen, että maistuu tottumattomammallekin. Näistä kolmesta kaakaoisemmasta vaihtoehdosta oli minttu kaikkien suosikkisuklaa =)

    70 % savustettua, cornwallilaista merisuolaa sisältävä suklaa oli ehkä maullisesti kaikista haastavin. Itselleni suolainen suklaa oli toki jo tuttu, mutta vanhukset sitä pyörittelivät suussa tovin, jos toisenkin makua etsien. Suolaisen maun tunnistaa helpoiten, jos palaan sattuu joku sopivan suuri kide osumaan. Selkeimmin ehkä kutenkin vasta siinä vaiheessa kun suklaa on sulanut pienten suolakiteiden ympäriltä pois. Savuisuutta emme sinänsä suklaasta tai suolasta löytäneet. Ehkä sen olisi tunnistanut, jos olisi ollut savustamaton vaihtoehto selkeänä vertailukohtana.

    Haasteellisuudella en tarkoita, että suolasuklaa olisi ollut pahaa. Mutta mun mielestä tämä vaihtoehto sopinee parhaiten jo tummasuklaaseen tottuneelle, sekä sellaiselle, joka hakee suklaasta jotain vähän enemmän. Sitä maullista haastavuutta. Kicksejä! Esimerkiksi itselleni oikein oiva vaihtoehto pieneen, arkiseen hemmotteluhetkeen =)

    Loppuun vielä lyhyt yhteenveto meidän perheen suosikeista! Ja sen jälkeen te pääsette kertomaan facebookissa omanne! =)

    Alle 70 %:sta mun ja äipän suosikki oli sitruuna-kardemumma. Isukki päätyi odotetusti kookos-vadelmaan, vaikka ei mikään kookoksen ystävä olekaan. Mutta kookostahan olikin tuosta levystä maullisesti vaikea löytää.

    Yli 70 %:n osalta lopputulos oli yksimielinen. Kaikki valitsivat näistä kolmesta vaihtoehdosta suosikiksi tutun ja turvallisen mintun, hah hah!

    Kaikkien seitsemän maistellun eri maun osalta iskän suosikiksi nousi… noh, se kookos-vadelma ;). Äipälle maistui parhaiten tumma minttu ja mulle sitruuna-kardemummaa, kiitos! Tosin aiemmin maistamani 72 %:nen chili-lime on kyllä aika kova vastus kardemummalle ;)

    SYNTTÄRIARVONTA powered by Seed & Beans!

    Kerro tämän artikkelin facebook -postauksessa, mikä on Suomessa saatavista Seed and Bean -suklaista sun suosikkisi! Siis se yksi yli muiden. Jos et ole vielä maistanut Seed and Bean -luomusuklaita, niin kerro vaihtoehtoisesti, mitä makua mieluiten haluaisit maistaa =)

    Arvonta-aika alkaa NYT ja jatkuu viikonlopun yli aina maanantain loppuun saakka. Jos suklaa yhtään sytyttää, niin kannattaa käydä osallistumassa. Kaikkien kommenteissa suosikkimakunsa paljastaneiden kesken arvotaan nimittäin suklainen Seed and Bean -yllätyspaketti! Mums!

    Loppuun vielä pitkä lista, josta valita. Eli listattuna kaikki toistaiseksi Suomen markkinoilla myynnissä olevat Seed and Bean -suklaalevyt tummimmasta vaaleimpaan.

    • Seed & Bean 72% Auringonkukansiemen & Hamppuöljy
    • Seed & Bean 72% Laventeli
    • Seed & Bean 72% Mandariini & Inkivääri
    • Seed & Bean 72% Minttu
    • Seed & Bean 72% Chili & Lime
    • Seed & Bean 70% Cornishin merisuola
    • Seed & Bean 66% Kookos & Vadelma
    • Seed & Bean 58% Espresso
    • Seed & Bean 58% Sitruuna & Kardemumma
    • Seed & Bean 58% Sisilian hasselpähkinä
    • Seed & Bean 58% Inkivääri
    • Seed & Bean 30% Valkosuklaa Sitruuna & Unikonsiemen
    Suklaat saatu makutestiä varten maahantuojalta. Kiitos Green Room =)

    Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

  • Suklaatasting: Seed and Bean -luomusuklaat, osa 1

    Suklaatasting: Seed and Bean -luomusuklaat, osa 1

    Tervetuloa Paleokeittiön suklaaviiko(i)lle!

    Jos eilen aloitettiin arki terveemmillä kuppiruoilla, niin tänään on hyvä palata jo takaisin pääsiäisen löysäpipoisempiin tunnelmiin. Suklaahan on aika olennainen osa pääsiäistä, eikö? Useimmiten pääsiäissuklaat nautitittanee munien muodossa kera kivojen pikku ylläreiden. Minä olen yleensä nauttinut pääsiäispyhien aikaan vuosittaisen mignonmunani, mutta tällä kertaa jäi mignon väliin. Koska tarjolla oli jotain paaaaljon parempaa! Nimittäin Seed and Bean -luomusuklaita!

