
Jatketaan käsintehtyjen, reilun kaupan Seed and Bean -luomusuklaiden maistelua, mutta aloitetaan pienellä, iloisella ilmoitusasialla. Paleokeittiö täytti nimittäin tuossa jo viime kuun puolella kokonaiset neljä vuotta!
Näihin neljään vuoteen mahtuu aika huikea henkilökohtainen sekä blogin kehityskaari, mutta säästän teidät tällä kertaa nostalgisilta muisteloilta, ja kerron vain, että tämä synttäripostaus kannattaa lukea loppuun saakka. Sillä lopussa kiitos seisoo! Ja tällä kertaa kiitos seisoo ARVONNAN muodossa! Jos meidän kolmihenkinen maisteluryhmä sai suun täydeltä suklaata, niin nyt sinullakin on mahdollisuus voittaa mahan täydeltä magiaa =)

Ensimmäisessä osassa aloitimme Seed and Bean -suklaiden ”lempeämmistä”, alle 70% kaakaota sisältävistä suklaalevyistä. Seuraavaksi siirryimme ”tuhdimpien” suklaiden pariin. Joskin kaikki ei aina maistu siltä, miltä etiketin perusteella kuvittelisi maistuvan ;)

There’s no good reason for chocolate. What I’ve learned is that there are two types of people. Those with receptors in the brain open to the cocoa and the serotonin, get a small hit from that. Then there are the people who like it because of the sugar and fat hit. You’re born with it or you’re not. (Steve Rudkin, Seed and Bean -yrityksen omistaja ja perustaja)

72 %:nen hamppuöljyllä ja kurpitsansiemenillä täydennetty suklaa maistui lempeämmältä kuin kukaan meistä osasi odottaa. En tiedä, johtuuko hamppuöljystä vai Dominikaanisessa tasavallassa tuotetusta kaakaosta. Kannattaa tosiaan huomata, että Seed and Bean -suklaissa on käytetty eri puolilla maailmaa kasvatettua kaakaota. En ole niin suuri suklaa- tai kaakaotuntija (vielä ;)), että kykenisin kertomaan aiheesta tarkemmin, mutta oletan, että eri valmistajien kaakaot maistuvat eriltä. Samoin kuin eri kahvilajikkeet. Toiset ovat helpompia ja toiset kitkerämpiä. Seed and Beanin kaakaot tulevat siis Dominikaanieista, Equadorista sekä Länsi-Afrikasta.
Noh, tämä kurpitsansiemen + hamppuöljy yhdistelmä oli yllättävän helppo. Maultaan. Siis syötävyydeltä. Kuivatut kurpitsansiemenet rouskuivat kivasti hampaissa, ja ne oli tietysti helppo tunnistaa suklaan seasta. Hamppuöljy olikin hankalampi. Hamppu sinänsä oli vanhemmilleni täysin uusi tuttavuus. ”Jollekin ruoholle tämä maistuu”, arvuutteli iskä, hahhhahhh! Itselleni maku on tuttu hamppuproteiinista ja hampunsiemenistä, vaikka hamppusuklaata maistoin vain pienen, supermakean palan Lähiruoka- ja luomumessuilla.
Sinänsä tämä oli hauska levy, että en alkuun kauheasti maulle lämmennyt, mutta mitä useamman palan päivien mittaa suuhuni pistin, niin sitä paremmalta se maistui. Mun mielestä tämäkin on hyvä vaihtoehto sellaiselle, joka aloittelee tummien suklaiden kanssa. Ei yhtä makea kuin vadelma, mutta lempeä.

72 %:nen minttusuklaa ja selvä peli! Kellekään ei jäänyt epäselväksi, mitä tämä suklaa oli saanut kaverikseen, hah hah! Jo pelkkä tuoksu oli niin minttuinen, että jokainen tiesi, mitä tuleman pitää ennen kuin pala ehti edes suuhun saakka. Minttusuklaa on aina hyvä ja varma valinta! Sellainen turvallinen.
Suklaa oli nyt selkeästi tummaa, mutta mintun raikkaus taannee sen, että maistuu tottumattomammallekin. Näistä kolmesta kaakaoisemmasta vaihtoehdosta oli minttu kaikkien suosikkisuklaa =)

