Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan. Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!
Tai no, jos totta puhutaan, niin todennäköisesti sinne ehtii vielä uuden vuoden ensimmäisenä päivänä niin kauan, kunnes emäntä on saanut itsensä huomenna takaisin elävien kirjoihin hurrrrjaakin hurrrjempien Uudenvuoden partyjen jäljiltä, heh… Mutta jos haluat pelata varman päälle, niin kaupassa kannattaa käydä jo tänään. Myös ruokakaupassa ;)
Loppuaan tekevät myös joulusuklaat! Hyvä niin. Niiden onkin jo aika loppua. Ja kuten kuvasta näkyy, niin Uudenvuoden eväät on ladottu lautaselle! Tällä 20 sentin nuijalla aloitetaan vuosi 2016. Ja vähän muullakin. Koska kuplajuoma kuuluu juhlaan!
Oikeastaan tulin vaan toivottamaan kaikille teille Paleokeittiön kavereille…
Taivaan täydeltä terveyttä ja hyvää oloa alkavaan vuoteen 2016!
Tehkää hyviä uudenvuodenlupauksia! Ei haittaa, vaikka ne pitävät vain tammikuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Se on joka tapauksessa enemmän kuin ei mitään ;)
Välipäiviltä päivää! Blogilomalla ollaan, mutta tulinpa kuitenkin piipahtamaan ja antamaan pikaista vinkkiä teille, joille eivät Uudenvuoden nakit ja perunasalaatti maistu. Olipa nimittäin vielä tältä vuodelta jäänyt julkaisematta yksi kelpo resepti, joka sopii mun mielestä vallan mainiosti vastaanottamaan uutta vuotta.
Täytetyt paprikat ovat aika kiva ja helppo vaihtoehto perinteisempien Uudenvuoden herkkujen tilalle. Tai viereen. Ja maistuviakin ovat kun sekaan heittää sopivasti mausteita ja maukkaita raaka-aineita pelkän jauhelihan ja riisin sijaan.
Riisin korvasin tällä kertaa paleommalla kvinoalla ja jauhelihan kaveriksi pääsi mausteinen chorizo viipaloituna kestomakkarana. Tarkoitus oli kyllä tuikata sekaan chorizoa raakamakkaran muodossa, mutta sitäpä ei marketin hyllyltä löytynytkään. No mutta, viipalemakkara ajoi asiansa oikein hyvin.
JAUHELIHA-CHORIZO -TÄYTTEISET PAPRIKAT
4 annosta
4 paprikaa
~500 g jauhelihaa
~50 g chorizo -kestomakkaraa (tavallista ehkä vähän enemmän)
1/2 dl kvinoaa (käsittelemättömänä)
1 punasipuli pilkottuna
1 chilipalko pilkottuna
1-2 valkosipulinkynttä rutistettuna
~3-4 rkl tomaattipyrettä
1 tl juustokuminaa
1/2 tl chilijauhetta
suolaa ja rouhittua mustapippuria
(savuaromia)
tarjoiluun lisäksi sriracha -kastikkeella maustettua majoneesia ja tuoretta korianteria
Keitä hyvin huuhdeltua kvinoaa vedessä noin kymmenisen minuuttia.
Esivalmistele kvinoan kypsyessä kasvikset. Leikkaa paprikoista”hatut” pois ja poista ”sisälmykset”, pilko sipuli sekä chili, kuori valkosipulinkynnet. Kuutioi valmiiksi myös chorizo -makkara.
Ruskista jauheliha ja kuullota sipulisilppu pannulla. Mausta juustokuminalla ja chilijauheella. Lisää joukkoon pilkottu chili, valkosipuli sekä chorizo. Jatka kypsennystä noin viitisen minuuttia ja lisää sen jälkeen joukkoon vielä tomaattipyre. Sekoita tasaiseksi ja mausta suolalla sekä mustapippurirouheella (+ savuaromilla). Ota pannu pois liedeltä ja anna jauhelihaseoksen jäähtyä hetken aikaa. Sekoita lopuksi joukkoon kevyesti kypsennetty kvinoa.
Täytä paprikat jauhelihaseoksella. Laita täytetyt paprikat vuokaan tai muuhun sopivaan astiaan. Peitä foliolla ja kypsennä 175 asteisessa uunissa ~50-60 minuuttia tai kunnes paprikat ovat pehmenneet.