    ”We’ve got the story behind us: we are the real thing,” he says, proud to be the only fairly traded, organic chocolate to be given 100 per cent accreditation in the Good Shopper guide. Even the wrappers are compostable. (Steve Rudkin, Seed and Bean -yrityksen omistaja ja perustaja)

    Joko nämä käsintehdyt, luononmukaiset ja reilun kaupan eettiset makusuklaat Englannista ovat sulle tuttuja? Mulle elämäni ensimmäinen Seed and Bean -suklaalevy osui käteen kuukausi sitten paikallisen marketin uutta luomukäytävää ihastellessa. Valikoima oli sen verran kattava, että suklaahyllyn edessä kului tovi, jos toinenkin, kunnes käteen viimein tarttui Seed and Beanin 72 %:nen chili and lime -levy. Koska chili. Eikä ollut kuulkaas laimeeta tämä chilisuklaa! Useimmat chilisuklaat ovat tuottaneet hienoisen pettymyksen kun ei sitä chiliä vaan suussa kuulu. Nyt olen vihdoin löytänyt chilisuklaan, johon ei tarvitse pettyä! Joten kaikki chilin (ja suklaan) ystävät, hoi! Käykääs poimimassa kunnon chilisuklaata!

    Tähän väliin pieni paljastus. Mä syön suklaata. Paljon. Vähän joka päivä. Melkein joka päivä. Useimmiten ostan suklaani valmiina, mutta jos ei suklaata ole kun sitä mieli tekee, niin sitä tehdään. Nautin suklaani tummana. Pääasiassa 80-100 %:lla kaakaopitoisuudella, mutta kyllä 70%:kin arkisuklaaksi käy.

    Olinkin aika onnesta sykkyrällä kun sain kasan Seed and Bean -suklaita maisteltavaksi. Ei tarvitse enää marketin hyllyllä arpoa, jotta minkä levyn nappaa. Omat suosikit löytyivät näistä melko helposti, vaikka vaihtelu on aina virkistävää.

    The chocolate is hand-made in artisan kitchens in Northampton, in batches of 45 litres. ”And we only use real fruit, never a “flavour”, never a “hint of”,’ Steve says. (Steve Rudkin, Seed and Bean -yrityksen omistaja ja perustaja)

    Mutta mikäs sen parempi tapa viettää pääsiäistä kuin istua yhdessä perheen kesken maistelemaan makusuklaita! Maisteluraadissa lisäkseni istuivat siis isukki ”ei-tummaa-suklaata-mulle” sekä äippä, jolle kelpaavat kyllä tummatkin suklaat, mutta ei mielellään 70 %, hah hah! Noh, nyt on sekin päivä nähty ja koettu, että isukki ihan vapaaehtoisesti ottaa tummaa suklaata jopa lisää! Oon aika ylpee siitä… <3

    Aloitimme maistelun helpoimmasta päästä eli alle 70 %:sta, mutta yli 55 %:sta. Nämä ovat mukana tässä ensimmäisessä postauksessa. Tuhdimpaa tavaraa luvassa sitten seuraavassa.

    Kookoksella ja vadelmalla maustettu 66 %:sta suklaata povasin isukin suosikiksi tämän ensimmäisen kierroksen osalta. Olin oikeassa, vaikka vadelmaksi ei iskä marjaa ilman apuja tunnistanutkaan. Veikkasi mansikaksi tai viinimarjaksi. Musta suklaassa maistui vadelma mukavan voimakkaasti, joskin omiin makunystyröihin tarttui myös makeus. Kookosta ei meistä oikein kukaan kuitenkaan löytänyt. Paitsi että koostumukseltaan oli tämä huoneenlämpöisenä selvästi muita levyjä pehmeämpi.

    Jos et oikein ole vielä päässyt tummasuklaiden makuun, niin tästä on hyvä aloittaa!

    58 %:sta espressosuklaasta kahvi löytyi kaikkien kohdalla heti! Maku oli nimenomaan kahvipapumainen ja koostumus jauhetuista pavuista hieman rakeinen. Valmistuksessa oli selkeästi käytetty ehtaa tavaraa. Tämä kelpasi kaikille, vaikka kahvipavun maku oli voimallinen ja suklaa siksi muita ”kitkerämpi”. Voin kertoa, että yllätys oli suuri kun isukin käsi hakeutui uudelleen hamuamaan espressosuklaan paloja.

    Musta tämä on lähes täydellinen välipalasuklaa! Pari palaa riittää tyydyttämään samalla sekä suklaanhimoa, että kahvinjanoa.