70 % savustettua, cornwallilaista merisuolaa sisältävä suklaa oli ehkä maullisesti kaikista haastavin. Itselleni suolainen suklaa oli toki jo tuttu, mutta vanhukset sitä pyörittelivät suussa tovin, jos toisenkin makua etsien. Suolaisen maun tunnistaa helpoiten, jos palaan sattuu joku sopivan suuri kide osumaan. Selkeimmin ehkä kutenkin vasta siinä vaiheessa kun suklaa on sulanut pienten suolakiteiden ympäriltä pois. Savuisuutta emme sinänsä suklaasta tai suolasta löytäneet. Ehkä sen olisi tunnistanut, jos olisi ollut savustamaton vaihtoehto selkeänä vertailukohtana.
Haasteellisuudella en tarkoita, että suolasuklaa olisi ollut pahaa. Mutta mun mielestä tämä vaihtoehto sopinee parhaiten jo tummasuklaaseen tottuneelle, sekä sellaiselle, joka hakee suklaasta jotain vähän enemmän. Sitä maullista haastavuutta. Kicksejä! Esimerkiksi itselleni oikein oiva vaihtoehto pieneen, arkiseen hemmotteluhetkeen =)

Loppuun vielä lyhyt yhteenveto meidän perheen suosikeista! Ja sen jälkeen te pääsette kertomaan facebookissa omanne! =)
Alle 70 %:sta mun ja äipän suosikki oli sitruuna-kardemumma. Isukki päätyi odotetusti kookos-vadelmaan, vaikka ei mikään kookoksen ystävä olekaan. Mutta kookostahan olikin tuosta levystä maullisesti vaikea löytää.
Yli 70 %:n osalta lopputulos oli yksimielinen. Kaikki valitsivat näistä kolmesta vaihtoehdosta suosikiksi tutun ja turvallisen mintun, hah hah!
Kaikkien seitsemän maistellun eri maun osalta iskän suosikiksi nousi… noh, se kookos-vadelma ;). Äipälle maistui parhaiten tumma minttu ja mulle sitruuna-kardemummaa, kiitos! Tosin aiemmin maistamani 72 %:nen chili-lime on kyllä aika kova vastus kardemummalle ;)

SYNTTÄRIARVONTA powered by Seed & Beans!
Kerro tämän artikkelin facebook -postauksessa, mikä on Suomessa saatavista Seed and Bean -suklaista sun suosikkisi! Siis se yksi yli muiden. Jos et ole vielä maistanut Seed and Bean -luomusuklaita, niin kerro vaihtoehtoisesti, mitä makua mieluiten haluaisit maistaa =)
Arvonta-aika alkaa NYT ja jatkuu viikonlopun yli aina maanantain loppuun saakka. Jos suklaa yhtään sytyttää, niin kannattaa käydä osallistumassa. Kaikkien kommenteissa suosikkimakunsa paljastaneiden kesken arvotaan nimittäin suklainen Seed and Bean -yllätyspaketti! Mums!
Loppuun vielä pitkä lista, josta valita. Eli listattuna kaikki toistaiseksi Suomen markkinoilla myynnissä olevat Seed and Bean -suklaalevyt tummimmasta vaaleimpaan.
- Seed & Bean 72% Auringonkukansiemen & Hamppuöljy
- Seed & Bean 72% Laventeli
- Seed & Bean 72% Mandariini & Inkivääri
- Seed & Bean 72% Minttu
- Seed & Bean 72% Chili & Lime
- Seed & Bean 70% Cornishin merisuola
- Seed & Bean 66% Kookos & Vadelma
- Seed & Bean 58% Espresso
- Seed & Bean 58% Sitruuna & Kardemumma
- Seed & Bean 58% Sisilian hasselpähkinä
- Seed & Bean 58% Inkivääri
- Seed & Bean 30% Valkosuklaa Sitruuna & Unikonsiemen
Suklaat saatu makutestiä varten maahantuojalta. Kiitos Green Room =)












Siinä kakkusten pääraaka-aineet; sulassa sovussa suklaa ja kasa mandariineja. Nigellan reseptissä ei suklaata tällä kertaa näkynyt, mutta en vaan voinut vastustaa ajatusta chilisuklaalla kuorrutetuista mandariinileivonnaisista. Vaikka chilisuklaa ei niin kovin chilistä ollutkaan, niin makupari sopi yhteen paremmin kuin paita ja pyrstö!
…kuusi kananmunaa ja…
…vähän isomman kupillisen mantelijauhoa. Siinäpä ne, kaikki oleellisimmat!


Kakku oli kyllä makeaa, mutta ihanan kosteaa ja äärettömän mehevää! Oikein hyvä kakku. Ei aivan paleobrownieden tasoa, mutta kyllä näille mahdollisuus kannattaa antaa. Siinä missä browniet olivat suloisen suklaisia ja höyhenenkevyitä, niin mandariinikakkuset puolestaan makean hedelmäisiä ja ”lyijynraskaita”. Mantelijauhoilla leivotut kakut ym. tulevat helposti raskaiksi. Siis jo ihan fyysisesti painaviksi. Eikä näistä kyllä energiaakaan puutu!



