Anna paprikoiden ”vetäytyä” hetki ja tarjoile sriracha -majoneesin sekä tuoreen korianterin kera.
HUOM HUOM! Vielä olisi muutama päivä aikaa poimia pois yhteensä 50 herkullista paleoreseptiä edulliseen 14,90 €:n (norm. 21,80 €) pakettitarjoushintaan!Paleokaupasta. Tietty =)
Rutkasti onnea, menestystä, terveyttä ja hyvää oloa vuodelle 2016!
Tämä ei nyt ole mikään superupee tai himmeen hohdokas juhlaresepti uudenvuoden vastaanotolle, mutta tämän eilisin extempore -jämäjälkkärin myötä on hyvä toivottaa helppoa, yksinkertaista ja terveellistä tulevaa vuotta 2015!
Tänään on se päivä, jolloin viimeistään pitäisi miettiä mennyttä vuotta ja suunnitella tulevaa. En aio tehdä kumpaakaan. Koska en vieläkään osaa muistella menneitä – live and let go! Siitäkin huolimatta, että kadehdin kovasti ihmisiä, jotka näin vuoden lopuksi kykenevät summaamaan edelliset 12 kuukautta. Ja mitä tulevan suunnittelemiseen tulee, niin eletyt vuodet ovat opettaneet, että se on yhtä turhaa kuin menneiden muistelu. Koska elämä ei kulje suunnitelmien mukaan. Se soljuu ihan itsekseen eteenpäin päivä toisensa jälkeen. Joskus paremmin, toisinaan huonommin. Suunnittelet tai et.
Ystäväni kysyi, että eikö menneitä kuitenkin kannattaisi muistella? Jotta voisi ottaa opiksi. Ottaa opiksi mistä? Elämästä? Jos ja kun jotain opittavaa tielle kolahtaa, niin toivon, että kykenen ottamaan opiksi siinä ja silloin. Enkä vasta vuoden lopuksi.
Hirmu pitkään jaksoin suunnitella tulevaisuutta pienimpiäkin detaljeja myöden. Ehkä 35 vuotta elettyä elämää tarvittiin, ennen kuin lopulta osasin irrottaa ohjista, joiden päässä villit hevoset ryntäilivät sattumanvaraisesti mihin sattuu. Huolimatta siitä, kuinka minä ohjista temmoin, niin totesin lopulta vain roikkuvani mukana yhdestä yllätyksestä toiseen. Olenko luovuttanut? Ehdottomasti olen! Ja olen siitä aivan äärettömän ylpeä. Koska en koskaan kuvitellut kykeneväni heittäytymään villihevosten vietäväksi. On paljon rohkeampaa istua ratsailla ilman ohjia kuin niiden kanssa.
Vaikka en vuoden vaihtumisen kunniaksi aio muistella menneitä tai suunnitella tulevia, niin jotain aion silti tehdä. Se jokin vaati näemmä pitkän alustuksen, hah hah! Aion nimittäin kiittää. Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat jollain tapaan olleet elämässäni läsnä kuluneen vuoden aikana. Myös Sinua, joka luet tätä postausta. Sillä lukemalla tätä myös Sinä olet läsnä elämässäni. Kiitos siitä! Erityisesti haluan kiittää kaikkia, jotka ovat antaneet mahdollisuuden oppia jotain itsestään, ihmisistä, itsestäni ja maailmasta. Niitä, jotka ovat auliisti tarjonneet ajatuksiaan ja avartaneet näin omiani. Olimmepa itse asiasta sitten täysin samaa tai totaalisen eri mieltä.
Entä ne uudenvuoden lupaukset? Mitä minä lupaan Paleokeittiön emäntänä, valmentajana, ystävänä, vihamiehenä, opettajana, oppilaana… itsenäni? En edelleenkään lupaa kenellekään mitään. En edes itselleni. Muuta kuin tehdä parhaani – olla oma itseni ja tehdä asioita, jotka kullakin hetkellä omaa arvomaailmaani kunnioittaen tuntuvat mielekkäiltä ja oikeilta. En lupaa mitään, mutta lupaan samalla paljon. Kaiken.