    Kolmas maistelun kohde oli sitruunalla ja kardemummalla maustettu 58 %:nen suklaa. Tämä oli näistä ”kevyemmistä” suklaista mun ehdoton suosikki, ja sainkin tästä idea lisätä kardemummaa myös pääsiäisen paleompiin sitruunapaloihin. Toimii!

    Itse tunnistin kardemumman välittömästi, mutta muille tunnistaminen tuotti hieman hankaluuksia. Maku oli tuttu, mutta sen määrittäminen ei ollut aivan helppoa. Jotain maustetta veikkasivat vanhukset ja maun paljastaessani molemmat huokailivat, että ”Aaaaa…, niinpä tietenkin, kardemummaa!”. Maun pitäisi olla pullanpurijoille hyvinkin tuttu äipän leipomuksista.

    Kardemumman maku oli sen verran dominoiva, että sitruunaa oli hieman haastavampi löytää. Varsinkin kun on tottunut käyttämään sitruunaa melkein päivittäin. Mutta tässä oli nyt sellainen suklaa, jonka kaverina olisi ollut mukava nauttia kuppi kahvia. Johtuneeko tuosta pulla-assosiaatiosta vai mistä ;)

    Ensimmäisen erän viimeiseksi maistoimme myös 58 %:sta inkiväärisuklaata. Sitruunan ohella inkivääri on mun lemppari. Tuoretta inkivääriä kuluu etenkin mehuissa.

    Myös inkiväärin tunnistaminen tuotti alkuun vaikeuksia ja maku tuleekin ehkä selvimmin esiin chilin tavoin vasta lämmittävässä jälkimaussa. Iskä ei kuulemma voinut tunnistaa inkivääriä, koska ei ole sellaista koskaan syönytkään, hah hah! Äippä kuitenkin paljasti, että kyllä sitä tulee välillä vähän ruokiin lisättyä ;).

    Näin sujui meidän ensimmäinen suklaatasting -sessio. Suklaat tuntuivat kelpaavan yllättävän hyvin myös muille kuin suklaaholistille. Näistä neljästä isukin suosikiksi päätyi ei-niin-yllättäen vadelma-kookos. Mun ja äipän suosikki oli kardemumma-sitruuna. Mikä on sun suosikki? Sitä kannattaa alkaa miettimään jo nyt, sillä tulen sitä vielä myöhemmin tällä viikolla Paleokeittiön synttäriarvonnan tiimoilta facebookissa tiedustelemaan. Saattaa olla, että joku muukin saa vielä suun suklaiseksi! ;)

    Mistä näitä Seed and Bean -suklaita Suomessa saa? Omani löysin tosiaan paikallisesta Cittarista, mutta käy tarvittaessa tsekkaamassa jälleenmyyntipaikat maahantuojan sivuilta.

    Btw, Seed and Bean -suklaalevyt on makeutettu ruokosokerilla.

    Suklaat saatu makutestiä varten maahantuojalta.

    Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

  • Makee mandariinikakku

    Makee mandariinikakku

    Välillä tekee hyvää saada suun täydeltä sokeria ja mahaan makeita mandariinikakkusia!

    Tässä on ehtinyt jo vierähtää reilu kuukausi siitä, kun kokeilin leipasta mandariinikakkua. Mutta koska facebookissa menin reseptiä lupaamaan vielä ennen viikonloppua, niin tässä sitä nyt olisi.

    Tiukille menee, mutta vielä ehtii maistaa mandariinikakkua ennen maanantaina alkavaa Kevätsiivousta! Ja koska Kevätsiivousta kestää kuukauden päivät, niin ihan hetkeen ei näitä syntisiä reseptejä Paleokeittiöön tipu! Jos ei nyt muutenkaan ihan hirveän usein, eihän? ;)

    Kevätsiivous tullee näkymään myös enemmän tai vähemmän Paleokeittiössä tulevina viikkoina. Vaikka en itse todennäköisesti pipo silmillä hommaan tällä kertaa lähdekään, niin pyrin parhaani mukaan omalla toiminnallani kannustamaan siivousjoukkoja. Eli eiköhän Kevätsiivouksen tällä kertaa sivuuttaneet tule tätä kautta saamaan pienen annoksen projektista. Jos jollekin iskee inspiraatio matkan varrella, niin uudet Kevätsiivoojat ovat tervetulleita hyppäämään kelkkaan aina 31.3. saakka! Suosittelen kyllä lämpimästi aloittamaan NYT, heti maanantaina. Alusta asti on helpompi pysyä kelkan kyydissä. Sillä tämä kelkka tulee kiitämään kovaa!

    Kevätsiivouksesta takaisin, ei ehkä kaikkein nopeimpiin, mutta aivan naurettavan helppojen mandariinikakkusten pariin! Koska vielä saa ja ehtii ;). Mandariinikakkuset eivät ole paleota parhaimmillaan, mutta aika hyvällä polulla ollaan silloin, kun kaksi kolmesta pahasta on poissa. Kakkuset ovat gluteenittomia ja maidottomia. Mutta eivät sokerittomia! Alkuperäinen resepti on herkkupeppu Nigella Lawsonin käsialaa, joten makeutta ei näistä kakkusista todellakaan puutu! Pikkasen muokkasin reseptiä parempaan korvaamalla valkoisen sokerin luomuraakaruoko- eli intiaanisokerilla. Toimii oikein hyvin. Mutta vähempikin olisi mun mielestä riittänyt.
    Siinä kakkusten pääraaka-aineet; sulassa sovussa suklaa ja kasa mandariineja. Nigellan reseptissä ei suklaata tällä kertaa näkynyt, mutta en vaan voinut vastustaa ajatusta chilisuklaalla kuorrutetuista mandariinileivonnaisista. Vaikka chilisuklaa ei niin kovin chilistä ollutkaan, niin makupari sopi yhteen paremmin kuin paita ja pyrstö!

    Kuten jo mainitsin, niin kakku on yksi helpoimmista ikinä! Tarvitset vain muutaman mandariini ja…
    kuusi kananmunaa ja…

    …kupillisen raaruokosokeria sekä…

    …vähän isomman kupillisen mantelijauhoa. Siinäpä ne, kaikki oleellisimmat!

    MAKEET MANDARIINIKAKKUSET

    • 375 g mandariineja (koosta riippuen ~3-5 kpl)
    • 6 isohkoa luomumunaa
    • 225 g ruokosokeria (myös kookossokeri toiminnee)
    • 250 g mantelijauhoja
    • 1 tl leivinjauhetta

    Muutama raaka-aineisiin liittyvä huomio tähän väliin. Sokeria olisi tosiaankin voinut olla vähemmänkin. Seuraavaan satsiin aion käyttää ainakin 50 g vähemmän sokeria. Lisäksi Nigella on mun mielestä unohtanut suolan! 1/2 – 1 tl himalajansuolaa olisi todennäköisesti tasapainottanut makuja kivasti. Mutta koska kyseessä oli ensimmäinen kerta ever, niin noviisina noudatin kuuliaisesti mestarin ohjeita =)

    1. Pese mandariinit huolellisesti (käytin apuna ruokasoodaa), laita kokonaisina kuorineen kaikkineen kattilaan kylmään veteen ja keitä hiljalleen 2 tuntia. Kyllä, kaksi tuntia! Soseuta keitetyt mandariinit sauva- tai tehosekoittimella. Edelleen kuorineen kaikkineen =)
    2. Vispaa kananmunien rakenne rikki ja sekoita kaikki ainekset keskenään taikinaksi tehosekoittimella tai vatkaimella. Taisin käyttää sähkövatkainta..
    3. Kaada taikina voideltuun vuokaan (mulla 25 x 20 sentin vuoka + voideltu leivinpaperi) ja paista 190 asteessa ~40-60 minuuttia kunnes taikina ei enää tartu testitikkuun. Kannattaa alkaa tsekkailemaan jo siinä 35 minuutin kohdalla.
    4. Anna jäähtyä, leikkaa sopiviksi paloiksi ja syö sellaisenaan tai kuorruta mielesi mukaan. Kakku on ehdottomasti parasta seistyään päivän, kaksi tai kolme!

    Itse kuorrutin osan kakkusista sulatetulla chilisuklaalla. Osan tarjoilin ihan sellaisenaan koristeiden kera, koska kaikille ei tummasuklaa vaan maita. Ei voi käsittää! =D Yritin ensin valmistaa suklaasta ganachea, mutta se juoksettui ja sydän itki verta kun kippasin yhden suklaalevyllisen roskiin. Noh, aina ei voi voittaa. Toisen suklaalevyn kanssa en enää riskeerannut vaan käytin sen sellaisenaan.

    Koristeeksi valmistin karamellisoituja mandariiniviipaleita, jotka nekään eivät aivan onnistuneet. Näyttivät kyllä kauniilta, mutta eivät maistuneet kovin hyvältä. Kehotinkin kaikkia mandariinikakkusista osingoille päässeitä siirtämään mandariinisiivut suosiolla sivuun.

    KARAMELLISOIDUT MANDARIINISIIVUT

    • 2-3 mandariinia siivutettuina
    • 375 g ruokosokeria
    • 2,4 dl vettä
    1. Pese ja viipaloi mandariinit ohuiksi siivuiksi.
    2. Kiehauta vesi ja sokeri pannulla. Lisää joukkoon mandariiniviipaleet.
    3. Anna kiehua, kunnes mandariinit ovat pehmeitä (~20-25 min).
    4. Valuta ja jäähdytä uuniritilän tai leivinpaperin päällä.

    Jos mandariineja ei ole saatavilla, niin samalla metodilla syntyy kakkua esim. sitruunalla taitetuista appelsiineista (Nigellan vinkki ;)).