Mitä minä toivon? Toivon, että voisimme olla pingviineitä! Olla yhtä välittömiä, uteliaita ja rohkeita kuin pingviinit. Jopa hullunrohkeita! Hyppää, putoa, kaadu, nouse ylös, ravistele päätä ja hyppää uudelleen. Kiipeä kallioille, kukkuloille, jyrkänteille. Liukastele. Putoa jäihin. Heiluta siipiäsi, oli niitä tai ei. Juokse hullun lailla yksin ja yhdessä muiden kanssa. Kulje etunenässä kohti tuntematonta ja näytä esimerkkiä muille. Auta ja huolehdi muista. Halaa. Tarjoa tarvittaessa olkapäätä tai lämmintä syliä ja kiipeä itse heikolla hetkellä vahvempien siipien suojaan. Opi, opettele ja räpiköi. Hyväksy. Kiitä itseäsi… ja muita. Lennä kuin pingviini!
Tämän avautumisen myötä toivotan kaikille kanssapingviineille…
Ihan mahtavaa Uutta Vuotta 2014!
P.S. Huomasitko, että Paleokeittiö on levittänyt omat pikkuruiset siipensä ja muuttanut facebookissa omaan soppeen? Tule mukaan!
Joulun ”tunkkaisten” makujen jälkeen keho kaipasi jotain ”pirteää”! Not really… Tai kyllä joo, mutta ensisijainen syypää tämän pirtelön syntyyn oli jääkaappiin nahistunut mango, josta piti kehittää jotain nopeaa. Melko tyhjän jääkaapin ehdoilla. Kaveriksi löytyi yhtä nahistunut pala inkivääriä, hieman paremmassa hapessa ollut lime ja pakastimesta minttua. Makuyhdistelmä on tuttu ja toimivaksi todettu aiemmistakokeiluista. Tosin ensimmäistä kertaa ever taisin lykätä mangon tehosekoittimeen.
UUDENVUODEN PIRSKAHTELEVA MANGOPIRTELÖ
1 (yli)kypsä mango
1 lime
pala tuoretta inkivääriä
tuoretta minttua
chilijauhetta maun mukaan
pari desiä vettä
Kuori ja paloittele mango, limetti ja inkivääri. Heitä tehosekoittimeen kera mintun ja pienen vesimäärän. Lisää vettä tai jääpaloja tarpeen mukaan. Mausta chilijauheella. Kumoa kurkkuun ja piristy!
Jos jouluna maistui karpaloinen ja kanelinen appelsiinipirtelö, niin pirteä ja pirskahteleva mangopirtelö sopii aivan loistavasti uuttavuotta vastaanottamaan. Etenkin kylmänä ja vaikka jäillä terästettynä. Jotta pääsee paremmin juhlafiilikseen, niin tarjoilu kannattaa ehdottomasti suorittaa asiaankuuluvasta Finlandia vodka -lasista ;)
…tanssittiin tänäkin vuonna jossain muualla kuin Paleokeittiössä. Tapaninpäivä toi tullessaan vihdoinkin jouluun kaipaamaani rauhaa. Päivä meni mukavasti kotosalla touhuillessa; purkaillessa lahjoja ja etsiessä niille sekä neljän kilon peuran kupeelle paikkaa pakkasessa, pitkällä pakkaslenkillä naapurin Sohvi Sopulin kanssa sekä tietysti lahjasuklaita tuhotessa. Ruoka ei maistunut. Suklaa maistui. Mutta se nyt maistuu emännälle aina. Oli joulu tai ei. Uusivuosi tosin alkakoon edes hetken aikaa lakkoillessa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvästi joulu! Tervetuloa ensi vuonna uudelleen!
Uusivuosikin saa tulla! Olen valmis ja varustautunut. Jonkun vuoden tuloon. Vielä ei osaa varmuudella sanoa pidetäänkö pirskeet tänä, ensi vai sitä seuraavana vuonna. Aika näyttää ja sydän kertoo millä mielellä vuosi 2013 otetaan vastaan. Aikaa on! Vielä monen monituista päivää ja yhtä monta yötä =)
P.S. Kyllä mä kuvasin myös Paleokeittiön kannalta merkittävimmät lahjat; ”kohta katkee kaalinpää” -veitsen, ”parasta peurasta” -paistomittarin, ”kaikki käyttöön” -nuolijan ja mustat ”paree ottaa varman päälle” -nahkahanskat. Oliko vika sitten kamerassa vai kuvaajassa, mutta pahasti blurrista kuvista ei ollut kellekään mitään iloa. Hautasin bittiavaruuteen. Amen.