    Kakku oli kyllä makeaa, mutta ihanan kosteaa ja äärettömän mehevää! Oikein hyvä kakku. Ei aivan paleobrownieden tasoa, mutta kyllä näille mahdollisuus kannattaa antaa. Siinä missä browniet olivat suloisen suklaisia ja höyhenenkevyitä, niin mandariinikakkuset puolestaan makean hedelmäisiä ja ”lyijynraskaita”. Mantelijauhoilla leivotut kakut ym. tulevat helposti raskaiksi. Siis jo ihan fyysisesti painaviksi. Eikä näistä kyllä energiaakaan puutu!

    Makoista, mandariinikakkuista viikonloppua, Sinulle!


    Kevätsiivous2014

  • Tasan 100%. Aina.

    Tasan 100%. Aina.

    No ei ihan aina. Ei edes 99% aina. Itseasiassa hyvin harvoin. Koska 100%:sta on vaikea löytää. Ja kun sitä löytää, niin se on kallista. Paitsi 100%:nen porkkana. Mutta tällä kertaa 100% kyllä. Pyydän anteeksi harhaanjohtavaa otsikointia. Kyseessähän on McDonaldsin mainoslause, jota päätin lainata. Koska siinä täytyy olla jotain maagista. 100% naudanlihapihviä kelpaa. paremmin kuin sama määrä suklaata.

    Menin markettiin etsimään säilöttyjä sitruunoita. Niitä ei löytynyt, mutta onneksi löytyi edes tämä. Koska muuten olisin jäänyt kokonaan ilman. Säilöttyjä sitruunoita ja suklaata. Olin nimittäin päättänyt, että ellei 99%:sta olisi valikoimissa, niin ei olisi tällä viikolla suklaata emännän kaapissa. Olin jo marssimassa marketista ulos tyhjin käsin, kun 100% käveli vastaan. En ole 100%:sti sokeriton. 70%:kin kelpaa oikein hyvin. Mutta tässä nyt hyvä markettivaihtoehto niille, joille sokeri ei kelpaa tai muuten sovi.

    Onko 100% paleota? Riippuu pipon tiukkuudesta. Niinkuin moni muukin asia. Ei ole sokeria, vehnää, maitoa tai palkokasveja. Paitsi että kaakao on papu. Jota ei lasketa. Koska kaakao on erilainen papu. Niinkuin kahvikin. Myös soija on papu. Joka yleensä todellakin lasketaan. Paitsi silloin, kun se on pienissä määrin käytettävää soijalesitiiniä. Tiukkis paleo tyrmää tämän tuotteen oitis. Ei ehkä papujen vuoksi vaan teollisuuden. Suklaalevy on teollisesti valmistettu. Jos haluat paleosuklaata, niin syö kaakaopapuja tai tee itse soveliasta raakasuklaata. Muista myös jauhaa kaakaopavut raakakaakaojauheeksi. Kookosöljykin olisi hyvä valmistaa omin keinoin. Ja siinä sinulla on sitä oikeaa suklaata. 100% paleo approved!

    Onko tässä mitään järkeä? No ei ole, joten paree vaan hankkia hieman isompi pipo. Tai muuttaa viidakkoon.

    Vielä yksi pieni vinkki teille, paleo chocolate lovers! Ensinnäkin, kuten kaikki tiedämme, niin suklaa on hyvää. Syö sitä! Kohtuudella. Itse kyllä myönnän avoimesti meneväni aika ajoin kohtuuttomuuksiin =D. Mutta muutama vinkki teollisen suklaan valintaan, joita et ehkä ole ajatellut. Ainakaan moni valmennettava ei ole ajatellut ennen kuin asia tulee puheeksi. Ajattelemattomia valmennettavia, heh… ;)

    Suklaan prosenttiluku kertoo kaakaon määrästä. Siis vain ja ainoastaan kaakaon määrästä. Sillä ei ole mitään tekemistä sokerin tai muiden aineiden määrän kanssa. Tai on sillä jotain; 30%:iin mahtuu vain 30% sokeria. Ja/tai muita aineksia. 70% on hyvä, mutta 70%:lla ja 70%:lla on eroa. Toinen on aina parempi. Tai vähäsokerisempi. Joten muista kääntää se levy kaupassa ympäri ja katsoa…

    • mistä suklaa on valmistettu eli valmistusaineet
    • kuinka paljon levy sisältää hiilihydraatteja… ja ennen kaikkea…
    • kuinka iso siivu hiilihydraateista on puhdasta sokeria

    Ei muuta. Kalorit ja rasvat eivät kiinnosta ketään, ei ainakaan luolamiestä. Mutta sokeri kiinnostaa. Näin voi tehdä todella pienellä vaivalla huikeasti parempia valintoja. Mene vaikka heti kauppaan kääntelemään suklaalevyjä ja katso, ellet usko. Jos levyn ainesosaluettelo alkaa sokerilla, niin minä jätän sen ostamatta. Tämä sääntö koskee myös raakasuklaata.

    Luomu tai reilu kauppa saattavat kuullostaa hyviltä valinnoilta. Ja ne ovatkin, mutta eivät autuaaksi tekeviä. Luomu tai reilu kauppa ei tarkoita mustavalkoisesti terveellisempää. Aina. Vaikka näin meidän kuluttajien halutaan uskovan. Koska luomusta saa hyvät hillot. Luomuporkkana on parempi, luomusuklaa ei välttämättä. Tähän postaukseen voitaisiin nyt vetää mukaan arvomaailma, mutta en sitä tee. Koska kyse on vain suklaasta. 100%:sta suklaasta ;)

    Enjoy your chocolate! I do! =)

  • Emäntä ja suklaatehdas

    Emäntä ja suklaatehdas

    Muistatteko vielä tämän kauniin rasian, joka saapui sekoittamaan ajatuksiani TehoPaleon viimeisellä viikolla? Neljänneskilo sademetsien ruskeaa kultaa sai silloin odottaa ja kasvattaa odotuksia. Nyt kulta on jo tuhottu, mutta aivan yksinkertainen ei tuhoamisprosessi ollut.

    Rasiasta löytyi noin kahden sentin paksuinen, pyöreä suklaalimppu, joka oli kova kuin kivi! Hmmmm… mites tätä nyt sit söis?

    Kyllä suklaanhimo keinot keksii! Kunnon veitsi kouraan ja suklaata veistelemään. Melko epätoivoista touhua; juurikaan mitään en veitsellä limpusta irti saanut ja sekin vähä, joka irtosi, oli yhtä suttaavaa murua. Siitä nyrhimisestä oli kuulkaas nautinto kaukana! Eikä makukaan oikein napannut. Raakasuklainen maku puuttui ja lähinnä limppu muistutti hieman liian kauan paahtunutta, kuumakäsiteltyä suklaata. Kirjaimellisesti karvas pettymys.

    Päätin hieman tuunata balilaista syötävämpään ja maukkaampaan malliin. Siitä se sitten lähti, ajatus Jonskusta ja suklaatehtaasta. Marketista mukaan kuivattuja karpaloita ja hasselpähkinärouhetta, liian kauan käyttämättömänä maanneet suklaamuotit esiin ja limppu vesihauteeseen muuttamaan muotoa käsiteltävämpään. Suklaatehdas oli valmis!

    Siinähän sitä limppua sulatellessa vierähti tovi, jos toinenkin. Sulanut suklaamassa oli edelleen paksua, tahmaista ja hankalasti käsiteltävää, joten ohensin sitä kookosöljyllä. Ja sitten siihen sotkuiseen osioon!

    Kuvittelin suklaaleipomisen hauskaksi ja rentouttavaksi puuhaksi, mutta kyllä siinä sohiessa alkoi hermo vähitellen kiristyä. Viimeistään siivousvaiheessa vannoin, että tämä oli kyllä eka ja vika balilainen kauniissa rasiassa. Helpommalla pääsee, kun aloittaa homman alusta asti itse. Ainakin lopputulos on juuri sitä, mitä haluat sen olevan.

    Noh, en voi väittää, etteikö työ olisi tekijäänsä palkinnut. Kyllähän nämä jähmettyneet, karpaloiset ja pähkinäiset täyssuklaakonvehdit kauppansa tekivät. Hieman jo harmittikin, kun viimeinen suuhun sujahti ;)


    P.S. Suklaakonvehteja voi käyttää myös sormenjälkien taltiomiseen ;)

  • Lusikoitava brownie

    Lusikoitava brownie

    Tällainen kiva, pieni ja pikainen brownie -resepti löytyi joskus jostain amerikkalaisesta (paleo?)blogista. Enkä nyt kuollaksenikaan muista mistä, koska löydön ja toteutuksen väliin jäi jonnin verran aikaa. Ei ihan vuosia, eikä välttämättä kuukausiakaan, mutta viikkoja kyllä. Enemmän kuin neljä. Saamattomuutta.

    Mutta onneksi koitti sekin päivä, jolloin kaivoin lusikoitavan brownie -reseptin naftaliinista ja ryhdyin tuumasta toimeen! En tiedä maistuuko tämä juuri brownielle, mutta hyvältä maistuu. Melko täydellinen syysillan aamupala, välipala tai jälkkäri. Choco lovers! Tämä on must try!

    LUSIKOITAVA BROWNIE

    • ~3 dl mantelimaitoa
    • 1 rkl chia -siemeniä
    • pieni kourallinen saksanpähkinöitä
    • ~1 rkl kaakaonibsejä
    • ~1 rkl raakakaakaojauhetta
    • 1/4 avokado
    • hieman himalajansuolaa
    • 1/2 tl vaniljajauhetta
    • hieman kanelia (ehkä 1/4 tl..)
    • makeutukseen kookos-/palmusokeria tai vaahterasiiappia (b-grade)

    Sekoita chia -siemenet mantelimaitoon ja anna geeliytyä yön yli jääkaapissa tai noin puolisen tuntia huoneenlämmössä. Sitten kaikki ainekset tehosekoittimeen. Tarvittaessa voi lisätä vähän nestettä. Joko lisää mantelimaitoa tai vettä.

    Koristeitakin saa käyttää. Ne antavat behmeälle brownie -unelmalle siivet! No ei sentään siipiä, mutta lisää lusikoitavaa ja mukavasti crunchya.

  • Tiedätkö, mitä söin tänä kesänä? – Osa 4/5

    Tiedätkö, mitä söin tänä kesänä? – Osa 4/5

    Kylmää ja kirkasta perunasalaattia, mums! Äärimmäisen hyvä, mutta hieman harvinaisempi kesäherkku. Perunaa kun on hiukan pidettävä silmällä, vaikka en totaalikieltäytyjä olekaan. Voi nauttia sellaisenaan tai fetalla ryyditettynä. Toimii hyvin ihan itsekseen, mutta myös jauhelihapihvien ja raakamakkaroiden sivullisena.

    KESÄN KIRKAS PERUNASALAATTI (3 annosta)

    • ~0,5 kg uusia perunoita keitettynä ja kylmänä
    • nippu tuoreita retiisejä (kevään TehoPaleo30 -osallistujille tiedoksi, että tämä oli se mun haastekasvis, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;))
    • 1/2 – 1 punasipuli
    • 1 rkl pieniä kapriksia
    • ruohosipulia
    • (fetajuustoa)

    Kastike

    • ~1 dl oliiviöljyä
    • 1 tl Dijon -sinappia
    • 1 rkl vaaleaa viinietikkaa (valkoviini- tai vaalea balsamiviinietikka)
    • sopivasti raakahunajaa
    • ~1 tl himalajansuolaa
    • mustapippurirouhetta

    Pilko perunat, viipaloi retiisit ja punasipuli. Kaikki kippoon, kaprikset ja valmiiksi vatkattu kastike sekaan. Kääntele kastike varovasti joka kolkkaan tekemättä perunoista muusia. Pilko mukaan ruohosipuli (tai kevätsipulin varret) ja kääntele vielä kerran. Anna maustua kylmässä. Tämä on niitä salaatteja, jotka vain paranevat vanhetessaan. Ennen tarjoilua kuutioi mukaan tarvittaessa fetajuusto. Toimii ilmankin. Tarvittaessa voi myös ripotella päälle sormisuolaa.

    Ja mitä olisi kesä ilman vohveleita?! Paleoliittisia tuplasuklaavohveleita ja vaniljanmakuista vatkattua kookoskermaa? Viipaloidut banaanitkin pääsivät sivuosaan.

    TUPLASUKLAAVOHVELIT (3,5 vohvelia)

    • 3,5 dl mantelijauhoja
    • 3/4 dl kookosmaitoa tai -kermaa
    • 2 kananmunaa
    • 2 reilua rkl raakakaakaojauhetta
    • 1 rkl vaahterasiirappia tai raakahunajaa
    • 1/2 – 1 tl aitovaniljajauhetta
    • 1/2 tl leivinjauhetta
    • hieman himalajansuolaa ja ceyloninkanelia
    • 1-2 riviä pilkottua tummaa suklaata (esim. Fazerin Premium leivontasuklaa)
    • voita tai kookosöljyä paistamiseen

    Vatkaa munat isohkossa kipossa. Lisää mukaan kookosmaito/-kerma ja käyttämäsi makeutusaine. Vatkaa taas tasaiseksi. Lisää mantelijauhot ja jatka vatkausta. Taisin käyttää sähkövatkainta ;). Lisää kaakaojauhe ja leivinjauhe. Vatkaa! Nämä voi myös sekoittaa yhteen ennen taikinaan kippaamista. Lopuksi suola, vaniljajauhe ja kaneli. Ja viimeistä kertaa taikinan vatkausta.

    Pilko tumma suklaa veitsellä ja kääntele lusikalla mukaan taikinaan.

    Paista kuumalla vohveliraudalla kypsiksi. Raudan voitelin kirnuvoilla, mutta kookosöljykin käynee mainiosti.

    Nauti lämpinä kera kookoskerman ja muiden tarpeellisten lisukkeiden. Tavara on tuhtia! Yhden vohvelin syöminen käy jo työstä. Onneksi toimivat hyvin myös jälkeenpäin pannulla lämmitettyinä. Resepti lainattu PaleOMG:n sivuilta.

    Voi kun näitä kaunokaisia olisi ollut vohvelipäivänä saatavilla! Kelpasivat kyllä mainiosti sellaisenaankin; lakat, hillat, suomuuraimet, valokit, lintit tai miksi kukin nyt näitä soiden oranssinkellertäviä kuningatarmarjoja kutsuukin =)

  • Tiedätkö, mitä söin tänä kesänä? – Osa 2/5

    Tiedätkö, mitä söin tänä kesänä? – Osa 2/5

    Noh, tietysti niitä paleoliittisia kuppikakkuja! Kera tuoreiden kirsikoiden. Melko tuhtia tavaraa, mutta ah, niin vastustamatonta! Vannoutuneelle suklaanarkille.

    Valitettavasti reseptit ovat unohtuneet jo aikaa sitten, mutta näistä lähtökohdista se taikominen alkoi; kuorrutus täältä ja ”muffinssi” täältä.

  • Suklaakakkua raakana

    Suklaakakkua raakana

    Suklaakakkua raakana | paleokeittio.fi

    Äitienpäivä tuli, meni, oli ja osui tietysti TehoPaleolle jo aika päivää sitten. Tämä postaus on vaan odottanut täydennystä kun tuli ns. mutkia matkaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan pätee edelleen! Ja nyt on se myöhään.

    Jos halusin juhlistaa Äitienpäivää perinteisesti oikein kakulla, niin oli se leivottava itse. Olen enemmän poro- kuin jauhopeukalo, joten leipominen jo sinänsä tyrkkää mukavasti pois mukavuusalueelta. Nyt päätin kuitenkin tarttua toimeen. Joskin selvitä mahdollisimman helpolla ja TehoPaleon kannalta mahdollisimman pienillä vaurioilla, joten PaleoKeittiössä valmistui ensimmäinen raakakakku ever(mutta tuskin viimeinen ;))! Ja hyvin valmistuikin. Riittävän helpolla ja yksinkertaisella ohjeella.

    Monesti raakakakkujen raaka-ainelista on jo niin pitkä, että tuskin viitsin loppuun asti lukea. Jonnekin muistisopukoihin oli jäänyt mielikuva Eeva Kolun helposta raakasuklaakakusta ja sen kaivoinkin netin uumenista esiin. Juuri passeli ohje mulle! Ja mikä parasta, se sisältää ”suklaata”. Täydellistä!

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Jokseenkin Eevan ohjeen mukaan mentiin, mutta hippasen päädyin matkan varrella tuunaamaan. Myös mansikat vaihtuivat matkalla vadelmiin.

    VADELMAINEN SUKLAARAAKAKAKKU

    Pohja

    • 2,5 dl saksanpähkinöitä
    • 2,5 dl pehmeitä taateleita
    • 1 dl raakakaakaojauhetta
    • 1 dl manteleita (käytin kuorellisia luomumanteleita)
    • hieman himalajansuolaa

    Alkuun murskasin mantelit karkeaksi ”rouheeksi” tehosekoittimessa. Sen jälkeen mantelit ulos ja muut raaka-aineet sisään ja sileäksi. Lopuksi sekoitin ”mantelirouheen” käsin tahmaisen taikinan sekaan ja painelin käsin tasaiseksi 17 cm:n kertakäyttövuoan pohjalle –> peitto päälle ja jääkaappiin.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Kuorrutus

    • puolitoista keskikokoista, kypsää avokadoa
    • reilu 1/2 dl raakakaakaojauhetta
    • ~1 tl luomuvaniljajauhetta
    • ~4 rkl vaahterasiirappia (Myös hunaja käy ja olisi raakana ollut parempi valinta TehoPaleolle. Halusin kuitenkin jotain maukkaampaa, joka maistuisi myös muille kuin mulle, joten pikku kompromissi tässä kohtaa ;))
    • hieman himalajansuolaa

    Kaikki vaan tehosekoittimeen, josta ei tullut sitten yhtään mitään terien pyöriessä tyhjää. Vaihdoin lennossa sauvasekoittimeen ja johan alkoi tulla tasaista jälkeä. Valmiin kuorrutteen säilytin suljetussa astiassa jääkaapin viileässä.

    Päälliset

    • 250 g tuoreita vadelmia
    • kookoshiutaleita
    • 1 Äitienpäivän ruukkuruususta pöllitty ruusu

    Tein komponentit valmiiksi jo lauantaina ja kokosin kakun vasta sunnuntaina. Kylmän pohjan päälle suklaalevite veitsellä tasaiseksi viilaten, päälle keko vadelmia, ripaus kookoshiutaleita ja valkoinen ruusu.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Siinäpä se. Koko komeudessaan. Ja maistui myös muille kuin terveysintoilijoille! Myös isukille, joka lopulta vetäisi loppukakun viikon alkupäivinä massuunsa. Tämä oli ensimmäinen voitto ”terveysruoalle”! Aika montaa sorttia olen jo pakottanut maistamaan. Heikoin tuloksin =D